Aleksin Blogi

  • Kiintoisa video HIM-yhtyeen yhdistämisestä saatananpalvontaan

    Tulipa Facebookin kautta vastaan kavereiden jakama artikkeli Ylen sivulta joka on otsikoitu “Poliisi-tv tukti Ville Valon yhteyttä saatananpalvojiin Provinssirockissa 1998”. Artikkeli ja video löytyy tästä.

    Mielenkiintoista oli kuulla Ville Valon omat kommentit liittyen symboliikkaan luvun 666 tiimoilta ja sitä missä merkityksessä se on ajateltu heidän levyllänsä. Mikäli lukijalle ei HIM-yhtyeen diskografia ole tuttu, on kyseisen bändin ensimmäinen täyspitkä levy nimeltänsä Greatest Lovesongs Vol. 666 ja levyllä oli myös piiloraita numero 66 jota kelaamalla 6 minuuttia eteenpäin pääsee kuuntelemaan kyseistä kappaletta (eli kun CD-soittimessa näkyy teksti 666).

    Symboliikka ei muutoinkaan ole vierasta kyseiselle yhteyeelle – bändin tunnettu syboli on ns. heartagrammi jossa on risteytetty pentagrammi sekä sydän. Myös yhtyeen nimi juontaa juurensa sanoista His Infernal Majesty eli Hänen helvetillinen majesteettinsa.

    Luku 666 vastaavasti tulee Raamatusta ja se on niin sanottu pedon merkki. Raamatusta tämä kohta löytyy Johanneksen Ilmestyksestä jakeesta 13:18:

    Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.

    Kannattaa lukea koko Ilmestyskirjan kohta jotta kyseisen symbolin tarkempi merkitys selviää; kuitenkin lyhyesti tiivistäen kyseessä on jokin symboli jonka peto saa ihmiset ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa ja jota ilman ei voida käydä kauppaa, ei ostaa tahi myydä. Turhan usein kyseinen numerosarja tuntuu saavan suhteettoman suuren merkityksen medioissa ja taiteessa ja konteksti tunnutaan unohtavan kokonaan. Turhaa vainottelua ja numerologiaa monin paikoin havainnut aiheen tiimoilta.

    Kiintoisaa havaita tuosta Ylen videosta kuinka paljon maailma on muuttunut vuodesta 1998 tähän päivään asti täällä kotimaassamme. Metallimusiikki on täällä nykyään suhteellisen mainstreamia ja sitä voi kuulla ihan perusradiokanavilta esimerkiksi Amorphis-yhtyeen muodossa.

    Vaikkakin tuntuu hassulta tätä nykyä ajatella HIM-yhtyettä saatananpalvontamusiikkina niin toisaalta on muistettava myös se että 90-luvulla oli metallimusiikilla selvästikin erilaisessa asemassa. Suurimmat syyt metallimusiikin yhdistämisestä saatananpalvontaan lienee tulevat Norjan puolelta (vaikkakin toki historiallisia syitä löytyy kauempaakin mm. Black Sabbathin osalta); 90-luvulla osa paikallisista black metal -yhtyeistä nousi otsikoihin poltettuaan vanhoja puukirkkoja. Myöskin erään kyseisen genren bändin jäsen päätyi vankilaan tapettuansa bänditoverinsa. Myös muita ei-niin-tervehenkisiä tekoja tapahtui 90-luvulla tämän skenen ympärillä myöskin Suomessa ja ainakin yksi rituaalimurhaksi mediassa nimetty teko tapahtui Hyvinkäällä. Toki on muistettava että median uutisointi asioista on yleensä aina suhteellisen lööppihakuista, joten ylilyöntejä voi hyvinkin olla tapahtunut median puolelta. Aiheesta voi lukea kuitenkin Wikipediasta tästä mikäli kyseisen tapauksen tarina kiinnostaa.

    Loppuun vielä HIM-yhtyeen ensimmäiseltä pitkäsoitolta todella hieno biisi, When love and death embrace. Play it loud!

    http://www.youtube.com/embed/IPrKLqNAsSY?rel=0

  • Kirja-arvostelu: Jane Austen – Järki ja tunteet

    “Ystävällinen ja hyväntahtoinen rouva Palmer ei laiminlyönyt mitään saadakseen vieraansa tuntemaan että he olivat tervetulleita ja että hän toivoi heidän viihtyvän. Hänen käytöksensä vilpittömyys ja sydämellisyys korvasivat harkinnan ja eleganssin puutteen, jonka takia hänen käytöksensä ei muodollisesti useinkaan ollut huoliteltua; hänen ystävällisyytensä oli valloittavaa, kun sitä vielä tehostivat niin sievät kasvot; hänen typeryytensä, vaikkakin ilmeinen, ei ollut vastenmielistä, koska hän ei teeskennellyt, ja Elinor saatoi antaa anteeksi kaiken muun paitsi hänen naurunsa.” (s. 269)

    Sain eilen päätökseen Jane Austenin teoksen Järki ja tunteet. Kaikkiaan sivuja tässä teoksessa oli 339, joten pituutensa puolesta tämä oli hieman keskivertoa romaania pidempi. Teos on kirjoitettu alunperin vuonna 1811 ja tarinan miljööstä sen voi helposti havaita ilman mahdottoman suuria ponnistuksia, vaikkakin toki taitava tarinankertoja voisi kyseistä aikakautta jäljitellä romaaniinsa muutoinkin.

    Teos on mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen jokaiselle jota kirjallisuus kiinnostaa. Itse pidin tästä teoksesta niin kirjoitustyylillisesti kuin tarinankerronnallisestikin. Myös oli kiehtovaa pohtia kuinka paljon teoksesta on todenmukaista sen aikaisen yhteiskunnan ja aikakauden kuvausta.

    Erityisen hyvin tässä teoksessa oli mielestäni onnistuttu henkilöhahmojen persoonien esiintuonnissa ja niiden eläväksitekemisessä – aivan kuten myös oli hänen teoksessaan Ylpeys ja ennakkoluulo. Henkilöhahmoista saa paljon syvemmän ja inhimillisemmän kuvan kuin monien muiden kirjailijoiden teoksista olen saanut ja se on mielestäni hyvä juttu. Toki on myönnettävä että tämän kirjan teema pyörii enemmän ihmissuhdetarinoiden kiemuroissa kuin mitä monissa muissa romaaneissa joten sen kannalta on myös odotettavaakin että henkilöihin saadaan syvyyttä paremmin; kuitenkin Austen on onnistunut erittäin hienosti tässä tehtävässään.

    Tässäkin teoksessa Austen oli onnistunut luomaan päähahmon jonka persoonasta voisin jopa käyttää sanaa viehättävä. Kirjallisesti pidän tätä hienona saavutuksena, sillä en ole vielä kenenkään muun kirjoista saanut niin hyvää ja monitahoista kuvaa kuin Austenin teosten naishahmoista vaikkakin voihan vikaa olla myös lukijassa eikä kirjoittajassa.

    Kaikenkaikkiaan tämä teos on siis lukemisen arvoinen jota voin helposti suositella mikäli hyvä henkilöhahmokuvaus sekä romantiikka kiinnostaa. Mikäli ihmissuhdetarinat ovat sellainen aihe että niistä ei saa mitään irti niin tällöin teoksen voi jättää huoletta hyllyyn pölyttymään.

  • Onko maantieto hallussa Euroopan maiden suhteen?

    Tuli Facebookissa vastaan linkki jonka kautta voi testailla omaa maantiedon osaamistaan Euroopan maiden osalta. Eipä ole järin hääpöinen osaaminen itselläni ainakaan vielä tässä vaiheessa kun ei löytynyt edes Saksakaan (!) 😀

    Testaile tästä

  • WAV-tiedosto MONO-muotoon Mac OSX:ssä

    Tänään tuli tarvetta muuntaa stereo-muotoinen WAV-tiedosto mono-muotoon Mac OSX:ssä. Aikani selviteltyäni löysin ratkaisun miten sen voi tehdä komentorivillä (toki voin Logicissakin tehdä, mutta halusin helpon komentorivitavan).

    Tein tiedoston wav2mono joka on seuraavanlainen:

    #!/bin/bash
for input_file in *.wav
do
output_file=mono_$input_file
echo "Converting file $input_file to MONO WAV file to $output_file"
afconvert $input_file -o $output_file -c 1 -d LEI16
done

    Eli kyseinen wav2mono vetäisee kaikki hakemistossa olevat WAV-tiedostot mono_wav_tiedoston_nimi.wav nimiseksi mono-tiedostoksi.

    Jos yksittäinen tiedosto vain tarvitsee muuntaa, onnistuu se yksinkertaisesti siis:

    afconvert input_file.wav -o output_file.wav -c 1 -d alaw

  • CD-Hylly!

    Tänään tuli käytyä kaverin kyydillä Sotkassa ostamassa CD-teline. Teline oli helppo koota ja ei mitään isompia kämmäyksiä tullut tehtyä, pl. yksi naula vähän rumasti mutta kokonaisuutena hyvin meni kokoaminen.

    Yllätyin että miten täydeksi teline tuli – hädintuskin sain kaikki levyni mahtumaan tuohon telineeseen. Olisi melkein pitänyt ostaa kaksin kappalein. Jos hinta olisi halvempi niin ei tarvitsisi kahteen kertaan miettiä ostaako toisen mutta tähän hätään vielä saa riittää tuo yksi. Toivottavasti ko. malli ei tule vain poistumaan valikoimista ihan hetkeen 🙂

    Alle vielä kuva miltä tällä hetkellä näyttää sohvalta katsottuna, näkee paremmin miten CD-teline sopii sisustukseen.