• Lyhen ajan kokemukset Canon R50 -kamerasta

    Aurinko laskemassa Vantaalla 6.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 3200, 45 mm, F/16, 1/200.

    Lyhyesti

    Viime vuoden lopulla, 29.12.2023 tilasin uuden kameran Verkkokauppa.comista. Kameraksi valikoitui YouTube-videoiden ja järkevähkön hinnan vuoksi Canon R50 sekä sen mukana tuleva Canonin RF-sarjan kittiputki RF-S18-45 F4.5-6.3 IS STM. Lisäksi samaan tilaukseen laitoin myöskin toisen objektiivin, ns. “nifty-fiftyn” eli Canon RF 50mm F1.8 STM:n.

    Kamera kittiputkineen sekä 50 mm objektiivi olivat sopivasti hyvässä tarjouksessa joten ajoitus sattui tilaukselle olemaan mitä otollisin. Tämän kamerahankinnan myötä laitoin myös kaksi vanhempaa kameraani myyntiin ja molemmat jo menivätkin kaupaksi, joten pääsin vielä euromääräisesti plussan puolelle ja sain tavamäärää vähennettyä.

    Pois myymäni kamerat olivat Fujifilm X100F sekä Leica X1 jotka molemmat olivat erinomaisia ja joilla kummallakin olin kuvannut paljon, mutta kummatkin ovat kuitenkin sellaisia että mikäli joskus katuman päälle tulee niin niitä kyllä löytyy mitä luultavammin käytetyiltä markkinoilta toisenkin kerran. Kumpikin niistä oli pokkareita kiinteällä objektiivilla kun taas tämä kamera sitä vastoin on järjestelmäkamera johon voi objektiiveja vaihtaa.

    Varsinaista tarvetta laitteiston vaihdokselle ja uusien hankinnalle ei toki ollut, mutta yleinen kiinnostus ja harrastuneisuus on ihan hyvä syy itsessään. Olin nähnyt serkullani R-sarjalaisen viimeksi muutamaa päivää ennen tämän ostoa, Canonin R8:n ja pidin sen kuvanlaadusta. Tietenkin R8 on selvästi eri hintaluokassa, teknisesti edistyneempi ja se on myöskin täyden kennon kamera kun taas tämä on crop-kennoinen joten eroja kyllä löytyy.

    Kuitenkin R-sarjaa kiinnosti päästä koettamaan itsekin ja etenkin R50:ssä sen pieni koko ja kepeä paino olivat syitä mitkä varsinkin herättivät kiinnostusta. Isoa ja painavaa laitteistoa ei tule niin helposti mukaan otettua moneenkaan paikkaan jonka vuoksi tällainen pieni ja kevyt kamera vaikutti ainakin teoriassa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ilahduttavasti nämä edut eivät ole jääneet ainoastaan teorian tasolle vaan todellisen elämän kokemuksetkin ovat olleet positiiviset.

    Peltoa Vantaalla 6.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 25 mm, F/8, 1/200.

    Ensimmäiset kokemukset

    Viikon ja yhden päivän käytön perusteella kokemukset ovat olleet erittäin positiiviset. Asiat joista olen pitänyt erityisen paljon ovat olleet erinomainen kuvanlaatu, kepeä paino, pieni koko, nopea automaattitarkennus, USB-C lataus sekä hyvin kestänyt akku jopa -17 asteen pakkasessa.

    Internetin perusteella runko patterin ja muistikortin kanssa olisi 375 grammaa painoltaan ja kittiputken paino olisi 125.1 grammaa joten kokonaismassa olisi ainoastaan 500,1 grammaa. 50 mm F/1.8 objektiiville on netissä ilmoitettu painoksi 160 grammaa joka sekin on siis melkoisen höyhensarjalainen. Sen kanssa kamera painaa 535 grammaa joka on vielä varsin mukavasti mukana kuljetettavaa sorttia.

    Omistan lisäksi toisen järjestelmäkameran, Fujifilm X-T2:n jonka paino rungolle muistikortin ja objektiivin kanssa on netin tietojen perusteella 503.4 grammaa, eli ilman minkäänlaista objektiivia on sillä jo enemmän painoa itsessään kuin Canon R50:llä kittiputkensa kanssa. Yksi lähiaikoina eniten käyttämistäni objektiiveista Fujilla on ollut 23 mm F/1.4 joka painaa 375 grammaa joten runko + tuo objektiivi painaa yhteensä 878,4 grammaa joten painoero on merkittävä.

    Tietenkin grammamääräisesti painon ero kuulostaa pieneltä ja sitä se myös on, mutta jos kameraa kuljettaa olallaan tunnin tai pari niin yli 350 gramman ero alkaa jossain vaiheessa jo tuntumaan. Mitä kepeämpi, sitä parempi.

    Juna Koivukylän juna-asemalla 2.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 18 mm, F/8, 1/200.

    Automaattitarkennus on ollut ilahduttavan nopea ja lähes aina järkevään kohtaan osuva. Tietenkin välillä sekin menee pieleen, mutta useammin sillä oikeaan on osunut kuin väärään.

    Akkukesto on ollut myöskin positiivinen yllätys. Olen nyt ollut lomalla muutaman viikon joten se on luonut hyvän mahdollisuuden lähteä kuvailemaan ulos pakkaseen. Tarkoituksena on lähiaikoina tehdä reissu lappiin joten olen halunnut saada vähän alustavaa arviota siitä että onko edes pienessä määrin realistista odottaa pärjäävänsä yhdellä akulla jos aikomuksena on käydä myös pihalla pyörimässä. Kelit ovat olleet lähipäivinä jossain -15 ja -19 asteen välissä ja kertaakaan akku ei ole hyytynyt kuvaussession aikana. Tietenkään ulkona en ole tuntikausia pyörinyt, mutta sen suurempaa aikomusta ulkona tuntien pyörimiselle ei ole lapin pakkasessakaan.

    Fujin kameroihin tottuneelle jotkin asiat voisivat olla paremminkin

    Vaikka ensimmäiset kokemukset ovat kokonaisvaltaisesti selkeästi positiivisen puolella, on silti joitain asioita joiden toivoisin olevan toisin.

    Manuaaliasetuksia käytettäessä kontrollit ovat yhä edelleenkin epämukavassa paikassa kuten ne varmaan on ollut jokaisessa omistamassani Canonissa. Jos Canonin manuaaliasetuksissa rullien pyörittelyt ei ole häirinnyt niin tuskin ne tässäkään alkaa häiritsemään, mutta jos olet käyttänyt Fujifilmin X-T2:ta ja pidät siitä kuinka ISO-arvolle on oma fyysinen rulla, valotusajalle toinen ja lisäksi EV-kompensaatiolle kolmas ja kuinka helposti voi objektiivista pyöritellä aukon haluamakseen nopeilla liikkeillä niin näiden manuaalisten kontrollien järkevyyden jälkeen Canonin toimintalogiikka tuntuu enemmänkin ratkaisulta joka on tehty suunnitteluinsinöörien kosteissa saunailloissa eikä niinkään valokuvaajien ruokapöydässä.

    Plussaa tietenkin on se, että tässä kamerassa on koketusnäyttö ja manuaalimoodissa voi suhteellisen nopeasti tökätä objektiivin aukon valintaan itsensä jonka jälkeen pääsee pyörittelemään etusormella pyöritettävästä rullasta haluamansa arvon. Silti tämä on käytettävyydessään kaukana siitä mitä Fujin kameroissa tai Leican X1:ssä olen kerennyt tottumaan.

    Pieni rakennus Vantaalla kuvattuna 2.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 18 mm, F/5.6, 1/100.

    Manuaaliasetusten epäkäytännöllisyys omaan kuvaustapaani nähden on onneksi realistisesti arvioiden hyvinkin pieni miinus sillä käytän tätä ensisijaisesti automaattiasetuksilla ja toisinaan Av-moodissa eli aukon esivalintatilassa joten kummassakaan näistä tällaista rasittavaa rullailua ei juurikaan tule.

    Toinen pienehkö miinus tulee virtapainikkeen sijainnista suhteessa kuuvausmoodin valinnan rullaan, sillä talvikelillä on tullut useammankin kerran hansikkaat kourassa pyöräytettyä rullaa siinä samalla kun olen laittanut kameran päälle tai pois. Olisi kätevä jos rullan asetuksen saisi lukittua samalla tapaa kun Fujin kamerassa saa, mutta tämäkin on ollut onneksi vain pieni miinus eikä tämän kanssa luultavastikaan tule todellista ongelmaa missään vaiheessa kun vain tajuaa katsoa itse missä kuvaustilan valinnassa sillä hetkellä on kun alkaa kuviaan räpsimään.

    Kittiputki on valovoimaltaan huono, mutta silti objektiivina hyvä

    Yksi mikä on itseni yllättänyt positiivisesti on kittiputken laatu. Vanhoina aikoina Canonilla kittiputki oli 18-55 F/3.5-5.6 ja se oli valovoimaltaan huono. Canon pisti R-sarjan kittiputken osalta vielä tätäkin huonommaksi ja laittoi putkelle valovoima ainoastaan 4.5-6.3 välille. Myösin objektiivi ei enää yllä 55 mm saakka vaan se rajoittuu 45 mm joten senkin suhteen on otettu takapakkia ainakin speksien puolesta.

    Ilahduttavaa kyllä, speksit eivät onneksi ole kertoneet koko totuutta. Uudemmat rungot ovat kehittyneet niin paljon että huonon valovoiman linssi ei ole aiheuttanut kertaakaan itselleni harmaita hiuksia vaan linssi on ollut käyttökelpoinen kaikessa peruskuvauksessa niin sisällä kuin ulkona.

    Pieni silta Vantaalla kuvattuna 6.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 100, 20 mm, F/6.3, 1/125.

    Siinä missä Canon 350D:n aikoina ISO 800 alkoi tekemään jo jossain määrin häiritsevän näköistä kohinaa ja ISO 1600 varsinkin oli kohinaltaan yleensä epämukavan näköistä katsottavaa on tämän rungon osalta ISO 3200 erittäinkin käyttökelpoista jälkeä eikä se häiritse itseäni lainkaan. Samoin ISO-arvolla 6400 en huomaa monessakaan kuvassa järkevässä koossa katsottuna mitään häiritsevää, joten se mitä objektiivin valovoimassa on menetetty on kompensoitu merkittävästi kehittyneemmillä rungoilla eikä tuo huono valovoima enää olekaan niin huono tavallisessa räpsimisessä ainakaan itselleni.

    Kittiputkessa on yllättänyt myös iloisesti sen terävyys. Kuvat ovat silmämääräisesti näytöltä katsottuna todella teräviä. Jos kuvissa alkaa zoomailemaan yksityiskohtiin niin tietenkin elämän realiteetit tulevat silloin esiin, mutta itseäni ei pikselien tarkka nyprääminen kiinnosta vaan olen kiinnostuneempi valokuvaamisesta taidemuotona enkä niinkään teknisesti. Toisin sanoen, objektiivi tekee sen verran terävää piirtoa että olen ollut positiivisesti yllättynyt ja se riittää täysin omaan peruskuvailuuni.

    Tietenkin tarkoituksenani on hankkia jatkossa myös muita objektiiveja tämän ja RF 50 mm F/1.8 putken lisäksi, mutta syy ei ole siinä että kittiputki olisi tasottoman huono tai sen terävyys ei olisi riittävä. Isoin syy muiden objektiivien hankinnalle tulee enemmänkin valovoimaisempien objektiivien paremmasta bokéhista eli kuvan terävän alueen ulkopuolelle jäävästä epäterävästä alueesta ja sen visuaalisesta miellyttävyydestä. Tavalliselle ihmiselle selostaen valovoimaisemmalla putkella saa kohteen irti taustasta niin että kohde on terävänä mutta tausta on sumea.

    Loppusanat

    Allekirjoittanut pakkaskelissä menossa kaverin luo tekemään kuvaussessiota 4.1.2024. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, ISO 800, 18 mm, F/4.5, 1/100.

    Canon R50 on ollut nyt käytössäni viikon ja yhden päivän ja kokemukset ovat olleet erittäin hyvät. R50 on ollut mukava käyttää ja sen positiiviset puolet ylittävät selkeästi sen muutamat negatiiviset puolet. Yhden kerran enemmän kuvia räpsiessä kaverista sisätiloissa tuli lämpömittarin kuva näytölle, mutta tälläkään ei ollut mitään vaikutusta käyttöön eikä kuvanlaatuun.

    Kepeytensä ansiosta tätä on ollut mukava kuljettaa mukana ja mikä parasta on tämän hankinnan myötä jälleen tullut tehtyä useita erillisiä kuvaussessioita ulkoilmassa pakkasesta huolimatta. Kamera joka innoittaa lähtemään pihalle kuvaamaan säästä riippumatta on itselleni hintansa väärti, joten ainakin lyhyen käytön perusteella olen ostokseen erittäin tyytyväinen.

  • Digitaalinen euro lähenee

    Tämän päivän Iltasanomissa löytyi uutinen otsikolla “Ostosten maksamiseen on tulossa suuri mullistus” ja sivun otsikkona oli “Digieuro muuttaa maksamista”. Uutinen löytyy luettavaksi täältä.

    Digitaalisen euron tulo kuten muidenkin digitaalisten valuuttojen, CBDC:jen eli Central Bank Digital Currencyjen, tulo markkinoille on melkoisen varmaa eikä niitä luultavamminkaan joudu odottamaan enää kovinkaan kauaa. Uutisen mukaan kokeilut alkaisi parin vuoden kuluttua ja olisi todennäköisesti kuluttajien täydessä käytössä jo vuosikymmenen lopuilla.

    Digitaalinen valuutta itsessään ei ole mitenkään huono juttu ja se tarjoaa paljon hyviä puolia käyttäjilleen jonka vuoksi uskonkin että valuutta saavuttaa suosiota monien kuluttajien keskuudessa markkinoille tullessaan.

    Henkilökohtaisesti pidän silti tätä digitaalisen valuutan kehityksen suuntaa huolestuttavana, sillä tämä antaisi helposti nykyistäkin laajemmat mahdollisuudet rakentaa yhteiskuntaa jossa kansalaisia voidaan kontrolloida, valvoa ja painostaa kuuliaisuuteen entistä paremmin.

    Valuutta yksistään digitalisoituna versiona ei ole mikään ongelma vaan se, että samaan aikaan Euroopan Unionissa ollaan kehittämässä myöskin digitaalista henkilöllisyyttä josta voi lukea EU:n sivuilta. Sekään ei yksistään ole mikään ongelma, vaan riski tulee siitä että kun nämä kaksi toisistaan irrallaan olevaa elementtiä yhdistetään ja sidotaan tiukasti toisiinsa on vaarana että valtion tai EU:n tasolla tehdään myöhemmin poliittisia päätöksiä jolla kansalaisten normaali elämäminen yhteiskunnassa vaarantuu mikäli he eivät tottele päätöksiä, olivatpa ne kuinka järjettömiä tahansa kansalaisen itsensä näkökulmasta.

    Esimerkkinä tällaisesta uhkakuvasta on kansalaispisteytysjärjestelmä missä ihmisen ostotottumukset liitetään henkilön digitaaliseen identiteettiin suoraan siten että hänet voidaan profiloida ja pisteyttää sen mukaan kuinka yhteiskuntakelpoiseksi hänet nähdään. Jos henkilö ostaa vaikkapa lihaa useammin kuin kerran viikossa voidaan hänen rahan käytöstään antaa miinuspisteitä kansalaispisteytysjärjestelmään ja sen myötä määrätä hänelle esimerkiksi lisää veroja maksettavaksi koska hän ei ole kulutustottumuksiltaan vihreiden arvojen noudattaja.

    Pahemmassa tapauksessa tietenkin digitaalisella valuutalla voitaisi määrittää jo suoraankin se miten rahaa saa käyttää ja siten voitaisi estää vaikkapa se liiallinen lihan ostaminen kaupasta. Samalla tapaa voisi profiloida että mikäli henkilö tankkaa bensiiniautoa eikä vaikkapa sähköautoa yli asetetun sallitun määrän olisi hän yhteiskunnallisesti luonnosta välittämätön yksilö jota pitäisi verottaa kovemmin.

    Digitaalisen valuutan ja digitaalisen identiteetin yhdistämisellä voi nopeasti jo luoda niin monenlaisia yksilön kannalta negatiivisia mahdollisuuksia että en itse kovinkaan positiivisesti näe kehityksen suuntaa. Tietenkin nämä kaikki ovat vain teoreettisia mahdollisuuksia ja huonoja mahdollisia skenaarioita miten asiat voisivat mennä, mutta mitä enemmän mahdollisuuksia kontrollointiin luodaan, sitä varmemmin niitä tullaan kontrollointiin jossain vaiheessa käyttämään.

    Hyvänä esimerkkinä vaarallisesta kehityksestä oli nähtävissä jo Kanadassa kun mielenosoitukseen osallistuneiden rekkakuskien pankkitilejä jäädytettiin. Mikäli käytössä olisi vielä kehittyneempi digitaalinen valuutta yhdistettynä digitaaliseen henkilöllisyyteen, sitä laajamittaisemmat uhkat ja painostuskeinot olisi hallituksilla käytössä mikäli kansalaiset eivät tottele järjettömiäkin säädöksiä. Pahimmassa tapauksessa valtio ja EU voisi käyttää painostuskeinona sitä että kansalaisen koko henkilöllisyys ja identiteetti voitaisi jäädyttää ja siten sysätä yksilö yhteiskunnan ulkopuolelle ilman mahdollisuutta käyttää juuri minkäänlaisia palveluita.

    Aika näyttää mihin suuntaan kehitys lopulta menee, mutta en henkeäni pidättäisi sen suhteen että kehitys tulisi menemään parempaan suuntaan jos paremmuutta mitataan yksilönvapauksilla asioden käytön helppouden sijaan.

  • Aleksin Blogin paluu

    Talvinen maisema Vantaan Koivukylän Havukoskella 31.12.2023. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, 20 mm, F/9, 1/250 sec.

    Hyvä tovi on jo vierähtänyt siitä kun tämä aleksinblogi.net sivusto tuli tiensä päähän. Ensin se näki viimeisen postauksensa julkaistavan jonka jälkeen se jäi enää vain odottamaan sitä hetkeä jolloin sen oli aika irroittaa otteensa tämän maailman syleilystä ja antaa itsensä lipua kohden bittien viimeistä leposijaa jonnekin todellisuuden toiselle puolen.

    Kun sivusto jo oli poistunut julkisesta verkosta jota internetiksikin kutsutaan osoitti tämä domain aleksinblogi.net vielä sen vanhaan paikkaansa muistoksi menneistä vuosista, sinne missä sivu joskus oli ollut mutta jossa nyt makasi enää vain tyhjä muisto eletystä elämästä jossa kukaan ei enää vastannut.

    En kuitenkaan raaskinut luopua tästä domainsta vaikka vanhan sivuston ylle heitinkin jo viimeiset mullat ja saatoin sen viimeiselle matkalle. Tämä osoite oli ollut itselläni jo vuosikausia käytössä ja antoihan se itselleni ainakin mahdollisuuden varmistaa että se ei mene kenekään muun käyttöön. Lisäksi se antoi mahdollisuuden takaisin paluulle, sillä eihän koskaan tiennyt vaikka uusi kipinä blogaamiseen syttyisi joskus pitkän tai lyhyemmänkin tauon jälkeen.

    Tänään, vuoden 2023 viimeisenä päivänä laittaessani ruokaa tuli ajatus mieleen että ehkä tämän blogin olisi aika herätä uuteen elämään. Uutena ja uljaana, puhtaalta pöydältä, siitä missä olen nyt, ei siitä missä olin kun edellisen kerran tätä blogia pyöritin. Kuten voi siis havaita, en ole tuonut mitään vanhoja blogipostauksiani tänne blogiin eikä jatkossakaan ole tarkoitus niin tehdä, vaan blogi on kokonaan uusi ja uusin sanoin sanoitettava. Mennyt on mennyttä, se mitä on kirjoitettu on kirjoitettu ja se on jo jäänyt enimmäkseen unohduksiin.

    Tietenkin itselläni on vielä vanhan blogini tekstit tallessa ja osan niistä teksteistä olen lisännyt omalle nettisivulleni aleksirasanen.xyz joka on luonteeltaan täysin erilainen kuin tämä blogi. Se on verkkosivu, digitaalisen elämän arkisto, ajatuksieni kirjasto joka on ajaton ja vailla aikajanaa, rakenteellisesti erilainen ja muodoltaan toisenlainen kuin tämä blogi. Blogi on ajassa eteenpäin lipuva laiva joka kulkee sinne minne tuuli kuljettaa kun taas kotisivu on pysähtynyt hetki historiaa joka ei virtaa eteenpäin veden lailla minnekään vaan se vain on ja pysyy siellä minne se on pysähtynyt.

    Leikkipuisto Vantaan Koivukylän Havukoskella 31.12.2023. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, 18 mm, f/8, 1/250 sec.

    Suljin tämän blogin aikaisemmin siksi, että en enää kerennyt kirjoittaa postauksia sillä elämässä on niin paljon kaikkea muutakin tekemistä. Elämässä on vieläkin paljon kaikkea tekemistä, mutta kenties löydän jälleen jatkossa aikaa tämän blogin kirjoittamiselle, etenkin kun tarkoituksenani on luopua kaikista toistuvista teemoista postauksien suhteen. Blogista on siis tarkoitus tulla sellainen että kirjoitan tänne vain kun koen halua tänne kirjoittaa jotakin ilman että luon mitään toistuvaa teemaa joka asettaa odotukset milloin pitäisi olla julkaistavia kirjoituksia.

    Mikäli olet uusi täällä blogissa on hyvä hieman avata tämän blogin historiaa tämän asian tiimoilta. Aikaisemmin täällä blogissani oli viikoittain toistuvia teemoja kuten elokuva-arvostelut joita kutsuin “leffalauantai”-postauksiksi sekä olutarvostelut jotka tunnettiin täällä blogissani nimellä “perjantaipullo”. Jatkossa näitä ei ole eikä mitään muutakaan aikaan sidottua toistuvaa teemaa juurikin sen vuoksi että ei tarvitse miettiä onko enää aikaa pitää blogia vaiko ei. Kun ei ole mitään aikataulua eikä mitään odotuksia millekään postaukselle, ei myöskään ole tarvetta miettiä onko kirjoittamiselle aikaa vaiko ei. Kirjoitan milloin vain ja mistä vain sillä hetkellä tahdon kirjoittaa.

    Yllä olevalla tekstillä en tarkoita kuitenkaan sanoa että jatkossa en tulisi kirjoittamaan elokuva-arvosteluita tai olutarvosteluita – on hyvinkin mahdollista että kumpia jompia tai molempia tulee yhä jatkossakin täällä aina silloin tällöin näkymään. Tarkoitan siis ainoastaan sitä, että niille ei ole mitään yksittäistä päivää jolloin niitä aina olisi tänne blogiin tulossa.

    Kuva kävelysillalta Vantaan Koivukylän Havukoskella 31.12.2023. Canon R50, RF-S18-45 mm F4.5-6.3 IS STM, 27 mm, F/9, 1/400 sec.

    Mikä on tämän blogin suunta ja millaiseksi se muodostuu ajan saatossa, en vielä sitä tiedä sillä tulevaisuus on avoin ja vailla suunnitelmia ja mitä tahansa voi eteen tulla ja suunta voi blogilla mennä mihin vain.

    Tervetuloa lukemaan blogiani!

  • Blogi on tullut päätökseensä. Kiitos lukijoille kaikista näistä vuosista!

    Ilta-aurinko laskee mailleen Vantaalla

    Syyskuu on lopuillaan ja lokakuu lähenee, mutta tavallisen kuukausikatsauksen sijaan on aika sanoa hyvästit.

    Blogi on tullut tiensä päähän eikä ainakaan näillä näkymin ole tarkoitusta tämän blogin pitämistä jatkaa. Tietenkään en voi olla varma josko tilanne jossain vaiheessa muuttuu ja haluankin jälleen jatkaa blogaamista, mutta tässä vaiheessa on kuitenkin aika saatella blogivanhus levolle. Blogi pysynee netissä luultavasti vielä ensi kesään saakka jonka jälkeen sen on aika siirtyä ajasta iäisyyteen ellei mieleni kerkeä muuttumaan siihen mennessä blogin jatkon suhteen.

    Syyt miksi tähän ratkaisuun päädyin on käytännöliset. Blogin pitäminen ottaa kohtalaisen paljon aikaa jonka vuoksi tässä vaiheessa elämää haluan käyttää aikaani ensisijaisesti muihin asioihin, esimerkiksi ihan vain rennosti ottamiseen. Toisekseen blogi on palvellut tarkoitustaan hyvin ja olen pystynyt tekemään ainakin jotakin asiaa monta vuotta säännöllisesti, joten ehkä pitkäjänteisyys on vuosien mittaan kehittynyt myös tämän kirjoittamisen myötä 🙂

    Yksi blogini tarkoituksista on pitkäjänteisen tekemisen lisäämisen lisäksi ollut myös kasvattaa kirjoittamisen määrää. On helpompaa kehittyä kirjoittajana ja ajatuksiensa sanoiksi pukemisessa jos vain kirjoittaa tarpeeksi ja edes joskus pyrkii miettimään millä tapaa virkkeitään kirjoittaa. En tiedä onko tekstillinen ilmaisuni kehittynyt vuosien saatossa, mutta ainakin uskoisin näin olevan. Toivottavasti 🙂

    Nykymuodossa blogi on ollut kesäkuusta 2017 ja ennen sitäkin olen blogia pyöritellyt. Ensimmäinen oli netissä jo ennen vuotta 2010 joten nettiin kirjoittelua tällaisessa muodossa on tullut harrastettua todellisuudessa yli kymmenen vuotta. Se alkaa olemaan kohtalaisen pitkä aika joten kenties tässä vaiheessa on aika sulkea yksi kirja elämästään ja kääntää katseensa kohden tulevaisuutta ja uusia haasteita.

    Kiitos kaikille näistä vuosista ja siunausta elämäänne! 🙂

    – Aleksi

  • Kävin kasteella!

    Kasteeni 24.09.2022

    Viime sapattina, 24.09.2022 kävin kasteella ja näin annoin julkisen tunnustukseni siitä että tahdon seurata Herraa Jeesusta Kristusta 🙂

    Kiitos tämän videon kuvaamisesta seurakuntaveljelleni Arille. 🙂