Tag: Jean Reno

  • Leffalauantai: Godzilla

    Godzilla on jättikokoinen mutatoitunut hirmulisko

    Ydinvoimakokeiden seurauksena on aiheutunut epätoivottuja sivuvaikutuksia, sillä liskolaji on mutatoitunut ja kasvanut suhteettoman suuren kokoiseksi. Ensivälähdyksiä suuresta pedosta katsojalle annetaan merellä tapahtuvassa onnettomuudessa jossa ainoa eloonjäänyt peloissaan saa sanotuksi useaan kertaan ainoastaan sanan“Gojira”, eli japanilaisittain Godzilla.

    Hirviön esittelyn jälkeen rakennetaan pohjustusta tuleviin tapahtumiin ja esitellään tärkeimmät hahmot. Armeijan miehet käyvät hakemassa Tšernobylissä ydinlaskeuman vuoksi liiaksi kasvaneita matoja tutkimassa olevan Niko Tatopoulosin (Matthew Broderick) avukseen Godzillan pysäyttämiseen. New Yorkissa minne Godzillakin on suuntaamassa katsojalle esitellään toimittajaksi haluava Totopoulosin entinen tyttöystävä Audrey Timmonds (Maria Pitillo) sekä saman uutistoimiston kameramies Victor ‘Animal’ Palotti (Hank Azaria). Useimpien tärkeimpien hahmojen ja heidän välisten suhteidensa aukaisun jälkeen Godzilla saapuu kylvämään tuhoa newyorkilaisten elämään ja armeijan on aika puuttua peliin.

    Ensiesiintymisensä Godzilla on saanut valkokankaalla vuonna 1954 Ishirō Hondan ohjaamassa Gojira-elokuvassa. Tämän jälkeen mutatoitunut hirviö on esiintynyt yli 20 elokuvassa (lista Wikipediassa) ennen tätä Roland Emmerichin vuoden 1998 filmatisointia. Tämän jälkeenkin hirviötä on nähty jo reilusti yli 10 elokuvassa, joten mikäli Godzilla hahmona iskee on katsojalle ainakin tarjontaa mistä olennon voi löytää. Myös täällä blogissakin olen arvostellut modernimman, vuoden 2021 Godzilla vs. Kong (lue arvostelu) -filmatisoinnin.

    Pohja-asetelema tarinassa on toimiva. Ihmiset ovat luoneet omalla luontoa kunnioittamattomalla toiminnallaan mutatoituneen hirviön joka sitten tulee ja rankaisee ihmiskuntaa kylvämällä tuhoa. Hieman yllättävästi ja jopa epä-amerikkalaisesti Godzilla ei ole kuitenkaan ainoa joka kylvää tuhoa, vaan kiitettävästi tuhoa saa aikaan myös Yhdysvaltojen armeija joka tuntuu olevan monissa vaiheissaan suhteellisen kyvytön toimiinsa. Välillä ammukset harhailevat sen verran reilusti ohi että Godzillan sijaan kaupungin rakennukset kärsivät tulivoiman seuraukset, eikä iskujen onnistumisiakaan varmisteta kunnolla loppuun asti mikä aiheuttaa vain ongelmia jatkossakin.

    Maria Pitillo roolissaan Audreynä

    Tarinaan on lisäksi rakennettu ihmissuhde-kuvio Nikon ja Audreyn välillä kuten katsoja voi arvata jo heti alkumetreiltä nähtävistä vihjeistä. Lisäksi sen eteneminen on juuri niin kliseistä ja ennalta arvattavaa täytettä tarinaan kuin osaa odottaakin, niin hyvässä kuin pahassakin. Maria Pitillo oli Audreyn rooliin erinomainen valinta, sillä hänen hahmostaan huokuu sympaattista kiltteyttä joka välittyy hyvin kotisohville asti.

    Elokuvaan on saatu mahtumaan useita stereotypioita jotka on tarkoitettu selvästi humoristisiksi. Ranskalaisen Philippe Roachén (Jean Reno) lisäksi muut ranskalaiset ovatkin sitten Jean-alkuisia nimiltään – Jean-Claude, Jean-Luc, Jean-Pierre ja Jean-Philippe. Lisäksi yhdessä kohtauksessa ranskalaiset rupeavat jauhamaan purukumia jotta heitä luultaisiin amerikkalaisiksi, eli stereotypioita on useaa eri ryhmää kohtaan.

    Keskimäärin erikoisefektit olivat asiansa ajavat, mutta ajan hammas on päässyt silti puremaan niihin kohtalaisen voimakkaasti etenkin yksittäisissä kohtauksissa. Onneksi suurimmassa osassa kohtauksia efektit eivät liiaksi vieneet huomiota itseensä vaan täyttivät tarkoituksensa. Silti missään vaiheessa ne eivät yltäneet näyttävyydessään Jurassic Parkin (lue arvostelu) tasolle.

    Elokuvan alkupuoliskolla koettavat taistelut armeijan ja Godzillan välillä on suhteellisen tasapaksua ja keskinkertaista tusinatavaraa, mutta tarina muuttui merkittävästi mielenkiintoisemmaksi myöhemmin kun ihmisille selviää että taistelussa on vielä muutakin mietittävää kuin mitä alussa on luultu.

    Kaikkinensa Godzilla on keskinkertainen, mutta silti viihdyttävä. Se on monin paikoin ennalta-arvattava ja kliseinen, mutta toisinaan sellaisellekin elokuville on aikansa ja paikkansa. Joskus on vain mukavaa katsoa elokuvaa josta saa tuttua ja turvallista räimettä vailla sen suurempia yllätyksiä. Niihin hetkiin Godzilla täyttää hyvin tehtävänsä.

  • Leffalauantai: Just visiting

    Julia / Rosalind (Christina Applegate)

    Just visiting (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu fantasia/sci-fi/komedia jonka on ohjannut Jean-Marie Poiré. Pääosarooleissa nähdään Christina Applegate, Jean Reno sekä Christian Clavier.

    Elokuvan alussa eletään 1100-lukua jossa kreivi Thibault (Jean Leno) on menossa avioon Rosalind-neidon (Christina Applegate) kanssa. Harmillisesti kaikki eivät odota tätä avioliittoa yhtä innokkaasti ja niinpä noidan avustuksella he puuttuvat tapahtumien kulkuun. Asiat eivät mene kuitenkaan noidan avustuksella toivotulla tavalla ja Rosalind menehtyy Thibaultin sijaan.

    Thibault turvautuu velhon apuun hypätäkseen ajassa taaksepäin estääkseen rakkaansa kuoleman, mutta velho onnistuukin epähuomiossa lähettämään Thibaultin ja hänen avustajansa Andren (Christian Clavier) vuoden 2000 Chicagoon.

    Thibault ja Andre eivät kovin helposti tahdo sopeutua ympäröivään muutokseen, mutta onnekseen he saavat avukseen Julian (Christina Applegate) joka vähitellen alkaa hänkin uskomaan miesten tulleen menneisyydestä. Sankareiden täytyy enää löytää modernissa Chicagossa oikea velho joka veisi miehet takaisin omaan aikaansa.

    Thibault (Jean Reno)

    Just Visiting on mukavan kepeä ja humoristinen viihde-elokuva. Se ei tarjoile katsojalleen mitään uutta ja ennennäkemätöntä joten sen suhteen elokuva on tuttua ja turvallista rentoa hömppää. Tämä ei missään nimessä ole huono asia, sillä ainakin itse pidän tämän tyylin elokuvista.

    Tarinassa nähdään useampia pintapuoleisia kasvutarinoita. Julia ja naapurinsa Angelique (Tara Reid) löytävät menneisyydestä tulleiden miesten kautta oman sisäisen prinsessansa ja oppivat näkemään oman arvonsa. Myös Thibault oppii nykyisyydessä ollessaan jalommaksi ihmiseksi – ainakin nykyisen länsimaalaisen maailmankatsomuksen kautta peilattuna – ja Andre löytää elämäänsä enemmänkin merkitystä kuin olla ainoastaan isäntänsä huonosti kohdeltuna juoksupoikana.

    Kokonaisuutena tämä oli hyvä elokuva. Sen tarina oli toimiva ja hupaisa, hahmoissa oli persoonallisuutta ja näyttelytyö oli odotettuun tapaan hyvää. Lisäksi kliseisen varmasti paha saa palkkansa ja hyvyys voittaa, joten mikäli tämän tyylin elokuvat yleisesti iskevät on tämä näkemisen arvoinen elokuva – vaikka toki Christina Applegate on jo itsessään hyvä syy katsoa elokuva kuin elokuva.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 17 7721 annettuun ääneen”]5,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Léon

    Leon (Jean Reno)

    Léon (IMDB) on toiminnallinen rikosdraama vuodelta 1994. Sen on ohjannut mm. The Fifth Elementistä tuttu ohjaaja Luc Besson. Pääosaroolituksissa nähdään Jean Reno, Natalie Portman sekä Gary Oldman.

    Elokuvan tarinassa n. 12-vuotias tyttö Mathilda (Natalie Portman) asuu samassa talossa palkkatappaja Leonin (Jean Reno) kanssa. Mathilda lähtee eräänä päivänä kaupalle ostamaan naapurilleen Leonille maitoa ja takaisin tultua huomaa kuinka omassa kotonaan on ollut ammuskelu jonka seurauksena kaikki hänen perheenjäsenesä ovat kuolleet. Hän jatkaa suoraa päätä Leonin luo ja pääsee sinne kotonaan yhä olevia tappajia suojaan. Leon antaa Mathildan jäädä yöksi luokseen ja aikoo heittää hänet omilleen seuraavana päivänä, mutta lopulta hän ei kuitenkaan pysty tähän vaan antaa hänen jäädä kanssaan asumaan joksikin aikaa.

    Mathilda tutustuu Leoniin ja siinä samalla hänelle selviää myös miehen ammatti. Mathilda lupaa maksaa Leonille mikäli hän pistää tappajat kylmäksi, mutta tähän Leon ei kuitenkaan suostu. Vähitellen Mathilda saa oppia Leonilta kuinka palkkatappajat toimivat ja pääsee itsekin opettelemaan kiikarikiväärillä kohteen eliminoimista kauempaa ja ajan saatossa olemaan mukana keikoilla apulaisena.

    Mathilda (Natalie Portman)

    Vaikka Léon on päällisin puolin palkkatappajasta kertova tarina on sen merkittävästi mielenkiintoisempi ja syvempi olemus kuitenkin Mathildan ja Leonin välisessä suhteessa. Mathilda rakastuu Leoniin ja Leonkin häneen, mutta heidän rakkautensa ilmenemistavat ovat hyvin erilaisia, vaikkakin pohjimmiltaan kummankin rakkaudessa on kyse tarpeesta kokea että joku välittää.

    Mathildan kotiolot ovat olleet huonot ja hänen isänsä on ollut väkivaltainen häntä kohtaan. Kun Leon kohtelee Mathildaa paremmin rakastuu tyttö ikäiselleen tavallisella tavalla häneen myös romanttisessa mielessä. Leon sitä vastoin vaikuttaisi rakastuvan Mathildaan siksi että tämä saa hänet tuntemaan jälleen elämisen iloa – että on jonkilaiset juuret elämässä ja voi kokea edes pienen hetken ajan olevansa tavallinen ihminen jonka elämällä on jollekin muullekin merkitys.

    Mielenkiintoisena aspektina on myös molempien hahmojen viattomuus. Siinä missä Leon on jo aikuinen mies ja palkkatappaja on hän kuitenkin hyväsydäminen ja kiltti, paikoitellen jopa hieman yksinkertaisenkin oloinen. Mathilda sitä vastoin esittää aikuismaisempaa ja kylmäverisempää kuin onkaan, hän kiroilee ja polttaa ja esittää kovista mutta tiukan paikan tullen hän on kuitekin suojaa ja suojelusta kaipaava lapsi joka koettaa kovemman kuoren taakse piilottaa omat heikkoutensa.

    Tony (Danny Aiello)

    Mielenkiintoisen tarinan lisäksi Leon on myös visuaaliselta tyyliltään keskivertoa merkittävästi mielenkiintoisempaa tasoa. Pidin erityisesti sen suhteellisen verkkaisesti etenevästä ohjaustyylistä ja siitä kuinka toisinaan näyttämättä jättämällä annettiin katsojan itse täydentää tapahtumat.

    Esimerkiksi vaikkapa kun henkilölle uhkaa käydä huonosti rakennettiin tilannetta ensin hitaasti kasvattaen ja kun jotain pahaa meinaa tapahtua kuvataankin kohteen sijaan jotakin muuta tilanteessa mukana olevaa henkilöä ja kerrotaan hänen ilmeidensä kautta että jotain ikävää tapahtui.

    Kokonaisuutena Léon on erinomainen teos. Sen tarina on mielenkiintoinen, tarinan syvempi ulottuvuus on merkittävästi mielenkiintoisempi ja sen visuaalinen tyyli on erinomainen. Tämä päätyikin myös suoraan Suosituksia-sivulleni.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 921 114 annettuun ääneen”]8,6/10[/simple_tooltip])