Leffalauantai: It Chapter Two (Se – Toinen luku)

Pennywise (Bill Skarsgård) on ottanut uuden muodon

It Chapter Two (IMDB) joka suomeksi käännettynä tunnetaan myös nimellä Se – Toinen luku on Stephen Kingin vuoden 1986 Se-nimiseen romaaniin pohjautuva kauhuelokuva. Ohjauksesta on vastannut Andy Muschietti ja pääosarooleissa nähdään James McAvoy, Jessica Chastain, Bill Hader, Isaiah Mustafa, Jay Ryan sekä James Ransone.

Tarinassa kerrotaan kuinka niin kutsutuksi luusereiden jengiksi nimetty kaveriporukka joka on 27 vuotta takaperin päihittänyt Pennywisen tekevät paluun Derryn kylään sen jälkeen kun siellä yhä asuva Mike (Isaiah Mustafa) ottaa heihin yhteyttä ja kutsuu heidät takaisin. Pennywise ei ole jättänytkään Derryä ja ihmisiä on siellä jälleen alkanut katoamaan, joten vanhojen ystävysten on aika jälleen kokoontua yhteen jotta he voisivat tuhota Pennywisen lopullisesti.

En ole lukenut Kingin kirjaa Se joten en osaa sanoa onko tämä elokuva lainkaan samankaltainen kuin kirja johon se pohjaa. En myöskään ole katsonut vuoden 2017 elokuvaa It joten en voi arvioida olisiko tästä elokuvasta saanut paljonkin enemmän irti jos edes toinen näistä teoksista ollut tuttu. Itsenäisenä elokuvana tämä ainakin ontuu enemmän kuin lonkkavikainen aasi eikä sen suurimmat puutteet luultavasti olisi korjaantuneet vaikka olisi lukenut kirjan moneen otteeseen ja katsonut aikaisemmankin elokuvan.

Osa luuserijenginä tunnetusta sakista

It – Chapter Two on malliesimerkki mitäänsanomattomuudesta, sillä se on kauhua mikä ei missään vaiheessa kauhistuta. Se ei onnistu rakentamaan tunnelmaa, sen henkilöhahmojen välinen kemia tuntuu teennäisen päälle liimatulta ja lattean kliseiseltä eikä tarpeettoman usein käytetyt jump scaretkaan säikäytä missään vaiheessa. Pintapuoleiseksi jääneiden hahmojen kohtalot eivät kiinnosta minkään vertaa eikä pelottavaksi tai pahaksi tarkoitettu Pennywise-pellekään säväytä sen enempää.

Näiden huonojen piirteiden lisäksi elokuvaa täytyy moittia myös sen tarinan sekavuudesta. Tämä voi olla niitä piirteitä joista voisi saada enemmänkin irti jos aikaisemman elokuvan olisi katsonut tai Kingin kirjan lukenut, mutta itsenäisenä elokuvana arvioiden tästä ei paljoakaan irti saanut. Jokin paha pelle oli joskus historiassa pistänyt ilmeisesti väkeä kylmäksi mutta jonka nämä tämän elokuvan nyt jo aikuseksi kasvaneet päähenkilöt olivat nuorena lananneet kylmäksi. Kuitenkin pelle ei pysy kuolleena vaan tulee jostain syystä takaisin ja väki palaa lahtaamaan saman pahiksen uudemman kerran. Tällä kertaa selviää että heidän täytyy tehdä jokin mystinen rituaali jossain luolastossa. Luolastossa on lisäksi joitain hämmentäviä valoja joiden merkitys ja tarkoitus jää täysin irtonaiseksi roikkumaan ilmaan.

Jotain hyvääkin tästäkin elokuvasta on onneksi löydettävissä. Sen visuaalinen ilme on miellyttävä ja sen valaistus ja värimaailma on tunnelmallinen. Näyttely on perusvarmaa Hollywood-tasoa eikä leikkaukselliset elementit käyneet ärsyttämään.

Kokonaisuutena It – Chapter Two on kuitenkin sanalla sanoen huono elokuva josta yksittäisiä hyviä hetkiä lukuunottamatta ei jää paljoa hurraamisen aiheita historian kirjoihin kirjoitettavaksi. Puuduttavuus yhdistettynä merkittävän pitkään kestoon (165 minuuttia) tekee tästä elokuvan jota ei kovin mieluusti toista kertaa katso ellei visuaalista puolta halua uudempaa kertaa arvioida.

Arvosana: 3/10 (IMDB: 6,5/10)

Leffalauantai: Mama

Annabel ja Lucas

Mama (IMDB) on myös vuoden 2017 It-kauhuelokuvasta tutun ohjaajan Andy Muschiettin ohjaama kauhu/trilleri vuodelta 2013. Sen pääosarooleissa nähdään Interstellarissakin nähty Jessica Chastain ja Game of Thronesista tuttu Nikolaj Coster-Waldau sekä Megan Charpentier ja Isabelle Nélisse joista molemmat on myös nähty elokuvassa It.

Tarinan alussa näytetään mies joka on seonnut, tappanut muutaman työkaverinsa ja vaimonsa ja joka sen jälkeen on kaapannut kaksi lastaan, Victorian ja Lilyn, ja lähtenyt pakomatkalle. Pakomatka ei mene hyvin sillä he ajavat tieltä ulos jonka jälkeen he joutuvat etsimään suojaa läheisestä metsästä. Metsästä löytyykin mökki jonne he menevät etsimään suojaa. Harmillisesti mökissä ei ole kaikki kunnossa ja siellä asuu myös äitinä tunnettu olento. Mies pääsee hengestään ja lapset jäävät pimeään metsään mökkiin tämän olennon kanssa.

Viisi vuotta myöhemmin lapset löytyvät mökistä ja traumaattinen mökissä olo on jättänyt heidän käytökseen jälkensä. Paluuta normaaliin arkeen koetetaan järjestellä lasten sedän Lucasin ja hänen naisystävänsä Annabelin kanssa ja lapset saavat kasvupaikkansa heidän huostassaan. Paluu ei kuitenkaan ole mutkatonta sillä lapset eivät ole ainoa asia mikä metsästä mukana on tullut. Myös mökissä ollut mystinen äiti on yhä lasten elämässä mukana eikä hän tahdo helpolla päästää otettaan irti lapsista.

Lilly

Kuten hyvin monet muutkin lähiaikoina katsomani kauhuelokuvat niin myös tämä toistaa valitettavasti lähes kaikkia niitä huonoja piirteitä joita suurin osa katsomistani modereneista kauhuelokuvista toistaa (lue täältä lisää).

Sen tarina on vaisu, hahmot ovat mitäänsanomattomia ja vailla syvyyttä, siinä on tarpeettoman paljon säikäyttäväksi tarkoitettuja kohtauksia jotka eivät säikäytä sekä tympääntymiseen asti kliseisiä piirteitä – esimerkiksi vaikkapa perinteinen sähkövalojen välkyntä nähdään useaan otteeseen.

On tässä elokuvassa onneksi jotain hyvääkin. Tarinassa on edes jotain tavallisuudesta poikkeavaa kuviota ja myös näyttely on perus hyvää tasoa. Silti suurimpana vahvuutena itselleni elokuvassa oli sen visuaalisessa puolessa. Elokuvassa nähtiin useampia kohtauksia joiden visuaalinen ilme oli omaa silmääni miellyttävää ja sellaista että olisi kiintoisaa nähdä vaikka kokonainen elokuva joka on toteutettu käyttäen samankaltaista vanhanaikaista tyyliä selkeästi erottuvalla värimaailmalla.

Tällaisenaan elokuva jättää kokonaisuutena suhteellisen mitäänsanomattoman tuntuman. Katsoihan sen, mutta ei tässä ollut mitään pelottavaa tai edes jännittävää – piirteitä joista edes jomman kumman toivoisi tapahtuvan kauhuelokuvaa katsoessa.

Arvosana: 3/10 (IMDB: 6,2/10)