Tulipa toissailtana saatua luettua loppuun William Shakespearen tunnettu teos Romeo ja Julia. Kyseinen teos oli siis muodoltaan runoutta/näytelmää ja sivuja oli 134 tässä painoksessa, joten kovinkaan pitkä teos ei ole kyseessä. Kirjassa siis kerrotaan Romeon ja Julian rakkasustarina joka päättyy traagisesti.
Erittäin lyhyt tiivistelmä: Romeo ja Julia ovat suvuista (Montague & Capulet) jotka ovat vihoissa toisilleen, mutta nuoret Romeo ja Julia rakastuvat toisiinsa ja menevät salaa naimisiin. Julia vetää lopussa myrkkyä että näyttäisi kuolleelta jotta välttyisi pakkoavioliiton Parisin kanssa, Romeo saa tiedon että Julia on kuollut vaikka hänen piti saada tieto että Julia ei ole oikeasti kuollut. Romeo vetää itseltään lääkkeellä hengen pois Julian vierellä. Julia herää horroksestaan, näkee Romeon kuolleen vieressään ja vetää hengen pois itseltään tikarilla.
Siinäpä lyhyt tiivistelmä mitä kirjassa tapahtui. Jos oikein skarppaisi niin tuosta saisi tiivistettyä vielä varmaan puoleen. No oli miten oli siitä kutakuinkin selvinnee mitä siinä taphatuu. Pidemmän version tarinasta löytää myös Wikipediasta osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Romeo_ja_Julia
Kaikenkaikkiaan mukava teos luettavaksi, paikoitellen hauskakin ja kerronta oli sujuvaa ja runous oli toimiva suomeksikin – toki kiintoisahan tämä olisi lukea myös englanniksi. Kuitenkin tämä suomekielinen käännös oli ihan lukemisen arvoinen.
”Lakerikujaa pitkin tuli tuulenpuusa, se kahisutti kastanjapuun lehvistöä ja jatkoi matkaansa pois – pois – häipyi jonnekin kauas. Sitten ei kuulunut muuta kuin satakielen laulua. Sitä kuunnellessani aloin uudestaan itkeä. Herra Rochester istui vaiti katsellen minua lempeästi ja vakavasti.” (Sivu 305)
On kulunut pitkä aika siitä kun olen viimeksi saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään tähän blogiin, mutta vielä pidempi aika on siitä kun olen lukenut mitään kirjaa. Nyt kuitenkin vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi kumpaakin, eli tulipa luettua pitkästä aikaa kirja loppuun joten kirjoitetaan siitä muutama sana. Taitaapa olla että on ensimmäinen kirja jonka edes luen tämän vuoden puolella. Huh!
Tällä kertaa teos jonka luin oli Charlotte Brontën kirjoittama teos Kotiopettajattaren romaani. Teos on tunnettu ja kai sitä taidetaan pitää jopa englantilaisen kirjallisuuden klassikkona, eikä kyllä syyttä.
Omat mielikuvani teoksesta olivat ne, että teos oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjan kieli oli hyvää ja monipuolista, virkkeet mielyttävän pituisia ja selkeitä ja tarinakin oli hyvä joten mitäpä muuta sitä kirjalta voisi oikein vaatiakaan?
Sivuja tässä kirjassa oli 542, joten kaikista lyhyin teos ei ole kyseessä. Kuitenkin tarinankerronta oli sen verran hyvää ja sujuvaa että kirja ei silti ollut pitkän tuntuinen eikä missään nimessä myöskään pitkäveteinen.
Varoituksena että alla on sitten spoilereita juonesta, että jos et halua tietää mitä tarinassa tapahtuu niin ei kannata lukea alaspäin.
Tarinassa on päähenkilönä nuori kotiopettajatar, Jane Eyre (joka on ilmeisesti tämän teoksen englanninkielinen nimikin) jonka elämän edesottamuksista puhutaan. Alussa kirjassa kerrotaan hänen lapsuudestaan ja lapsuuden vaiheista. Toinen selkeästi erottuva osa kertoo hänen vaiheistaan kotiopettajattarena Thornfieldissä ja kolmas osa tavallaan kertoo loppuihuipennusta.
Ensimmäisessä osassa kerrotaan Janen lapsuuden vaiheita, jotka eivät olleet mitenkään järin päätähuimaavan ratkiriemukkaita – toisin sanoen kurjaa ja ankeaa. Hän on joutunut elämään perheessä jossa ei ole saanut osakseen juurikaan rakkautta saati oikeudenmukaista kohtelua. Janen omat vanhemmat olivat kuolleet, joten hän siis asui serkkujensa ja enonsa vaimon luona (jos nyt oikein muistan nuo sukulaissuhteet). Myöskään hänen koulunsa jonne hän myöhemmin pääsi pois kotoa ei ollut mitenkään hilpein paikka maan päällä.
Toisessa osassa eli Thornfieldissä missä Jane toimi kotiopettajattarena tapahtuu kirjan juonen kannalta hyvin olennaiset osat. Thornfieldissä hän rakastuu isäntäänsä herra Rochesteriin ja tämä rakastuu häneen. Kaikki näyttää menevän hyvin ja häitäkin jo suunnitellaan, mutta viime hetkillä tapahtuu yllättävä käänne – käy ilmi, että herra Rochester on naimisissa parhaillaan naisen kanssa, joka on yhä elossa. Herra Rochester esittelee Janelle vaimonsa jota pidetään lukittuna Thornfieldin kartanossa poissa ihmisten näkyviltä, sillä hänen vaimonsa on mielipuoli ja vaarallinen muille. Häät siis peruuntuivat ja Jane lähtee pois Thornfieldistä salaa herra Rochesterilta.
Kirjan kolmannessa osassa (kirjassa ei sinänsä siis ollut osia normaaleja kappalejakoja kummemmin, mutta tarinallisesti) kerrotaan kuinka Jane selviytyi Thornfieldistä lähdön jälkeen, kuinka hän löysi uuden kodin itselleen ja sattui löytämään uuden kodin tietämättään toisten serkkujensa luota. Myöhemmin tarinassa käy ilmi että Jane ja henkilöt joiden luo hän pääsi asumaan olivat serkuksia keskenään, mutta siis eri serkuksia kuin ne joiden kanssa hän oli lapsuutensa viettänyt.
Kirjan loppuvaiheilla kun Janen serkku St. John on ilmaissut haluavansa Janen vaimokseen ja mukaansa lähetyssaarnaajaksi Intiaan ja Jane on kieltäytynyt käy niin, että Jane päättää lähteä uudesta kodistaan etsimään vielä herra Rochesteria kuultuaan äänen, jonkinlaisen näyn jos nyt äänestä voidaan käyttää ilmaisua näky.
Jane lähtee etsimään herra Rochesteria mutta hän ei ole enää Thornfieldissä sillä Thornfieldin kartanossa on ollut tulipalo. Käy ilmi että herra Rochester on selvinnyt elossa tästä tulipalosta vaikkakin on menettänyt toisen kätensä ja näkönsä, mutta hänen mielipuoli vaimonsa oli päättänyt siinä tulipalossa maallisen vaelluksensa. Jane lähtee etsimään herra Rochesteria ja lopulta löytää hänet pienestä paikasta metsän keskeltä.
Kirjan lopuksi Jane ja herra Rochester saavat vihdoin toisensa puolisoikseen ja elävät onnellisena yhteistä elämäänsä. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuten tavataan sanoa.
Lyhyesti sanottuna, hyvä ja lukemisen arvoinen teos!
Muokattu 22.08.2025 – Alkuperäisessä postauksessa on ollut alussa kuva joka on ollut Flickr-palvelussa, mutta olen poistanut vuosien mittaan kuvia sieltä jonka vuoksi kuva oli hävinnyt. Olen nyt upottanut tähän blogimerkintään luultavasti alkuperäisessä postauksessa olleen kuvan suoraan.
Kesäkuu oli ja meni mutta itse olen yhä elossa. Aika siis tehdä kuukausikatsaus mitä sitä tuli touhuiltua viime kuun puolella.
Kesäkuu tuli vietettyä työtä tehden päivät ja iltaisin ja aamuisin ennen töihin menoa hieman aina sävellellen musiikkia. Muutamia soittotreenejä tuli pidettyä muutamien eri kavereiden kanssa, joten yhteensoittoakin on tullut hitusen treenailtua.
Viime kuun alulla tuli myös käytyä reissussa kun tuli käytyä siskon häissä. Häät oli hienot ja mukavat ja ilma oli mitä mainioin! Loppukuun puolella tuli käytyä Lieksassa, joten kaksi puolipitkää matkaa kerkesi kokemaan viime kuun puolella.
Viime kuussa tuli yksi levy siis julkaistua musiikkia kuten tänne kirjoitinkin, eli Painless Destiny -artistinimelle julkaisin digitaalisen levyn Summer. Viime kuussa kuitenkin oli ihan hyvä tahti säveltelyssä, sillä sain 39 kappaletta väännettyä viime kuun puolella joista tosin yksi on kaverin kanssa yhteissävellyksenä tehty. Hyvä koettaa uudenlaisia toimintatapoja, aina jotain uutta oppii.
Kesäkuun puolella myös kappaleisiin useampaankin tuli kirjoiteltua sanoitukset ja treenailtua laulamista. Kuitenkin vielä on pitkä matka siihen että se olisi hyvää se laulu, mutta harjoitus tekee mestarin joten pitää vain jatkaa treenaamista niin kauan kunnes se kuulostaa hyvältä. Kuitenkin edes kehitystä on onneksi tapahtunut, joten siitä se vielä joku päivä lähtee menemään sen verran että riittää.
Kutakuinkin siinä kai ne kesäkuun tapahtumat olikin lyhyesti tiivistäen. Moniin uusiin ihmisiin tuli tutustuttua myöskin ja ihmisten kanssa tullut hengailtua, joten sosiaalista elämää tullut jonkin verran edes vietettyä.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin siis voin päättää tämän kuukausikatsauksen. Heinäkuu oli siis hyvä ja mukava ja paljon mukavia asioita mahtui kesäkuukauteen. Ei siis muuta kuin hyvillä mielin kohden alkanutta heinäkuuta.
Sainpas itseäni vihdoin niskasta kiinni ja sain sävellettyä levyllisen verran taasen materiaalia artistinimelle Painless Destiny, joten tuttuun tapaan kyseessä siis rauhallista pianomusiikkia.
Levyn kesto on noin 33 minuuttia ja siinä on kymmenen kappaletta. Tyyliltään levy on samaa kategoriaa kuin aikaisemmatkin samalle artistinimelle säveltämäni levyt, mutta vaihtelun vuoksi parissa biisissä vedetään 3/4 tahdituksella vasemman käden osioita.
Tätä levyä tuli sävellettyä jälleen tuttuun tapaan muutamien päivien ajan, mutta ajallisesti ne päivät ovat eri kuukausien puolellakin. Ensimmäinen raita on sävelletty 9.5, toinen ja kolmas biisi on sävelletty 10.5 ja neljäs biisi on sävelletty 12 päivä tätä kuuta. Kuusi viimeisintä väsäilin tänään sitten.
Levyn kansikuva on otettu juhannuksena Joensuusta Jokiaseman laiturilta kännykkäkameralla (iPhone 4) ja toki Photoshopilla sitten lisätty tekstit yms. hienosäädöt.
Tuttuun tapaan levy on ilmainen ja se löytyy kuunneltavana siis noista ylemmistä linkeistä sekä Painlessdestiny.netistä, Bandcampista, Soundcloudista, Mikseristä, Hitlantiksesta ja Last.fm:stä. Kannustusmielessä toki levyn digitaalista versiota saa myös ostaa jos haluaa tukea artistia mutta ilmaiseksi tietenkin voi levyn sieltä myös ladata.
Kuuntelun iloja, suruja tai mitä tuntemuksia herättäneekään!
Muokattu 22.08.2025 – Monet linkit eivät enää toimi, sillä tiedostot on siirretty eri hakemistoihin palvelimella. Alkuperäisessä postauksessa on ollut myös alussa kuva joka on ollut Flickr-palvelussa, mutta olen poistanut vuosien mittaan kuvia sieltä jonka vuoksi kuva oli hävinnyt. Olen nyt upottanut tähän blogimerkintään levyn kansikuvan suoraan.
Tulipas netissä Facebookin kautta tuttavan seinällä vastaan erittäin mielenkiintoinen ja hyvä puhe vastaan YouTubesta. Siitä näkyi löytyvän myös suomenkielisillä teksteillä varustettu versio, joten laitetaanpa se video tännekin jakoon.
