Aleksin Blogi

  • Reissu Lappiin, kuudes ja seitsemäs yö takana

    /

    Reissun viimeinen aamu ennen paluuta on alkanut. Heräsin hieman ennen yhdeksää ilman kelloa ja siirryin keittämään kahvia. Samalla tuli syötyä ruokia pois jääkaapista että saimme astianpesukoneen pyörimään hyvissä ajoin. Tarkoitus on varmaankin noin puolen päivän aikaan lähteä suuntaamaan kohden Rovaniemeä jos mitään ihmeitä ei tapahdu.

    Eilen päivä meni itselläni pääsääntöisesti mökillä, mutta edes lyhyt pyörähdys ulkona tuli tehtyä. Kuitenkin sää oli eilen selkeästi kylmemmän tuntuinen kylmän viiman takia joka meni hansikkaidenkin läpi ikävästi joten käännyin takaisin ja matkan pituudeksi jäi varmaankin vajaa kilometri. Sää oli muutenkin suhteellisen tylsän näköinen koska oli pilvistä ja sinertävää harmautta joten valokuvauksellisestikaan en aivan mahdottomia menettänyt vaikka mökille tuli jo hyvissä ajoin palattua.

    Illalla katsoin vain leffoja, kirjoittelin blogiin, selailin nettiä ja saunoin tavalliseen tapaan. Varsin tavallinen ilta siis eilenkin.

    Jostain syystä unta ei taas saanut juuri lainkaan, ainoastaan hädin tuskin viisi tuntia. Ei vain nukuttanut. Eipä tuolla tosin kovin suurta merkitystä ole kun en itse auton rattiin ole hyppäämässä. En ihmettele vaikka yöjunassa ei sen paremmin uni tulisi, mutta kotona sitten voi taas koettaa saada unta enemmän.

  • Elokuva: The Father

    /

    The Father joka suomennettuna nähdään nimellä Isä on Florian Zellerin ohjaama mysteeridraama. Se on julkaistu vuonna 2020.

    Anthony (Anthony Hopkins) on asunnollaan kun hänen tyttärensä Anne (Olivia Colman) tulee hänen luokseen. Anne kertoo että hän on muuttamassa Pariisiin tavattuaan miehen. Anthony on pian kuitenkin hämillään sillä hieman myöhemmin hänen oltuaan yksin kotona hän kuulee ääntä toisesta huoneesta ja tapaa siellä miehen jota ei tunnista. Hän sanoo olevan Annen mies jonka kanssa hän on miehen sanojen mukaan ollut jo 10 vuotta yhdessä. Annen palattua kotiin ei Anthony näytä hetkellisesti tunnistavan edes häntä ja vähitellen muutkin henkilöt ja paikat alkavat muuttumaan tunnistamattomiksi tai ne sekoittuvat toisiin.

    The Father on tyylikkäästi toteutettu surumielinen ja koskettava kuvaus vanhuksesta jonka elämä muuttuu hänelle vieraaksi muistisairauden etenemisen myötä. Tutut paikat eivät enää ole yhtä tuttuja, asioita katoaa, muistikuvat vääristyvät ja yhdistyvät toisiin muistikuviin eikä läheisetkään ihmiset enää vaikuta aina tutuilta. Uudet ihmiset joita hän tapaa ovatkin ensi kerralla nähtynä eri näköisiä ja hänen elämästään jo poistunut ihminen ei ole kuitenkaan muistikuvista poistunut. Läheisen kuoleman unohtaminen aiheuttaa vain ihmetystä siitä miksihän tästä ihmisestä ei ole enää hetkeen kuulunut mitään.

    Anthony Hopkins osaa esittää roolinsa tyylikkäästi. Mielialan vaihtelut, epätietoisuus ja hämmennys, vihamielisyys ja töykeys, todellisuuden kieltäminen ja suru joita Anthonyssä nähdään on Hopkinsin roolisuorituksen ansiosta uskottavan tuntuista katsottavaa.

    Tapa miten muistisairautta kuvattiin on onnistunutta. Katsoja kokee välillisesti sitä samaa mitä protagonistikin, sillä itsekään ei aina voi olla varma siitä mikä tarinassa on totta, mikä harhaa, mikä on nykyisyyttä ja mikä menneisyyttä. Muutamat henkilöt joita äsken on nähty ovatkin seuraavassa kohtauksessa jo eri näköisiä joka on omiaan luomaan sopivanlaista hämmennystä katsojalle.

    Muistisairaudet ovat pelottavia ja surullisia asioita niin kokijalleen kuin myös sairastuneen läheisille. Vakavan sairauden edetessä potilaan todellisuus muuttuu vääristyneeksi, tapahtumia unohtuu ja sekoittuu toisiin eikä kaikista kerrotuista asioista voi olla varma ovatko ne todella tapahtuneita vaiko vain sairastuneen mielen luomia vääristymiä. The Father onnistuu hyvin kuvaamaan nämä aiheet katsojalle.

    Raskaasta ja surullisesta teemasta on Zellerin ohjauksessa saatu luotua hieno ja puhutteleva filmatisointi joka kestää monet katselukerrat.

  • Elokuva: Lamb

    /

    Valdimar Jóhannssonin ohjaama Lamb on vuonna 2021 julkaistu fantasiallinen kauhudraama.

    Lapseton pariskunta, Ingvar (Hilmir Snær Guðnason) ja vaimonsa Maria (Noomi Rapace), elää Islannin maaseuduilla kahdestaan yhdessä lampaidensa ja koiransa kanssa. Erään kerran pariskunta kokee hämmästyksen kun lampaan synnyttämä karitsa ei olekaan tavallinen karitsa vaan puoliksi ihminen, puoliksi lammas. Pariskunta kasvattaa tätä Ada-nimellä kutsuttavaa olentoa kuin omaa lastaan.

    Alkuvaiheet ovat mielenkiintoisia ja niissä rakennetaan kauhun tunnelmaa joka kuitenkin vähitellen katoaa tarinan edetessä. Osa tunnelman muutoksesta johtunee Adan saamista liiankin inhimillisistä piirteistä sekä siitä, että hieman tunnelmaan painostavuutta tuonut perheen talon ympärillä pyörinyt lammas laitetaan ruotuun.

    Tunnelman jännittävyyden muutokseen voi tietenkin myös vaikuttaa se, että katselun aikana tuli itselleni useampia keskeytyksiä ulkoisista tekijöistä johtuen. Lisäksi koska katsoin tätä yöaikaan en ääniä pitänyt kovin kovalla tasolla jotta en herättäisi samalla mökillä nukkujaa. Kohtalaisen usein merkittäväkin osa kauhuelokuvien jännityksestä ja tunnelmasta tulee juurikin äänistä ja musiikista, joten voi olla että tämä olisi ollut merkittävästi jännittävämpi paremmissa katseluolosuhteissa.

    Toteutus oli tyylikäs ja realistisen tuntuinen. Pidin myös siitä kuinka elokuvan loppu oli yllättävä.

    Kokonaisuutena Lamb on toimiva elokuva jonka katsoo helposti useammankin kerran. Tästä huolimatta en ainakaan tällä ensimmäisellä katselukerralla siitä kovin paljoa saanut irti, mutta pidän täysin mahdollisena että syyt ovat katseluolosuhteissani eivätkä välttämättä niinkään elokuvasta johtuvia. Tämän vuoksi uskoisin että tämän katson vielä uudemman kerran mutta ilman keskeytyksiä ja pitämällä ääniä merkittävästi kovemmalla jotta se saa arvoisensa mahdollisuuden.

  • Olut: Lapland Red Ale

    /

    Tornion Panimon Lapland Red Ale on 5,2 % vahvuinen gluteeniton ale.

    Väri on kauniin punertava. Tuoksu on makean karamellimanen ja yrttinen, mutta hento. Suutuntuma on keskitäyteläinen.

    Maussa on miellyttävää yrttistä makeutta. Pakastimessa kylmäksi jäähdytettynä tämä ei pääse kunnolla oikeuksiinsa sillä kylmyys saa oluen lähinnä vetisen tuntuiseksi, mutta hetken lämpimässä huoneessa tuopissa hengittäneenä sen on jo merkittävästi miellyttämpi kokemus. Toimiva ja miellyttävä olut sopivassa lämpötilassa.

  • Oluet: Mustanaamio Ale

    /

    Maku Brewingin Mustanaamio on 4,5 % vahvuinen ale. Tölkki on tyylikäs ja näitä Mustanaamion kuvalla varustettuja tölkkejä on myytävänä useammalla erilaisella kuvalla.

    Väri on kupariin kallistuva ja sen koostumus on samea. Tuoksu on mieto ja se haihtuu nopeasti tuopista pois. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas. Mausta löytää hedelmäisyyttä, mutta kokonaisuus jättää kaipaamaan voimakkaampaa olemusta sillä tällaisenaan se ainakin omaan makuuni on tarpeettoman ponneton.

  • Olut: Lapin Panimo Hippu

    /

    Lapin Panimon Hippu Golden Pilsner on 4,3 % vahvuinen pilsneri. Väriltään se on kauniin kultainen. Tuoksu on raikas ja siinä on hivenen hiivaisuutta miedon sitruksen ohessa. Suutuntuma on keskitäyteläinen.

    Maku on miellyttävä ja pirteän raikas. Se on helposti nautittavaa sorttia eikä sen hivenen terävänä nouseva jälkimaku ole millään muotoa tarpeettoman voimakas. Hyvä olut.

  • Reissu Lappiin, viides yö takana

    /

    Matka on jo seitsemännessä illassa menossa, jos ensimmäiseksi matkan päiväksi laskee viime viikon tiistain eli sen päivän jolloin lähdimme yöjunalla Pasilasta kohden Rovaniemeä. Mökillä olemme olleet viisi yötä ja nyt tätä kirjoitan maanantain ollessa jo illan puolella.

    Eilen illasta kävimme mökin pihassa olevalla kodalla missä grillasimme makkaraa, halloumia ja maissia. Itse tosin söin vain halloumia ja maissia. Halloumin grillaaminen oli hieman hankalahkoa niillä tarpeilla mitä oli mukana, mutta koska sitä voi syödä kylmänäkin ei haitannut vaikka kovin paljoa sitä ei tullut lämmitettyä. Grillaamisen jälkeen tuli saunottua tavalliseen tapaan ja yöllä vielä katsoin elokuvan Yle Areenasta.

    Tänään kävin pihalla noin puolentoista kilometrin kävelyn ja otin pari kuvaa filmikameralla jonka myös otin mukaan. Muuten tänään on päivä mennyt katsoen elokuvaa, ottaen päiväunet, blogiin kirjoitellen ja äsken kävimme vielä autolla kauppareissun tekemässä. Sen jälkeen laitoin iltaruoan ja ryhdyin tätä kirjoittamaan. Tavalliseen tapaan siis mökkireissu on mennyt, rennosti tekemättä mitään sen suurempia.

  • Elokuva: Metsurin tarina

    /

    Mikko Myllylahden käsikirjoittama ja ohjaama Metsurin tarina on vuonna 2022 julkaistu draamakomedia.

    Pepe on metsuri jonka elämä on yksinkertaista mutta hänelle riittävää. Hänellä on työ, vaimo, poika ja ystäviä. Elämä saa monella tavalla ikäviä käänteitä mutta pitkään hän onnistuu säilyttämään optimistisuuttaan. Vähitellen moninaiset vastoinkäymiset kuitenkin saavat Pepenkin miettimään eksistentiaalisia kysymyksiä ja kaiken merkityksetöntä tyhjyyttä.

    Metsurin tarina on musta komedia positiivisesti absurdiuden rajoilla olevalla lakonisella ilmaisulla. Paikoitellen hyvinkin mielenkiintoiset dialogit yhdistettynä valittuun ilmaisutapaan luo hienosti ristiriitaisen ja koomisen tunnelman. Tunnelmasta ja miljööstä huokuu kaurismäkeläistä suomalaisuutta.

    Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja heidän olemuksensa samanlaisuudesta löytää silti hyvinkin erilaisia persoonia. Henkilöiden tavat kohdata elämäänsä osuvia vastoinkäymisiä ja taustalla vaikuttavaa tyhjyyden tunnetta on kiehtovaa katsottavaa.

    Elokuvassa on arkirealistisen kuvauksensa lisäksi myös mystiikkaa joka antaa juoneen lisää ulottuvuuksia. Lisäksi ensimmäinen ja viimeinen kohtaus luo kokonaisuuteen lisää pohdinnan aiheita siitä mistä kaikessa pohjimmiltaan on kyse.

    Metsurin tarina on kotimaisen elokuvataiteen mestariteos.

  • Elokuva: La bataille du rail

    /

    La bataille du rail eli Taistelu rautateistä on vuonna 1946 julkaistu sotadraama. Sen on ohjannut René Clement.

    Eletään toisen maailmansodan aikaa. Saksalaiset koettavat käyttää rautateitä asioiden kuljettamiseen, mutta tavalliset ranskalaiset rautateiden työntekijät sabotoivat organisoituneesti saksalaisten yrityksiä monin erilaisin tavoin. Saksalaiset tajuavat mitä on tekeillä ja muutamat työläisistä pääsee hengestään, mutta se ei estä muita jatkamasta toimintaansa.

    Toisesta maailmansodasta on nähty paljon filmatisointeja, mutta harvemmin ainakaan itse olen nähnyt niitä joissa painopiste on joissain muissa kuin sotilaissa tai varsinaisissa taisteluissa. Tässäkin elokuvassa nähdään hieman sotimista, mutta sen osuus on kohtalaisen vähäistä ja filmi keskittyykin suurimmalta osiltaan tavallisten rautatieläisten toimintaan.

    Aihe on merkittävä ja se kuvaa hyvin sitä kuinka useammissakin eri rooleissa olevilla ihmisillä on vaikutusta ja vaikuttamismahdollisuuksia sodan lopputulemaan, ei ainoastaan taistelukentillä olevilla sotilailla. Hyvin organisoidut iskut strategiseen infrastruktuuriin on tehokas tapa hidastaa tai jopa kokonaan estää tärkeiden vastapuolen tavaroiden siirtymistä päämääriinsä ja se voi auttaa merkittävästi taisteluissa ja parhaillaan kääntää niiden kulun voitokkaaksi.

    La bataille du rail on tyylikkäästi tehty elokuva ja sillä on myös kulttuurillista merkitystä, mutta elokuvallisesti en siitä silti erityisen paljoa nauttinut vaikka se ei ole missään vaiheessa huonokaan. Se on ohjattu hyvin ja siinä nähdään tyylikkäitä kohtauksia, mutta aihealueensa vuoksi se ei vain puhuttele itseäni.

  • Reissu Lappiin, neljäs yö mökillä takana

    /

    Reissu Lapissa on jo pitkällä sillä neljä yötä on jo mökissä tullut nukuttua. Eilinen ilta meni elokuvaa katsellen, blogaillen, pyykkiä pesten ja nettiä selaillen. Lisäksi tietenkin tuli myös saunottua kuten jokaisena muunakin iltana on tullut tehtyä.

    Tänään heräilin joskus yhdeksän ja kymmenen välillä. Aamulla katsoin elokuvan ja sen jälkeen lähdin pihalle vajaan kahden kilometrin kävelylle jotta kerkesin vielä päivänvaloa näkemään.

    Täällä päin Suomea auringon valoa ei taivaalla kovin myöhään näy ja päivän pituus on tähän aikaan vuodesta alle 4,5 tuntia. Voi olla että reissun jälkeen Vantaalla auringonvalon näkeminen monta tuntia pidempään tuntuu suurelta ihmeeltä.

    Laitan vielä muutaman maisemakuvan kävelyn varrelta. Lenkki oli kyllä sama kuin pari päivää takaperin joten maisemat eivät ole mitenkään uusia, mutta koska sää on tänään erilainen on kuvat hieman erilaisia.