Tag: Brian De Palma

  • Leffalauantai: Scarface (Arpinaama)

    Tony Montana (Al Pacino) on tyylikkäästi pukeutuva rikollinen

    Brian De Palman ohjaama vuoden 1983 Scarface (IMDB) joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Arpinaama on Al Pacinon, Michael Pfeifferin ja Steven Bauerin tähdittämä rikosdraama joka pohjautuu Howard Hawksin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan samaa nimeä kantavaan vuonna 1932 julkaistuun rikoselokuvaan.

    Alkukohtauksessa näytetään kuinka Kuuban presidentti Fidel Castro antaa tuhansien kuubalaisten lähteä maastaan Yhdysvaltoihin. Matkustajien joukossa on mielipidevankien lisäksi myös monia rikollisia joihin Tony Montanakin (Al Pacino) kuuluu. Hänet ja monet muut matkalaiset joilla ei ole oleskelulupaa ja työntekoon oikeuttavaa green cardia viedään Yhdysvalloissa Freedomtowniin.

    Jonkin ajan kuluttua Montanan ystävä Manny (Steven Bauer) saa alamaailmasta green cardia vastaan tarjouksen keikasta missä eräs Freedomtownissa oleva henkilö täytyisi päästää hengiltä. Montana tarttuu tilaisuuteen ja päästää henkilön päiviltä jonka seurauksena he saavat itsellensä tien vapauteen Freedomtownista.

    Tavallinen työ ei Mannyä ja Tonyä houkuta joten pian alamaailman tekemät työtarjoukset alkavat vaikuttamaan mielenkiintoisemmilta ja näinpä kaksikko astuu rikollisuuden poluille hoitamaan askel kerrallaan isompia tehtäviä.

    Osana vallanhaluaan Tony haluaa myös omakseen pomonsa naisen Elviran (Michelle Pfeiffer)

    Muutto Kuubasta mahdollisuuksien maahan Yhdysvaltoihin antaa tilaisuuden uudelle alulle, mutta uudetkaan olosuhteet eivät aina kannusta muutokseen rehelliseen elämään. Alkumetreiltä asti Tony Montanan luonteen vallanhimo ja kontrolloimisen halu tulevat hyvin esille sillä pienillä palkkioilla tarjotuista tehtävistä hän alkaa neuvottelemaan kovempipalkkiosia siitäkin huolimatta että tarjotut tehtävät voisivat jäädä saamatta. Hän tietää mihin kykenee ja on valmis myös vaatimaan sen mikä hänelle kuuluu.

    Rikolliset kyvyt eivät jää huomaamatta alamaailmassa ja pian hän ja Manny pääsevät osallisiksi asteen verran isompiin kuvioihin huumerikollisuuden alueella. Vaikka Tony rupeaakin tekemään töitä Frank Lopezille (Robert Loggia) alkaa hän pian jo havittelemaan lisää valtaa ja isompia kuvioita. Vallan ja menestyksen halun lisäksi myös Frankin nainen Elvira (Michelle Pfeiffer) on jotain jonka Tony haluaa ja askel kerrallaan hän saavuttaa kaiken sen mistä hän on haavaillut.

    Uransa huipulle astuessaan hän näkee taivaalla viestin “The World Is Yours” (“Maailma on sinun”) ja kohtauksen hetki toimiikin jonkinlaisena vedenjakajanas vanhan ja uuden elämänvaiheen välillä. Vallanhimo ja häikäilemättömyys on tuottanut hedelmää ja nähty viesti kiteyttää hyvin rikollisen elämän uran huippukohdan. Hieno iskulause joka lopulta tulee kuitenkin saamaan ainoastaan ironisen sävyn. Maailman omaksi saamisesta tuli itselleni väistämättä mieleen myös Raamatun sanat:

    “Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?” – Luukas 9:25 (vuoden 1992 käännös)

    Hienossa ravintolassa istuessaan Manny ja Elviran kanssa Tony alkaa kyseenalaistamaan kaiken saavuttamansa merkityksen.

    Vaikka Tony on tehnyt paljon työtä päästäkseen huipulle alkaa hänen otteensa pian jo luisua aina vain vallanhimoisempaan suuntaan myös siviilielämän puolella. Raha ja valta sokaisevat hänet täysin ja kontrollin halu asioihin myös lähipiirinsä elämässä alkaa saavuttamaan epäterveet mittasuhteet. Ulkoisten puitteiden ollessa hienosti hän alkaa kuitenkin havahtumaan kaiken merkityksettömyyteen. Vainoharhaisuus lisääntyy ja aineiden käyttö kasvaa eikä saavutetut päämäärät enää näytä yhtä hohdokkailta kuin ennen niiden saavuttamista.

    Ote herpaantuu ja pian näyttääkin että laki ja oikeus voittavat. Alamaailmassa kuitenkin on myös omat sääntönsä eikä niiden rikkomista katsota läpi sormien vaan niitä katsotaan enemmänkin läpi tähtäimen. Lopun viimeinen epätoivoinen taistelu muistuttaa kyllä katsojaa että tyylikkään puvun taakse verhoutuessaankin Tony on pohjimmiltaan alamaailman kasvatti, tappamaan kykenevä rikollinen joka kuitenkin on valtansa ja asemansa sokaistamana menettänyt terävimmän otteensa.

    Vaikka kyseessä on todella pitkä elokuva (2 h 50 min) ei se silti tunnu liian pitkältä. Se on mielenkiintoinen alusta loppuun saakka ja se pitää hyvin otteessaan. Kokonaisuutena tämä on erinomainen elokuva ja pääsipä se myös Suosituksia-listallenikin.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 786 947 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Carrie

    Carrie (Sissy Spacek)

    Carrie (IMDB) on Stephen Kingin kirjaan pohjautuva Brian De Palman ohjaama vuonna 1976 julkaistu kauhuelokuva. Pääosissa nähdään Sissy Spacek, Piper Laurie, Amy Irving, John Travolta, William Katt sekä Nancy Allen.

    Tarinassa kerrotaan Carriesta (Sissy Spacek) joka asuu kahden äitinsä Margaretin (Piper Laurie) kanssa. Äitinsä on fanaattinen uskovainen jonka usko on lähinnä sairasta ja mielipuolista missä hän näkee kaikessa olevan syntiä. Carrielta on jäänyt myös monet biologiset elämän realiteetit oppimatta ja niinpä hän kuukautisten alkaessa koulussa liikuntatuntien jälkeen menee shokkiin.

    Luokan tytöt kiusaavat häntä asiasta jonka seurauksena he saavat jälki-istuntoa. Asia aiheuttaa heissä närää ja näinpä muutamat heistä päättävät kostaa Carrielle. Kosto on ikävä eikä koston seuraukset ole yhtään sen ilahduttavampia.

    Margaret (Piper Laurie)

    Kingin kirjaan pohjautuvia elokuvia on tullut katsottua useampiakin (mm. The Shining, Firestarter, Pet Sematary, It Chapter Two) mutta tämä oli helposti parhaimmasta päästä. Carrie on mielenkiintoinen tarina joka pääsääntöisesti nojaa arkiseen realismiin mutta jossa on monien muidenkin Kingin kirjoihin pohjautuvien elokuvien tapaan mukana myös yliluonnollisia aspekteja.

    Carrie on väärin kohdeltu niin kotonaan kuin koulussakin. Kotona hän joutuu kestämään äitinsä mielenvikaista uskonnollisuutta ja siitä seuraavia rangaistuksia. Hän joutuu esittämään anteeksipyyntöjä asioista joita ei ole tehnyt eikä äidin korvat ota kuullakseen Carrien puheita. Koulussa hän joutuu kiusatuksi ja häntä pidetään yleisesti ottaen outona tapauksena.

    Pidin tämän elokuvan tarinasta. Carrie on sympaattinen hahmo jonka väärin kohtelu tuntuu ikävältä. Joissain määrin elokuvaa katsoessa tuli mieleen Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttö (lue arvostelu) missä myös väärin kohdeltu tyttö lopulta saa tarpeekseen ja antaa oman käden oikeuden kohdata väärintekijöitä.

    Ohjauksellinen tyyli oli hyvä. Pidin siitä kuinka kamerakulmilla toimivasti tuotiin esiin henkilöiden välisiä valtasuhteita sekä kuinka niitä käytettiin muutenkin paremmin kuin keskivertoelokuvassa.

    Vaikka elokuva on luokiteltu kauhuksi ei se ainakaan allekirjoittanutta missään vaiheessa pelottanut tai jännittänyt joten lajityyppikuvaukseen voi suhtautua jonkinlaisella varauksella.

    Kokonaisuutena Carrie on erinomainen elokuva joka kestää useammankin katselun.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 172 235 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])