Tässä lähiaikoina on tullut mietittyä vaihtoehtoa, että möisin lähes kaiken maallisen omaisuuteni pois, maksaisin kaikki osamaksut ynnä muut sellaiset pois ja lähtisin ituhipiksi Intiaan. Todellisuudessa en ole aikeissa lähteä Intiaan, en ole myöskään aikonut ruveta syömään ituja enkä ruveta hipiksi (jos nyt hipiksi edes tuosta vain päätetään tulla, duh). Kuitenkin olen antanut tälle projektille/tavoitteelle nimen ”Ituhipiksi Intiaan” koska se kuvastaa sitä projektin filosofiaa tarpeeksi hyvin. 

Olen jo huuto.netiin pistänyt tavaraa myyntiin, tori.fihin sekä muusikoiden.net torille. Samoin hopeinenomena.net sivun kautta on osa tavaroista jo mennyt. Ja sitten toki myös ihmisille olen tarjonnut ja myynyt suoraankin tavaroita irkin kautta yms.

Yksi syy miksi olen päättänyt alkaa myymään tavaroitani pois on tietenkin se, että niitä myydessä saa rahaa jolla saa maksettua osamaksuja yms. pois. Toinen syy on se, että jos ei ole tavaraa paljoa mitään on vapaampi lähtemään minne tahansa. Tästä siis tuo Intia-osuus tuohon ”projektiini” tulee nimeen. Lähinnä haluan että voin lähteä (lue: muuttaa) lyhyellä aikataululla minne tahansa ilman että tarvitsee säätää mistä saa peräkärryn lainaan, mistä auton lainaan, mistä muuttoapua yms. Tokihan nuo kaikki saa kun vain soittaa muuttofirmalle ja maksaa, mutta en näe sitä sen kaiken arvoiseksi.

Olen nyt hakenut työpaikkoja Tampereelta ja muualtakin, joten jos pääsen jonnekin muualle töihin, olisi edessä joko tavaroiden roudaaminen Jyväskylästä sinne minne menisin tai vaihtoehtoisesti sitten niiden myyminen. Pidän omassa tapauksessani parempana vaihtoehtoa että myyn kaiken pois, poislukien kahta repullista tavaraa + henkilökohtaisia yksityiselämän romuja (valokuvat, hymypoikapatsas, koulutodistukset yms). Kuitenkin sen verran että vaikka bussilla voisi muuttaa paikasta toiseen. Kaikki muu romu on kuitenkin sellaista että rahalla saa niitä uudellenkin ostettua. Ne ovat vain tavaroita, eivät sen enempää.

Alustuksesta pääseekin sitten jatkamaan luontevasti siihen, että miten tämä sitten liittyy Soneraan, iPhoneen ja ZTE Bladeen. Laitoin siis tässä myyntiin iPadin ja iPhonen 3Gs:n Sonera-lukitun version Hopeisessa omenassa. Tuo iPhone 3Gs jäi siis ylimääräiseksi kun vaihdoin DNA:han ja iPhone 4:ään. Ne molemmat menivät kaupaksi ja postitin ne ostajalle. Kuitenkin koska puhelin oli Sonera-lukittu ja ostaja halusi että voisi käyttää muita kortteja siinä niin tietenkin selvittelin tuota Soneralta että mitenkä se toimii se kytkysopimuksen purkaminen kesken sopimuskauden.

Tähän väliin mainittakoon, että oli astetta hitaampaa palvelua. Aamusta odotin 20 minuuttia jonossa ja eivät vastanneet. Päivällä odotin kaksi tuntia ja minuutin jonka jälkeen Soneran päästä katkaisivat puhelun (tuut tuut tuut -äänen saattelemana jahka ensin oli kuulunut tiitaatuu ääniä muutaman kerran). Tämä nosti hieman ärsyyntymisastetta, mutta ei se mitään. Myöhemmin soitin uusiksi, valitsin että haluan palvelua ruotsiksi (siinä toivossa että ymmärtävät suomeakin) ja pääsin läpi alle 5 min ja sain selväksi suomeksi palvelua. Hoh. Onneksi oli sentään hyvä ja ystävällinen asiakaspalveluhenkilö ja sain vinistyä alennusta laskuun suhteettoman pitkän odotusajan takia koska jonottaminen maksaa.

Soneralta selvisi, että jos haluan purkaa kytkysopimuksen kesken kauden, tulee siitä 100 eur lisämaksu (jonka olisi puhelimen ostaja siis voinut maksaa) + puhelimen ostohinnan OVH. En tiedä millä ihme laskuopilla Sonera sen summan sitten ilmoitti minulle, mutta kyseessä oli aivan järjetön summa. Veikkaan että eivät tainneet olla siitä laskeneet paljonko olen jo maksanut kyseisestä puhelimesta.

Kuitenkin toinen vaihtoehto Soneralla oli se, että otan uuden kytkypuhelimen samalle vanhalle puhelinnumerolle jolloin iPhonen maksamaton osa tulee seuraavassa puhelinlaskussa ja sen lukitus aukeaa sen jälkeen kun olen maksanut sen. 

Otin sitten ZTE Blade -puhelimen jossa on Android 2.2 -käyttöjärjestelmä ja koko roska oli 5 eur/kk. Ajattelin että otetaan varapuhelimeksi. Halvimmat kytkyluurit kerta oli 3 eur/kk ja ne olivat Nokian jotain halppiksia joten ne oli sellaisia ei-ei itselleni, koska olen aikaisemmin käyttänyt useampaakin Nokian älypuhelinta + tavan luuria ja halusin kokeilla millainen Android on käyttää. Noh, ensi kuussa sitten tulee iPhonen loppulasku ja sen operaattorilukitus purkautuu ja uusi ostaja saa iPhonen käyttöön toisella liittymällä. Toivottavasti ei tule mitään muuta ongelmaa enää sen Soneran kanssa.

Nyt hommaamani Android-luuri on operaattorilukitsematon joten sen voi sitten hoitaa paljon helpommalla eteenpäin jos tarvetta on. Toisin sanoen, tuossa luurissa ei ole kyllä Soneran kortti edes käytössä eikä mahtane tullakaan. En kerta pidä Sonerasta operaattorina, joten pistin siihen muun kortin tilalle. Saipahan tuon entisen kakkosluurin tilalle, joten samapa tuo. Repussa mahtuu kerta tuokin luuri kulkemaan. Pistän tähän myöhemmin juttua Androidista ja tuosta puhelimesta kunhan saan aikaiseksi ja jos Luoja suo ja elossa ollaan ja puhelin ei hajoa ennen sitä ja muuta sellaista.

Taas ollaan siinä vaiheessa kuukautta, että entinen kuukausi on kovaa vauhtia unohtumassa unholaan uuden kuukauden tieltä. Perinteiseen tapaan pysähdyn tähän taas turinoimaan jonninjoutavia, eli tekemään kuukausikatsauksen.

Kuukausi on kulunut jälleen leppoisissa merkeissä. Liikuntaa olen harrastanut yhä edelleen ja lenkkejä olen tehnyt milloin pyörällä, milloin kävellen. Kuitenkin pääsääntöisesti jokaisena päivänä, paitsi sunnuntaisin tai reissuissa ollessani.

Eli kotona ollessa lenkkejä tullut kyllä tehtyä, mutta reissuissa käydessä ei välttämättä jo käytännönkin syistä, sillä monesti ei ole lenkkivaatteet mukana ollut eikä välttämättä viitsi lähteä farkut jalassa laahustamaan jos vaihtohousuja ei ole toisia mukana.

Kuitenkin jo vähitellen lenkkeilystä on tullut niin elämäntapa, että ei ole ollut ongelmaa lenkkeilyn “jatkamista” parin päivän taukoilun jälkeen jos reissussa ollessa ei ole tullut käytyä kävelyllä. Tämä on toki hyvä, ja tähän olen pyrkinytkin, sillä kun lenkkeily on enemmänkin elämäntapa eikä “välttämätön pakko”, tulee siihen palattua aina takaisin helposti vaikka reissussa käydessään ei lenkkejä tekisikään.

Toisaalta voi myös miettiä että jos lenkkeily tuntuisi alunalkaenkaan vastenmieliseltä ja pakonomaiselta, olisiko sitä järkeä tehdä? Mielestäni ei, koska jos ihminen tekee tekoja jotka tuntuvat vastenmielisiltä, typeriltä tai epämukavilta niin miksi ihmeessä niitä tekisi, ainakaan aikuisena, sillä jossain vaiheessa ihmisen on opittava sanomaan ei asioille joita ei halua tehdä. Aina ei voi tehdä oikein, mutta aina voi jättää tekemättä väärin. Se tuskin lisää yksilön henkistä hyvinvointia jos tekee asioita vain “koska on pakko” ja “koska muut odottavat ihmisen tekevän niin”. Muutos lähtee aina itsestä.

Vatsalihasten tekoa olen yhä jatkanut, 25 toistoa aamuisin jalat tukematta kuutena päivänä viikossa. Vielä on jonkin verran raskasta viimeiset, riippuen toki täysin monesta tekijästä, joten luultavasti jatkan 25 toistolla tai mahdollisesti nostan parilla. Katsoo nyt miten teen, jos elossa olen ja Luoja suo. Toivotaan parasta.

Punnerruksia olen tehnyt tässä kuussa 17 leveällä otteella ja 15 kapealla otteella. Näitäkin kuutena päivänä viikossa. Toisina päivinä toistot menevät kevyesti, toisina päivinä ei jos lihakset jumissa. Luultavasti näitä nostan yhdellä tai parilla toistolla. Saapa nähdä.

Selkälihasliikkeitä on mennyt 30 toistoa kuutena päivänä viikossa siten, että seisaaltaan “kumarran” aina eteenpäin. Käy alaselkään ja helpompaa ähertämistä kuin lattialla könytä ainakin itselleni. Näiden toistojen määrää kyllä täytynee nostaa.

Eli urheiluja ajatellen, kuukausi on rullannut iloisesti omalla painollaan ja kuntoilua on tullut harrastettua normaaliin tapaansa.

Tässä kuussa aloitin myös uuden elämäntavan kehittämisen joka oli siis musiikin soittaminen 30min/pv tai enemmän, kuutena päivänä viikossa silloin kun olosuhteet sallivat. Eli kotona ollessa tätä on kyllä tullut tehtyä, joinain päivinä se 30min mutta parhaina päivinä viisi tai kuusikin tuntia. Heh. Olen soitellut syntikkaa sen 30min/pv ja onpa se tullut jokaisena päivänä soitettua, tosin tänään vielä en ole ehtinyt muiden tekemisten takia. Kohta kuitenkin siirryn tästä kosketinsoittimen ääreen.

Kirjoja sain luettua jopa muutamia tässä kuussa, joskin suurin osa oli runokirjoja, mutta kirjoja ne siinä missä muutkin. Erilaisia vain, toki. Tämän kuukauden luetut kirjat olivat:
– Paulo Coelho: Valon Soturin käsikirja
– Kaipauksen tuolla puolen
– Eino Leino: Elämän koreus
– Helena Anhava: Lakastumisen aika
– Maaria Leinonen: Teen matkaa lähelle, kauas
– Eija Jaakola-Partanen: Tule ja kosketa minua
– Bo Carpelan: Uudet runot
– Mohandas Gandhi: Kirjoituksia

Eli pikaisesti laskien 8 kirjaa päätyi luettujen kirjojen kastiin. Ihan jees, eipähän unohdu perinteisen kirjan lukemisen taito.

Ruokailutottumukseni on noudattanut vieläkin pääsääntöisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota. Pääsääntöisesti, tarkoittaen siis sitä, että kylässä käydessä vedän sitä sapuskaa mitä tarjolla on jos vaihtoehtona ei ole vähähiilihydraattista. Eli pyrin olemaan sen verran pragmaattinen tässä suhteessa jotta elämä ei mene turhan hankalaksi.

Paino on jatkanut laskemistaan, ja tämän kuukauden keskipainoksi näyttäisi tulleen 78,85kg kun viime kuukauden kuukausikatsauksessa se oli 80,24kg, joten laskua on ollut keskipainossa 1,39kg kuukauden aikana. Ihan kiva, en valita. Toki tässäkin olen noudattanut samaa tapaa kuin aiemminkin, eli jos en ole yöllä nukkunut lainkaan tai tunnin tjsp. en ole aamulla painoa mitannut koska se vääristää suoraan tuloksia sillä aamupainon ja iltapainon erotus on helposti kilon ja ylikin.

Muutoinkin ajatellen tämä kuukausi oli mukava, kuten kuukaudet yleensäkin. Syksy tulee ja tähdet näkyvät kivasti ja niitä on tullut muutamia kertoja käytyä katselemassa. Viereisen Kotalammen rannalla muutamat kerrat ja kerran vähän kauempana kävin katselemassa, jotain viiden tai seitsemän kilometrin päässä kun sinne pyöräiltyä tuli. Siellä ei ollut lainkaan katuvaloja lähettyvillä, joten tähdet näkyivät paremmin ja mukavan rauhaisa tunnelma. Syksy on hienoa aikaa 🙂

Eipä kai tässä muuta voi sanoa kuin että jälleen yksi hieno kuukausi takana ja toivon mukaan uusia hienoja kuukausia yhä elämässä edessä! Sitä odotellessa, katse pois menneestä ja kohti tulevaa kuukautta!