Aleksin Blogi

  • Peliarvostelu: Crysis (PC)

    Crysiksen alienit eivät olleet ystävällistä sorttia

    Crysis on Crytekin kehittämä ja Electronic Artsin julkaisema ensimmäisen persoonan kuvakulmasta kuvattu sci-fi-peli joka on julkaistu PC:lle jo vuonna 2007. Se on saatavana myös Xbox 360:lle ja PS3:lle joille se on tuotu vasta vuonna 2011. Tämä arvostelu on tehty PC-version pohjalta.

    Crysis on nimensä mukaisesti Crysis-pelisarjan ensimmäinen osa jon kuuluu tämän osan lisäksi myös Crysis Warhead, Crysis 2 sekä Crysis 3.

    Pelin juonessa amerikkalaiset ja pohjois-korealaiset koettavat selvitellä erikoista löytöä jonka arkeologit ovat onnistuneet tekemään. Korealaiset ja jenkit eivät tuttuun tapaan tule hyvin juttuun ja rauhaa rakennetaan likvidoimalla toisinajattelijoita, mutta pian selviää että toisen maan kansalaiset eivät ole ainoa uhka joita pelaaja saa kohdata. Löydös paljastuu avaruuden olentojen omaisuudeksi ja pian aseilla otetaankin mittaa myös kauempaa tulleista muukalaista.

    Miksi odottaa uuteen vuoteen kun raketeilla räiskii menemään?

    Tarinan osalta Crysis on keskinkertaista ihan jees -kategoriaa. Se ei säväytä kovin suuresti suuntaan tai toiseen, mutta se toimii yhtä luotettavasti ja varmasti kuin Big Mac ateria perjantai-iltana ennen kotiinpaluuta.

    Pelillisesti Crysis onneksi kestää päivänvaloa vielä vuonna 2017. Se on mukaansatempaava, sopivan suoraviivainen mutta lineaariseksi tarinaksi tarpeeksi vaihtoehtoja etenemisessä tarjoava räiskintä. Kentissä on tilaa pyöriytyä kohtalaisesti ja erilaisia reittivalintoja päämäärään voi etsiä useita.

    Ohjaus on tuttua ja turvallista peruskauraa ilman yllätyksiä. Hyvänä ja kohtalaisen uniikkina puolena Crysiksessä pelaajalla on yllään monipuolinen nanopuku jonka avulla hän saa yli-inhimillisiä kykyjä. Pelaaja voi valita näkymättömyyttä, voimaa ja nopeutta tarpeen niin vaatiessa. Kuitenkin nanopuvussa on tarvetta energialle joten loputtomiin kykyä ei voi yhdeltä istumalta käyttää. Puvun regen on nopea mutta mikäli pelaaja ottaa iskua tulee regeniin takapakkia ja kyvyn uusiokäyttöä joutuu odottamaan pidempään.

    Ilta-aurinko aurinkorannalla. Baywatch-pelastajia ei valitettavasti näkynyt missään.

    Vaikeusaste oli pääosin hyvin mitoitettu vaikkakin muutamat kohdat aiheuttivat junnaamista enemmän tai vähemmän. Onneksi vähemmän kuin enemmän eikä vaikeustasoa tarvinnut laskea missään vaiheessa suhteettoman hankaluuden takia joten voimalla läpi vaikka harmaasta kivestä -taktiikka toimii.

    Pelillä on ikää jo kymmenen vuotta ja sen kyllä huomaa yleisesti grafiikoista ja pelimaailmassa olevien objektien määrästä ja niiden toiminnasta. Tästäkin huolimatta pääsääntöisesti Crysis oli viihdyttävää pelattavaa, vaikkakin alussa peli vaikutti kohtalaisen tasapaksulta ja tylsältä nykyräiskintöihin tykästyneeseen mieleeni. Kuitenkin kun sci-fi-elementtejä alkoi enenevissä määrin ilmaantumaan ja alienit astuivat kehiin muuttui peli merkittävästi kiintoisammaksi ja pelin vanhuuden vaivat alkoivat väistymään pelin imaistessa otteeseensa.

    Pelissä oli myös paljon valoisia paikkoja

    Pelin läpi pelattua kokemus jäi yksinpelin osalta positiiviseksi. Kuitenkin ei niin hyvää etteikö jotain huonoakin – Crysis on oman aikansa lapsi ja se on tunnettu siitä että se kyykytti konetta kuin konetta ilmestyessään kovilla grafiikoillaan. Valitettavasti se teki sitä vielä tänäkin päivänä vaikka koneessani on GTX 980 -näytönohjain.

    Vaikka näytönohjaimeni ei olekaan tehokkain mahdollinen mitä maa päällään kantaa kyllä sillä silti merkittävästi uudempia ja kauniimpiakin pelejä pyörittää pätkimättä. Grafiikoita joutui Crysiksessä hieman tiputtamaan jotta sai sulavan kokemuksen, mutta paikoitellen yskintää ilmeni siellä täällä matkan varrella tästäkin huolimatta. Peli siis kaipaisi selvästi parempaa optimointia, mutta tätä tuskin on enää näin vanhalle pelille odotettavissa.

    Värimaailman tunnelma oli monin paikoin omaa silmää miellyttävä

    Loppupäätelmänä Crysis on viihdyttävä peli joka tasapaksusta alusta huolimatta paranee enemmän ja enemmän loppua kohden. Kaikki perusasiat toimii tarpeeksi hyvin myös nykypeleihin tottuneelle räiskintäpelien ystävälle, joten se on pelaamisen arvoinen vielä vuonna 2017 vanhasta iästään huolimatta. Vanha ikä näkyy ja tuntuu pelimaailmassa ja tekstuureissa, mutta ainoa mistä miinuspisteitä todellisuudessa annan enemmän on grafiikoiden optimointi, sillä kohtalaisella näytönohjaimellakin peli yskii ja visuaalisen ilmeen kauneudesta joutuu joustamaan sulavamman frameraten vuoksi.

    Tästä pelistä toivoisin jonakin päivänä näkeväni remaken uudemmille konsoleille ja PC:lle.

    Arvosana: 8/10

  • Kuukausikatsaus syyskuuhun

    Ilta saapuu Helsingin ylle

    Syyskuu jäi taakse ja lokakuu saapui. Syksy on tullut kuin varkain, lehdet alkavat putoilemaan puista ja keli kylmenee. On siis aika kirjoitella tuttuun tapaan kuukausikatsaus.

    Tällä kertaa kuukausikatsauksen kirjoitan vasta lokakuun alussa enkä syyskuun lopussa. Jatkossakin tarkoituksena on kirjoitella postaus aina kumpana jompana päivänä, riippuen omista kiireistä ja aikatauluista.

    Viime kuu oli todella tapahtumarikas kuukausi ja siihen mahtui aktiviteettiä merkittävästi tavallista enemmän.

    Syyskuussa tuli koettua kolmet häät. Kolmet. Se on enemmän kuin vuosiin yhteensä tulee nähtyä ja koettua moisia. Eipä siinä, jokaiset häät olivat mukavat päästä kokemaan ja oli tietenkin hienoa ja kunnia että sai tulla kutsutuksi tällaisiin tapahtumiin. Sen lisäksi oli myös yhdet ristiäiset häiden yhteydessä, joten pääsinpä myös tällaista ilojuhlaa näkemään.

    Viime kuussa yksistä häistä palatessa tuli tehtyä autokaupat. Ostin vuosimallia 2002 olevan Toyota Corollan josta tänne blogiinkin kirjoitin.

    Viime kuun puolella olin myös serkun häissä kuvaajana

    Valokuvailua tuli harrasteltua jonkin verran ja olinpa serkkuni häissä myös pääasiallisena valokuvaajana. Sen lisäksi yksissä häissä otin lisäkuvia varsinaisen kuvaajan lisäksi. Mukava oli päästä kuvaamaan tällaisia tapahtumia vaikka toki tämänkaltainen valokuvaus on aina jännittävämpää kuin esim. maiseman kuvaaminen. Hyvä niin, saapa ainakin uudenlaista harjoitusta erilaisista kuvaustapahtumista.

    Tavallisuudesta poikkeavia aktiviteettejä oli myös työpaikan vaihto. Yksi sivu työhistoriaa jäi jälleen taakse kun vaihdoin työpaikkaa toiseen. Siirryin muutama viikko takaperin järjestelmäasiantuntijaksi Goforelle.

    Pitkästä aikaa myös aktivoiduin musiikin saralla. Uusi Painless Destiny -albumi on jo sävelletty ja siihen on tulossa 10 kappaletta. Sen lisäksi levyä on miksailtu ja masteroitu kaverin avustuksella nyt muutamana päivänä ja tänään on tarkoitus vielä jatkaa materiaalin hiomista lopullista muotoaan kohden. Levy on aikomus julkaista niin iTunesiin kuin Spotifyynkin ensi kuun puolella jos Luoja suo.

    Lauttasaaren ilta

    Viime kuussa onneksi aikaa liikeni myös pelaamiselle ja olenkin niistä tänne blogiinkin postaillut arvosteluita. Erilaisia oluita olen yhä tesstaillut, ruokia olen kokkaillut ja niistä kirjoitellut ja onpa ravintoloitakin tullut yhä testailtua. Tutulla linjalla siis näissä asioissa mennään yhä edelleen.

    Syyskuun puolella kävin myös avaamassa omaan pankkiini Nordeaan osakesalkun. Jatkossa on tarkoitus ostaa osakkeet sieltä ja rahastot Nordnetistä. Entuudestaan on Nordnetissä jo myös osakkeita, mutta jatkossa uudet osakekaupat sitten tulee tehtyä Nordean kautta sillä hinnat on siellä aivan poskettoman paljon halvemmat. Muutamaa osaketta jo tuli hankittua Nordeaan viime kuun puolella 🙂

    Painonpudotus on mennyt myös eteenpäin. Viime kuun alun ja tämän kuun alun painon erotus on ainoastaan 0,9 kg eli ei paljoa mitään, mutta onneksi olen seurannut joka päivä painoa ja tiedän että viime kuussa paino on laskenut useamman kilon kuitenkin ja parin viime päivän nousu korjaantuu taas muutamassa päivässä luonnolliseen tapaan. Suunta on siis yhä hyvä ja paino menee tasaisesti alaspäin.

    Monipuolinen ja tapahtumarikas kuukausi on onneksi nyt takana joten on aika kääntää katse kohden alkanutta kuluvaa lokakuuta hyvillä mielin. Hyvää alkanutta kuukautta jokaiselle!

  • Kokeilussa: Rost & Co – Ryhti-kahvi

    Rost & Co:n Ryhti-kahvi

    Ostin muutamia viikkoja takaperin lähikaupastani Lauttasaaresta Rost & Co:n valmistamaa Ryhti-kahvia. En kaupassa pannut merkille mutta kyseessähän oli tietenkin kahvipapuja eikä valmiiksi jauhettua kahvia, joten pussi sai odotella muutamat viikot kaapissa sitä että saan hankittua jonkin vekottimen jolla kahvipavut saa jauhettua hienommaksi.

    Kävin kaverini luona Espoossa jokunen viikko takaperin ja häneltä sain lainaksi käsikäyttöisen kahvimyllyn jotta saan päräytettyä kahvipavut hienompaan muotoon. Siitä vielä meni viikko tai pari ennen kuin sain aikaiseksi kokeilla kuinka kyseistä vekotinta käytetään, mutta vihdoin viimein sen sain tehtyä ja pääsin testaamaan uusia ulottuvuuksia kahvinryystämisen saralla.

    Käsikäyttöinen kahvimylly

    Kahvimyllyn käyttö on hyvin yksinkertaista. Kansi auki, pavut sisään ja pyörittämistä. Ja lisää pyörittämistä. Ja lisää pyörittämistä.

    Kaikesta yksinkertaisuudesta huolimatta voi tämänkin prosessin saada menemään pieleen. Onnistuin itse torspoilemaan ja laitoin alussa kahvit alempaan osaan myllyä enkä ylempään jonne ne olisi kuulunut. Aikani pyöriteltyä kampea ja ihmeteltyä miksi mitään ei tapahdu aloin tajuamaan että pieleenhän se meni.

    Facepalm oli lähimpänä tuntemuksenani kun epäonnistuin kahvimyllyn käytössä

    Tajuttuani pieleen menneen operaation otin ylemmän osan kannen auki ja heitin pavut sinne. Sen jälkeen kansi kiinni ja uutta pyörittelyä kehiin. Johan alkoi lyyti kirjoittamaan! Tässä vaiheessa prosessi kävi suoravaiivaisen helpoksi mutta silti työlääksi. Papujen jauhaminen hienommaksi oli yllättävänkin raskasta ja tätä kirjoittaessa jauhamista seuraavana päivänä huomaan vieläkin että kädessä jolla kampea pyöritin on lihakset hieman kipeänä. Fiksumpaan asentoon ja yleiseen ergonomiaan olisin voinut toki panostaa enemmän mutta en sitä siinä vaiheessa tullut miettineeksi. Oppia ikä kaikki, tietää ainakin jatkoa ajatellen vähän katsoa missä liikeradassa kampea pyörittää.

    Lopputuloksena kahvipavuista sain puruja ja pääsin päräyttämään kahveet tulille. Muutaman kahvikerran jälkeen maku on ihan toimiva, mutta yllättävänkin mieto. Kahvin väri on tummepaa kuin mitä olen normaalisti nähnyt, mutta silti maku oli kohtalaisen pehmeä. Hieman hämmentävä maun ja ulkonäön välinen kombinaatio, mutta ei se mitään. Ihan juomakelpoista tavaraa tämä on, joten voisin harkita josko ostaisin jonkun koneen jolla papuja voisin jauhaa jatkossa eikä aina joutuisi käsin pyörittelemään.

    Jauhetut purut

    Lisätietoja tästä kahvista saa Kaffecentralen.com sivulta.

  • Leffalauantai: BloodRayne

    BloodRayne-elokuvan DVD-kansi

    Tämänviikkoisen leffalauantain teemana on jälleen vampyyrielokuvat joista katsottavaksi päätyi BloodRayne (IMDB).

    BloodRayne on vuodelta 2005 oleva actiontyylinen vampyyrielokuva joka perustuu samaa nimeä kantavaan videopeliin. En valitettavasti ole ainakaan vielä tuota peliä pelannut itse, mutta täytynee harkita että jossain vaiheessa myös siihen tutustuisin.

    Elokuvan on ohjannut Uwe Boll jolla on myös muuta kokemusta videopeleihin pohjautuvista elokuvista, mm. Alone in the darkista. Pääosassa nähdään Raynen roolissa Kristanna Loken joka allekirjoittaneelle oli täysin tuntematon nimi ennen tätä elokuvaa. Ennen rooliaan Raynenä hänet on nähty pääsääntöisesti televisiosarjoissa, mm. Star Trek: Voyagerissa.

    Terävät kulmahampaat purevat hyvin allekirjoittaneen elokuvamieltymyksiin

    Tarinassa kerrotaan Raynestä, naisesta joka on vampyyrin ja ihmisen risteytymä eli toisin sanoen dhampir. Rayne on joutunut friikkisirkukseen näytille vampyyriominaisuuksien vuoksi, sillä hänellä on uskomaton kyky parantua haavoistaan heti kun hän on saanut verta juodakseen. Sirkus ei ole ilmeisesti kuitenkaan hänen unelmaduuni sillä hän pakenee paikalta heti tilaisuuden koittaessa ja siinä sivussa useampi matkalla eteen estämään tullut työtoveri pääsee hengestään.

    Rayne tapaa vapaudessa ennustajanaisen joka kertoo hänelle menneistä. Rayne päättää lähteä kostamaan äitinsä kokemat julmuudet Koganille, vampyyrien kuninkaalle joka sattumoisin on myös Raynen isä. Tervehenkinen perhe tekee tervehenkisiä tekoja.

    Kostoretkellään Rayne tutustuu ihmisiin joilla on samanlaiset intressit käydä päättämässä Koganin elämä. Jonkinsorttista politikointia ja ryhmien välistä valta-asetelmien näytelmää nähdään siellä täällä ja lopulta monen mutkan kautta elokuva saa ennalta arvattavan kaltaisen lopun.

    Saattaa olla että jäljet kaulassa ei jäänyt fritsuiksi

    Elokuva on saanut IMDB:ssä todella huonot arvostelut. Tätä kirjoittaessa arvosana on ainoastaan 2,9 ja Metacriticissäkin jatketaan samalla linjalla sillä siellä elokuvan arvosanaksi on tullut 18 pistettä. Elokuva on siis kaikkea muuta kuin kehuttu ja arvostettu ja metacriticissä kriitikoiden antamissa arvosteluissa on korkeimmillaan ollut 40 pistettä.

    BloodRaynen taistelukohtaukset olivat kyllä paikoitellen sellaisia että ne tuntuivat hieman kököiltä omaan silmääni, mutta tämä on oikeastaan ainoa aihe mitä löydän tästä elokuvasta valittamista paikoitellen sekavahkon juonikuvion lisäksi.

    Rayne ei ristiä pelkää

    Kriitikoiden ja IMDB:n arvosanoista huolimatta tämä oli omaan makuuni hyvä elokuva jonka katsoi mielellään ja jonka voin katsoa uudemmankin kerran. Se on tuttu ja turvallinen vampyyrileffa jossa on mukana tarpeeksi klassisen vampyyrielokuvagenren elementtejä.

    Kannattaa kuitenkin tätä arvostelua lukeissa muistaa että mikäli vampyyrielokuvat eivät ole se “oma juttu” voi olla että tästä elokuvasta ei paljoa irti saa, mutta mikäli vampyyrifilmit on jotain mistä saat kicksit on tämä elokuva silloin näkemisen arvoinen.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: 2,9/10)

  • Perjantaipullo: Budejovický Budvar Dark

    Budejovický Budvar Dark on 4.7 % tumma tsekkiläinen lager

    Viimeviikkoisen Budejovický Budvarin jälkimainingeissa on hyvä jatkaa saman tsekkiläisen Budweiser Budvar -panimon oluilla. Tämänkertaiseen arvosteluun tarttui Lauttasaaren K-Marketista matkaan 4.7 % vahva tumma lager.

    Olut on väriarvoltaan 90 EBC ja katkeroiden määrä on 24 EBU. Tarkempia teknisiä tietoja oluesta löytää Sinebrychoffin sivuilta.

    Kaadettaessa Budvarin Dark vaahtoaa todella voimakkaasti ja vaahto kestää kauan tuopissa. Omaan mieltymykseeni olut on rasittavan vaahtoava, mutta onneksi vaahtoavuus on ainoa negatiivinen asia mitä tästä oluesta löydän.

    Olut on tuoksultaan varsin mieto eikä se oikein herätä kovin vahvoja tuntemuksia. Ruisleivän tuoksua tästä on kuitenkin etäisesti havaittavissa. Maku on miellyttävä, tasainen ja sopivan mieto olematta laimea. Se on myös jollain tapaa jopa raikaskin tummaksi olueksi. Makunsa osalta tämä on hyvä tumma lager.

    Hintaa tällä oluella oli Lauttasaaren K-Marketissa 3,49 eur.

    Musiikkina tämän kanssa toimi erittäin hyvin vanha Claymanin aikainen In Flames kappaleella Only for the weak sekä Dark Tranquillity kappaleella Lost to apathy.