Perjantaipullo: Hamster of Doom

Englantilaisen Ridgewayn panimon Hamster of Doom on brown ale -tyyppinen olut. Siinä on alkoholitilavuutta 5.8 %, katkeroita 30.0 EBU ja kantavierrettä 13.9 °P. Vahvuutensa vuoksi Suomen lainsäädännöstä johtuen olutta myydään ainoastaan Alkossa.

Mielenkiintoisen nimensä lisäksi oluella on persoonallisen näköinen etiketti joka on ainakin omaan silmääni miellyttävän tyylinen.

Oluen aukaistua erottaa miellyttävän leipäisän tuoksun joka kuitenkin heikkenee nopeasti löydettyään tien tuoppiin. Kuitenkin tarkemmin aromia etsiessä sen kyllä onnistuu tuopistakin bongaamaan vaikkakaan ei enää niin selkeästi.

Väri oluessa on omaan silmääni miellyttävä. Tuoppiin kaataminen on helppoa sillä pinnalle muodostuva paksu ja kermaisa vaahto on kuitenkin määrällisesti maltillista. Vaahto katoaa kohtalaisen nopeasti myös pois.

Suutuntuma on keskitäyteläinen, kermaisa ja maukas. Maku on kauniin pehmeä, aistikas ja persoonallinen ollen myös hedelmäinen ja aromikas. Omaan makuuni varsin toimiva olut jota ostaa mieluusti toisenkin kerran.

Musiikiksi toimii kotimainen rock, mm. Don Huonot – Suojelusenkeli tai CMX – Rikkisuudeltu.

Perjantaipullo: Honkavuoren Alfakarju

Honkavuoren Alfakarju

Honkavuoren Alfakarju on kotimaisen Panimo Honkavuoren panemaa 4,5 % vahvuista luomu carelian alea. Olutta myydään mm. Pyhäselän Hammaslahdessa sijaitsevassa K-Marketissa josta omani ostin siellä päin käydessäni. Muut myyntipaikat voi lukea heidän sivuiltaan.

Etiketin ilme on tyylillisesti hyvin erottuva ja persoonallinen ja se on omaan makuuni toimiva.

Oluen aukaistua erottaa heikosti tuoksun pullosta joka vasta lasiin kaadettua pääsee paremmin esiin. Tuoksu on yleisesti ottaen neutraali ja pian se haihtuu pois myös tuopista. Vaahtoa tulee kaadettaessa paljon ja tuoppiin kaatamiseen meni oma tovinsa kun pinnalle syntyvä paksuhko vaahto ei myöskään kovin nopeasti pinnalta haihtunut pois.

Maku on mieto ja maltillinen, aavistuksen hedelmäinen ja paahteinen. Suutuntuma on puolitäyteläinen mutta harmillisesti jättää silti kokonaisuutena hieman laihan fiiliksen. Jälkimakua ei nouse esiin juuri nimeksikään.

Kaiken kaikkiaan olut on perus ok tasoa, juomakelpoista jota voi helposti nauttia, maussa on kyllä omat hyvät puolensa mutta se jättää silti omaan makumieltymykseeni kaipuun hieman vahvemmalle otteelle.

Musiikiksi sopii kepeä musiikki, mm. Carrie Underwood – Cry Pretty tai Faith Hill – It matters to me.

Perjantaipullo: Leffe Blonde

Leffe Blonde

Tämänviikkoisena perjantaipullona on Leffe Blonde joka on InBevin panimolta tuleva belgialainen ale (luostariolut). Alkoholia siitä löytyy 6,6 % ja katkeroita 16 EBU. Oluen ostin Tallinnan laivalta mutta näemmä Alkon valikoimastakin tuotetta löytyy suoraan hintaan 3,98 eur.

Oluen aukaistua ja lasiin kaadettua löytää selkeästi erottuvan tuoksun joka säilyy siemailun ajan hyvin oluen nauttijan seuralaisena. Tuoksu on vahva ja aromikas ja hieman hedelmäisen karamellimäinen.

Väri on omaan silmääni miellyttävä. Tuoppiin kaadettaessa olut vaahtoaa maltillisesti mutta ei mitenkään mahdottomasti, käytännössä tuoppiin saa sisällön huljautettua rivakallakin tahdilla ilman että kärsimätönkään kaataja joutuu turhautumaan vaahdon määrään. Vaahto ei kovin kauaa säily paksuna ja nopeasti vaahto on pinnalla enää ohuena muistona.

Suutuntuma on puolitäyteläinen ja raikas, maku on hieman siirappimainen ja banaaninen sekä kohtalaisen makea. Jälkimaku jättää hieman pistävyyttä makuaisteihin.

Kokonaisuutena Leffe Blonde on yksittäisenä pullona nautittuna juomakelpoinen olut jossa on erottuva ja omalaatuinen maku. Kuitenkin oluen makeus on sen verran voimakas ja hennosti esiin nouseva jälkimaun kirpeys käy sen verran tuntuvaksi että kahta tällaista ei kovin helposti peräkkäin siemaile.

Musiikiksi sopii kepeä musiikki, esimerkiksi Ed Sheeran – Perfect tai The Chainsmokers – Everybody hates me.

Perjantaipullo: Neito golden ale

Neito

Tämänkertaiseksi olueksi valikoitui Mustan virran panimon ale-tyyppinen olut Neito. Neito myydään ilmeisesti normaalisti hieman erilaisessa pullossa mutta nyt Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi oluen pullo on hieman eri näköinen. Voin tosin olla väärässäkin joten vastuu lukijalla.

Olut on vahvuudeltaan 4,7 %. Väriarvoa en löytänyt tähän mutta Alkon sivulla katkeroiksi on merkattu 17.0 EBU.

Pullosta kaadettaessa lasiin olut kuohuaa todella vähäisesti eikä vähäinen syntynyt vaahto kauaa oluen pintaa jää koristamaan. Lähestulkoon kuvaa ottaessa oli jo vaahto pinnasta kadonnut pois joten ainakaan liiallisesta vaahtoisuutta ei tarvitse pelätä. Vaikka en itse ole erityisen suuri oluen vaahtoisuuden ystävä olisin kuitenkin sitä hieman enemmän kaivannut pintaan tunnelmaa antamaan – edes sen verran että kerkeäisin sitä maistamaan.

Maku oluessa on maltillinen. Siinä on hentoa kirpeyttä havaittavissa suutuntumassa mutta vahvuutta maussa ei ole juurikaan. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään. Makunsa puolesta kokonaisuus on hieman laimeahko omaan mieltymykseeni, mutta kuitenkin tällaisenaankin on Neito selkeästi juomakelpoista olutta jota voi ottaa mielellään toisenkin kerran.

Kappaleina tämän kanssa tuli havaittua toimivaksi ainakin Loituma – Tähden lentäessä sekä Myrkur – I riden så.

Perjantaipullo: Pyynikin Ruby Jazz

Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazz Ale

Tämänkertainen perjantaipullo on Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazz Ale. Olut on alkoholivahvuudeltaan 4,7 %, sen väriarvo on 70 EBC ja katkerot 50 EBU. Tarkempia tietoja löydät oluesta panimon sivuilta.

Lasiin kaadettaessa vaahtoaminen on kohtalaisen runsasta kuten kuvastakin voi havaita. Kuitekin vaahto on paksua ja koostumukseltaan miellyttävää eikä se aivan järjettömiksi ajoiksi jää pinnalle joten tämän kanssa on mahdollista elää. Vaahtoa maistettaessa makuaisti poimii hyvin terävän maun joka ei kuitenkaan ole mitenkään huono.

Oluen tuoksu on hennon hedelmäinen ja miellyttävä.

Maku on poikkeuksellisen vahvan tuntuinen ottaen huomioon todellisen alkoholimäärän. Olutta myydään kauppatavarana ja koska vielä elämme vuotta 2017 ei kaupassa saa myydä 4,7 % vahvempia oluita (joka onneksi muuttuu ensi vuonna!) joten oluessa ei kuitenkaan alkoholia ole paljoa. Maku sitä vastoin on sellainen että jos maistaisin tietämättä olisin vahvasti uskonut että tämä on vahvempaakin olutta.

Suutuntuma on kohtalaisen voimakas mutta hetken suussa pitäessä oluen vahvuuden tunne heikkenee ja jäljelle jää enää erinomaisen oluen maku. Eipä sillä, pidän vahvalle maistuvasta oluesta ja siksi oli positiivista havaita että vahvan oluen makutuntumaa on saatu pienempiinkin prosenttilukemiin.

Kaikenkaikkiaan Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazzz Ale on erinomainen olut. Se sopii täydellisesti nautittavaksi iltatunnelmaan ja se on hyvä esimerkki siitä että olut on tehty nautittavaksi eikä litra tolkulla ryystettäväksi. Olut on sen verran mainiota tavaraa että onpa se voittanut myös vuonna 2016 World Beer Awards -kilpailussa maailman parhaan miedon tumman alen tittelin.

Musiikkina tämän kanssa toimi rento ja kepeä musiikki, esimerkiksi Cat Pierce – You belong to me sekä Anya Marina – Serious Love.