Kuukausi vaihtui ja toinen päivä on jo pitkällä menossa iltaa kohden elokuuta. On siis aika kirjoitella kuukausikatsaus taaksee jääneeseen heinäkuuhun.
Viime kuukausi oli mukava kuten kaikki muutkin kuukaudet ovat olleet, vaikka toki sairaslomalla tuli oltua suhteettoman paljon jälleen kerran kuumeilun takia. Kuitenkin viime kuun hyviksi puoliksi voidaan laskea se, että sain pitkästä aikaa luettua kirjoja. Yksi romaani ja kaksi runoteosta.
Viime kuun puolella tuli tehtyä jonkin verran musiikkilaitehankintoja. Hommattua tuli mm. audiomonitorit sekä Zoom H4n -käsinauhuri. Pitänee koettaa joskus kirjoitella tuntemuksia kyseisestä laitteesta tännekin jos saisin aikaiseksi. Lyhyesti sanoen, laite on sellainen että sitä on vaikea olla suosittelematta. Erinomainen vekotin!
Autoiltuakin tuli viime kuussa muutama pidempi reissu ja myös lavatansseissa tuli käytyä Kiteen Pajarinhovilla ystävien kanssa valssaamassa Souvareiden tahtiin. Kokemus oli oikein mukava ja tanssahdeltua tuli koko illan ajan, mitä nyt juoma- ja hengähdystauot välissä. Siitä onkin useampia vuosia aikaa kun on viimeksi tullut tanssahdeltua, joten johan tuo oli aikakin käydä vähän laittamassa menojalkaa vipattamaan valssin tahtiin 🙂
Viime kuussa tuli myös loppukuusta julkaistua yksi pianomusiikkilevy, joten sen suhteen ihan kiva että sain edes sen verran aikaiseksi että sain sen julkaistua vaikka biisit olivatkin valmiina olleet jo jonkin tovin.
Lyhyesti sanoen siis taakse jäänyt heinäkuu oli mukava ja hyvä kuten niin monet muutkin kuukaudet ennen sitäkin eikä kuumeilua lukuunottamatta mitään muuta valittamista löytynyt. Hyvillä mielin siis kohden jo alkanutta ja parhaillaan kuluvaa kuukautta!
Laitetaan vielä loppuun viime kuun aikana tutustumaani musiikkiin. Kiitos kaverilleni tämän artistin suosittelusta!
Tulipa tänään käytyä kirjastolla hakemassa lukemista sairaslomapäivien iloksi ja matkaan tarttui mm. tämä Risto Laitisen kirjoittama runoteos ”Jokin uusi rakentuu jo”.
Kirja on lyhyt, 61 numeroitua sivua sisältävä runokirja joten pitkästä teoksesta ei voitane puhua.
Sisällöllisesti runot olivat sellaisia, että allekirjoittaneelle ne eivät kyllä auenneet. Kuitenkin hyvää tässä teoksessa toki silti oli ainakin monipuolinen kielen käyttö, tai ainakin omaan makuuni kielenkäyttö oli monipuolista josta iso plussa siitä vaikka runojen sisältö ei lukijalle valitettavasti auennutkaan pääosiltaan. Tosin vika lienee kokijassa eikä tekijässä sen suhteen.
Eilen tuli jälleen julkaistua uusi levyllinen pianomusiikkia artistinimelle Painless Destiny. Kuten ennenkin, jatketaan tälläkin samaa tuttua linjaa joten tyyli on yhä edelleen rauhallisia pianokappaleita jotka voi jättää taustamusiikiksi soimaan eikä se toivon mukaan ainakaan pahasti häiritse (ellei nyt pianomusiikki itsessään häiritse). Genre siis on jotain klassista, ambienttia, loungea tai mitä lie instrumentaalista pianomusiikkia.
Levy kantaa siis nimeä Hope ja sillä on 11 kappaletta. Kappaleiden nimet ovat seuraavat:
1. Grace
2. Only one
3. Dreaming of you
4. Last embrace
5. On my mind
6. Veiled in scarlet
7. Emptiness
8. Sorrow in your heart
9. Years ago
10. Oceans within
11. Use your heart
Levyn kesto on noin 37 minuuttia.
Tällä kertaa isoin poikkeama aikaisempiin levyihin on miksaus ja masterointi joka on erilainen kuin aiemmissa sekä käytetty pianosoundi – tällä kertaa käytössä on SampleTekkin pianovalikoimista löytyvä Black grand medium ambience niminen piano.
Nyt on SampleTekkillä muutekseen kesäalennukset joten sieltä voi käydä ostamassa eri pianosoundeja mm. EXS24:lle (jota itse käytän Logicissa). Hinnoista on −50 % pois, joten kannattanee käydä ostamassa jos pianosoundeja etsii hyviä – ainakin omaan korvaan ostamani pianosoundit (Black grand medium ambience sekä Bösendörfer 290) olivat mukavia – toki myönnettäköön että olisihan se mukava päästä kuulemaan jotain juuttaan kallista pianoplugaria jotta osaisi verrata sitten siihen onko se enää hyvän kuuloinen sitten. Monestihan hyvän kuuloinen soundi on hyvä vain siihen asti kunnes kuulee paremmasta. Kuitenkin SampleTekk löytyy osoitteesta http://www.sampletekk.com
Tämän levyn kappaleet on sävelletty kolmessa päivässä aikavälillä 24-26.6.2012 täällä Joensuun Rantakylässä. Syntikkana toiminut tässäkin Korgin Microstation MIDI-keyboardin virkaa ajaen ja soundit siis siitä Logicin EXS24:stä.
Kansikuva on otettu levyyn Niittylahden rannasta Canon EOS 400D:llä joskus tässä kevään mittaan ja muokattu Adoben Photoshop Elementsin uusimmalla versiolla.
Levy löytyy http://painlessdestiny.bandcamp.com/album/hope osoitteesta josta sitä voi käydä kuuntelemassa ja jos haluaa niin sen voi ladata ilmaiseksi tai maksua vastaan, maksua vastaan jos lataa niin mitään boonusta siitä ei saa muuta kuin mahdollisesti hyvän mielen että on tukenut köyhää hippiä musiikkiharrastuksessaan 😉
Ei muuta kuin kuuntelun iloja/suruja/whatever.
Muokattu 22.08.2025 – Alkuperäisessä postauksessa on ollut alussa kuva joka on ollut Flickr-palvelussa, mutta olen poistanut vuosien mittaan kuvia sieltä jonka vuoksi kuva oli hävinnyt. Olen nyt upottanut tähän blogimerkintään levyn kansikuvan suoraan.
Tulipa toissailtana saatua luettua loppuun William Shakespearen tunnettu teos Romeo ja Julia. Kyseinen teos oli siis muodoltaan runoutta/näytelmää ja sivuja oli 134 tässä painoksessa, joten kovinkaan pitkä teos ei ole kyseessä. Kirjassa siis kerrotaan Romeon ja Julian rakkasustarina joka päättyy traagisesti.
Erittäin lyhyt tiivistelmä: Romeo ja Julia ovat suvuista (Montague & Capulet) jotka ovat vihoissa toisilleen, mutta nuoret Romeo ja Julia rakastuvat toisiinsa ja menevät salaa naimisiin. Julia vetää lopussa myrkkyä että näyttäisi kuolleelta jotta välttyisi pakkoavioliiton Parisin kanssa, Romeo saa tiedon että Julia on kuollut vaikka hänen piti saada tieto että Julia ei ole oikeasti kuollut. Romeo vetää itseltään lääkkeellä hengen pois Julian vierellä. Julia herää horroksestaan, näkee Romeon kuolleen vieressään ja vetää hengen pois itseltään tikarilla.
Siinäpä lyhyt tiivistelmä mitä kirjassa tapahtui. Jos oikein skarppaisi niin tuosta saisi tiivistettyä vielä varmaan puoleen. No oli miten oli siitä kutakuinkin selvinnee mitä siinä taphatuu. Pidemmän version tarinasta löytää myös Wikipediasta osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Romeo_ja_Julia
Kaikenkaikkiaan mukava teos luettavaksi, paikoitellen hauskakin ja kerronta oli sujuvaa ja runous oli toimiva suomeksikin – toki kiintoisahan tämä olisi lukea myös englanniksi. Kuitenkin tämä suomekielinen käännös oli ihan lukemisen arvoinen.
”Lakerikujaa pitkin tuli tuulenpuusa, se kahisutti kastanjapuun lehvistöä ja jatkoi matkaansa pois – pois – häipyi jonnekin kauas. Sitten ei kuulunut muuta kuin satakielen laulua. Sitä kuunnellessani aloin uudestaan itkeä. Herra Rochester istui vaiti katsellen minua lempeästi ja vakavasti.” (Sivu 305)
On kulunut pitkä aika siitä kun olen viimeksi saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään tähän blogiin, mutta vielä pidempi aika on siitä kun olen lukenut mitään kirjaa. Nyt kuitenkin vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi kumpaakin, eli tulipa luettua pitkästä aikaa kirja loppuun joten kirjoitetaan siitä muutama sana. Taitaapa olla että on ensimmäinen kirja jonka edes luen tämän vuoden puolella. Huh!
Tällä kertaa teos jonka luin oli Charlotte Brontën kirjoittama teos Kotiopettajattaren romaani. Teos on tunnettu ja kai sitä taidetaan pitää jopa englantilaisen kirjallisuuden klassikkona, eikä kyllä syyttä.
Omat mielikuvani teoksesta olivat ne, että teos oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjan kieli oli hyvää ja monipuolista, virkkeet mielyttävän pituisia ja selkeitä ja tarinakin oli hyvä joten mitäpä muuta sitä kirjalta voisi oikein vaatiakaan?
Sivuja tässä kirjassa oli 542, joten kaikista lyhyin teos ei ole kyseessä. Kuitenkin tarinankerronta oli sen verran hyvää ja sujuvaa että kirja ei silti ollut pitkän tuntuinen eikä missään nimessä myöskään pitkäveteinen.
Varoituksena että alla on sitten spoilereita juonesta, että jos et halua tietää mitä tarinassa tapahtuu niin ei kannata lukea alaspäin.
Tarinassa on päähenkilönä nuori kotiopettajatar, Jane Eyre (joka on ilmeisesti tämän teoksen englanninkielinen nimikin) jonka elämän edesottamuksista puhutaan. Alussa kirjassa kerrotaan hänen lapsuudestaan ja lapsuuden vaiheista. Toinen selkeästi erottuva osa kertoo hänen vaiheistaan kotiopettajattarena Thornfieldissä ja kolmas osa tavallaan kertoo loppuihuipennusta.
Ensimmäisessä osassa kerrotaan Janen lapsuuden vaiheita, jotka eivät olleet mitenkään järin päätähuimaavan ratkiriemukkaita – toisin sanoen kurjaa ja ankeaa. Hän on joutunut elämään perheessä jossa ei ole saanut osakseen juurikaan rakkautta saati oikeudenmukaista kohtelua. Janen omat vanhemmat olivat kuolleet, joten hän siis asui serkkujensa ja enonsa vaimon luona (jos nyt oikein muistan nuo sukulaissuhteet). Myöskään hänen koulunsa jonne hän myöhemmin pääsi pois kotoa ei ollut mitenkään hilpein paikka maan päällä.
Toisessa osassa eli Thornfieldissä missä Jane toimi kotiopettajattarena tapahtuu kirjan juonen kannalta hyvin olennaiset osat. Thornfieldissä hän rakastuu isäntäänsä herra Rochesteriin ja tämä rakastuu häneen. Kaikki näyttää menevän hyvin ja häitäkin jo suunnitellaan, mutta viime hetkillä tapahtuu yllättävä käänne – käy ilmi, että herra Rochester on naimisissa parhaillaan naisen kanssa, joka on yhä elossa. Herra Rochester esittelee Janelle vaimonsa jota pidetään lukittuna Thornfieldin kartanossa poissa ihmisten näkyviltä, sillä hänen vaimonsa on mielipuoli ja vaarallinen muille. Häät siis peruuntuivat ja Jane lähtee pois Thornfieldistä salaa herra Rochesterilta.
Kirjan kolmannessa osassa (kirjassa ei sinänsä siis ollut osia normaaleja kappalejakoja kummemmin, mutta tarinallisesti) kerrotaan kuinka Jane selviytyi Thornfieldistä lähdön jälkeen, kuinka hän löysi uuden kodin itselleen ja sattui löytämään uuden kodin tietämättään toisten serkkujensa luota. Myöhemmin tarinassa käy ilmi että Jane ja henkilöt joiden luo hän pääsi asumaan olivat serkuksia keskenään, mutta siis eri serkuksia kuin ne joiden kanssa hän oli lapsuutensa viettänyt.
Kirjan loppuvaiheilla kun Janen serkku St. John on ilmaissut haluavansa Janen vaimokseen ja mukaansa lähetyssaarnaajaksi Intiaan ja Jane on kieltäytynyt käy niin, että Jane päättää lähteä uudesta kodistaan etsimään vielä herra Rochesteria kuultuaan äänen, jonkinlaisen näyn jos nyt äänestä voidaan käyttää ilmaisua näky.
Jane lähtee etsimään herra Rochesteria mutta hän ei ole enää Thornfieldissä sillä Thornfieldin kartanossa on ollut tulipalo. Käy ilmi että herra Rochester on selvinnyt elossa tästä tulipalosta vaikkakin on menettänyt toisen kätensä ja näkönsä, mutta hänen mielipuoli vaimonsa oli päättänyt siinä tulipalossa maallisen vaelluksensa. Jane lähtee etsimään herra Rochesteria ja lopulta löytää hänet pienestä paikasta metsän keskeltä.
Kirjan lopuksi Jane ja herra Rochester saavat vihdoin toisensa puolisoikseen ja elävät onnellisena yhteistä elämäänsä. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuten tavataan sanoa.
Lyhyesti sanottuna, hyvä ja lukemisen arvoinen teos!
Muokattu 22.08.2025 – Alkuperäisessä postauksessa on ollut alussa kuva joka on ollut Flickr-palvelussa, mutta olen poistanut vuosien mittaan kuvia sieltä jonka vuoksi kuva oli hävinnyt. Olen nyt upottanut tähän blogimerkintään luultavasti alkuperäisessä postauksessa olleen kuvan suoraan.
