Kuvankaappaus Euroopan komission Twitter-tililtä (katso täältä)
You will eat ze bugs!
Jossain määrin salaliittoteorioita tai muutoin vain erilaisia nettifoorumeita seuraavat ovat saattaneet kuulla lähivuosina ilmaisua “You will eat ze bugs” joka käännettynä tarkoittaa että “Tulet syömään ötököitä”. Hyvin usein tämän siteerauksen yhteydessä on näytetty myös World Economic Forumin ekonomistin Klaus Schwabin kuvaa ja useita eri variaatioita meemikuvissa on ollut Schwabista ja ötököiden syönnistä.
Ötököiden syöminen kuulostaa useankin mielestä luultavasti vastenmieliseltä ja kaukaa haetulta ajatukselta, mutta kiintoisaa kyllä viime perjantaina Euroopan Komission Twitter-tilillä on kerrottu siitä kuinka kolme eri hyönteistä on hyväksytty jonkinsorttiseksi elintarvikkeeksi. Twitter-tweetin löytää ainakin tämän kirjotushetkellä vielä täältä. Siltä varalta että tweetit poistuu laitan tähän postaukseeni kuvankaappauksena tweetin ja sen alle Europpan Komission laittamat kommentit.
Tweetin alla olleet Euroopan Komission itse kirjoittamat kommentit
Mikäli oikein käänsin nämä nimet (korjatkaa jos huomaatte virheen!) niin ravinnoksi kelpaavaksi luokiteltujen hyönteisten listaan kuuluvat kotisirkka (katso täältä), jauhopukki (katso täältä) sekä idänkulkusirkka (katso täältä).
Perusteluina näiden hyönteisten kelpuuttamiseksi jonkinsortin ruoka-aineeksi on tweeteissä kerrottu se että ne ovat rikkaita ravintoaineiltaan, niissä on paljon rasvaa, vitamiineja, kuituja, proteiineja sekä mineraaleja. Lisäksi perusteluina on ollu ympäristösyitä kuten vähemmän kasvihuonekaasuja. Hyönteisten syönnin sanotaan olevan myöskin turvallista.
National Library of Medicinen sivulla löytyvästä julkaisusta kuitenkin saattaa saada erilaisen kuvan hyönteisten syönnin turvallisuudesta (lue täältä) joten en aivan varauksetta turvallisuusväittämään uskoisi.
Henkilökohtaisesti asia ei tietenkään itseäni liikuta sillä en aio syödä yhden yhtä hyönteistä vapaaehtoisesti. Tähän on tietenkin syynä se, että Raamatussa kaikki siivelliset pikkueläimet on kerrottu olevan saastaisia.
5. Moos. 14:19 Myöskin kaikki siivelliset pikkueläimet olkoot teille saastaiset, niitä älköön syötäkö.
Vaikka näin ei Raamatussa kiellettäisi, en näkisi kyllä muutenkaan mitään tarvetta ruveta hyönteisiä syömään. Kiitos mutta ei kiitos. Mielenkiinnolla kuitenkin seuraan tuleeko ötökkäruoka jossain vaiheessa enemmänkin näkymään katukuvassa näiden hyväksynnän myötä.
Alunperin näihin EU:n komission Twitter-viesteihin törmäsin Ylilaudalla, mutta tästä hyönteistensyöntiaiheesta on tullut jo jokin aikaa sitten nähtyä Paul Joseph Watsonin video YouTubessa (katso tästä). Lisäksi tästä löytyy video Rebel Newsin Odysee-tilillä (katso tästä) josta löysin myös linkin heidän artikkeliinsa (katso tästä) mistä myös tuon linkin löysin National Library of Medicinen sivulle.
Maaliskuussa hankin erillisen UHD-soittimen aikaisemmin käyttämäni Xbox-pelikonsolin sijaan elokuvien katsomista varten. Xbox on yhä tietenkin pelikonsolina, mutta elokuvien katsomisen levyiltä videotykille heijastaen olen hoitanut siitä saakka tällä Reavon UBR-X100-soittimella (katso valmistajan sivut) joten käyttökokemusta on monen kuukauden ajalta.
Xbox One sekä Series X olivat molemmat olleet kohtalaisen hyviä laitteita myös elokuvien katseluun ainakin kuvanlaatunsa ja yleisen toimivuutensa osalta. Ainoastaan yksittäisiä DVD-levyjä Xboxilla tuli vastaan joissa kuvasta tuli pelkkää vihreää ulos, mutta näitä tapauksia oli harvoin. Jos elokuvia katsoo satunnaisesti on Xboxia helpompaa suositella soittimeksi kuin Reavonia jonka hyödyt tulee vasta jos enemmän elokuvia katselee.
Merkittävimmät hyödyt itselleni tässä laitteessa on ollut sen käytettävyys sekä aluekoodivapaus tai ainakin sen vaihtelumahdollisuus.
Kokemuksia ja vertailua Xboxiin
Useampiakin kuukausia laitetta nyt jo käyttäneenä on käyttökokemukset olleet pääsääntöisesti positiiviset.
Xboxilla isoin rasittavuuden aihe itselläni oli se että jos elokuvaa katsoessa halusi painaa pausen oli ohjain todennäköisesti mennyt jo virransäästötilaan ja ohjain piti erikseen käynnistää ennen kuin elokuvan pystyi laittamaan pauselle.
Jos elokuvat katsoo yleensä aina alusta loppuun asti pausettamatta kertaakaan tästä tuskin on suurtakaan harmia, mutta jos tapana on käydä kesken elokuvan vaikkapa jääkaapilla, hakemassa vettä tai mitä tahansa muuta normaalia (tai vaikka epänormaaliakin) alkaa tämä ohjaimen päälle ja pois päältä laittaminen jossain vaiheessa tuntumaan siltä että olisipa näppärä jos tähän olisi saatavana erillinen kaukosäädin.
Mikäli elokuvia katsoo enemmän konsolilla voi tietenkin Xboxille hankkia erillisen kaukosäätimenkin. En ole koettanut, mutta ainakin PDP Media Remote for Xbox -nimistä vekotinta on myynnissä Verkkokauppa.comissa (katso täältä) joten pelkästään tämän syyn takia ei ole erillistä soitinta luultavastikaan järkevää hankkia.
Toinen mikä itselläni Xboxilla aina toisinaan tuli vastaan oli mystinen vihreä ruutu. Elokuvan valikot saattoi toimia hyvin, mutta yksittäiset DVD:t aina silloin tällöin olivat sellaisia että kun elokuva lähti käyntiin tuli kuvaksi pelkkää vihreää. Lähtökohtaisesti haluaisin että jokainen sisään heitetty normaali kaupallinen aito DVD, BluRay sekä UHD toimisi ongelmitta ilman säätämistä.
Laitteen takana on hyvin vähäiset liittimet – LAN, HDMI, HDMI Audio Only, USB sekä digitaaliset ääniulostulot
Merkittävin ja parhain ominaisuus itselleni kuitenkin tässä Reavonissa on se, että tämä toistaa eri aluekoodilla olevat elokuvat. Xboxilla tämä ei onnistu eikä myöskään monella edullisemmalla erillisellä soittimella.
Itselläni ei ole vielä kovinkaan monia DVD-elokuvia tai BluRay-elokuvia joissa olisi jokin muu aluekoodi kuin se mikä Suomessa on, mutta kuitenkin yksittäisiä sellaisiakin löytyy. Ilman tätä soitinta ei niitä olisi voinut enää katsoa ostamatta kuitenkin esim. erillistä BluRay-asemaa tietokoneelle jonka olisi vaihtanut ja jättänyt pysyvästi toiselle aluekoodille. Vaikkakin tämä olisi helppoa ja suhteellisen kustannustehokastakin, kuuluu se siltikin suoraan kategoriaan ylimääräinen säätäminen joka ei kiinnosta pätkääkään.
Jos ostan elokuvan joka on jenkkialuekoodilla haluan vain avata soittimen, tökätä levyn sisään ja alkaa katsomaan elokuvaa ilman että joudun virittelemään tietokoneeseen erillistä toista BluRay-asemaa ja pyörittää leffaa tietokoneelta – etenkin kun tietokoneen BluRayn katsomiseen käyttämäni Leawo tuntuu olevan suhteellisen hidas lukemaan levyjä. Kiitos mutta ei kiitos, käytän mieluummin erillistä aluekoodivapaata soitinta.
Käytettävyys Reavonissa on ollut yleisesti kohtalaisen hyvä. Isoin miinus tulee kaukosäätimen napeista, sillä tärkeimmät ja eniten käytetyimmät napit eivät ole mitenkään parhaassa paikassa eikä ne ole kovinkaan isot. Lisäksi kaukosäätimen taustavalaisu voisi olla fiksummin toteutettu. Nyt napista siihen saa taustavalon päälle, mutta nappi mistä se tapahtuu on hankalassa paikassa pimeässä kaukosäädintä kopeloidessa.
Levyt ovat pääsääntöisesti pyörineet ongelmitta. Levyt joissa on rasvatahroja tai naarmuja aiheuttavat tietenkin tässäkin soittimessa ongelmia ja muutamia kertoja on leffat tyssännyt siihen että levy on viallinen. Tämä tietenkään ei yllätä koska naarmuiset ja rasvaiset levyt aiheuttavat ongelmia luultavasti jokaisessa laitteessa.
Käyttöliittymä on kohtalaisen hyvä, mutta elokuvan ollessa pitkään pausella joutuu aina etsimään mistä napista toiston sai jatkumaan, sillä pause tai play ei sitä tee. En tiedä onko tähän uudempaa firmwarea jossa tämä toimisi näistä napeista kuten loogisesti saattaisi olettaa, mutta onneksi kyseessä on pieni rasittavuus ainoastaan.
Loppusanat
Reavon UBR-X100 on asiallinen soitin jonka suurin vahvuus on itselleni ainakin ollut mahdollisuus katsoa aluekoodivapaasti elokuvia. Aluekoodia pääsee ainakin tässä firmwaressa mikä itselläni laitteessa on vaihtamaan menemällä Setup-valikkoon ja naputtelemalla siellä kaukosäätimestä 8 7 6 5 jonka jälkeen voi vaihdella aluekoodit haluamakseen. DVD oli oletuksena 0 jolla pääsin suoraan katsomaan myös jenkki-DVD:t.
Isoin miinus laitteessa on sen kohtalaisen korkea hinta joka varmasti karsii monia ostajia pois. Ostohetkellä Reavon taisi maksaa noin 900 euroa ja tällä hetkelläkin uuden hinta on Markesilla 839 euroa (katso täältä) joten aivan jokaisen harrastajan soittimeksi tämä tuskin tulee hintansa vuoksi päätymään.
Omaan käyttöön tämä on ollut hyvä soitin, mutta mikäli elokuvat joita katsoo on ainoastaan eurooppalaisella aluekoodilla on helpompaa suositella Xbox One -konsoleita ja niihin erillistä kaukosäädintä mikäli sellainen siihen toimii. Ilman kaukosäädintäkin Xbox on omalla ohjaimellakin peruskatsojalle helpommin suositeltava vaihtoehto.
Eisenheim (Edward Norton) taikoo kuolleen naisen esiin
The Illusionist (IMDB) joka suomeksi on käännetty nimelle Silmänkääntäjä on vuonna 2006 julkaistu draamallinen mystiikkaelokuva jonka on ohjannut Neil Burger. Pääosarooleissa nähdään Edward Norton, Jessical Biel, Rufus Sewell sekä Paul Giamatti.
Lapsuudessaan jo taikatemppuihin innostunut Eisenheim tutustuu sosiaalisesti ylemmistä piireistä olevaan tyttöön Sophieen. Heidän ystävyytensä on kehittymässä jo ystävyyttä syvemmäksi kunnes Sophien ja Eisenheimin välit katkaistaan väkisin vastoin heidän tahtoaan sosiaalisten luokkaerojensa vuoksi. Eisenheim lähtee tapahtuman jälkeen kokonaan pois Wienistä vain tullakseen vuosikausia myöhemmin takaisin kaupunkiin taitavana taikurina.
Aikuisena Eisenheimin (Edward Norton) tekee näyttäviä lavaesityksiä saaden yleisön ihmetyksiin. Eräässä tempussa osalliseksi pääsee myöskin aikuiseksi kasvanut Sophie (Jessica Biel) joka ei heti tunnista Eisenheimiä. Kun hän tunnistaa vihdoin lapsuuden ystävänsä on heillä monia asioita ja tunteitaan selvitettävänä.
Sophien roolissa nähdään Jessica Biel
The Illusionist on viihdyttävä elokuva taikuuden ja taikurin kiehtovassa maailmassa. Sen miljöö on jossain määrin poikkeuksellinen, sillä kovin usein en muista nähneeni elokuvia jotka kertoisivat taikureista tai taikatemppujen tekijöistä. Noituutta, velhoutta tai magiaa kyllä elokuvissa sitä vastoin näkee paljonkin, mutta varsinaista taikuutta joka ei nojaa yliluonnollisiin kykyihin tai voimiin ei sen sijaan kovin paljoa ole tullut vastaan näkemissäni elokuvissa. Tämä oli mukavaa vaihtelua ja siten myöskin ilahduttavan raikas ympäristö elokuvan tarinalle.
Tarinan draama on hyvin rakennettua ja sen mielenkiintoa tukee hyvin näyttelijöiden ammattimainen näyttelytyö. Ohjaus on tasaisen varmaa laatua ja visuaalinen tyyli on miellyttävä. Elokuvan värimaailma on omiaan luomaan sopivan mystistä tunnelmaa joten senkään suhteen mitään valittamista elokuvasta ei löytynyt.
Vaikka kaikki elementit on tehty perus hyvällä laadulla olisi henkilöhahmojen dynamiikkaan silti kaivannut hieman lisää syvyyttä jotta tarina olisi päässyt täyteen kukoistukseensa. Tällaisenaankin tämä kyllä kääntyy keskivertoa parempien elokuvien kategoriaan, mutta henkilöhahmojen ja heidän välisen dynamiikkansa paremmalla rakentamisella olisi tästä voitu saada vielä enemmänkin irti.
Bulgarialaisen Abbaye du Val-Dieun panimon Val-Dieu Grand Cru on 10,5 % vahvuinen ale (luostariolut). Katkeroita siinä on 34.0 EBU ja kantavierrettä 23.0 °P. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä). Olut kuuluu myöskin Alkon vakiovalikoiman tuotteiisin ainakin tämän kirjoitushetkellä.
Pullo on mukavan tyylikäs yksinkertaisella olemuksellaan. Tuoppiin kaataminen on vaivatonta eikä vaahtoa synny juuri nimeksikään. Sekin vähän mitä pinnalle muodostuu katoaa pian poiskin. Väri on todella tumman ruskea ja olemus hivenen samea.
Tuoksu tuo ensialkuun jostain syystä mieleen jotkin punaviinit, mutta hetken oluen oltua tuopissa erottaa tuoksusta jo maltaisen sävyn. Suutuntuma on täyteläinen. Vaikka olemus onkin alkuun aggressiivisen päällekäyvän tuntuinen on hetken tuopissa oltuaan se kerennyt rauhoittumaan eikä suutuntuma tunnu enää yhtä hyökkäävältä. Maku on pehmeän makea ja luumuinen ja se tasapainoittelee sen rajoilla onko se liian makea vaiko ei. Omaan mieltymykseeni toimiva olut.
Musiikkina tämän kanssa menee mm. Mørke – From Dusk to Ashes tai Xanthochroid – In Deep and Wooded Forests of My Youth.
Muutamia viikkkoja takaperin vanhasta sängystäni alkoi tulemaan jouset sen verran pahasti jo kankaasta läpi että sen päälle viskaamani petauspatjakin alkoi jo tarttumaan siihen kiinni. Jousi oli kyllä jo tullut hyvän aikaa aiemmin läpi patjasta, mutta koska välissä oli petauspatja ei se haitannut nukkumista eikä uutta sänkyä tullut sen vuoksi aiemmin hankittua.
Kun petari alkoi jo tarttumaan läpi puskeneeseen jouseen päätin viskata rikkinäisen sängyn pois. Nukuin noin viikon lattialla pelkällä petauspatjalla. Hyvänä puolena siinä oli se että makuuhuoneessa oli paljon enemmän tilaa kun petarin otti vain yöksi lattialle ja päivisin piti kaapissa 😀
Kenties suurin haitta ilman sänkyä olemisesta oli kuitenkin se, että huoneessa alkoi tuntumaan kaikua rasittavasti ja huoneeseen olisi pitänyt laittaa lisää akustointia. Lattialla nukkuessa petarilla nukuin kyllä hyvin eikä se ollut myöskään epämukava, joten käytännössä sängyn hankkiminen oli enemmän vain tavan vuoksi kuin varsinaiseen isompaan tarpeeseen.
Maskusta tuli sänky valittua. Valinta kohdistui Fanni-runkopatjaan kokoluokassa 90×200 cm. Otin kotiinkuljetuksen, pakkauksen purun ja kasauksen sekä myöskin vanhan poisviennin lisäpalveluina.
Jos olisin tiennyt kuinka vaativa tämä on kasata en sitä varmaankaan olisi ottanut sillä sängyn kasauksessa kasaaja vain pyöritti jalat käsipelissä paikalleen 😀 Olin varautunut siihen että sängyn kasaaminen vaatii työkaluja ja säätämistä, mutta totuus oli näemmä toinen. Eipä siinä mitään, eipähän tarvinnut pistää tikkua ristiin sen enempää muutoin kuin siinä että kävin alaoven avaamassa 🙂
Joitain öitä tällä nukkuneena on ensituntumat olleet hyvät. Mukavan jämäkkä sänky ainakin vielä tässä vaiheessa, aika näyttää miten tulevaisuudessa.
