Tag: Ale

Tämänkertaiseksi olueksi valikoitui Mustan virran panimon ale-tyyppinen olut Neito. Neito myydään ilmeisesti normaalisti hieman erilaisessa pullossa mutta nyt Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi oluen pullo on hieman eri näköinen. Voin tosin olla väärässäkin joten vastuu lukijalla.

Olut on vahvuudeltaan 4,7 %. Väriarvoa en löytänyt tähän mutta Alkon sivulla katkeroiksi on merkattu 17.0 EBU.

Pullosta kaadettaessa lasiin olut kuohuaa todella vähäisesti eikä vähäinen syntynyt vaahto kauaa oluen pintaa jää koristamaan. Lähestulkoon kuvaa ottaessa oli jo vaahto pinnasta kadonnut pois joten ainakaan liiallisesta vaahtoisuutta ei tarvitse pelätä. Vaikka en itse ole erityisen suuri oluen vaahtoisuuden ystävä olisin kuitenkin sitä hieman enemmän kaivannut pintaan tunnelmaa antamaan – edes sen verran että kerkeäisin sitä maistamaan.

Maku oluessa on maltillinen. Siinä on hentoa kirpeyttä havaittavissa suutuntumassa mutta vahvuutta maussa ei ole juurikaan. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään. Makunsa puolesta kokonaisuus on hieman laimeahko omaan mieltymykseeni, mutta kuitenkin tällaisenaankin on Neito selkeästi juomakelpoista olutta jota voi ottaa mielellään toisenkin kerran.

Kappaleina tämän kanssa tuli havaittua toimivaksi ainakin Loituma – Tähden lentäessä sekä Myrkur – I riden så.

Tämänkertainen perjantaipullo on Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazz Ale. Olut on alkoholivahvuudeltaan 4,7 %, sen väriarvo on 70 EBC ja katkerot 50 EBU. Tarkempia tietoja löydät oluesta panimon sivuilta.

Lasiin kaadettaessa vaahtoaminen on kohtalaisen runsasta kuten kuvastakin voi havaita. Kuitekin vaahto on paksua ja koostumukseltaan miellyttävää eikä se aivan järjettömiksi ajoiksi jää pinnalle joten tämän kanssa on mahdollista elää. Vaahtoa maistettaessa makuaisti poimii hyvin terävän maun joka ei kuitenkaan ole mitenkään huono.

Oluen tuoksu on hennon hedelmäinen ja miellyttävä.

Maku on poikkeuksellisen vahvan tuntuinen ottaen huomioon todellisen alkoholimäärän. Olutta myydään kauppatavarana ja koska vielä elämme vuotta 2017 ei kaupassa saa myydä 4,7 % vahvempia oluita (joka onneksi muuttuu ensi vuonna!) joten oluessa ei kuitenkaan alkoholia ole paljoa. Maku sitä vastoin on sellainen että jos maistaisin tietämättä olisin vahvasti uskonut että tämä on vahvempaakin olutta.

Suutuntuma on kohtalaisen voimakas mutta hetken suussa pitäessä oluen vahvuuden tunne heikkenee ja jäljelle jää enää erinomaisen oluen maku. Eipä sillä, pidän vahvalle maistuvasta oluesta ja siksi oli positiivista havaita että vahvan oluen makutuntumaa on saatu pienempiinkin prosenttilukemiin.

Kaikenkaikkiaan Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazzz Ale on erinomainen olut. Se sopii täydellisesti nautittavaksi iltatunnelmaan ja se on hyvä esimerkki siitä että olut on tehty nautittavaksi eikä litra tolkulla ryystettäväksi. Olut on sen verran mainiota tavaraa että onpa se voittanut myös vuonna 2016 World Beer Awards -kilpailussa maailman parhaan miedon tumman alen tittelin.

Musiikkina tämän kanssa toimi rento ja kepeä musiikki, esimerkiksi Cat Pierce – You belong to me sekä Anya Marina – Serious Love.

Tällä kertaa perjantaipulloksi päätyi dark ale nimeltään Brooklyn Hecla Iron Ale. Olut on väriltään kauniin tumma 90 EBC ja siinä on katkeroiden määränä 35 EBU. Vahvuutta oluella on ainoastaan 3,4 %. Tarkempia tietoja voi lukea Sinebrychoffin sivuilta.

Olut on tuoksultaan mieto ja neutraali eikä siitä tullut mitään mielikuvia itselleni. Lasiin kaadettaessa olut ei vaahtoa juuri nimeksikään. Vähäinen muodostunut vaahto myös haihtui nopeasti pois joten oluesta pääsee pian jo nauttimaan.

Niin, nauttimaan. Pääsisi nauttimaan mikäli tämä olut olisi nautinto. Harmillisesti tämän oluen tapauksessa oma kokemukseni on kaikkea muuta, sillä mausta tulee ainoastaan mieleen laiha tiskivesi. Olut on aivan käsittämättömän laimean makuinen (joka voi selittyä pienellä alkoholitilavuudella), makua ei ole juuri nimeksikään ja se mitä jäljelle on jäänyt ei valitettavasti aiheuta suurta hurraamista. Tätäkin ostin kaksi pulloa testiä varten ja kummankin pullon tapauksessa tuli sama fiilis. Tämä olut on jotain sellaista mitä en vain voi suositella millään muotoa jos haluaa nauttia hyvästä oluesta.

Oluen seuraksi oli vaikea löytää mitään musiikkia joka sopisi tunnelmaan, sillä on vaikea keksiä mitään niin latteaa tunnelmaa. Onneksi musiikkia on montaa eri sorttia joten otin oluen maun tuomaan pettymykseen sitten musiikkia jota fiilistellessä pettymys unohtui edes musiikin kuuntelun tuomaan fiilikseen – etenkin Immortalin kohdalla, sillä musiikkivideo edelleenkin huvittaa itseäni ja saa miettimään ovatkohan nämä miten vakvasti tehtyjä. Kuitenkin kummatkin valitut biisit on ihan toimivia ralleja ja niillä saa kätevästi huljautettua alas pettymyksen ikävän maun.