Leffalauantai: Derailed (Houkutus)

Lucinda Harris (Jennifer Aniston)

Derailed (IMDB) eli suomalaisittain Houkutus on vuonna 2005 julkaistu rikos/draama/trilleri jonka pääosarooleissa nähdään mm. Children of Menistä tuttu Clive Owen, Black Swanista tuttu Vincent Cassel sekä Frendeistä, Good girlistä ja monista muista elokuvista tuttu Jennifer Aniston. Elokuvan on ohjannut Mikael Håfström jonka ohjauksiin lukeutuu myös The Rite.

Elokuvan tarinassa kerrotaan perheellisestä miehestä Charles Schinestä (Clive Owen) joka työmatkallaan huomaa olevansa junassa ilman lippua. Hänellä ei ole myöskään rahaa mukana lipun ostoon mutta hänen onneksi ystävällinen kanssamatkustaja Lucinda Harris (Jennifer Aniston) tarjoutuu ostamaan hänelle lipun. Charles lupaa maksaa lipun hänelle takaisin ja lähipäivinä he tutustuvat toisiinsa paremminkin.

Välit lähenevät varatuille ihmisille sopimattoman rajan yli ja pian he hakeutuvatkin jo hotellihuoneeseen. Asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja syrjähypyt jää kesken kun aseellinen ryöstäjä saapuu hotellihuoneeseen, vie heidän rahat, pahoinpitelee Charlien ja raiskaa Lucindan.

Molemmat ovat tapauksen tiimoilta järkyttyneitä mutta asiat monimutkaistuvat jatkossa paljon enemmän kun rikollinen alkaa kiristämään Charlesilta rahaa. Charles ei kuitenkaan käänny virkavallan puoleen suojallakseen Lucindaa jotta hänen miehensä ei jättäisi häntä ja veisi lapsen huoltajuutta mikäli syrjähyppy tulisi selville. Vähitellen kiristäjä alkaa kuitenkin vaatimaan isompiakin summia ja ihmisiä alkaa pääsemään myös hengestään joten tapauksen selvittäminen vaatii kovempia otteita.

Charles Schinen roolissa nähdään Clive Owen

Derailed on monilta osiltaan varsin toimivaa rikosdraamaa. Sen juoni on mielenkiintoinen, sen henkilöhahmoissa on persoonallisuutta, näyttelytyössä on tunnetta ja elokuva pitää pakan hyvin kasassa alusta loppuun saakka saaden katsojan pysymään kiinnostuneena loppumetreille asti.

Mielenkiintoisesta tarinastaan huolimatta siinä on silti paikoitellen hyvinkin ennalta arvattavia piirteitä joka on omaan makuuni negatiivinen asia tämän tyylilajin elokuvissa. Ilahduttavasti ennalta arvattavien piirteiden lisäksi juonessa tulee useampiakin yllätysmomentteja jotka edesauttaa elokuvasta pitämistä.

Kokonaisuutena Derailed on lajityypissään elokuva jonka katsoo mielellään. Se on tarinallisesti kiintoisa, ohjaus on tasaisen varmaa tasoa, näyttelijöiden roolisuoritukset ovat hyviä ja se näyttää että Cassel on hyvä näyttelijä myös muissa kuin Black Swanissa. Lisäksi se osoittaa myös sen että Anistonista on näyttelijäksi myös romanttisten komedioiden ja romanttisten draamojen lisäksi myös monenlaisiin muihinkin rooleihin.

Mikäli tämän tyylilajin elokuvat uppoavat omaan makuun lainkaan on tämä ehdottomasti lajityypissään näkemisen arvoinen filmi.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,6/10)

Leffalauantai: Mother’s day

Sandy (Jennifer Aniston)

Mother’s day (IMDB) on vuonna 2016 valmistunut draama/komedia jonka on ohjannut Garry Marshall. Sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, Timothy Olyphant, Shay Mitchell, Kate Hudson sekä Julia Roberts.

Siinä missä monet elokuvat pysyvät tiukasti muutamassa päähenkilössä on tässä tarinassa kuvattu äitiyttä useammasta eri kuvakulmasta katsottuna.

Yhdet elokuvan päähahmoista ovat eronneet Sandy (Jennifer Aniston) ja Henry (Timothy Olyphant) joilla on kaksi lasta. Henry on löytänyt uuden naisen Tinan (Shay Mitchell) ja Sandy joutuu kohtaamaan oman äitiytensä uudesta perspektiivistä kun lapsien elämään astuu mukaan uusi äitipuoli. Toisena päätarinassa nähdään pariskunta jossa toisen naisen vanhemmat saavat selville että heidän tyttärensä on lesbo ja parisuhteessa naisen kanssa.

Samat vanhemmat joutuvat kohtaamaan myös sen tosiasian että toisella heidän tyttärestään on avioliitto intialaisen miehen kanssa vaikka he ovat olleet täysin vastaan ulkomaalaisen kanssa yhdessä olemista. Osansa elokuvassa saa myös perhe missä äiti on menehtynyt ja miehelle on jäänyt kaksi tytärtä yksin kasvatettavakseen sekä lisäksi pariskunta joilla on jo yhteinen lapsi mutta nainen pelkää avioitua lapsen isän kanssa tämän toiveista huolimatta.

Jesse (Kate Hudson)

Mother’s day on omassa tyylissään poikkeava elokuva sen moneen päähenkilöön nojaavan kerrontatyylinsä osalta. Se kertoo mielenkiintoisella tavalla äitiyteen sisältyvistä haasteista joita eri vaiheissa elämäntilanteita voi tulla vastaan. Esimerkiksi tällaisia kuvattuja suhteita on aikuisten lapsien suhtautuminen omaan äitiinsä joka on kannoissaan jyrkkä ja omaa näkemyksiä jotka rikkovat tyttärien ja äidin välejä tai kuvaus toisesta perheestä jossa äiti on menehtynyt ja kuinka arjen täytyy jatkua kaikesta huolimatta.

Jokaisella elokuvassa kuvatulla äitisuhteella on selkeät roolinsa kuvatessa elämän varrella ilmeneviä haasteita ja ovat siten omiaan olemaan helposti lähestyttäviä tarinoita ihmisyydestä ja sen monimuotoisuudesta. Vaikka Mother’s day onkin monelta tasoltaan suoraviivainen ja helposti lähestyttävä tarina on sen syvempi merkitys henkilöiden kasvussa ja tavassa käsitellä elämässä ilmeneviä haasteita.

Taiteelliselta annilta tältä elokuvalta ei kannata odottaa kepeää viihde-elokuvaa enempää. Se on oman lajityyppinsä lapsi ja sen vahvuudet nojaavat siten kiintoisiin henkilöhamoihin ja onnellisiin kasvutarinoihin. Viihteellisen elokuvan saralla tämä on kuitenkin täysin toimiva elokuva.

Miranda (Julia Roberts)

Näyttelytyö on elokuvassa ammattimaista ja uskottavaa kautta linjan eikä missään vaiheessa synny teennäistä tunnelmaa. Ohjaustyöskentely on huomaamatonta ja siten toimivaa joka on tämäntyyppisissä elokuvissa pelkästään positiivinen juttu, sillä tämänkaltaisten elokuvien vahvuus tulee kiinnostavista ihmiskohtaloista ja toimivasta näyttelytyöstä eikä niinkään monipuolisista ja lajityyppiä ravisuttavista ohjauksessa nähtävien taiteellisten ratkaisujen käytöstä.

Mikäli pitää draamakomedioista romanttisilla vivahteilla on Mother’s day genressään toimiva elokuva. Mikäli elokuvalta kaipaa viihteen lisäksi myös taiteellista ja puhuttelevampaa aspektia on tämän elokuvan ohittaminen täysin hyväksyttävää ilman että mitään varsinaisesti menettää – paitsi tietenkin aina ihastuttavan Jennifer Anistonin, joka vielä tätä elokuvaa tehdessään ollessaan 46-vuotias osoittaa että henkeäsalpaava viehättävyys on piirre joka ei ole kadonnut Anistonin olemuksesta vuosien myötä mihinkään.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,6/10)

Leffalauantai: She’s funny that way

Joshua (Will Forte) ja Jane (Jennifer Aniston)

She’s funny that way (IMDB) on romanttinen komedia vuodelta 2014. Ohjauksesta on vastannut Peter Bogdanovich ja pääosarooleissa nähdään Imogen Poots, Owen Wilson, Rhys Ifans, Will Forte sekä Jennifer Aniston.

Elokuvan juonessa teatterissa näyttelijänä toimiva Isabella Patterson (Imogen Poots) kertoo omaa tarinaansa ja sen vaiheita toimittajalle. Hän kertoo kuinka hän nuorempana toimi puhelintyttönä kunnes tapasi asiakkaan joka muutti hänen elämänsä suunnan täysin. Mies lupasi hänelle 30.000 dollaria mikäli hän lopettaisi puhelintytön työt ja ryhtyisi tekemään sitä mitä hän oikeasti rakastaa.

Isabellalla oli haaveena olla näyttelijä joten hän hakeutui koe-esitykseen. Esityksen ohjaajana sattuu kuitenkin olemaan Arnold Albertson (Owen Wilson) joka oli tuo asikas joka sai hänet tavoittelemaan kohden unelmiaan. Arnoldin omat perhekuviot aukenevat myös Isabellalle ja kiusallisilta tilanteilta ei voida välttyä.

Mukana elokuvan kuvioissa pyörii myös Jennifer Anistonin esittämä psykologi Jane Claremont jolla on aikaisemmin ollut suhde Will Forten esittämän Joshua Fleetin kanssa. Joshua kuitenkin kiinnostuu Isabellasta joten kuvioihin saadaan sitä kautta hieman lisää draaman aineksia. Isabella on jättänyt jälkensä puhelintyttönä toimiessaan myös vanhaan tuomariin joka ei tahdo päästä eroon pakkomielteestään häntä kohtaan joten ihailijoita riittää jokaiseen lähtöön.

Isabella (Imogen Poots) ja Arnold (Owen Wilson)

Vaikka She’s funny that way on Blu-rayn takakannessa listattu romanttiseksi komediaksi on se silti monilta osiltaan enemmän Pretty womania useammalla sivuhenkilöllä kuin perinteistä romanttista komediaa. Siinä on kyllä monia romanttisten komedioiden elementtejä mutta kokonaisuutena se ei noudata tavallista tarinaa.

She’s funny that way on mukavan rento ja hyväntuulinen kepeän mielen elokuva jossa on toimivia juonenkäänteitä ja loppuun asti mielenkiintoa yllä pitävä tarina. Henkilöt ja heidän väliset suhteet ovat kiinnostavia ja heidän kohtaloidensa nivoutuminen yhteen tavalla tai toisella on viihdyttävää katsottavaa.

Toimivan tarinan lisäksi näyttely, ohjaus sekä muut pakolliset pahat hyvän elokuvan aikaan saamiseksi on kunnossa joten viihtellistä elokuvaa etsivälle tästä löytää kaikki tarvittavat elementit.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 610/10)

Leffalauantai: Life of Crime

Jennifer Aniston roolissaan Mickey Dawsonina

Life of Crime (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu rikoskomedia. Sen on ohjannut Daniel Schechter ja sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, John Hawkes, Yasiin Bey, Tim Robbins sekä Mark Boone Junior.

Elokuvan juonessa kerrotaan rikollisista jotka ovat saaneet selville Frank Dawsonin (Tim Robbins) epämääräisistä business-kuvioista ja niistä saaduista taloudellisista hyödyistä joista edes verottaja ei ole tietoinen. He ovat selvittäneet hänen elämästään monia muitakin yksityiskohtia joista edes hänen vaimonsa Mickey (Jennifer Aniston) ei tiedä mitään.

Frankillä on suuret summat rahaa toisella tilillä ja näinpä rikolliset päätävät tehdä kidnappauksen. He aikovat kaapata Frankin vaimon Mickeyn ja vaatia hänestä lunnaiksi miljoonaa dollaria.

Kidnappauksen aikana asuntoon tulee kuitenkin käymään vieras joka sotkee kaappauksen kuvioita ja aiheuttaa ongelmia silminnäkijän muodossa. Lisäksi asiat monimutkaistuvat myös jatkossa kun selviää että Frankin elämässä on ollut muutakin salattavaa kuin ainoastaan verotiedot eikä miljoonan dollarin saaminen olekaan niin suoraviivaista kuin oli toiveissa ollut.

Louis (John Hawkes)

Life of Crime on kokonaisuutena varsin viihdyttävä rikoskomedia. Sen tarina on mielenkiintoinen ja sisältää sopivat määrät yllättäviä käänteitä jotka saavat katsojan pysymään kiinnostuneena kuviosta loppuun saakka. 

Henkilöhahmoja avataan sopivan paljon että heistä saa tarpeeksi katsojana irti ja heidän kohtalonsa kiinnostaa edes pintapuoleisella tasolla. Hahmoilla on selkeästi erottuvat luonteet ja käyttäytymismalleista ja dialogeista katsojalle rakentuu omat mielikuvat kustakin persoonasta.

Toki mukana on myös selkeästi stereotyyppisiä hahmoja kuten tuhdissa kunnossa oleva natsi joka löytyy älyllisiltä ominaisuuksiltaan ihmiskunnan geenipoolin pohjalta ja myös kahdella muulla rikollisella on lajityypille stereotyyppisiä piirteitä. Onneksi niitä on kuitenkin tasapainoisessa suhteessa eikä ne käy häiritsemään kliseisyydellään.

Toimivan tarinan lisäksi myös näyttelytyö ja ohjaus oli tasaisen varmaa tasoa. Onneksi niin, sillä ilman näitä hahmoista olisi hävinnyt persoonallisuus pois ja sitä myöten suurin osa elokuvan viehätyksestä.

Ordell (Yasiin Bey)

Omaan makuuni Life of Crime toimi hyvin. Sen juoni oli mielenkiintoinen, hahmoissa oli persoonallisuutta, ohjauksessa ei ollut mitään häiritsevää ja kokonaisuus piti otteessaan loppuun saakka.

Tämän lajityypin elokuvia en ole kovin paljoa nähnyt joten laajaa vertailupohjaa ei vielä ole, mutta niistä joita olen nähnyt on tämä ollut parhaiten itselleni uppoavaa sorttia.

Mukavana lisänä jo muutenkin hyvään elokuvaan toimi myös aina ihastuttavan Jennifer Anistonin mukana olo näyttelijäkaartissa, joten vaikka tämän tyylilajin elokuvia ei muuten innostaisi katsoa on Aniston jo itsessään hyvä syy antaa tällekin elokuvalle mahdollisuus.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 5,8/10)

Leffalauantai: Love happens

Burke (Aaron Eckhart)

Love happens (IMDB) on vuonna 2009 ilmestynyt romanttinen draamaelokuva jonka ohjauksesta on vastannut Brandon Camp. Camp on ohjaajana itselleni tuntematon tapaus ja katsottuani hänen ohjaushistoriaansa ei kyseessä ole mikään ihme, sillä tämän elokuvan lisäksi hänellä on ohjattuna ainoastaan Benji-niminen elokuva vuodelta 2018. Pääosarooleissa Love happenissa nähdään Aaron Eckhart, Jennifer Aniston sekä Dan Fogler.

Elokuvan juonessa kerrotaan Burkesta, kirjailijasta joka on kirjoittanut itsehoitoteoksen jonka kantavana teemana on sloganiksikin jäänyt “A-OK” jonka tehtävänä on kertoa että asiat on OK ja pärjäämme. Hän itse on menettänyt vaimonsa auto-onnettomuudessa ja tietää omakohtaisesti kuinka vaikeita asioita ihmiset joutuvat kohtaamaan elämänsä varrella. Puhuessaan Seattlessa hän joutuu kuitenkin yleisönsä ongelmien lisäksi kohtaamaan omiaan.

Love happens on juonensa osalta toimiva kasvutarina joka näyttää kuinka toisia auttaessa todellisuudessa saatamme itse olla niitä jotka kaipaavat auttamista ja kuinka toisia auttaessamme autamme samalla lopulta myös itseämme.

Eloise (Jennifer Aniston)

Burke on menettänyt vaimonsa jo useampia vuosia takaperin ja tapaa reissussa ollessaan mielenkiintoisen oloisen Eloisen (Jennifer Aniston). Eloisen kanssa hän kuitenkin joutuu ottamaan ensimmäisiä askeleita uusissa ihmissuhteissa eikä uusi alku deittimaailmassa ole kovin helppo ja mutkaton. Hän kuitenkin uskaltaa kertoa avoimesti tästä myös Eloiselle ja sitä myöten kohtaamaan omia pelkojaan.

Kurssilaisissa Walter (John Carroll Lynch) on selkeästi hahmo jonka kautta Burke peilaa itseään ja omaa menetystään. Walter on menettänyt lapsensa onnettomuudessa josta hän kuitenki syyttää itseään. Burke saa Walterin kuitenkin kohtaamaan omat pelkonsa ja syyllisyyden tunteensa ja ottamaan siten askeleita kohden parantumista. Askel kerrallaan myös Burke joutuu kohtaamaan omat elämänsä käsittelemättömät haavat.

Kokonaisuutena Love happens on viihdyttävä ja koskettava lämminhenkinen kasvutarina mielenkiintoisella juonella. Se on hieman surullinen mutta samalla kuitenkin myös lohdullinen ja maanläheinen. Elokuvan vahvinta antia onkin sen inhimillisyys ja koskettavuus, tarina johon on helppoa uppoutua mukaan. Se ei elokuvallisesti tarjoa mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta viihteellisenä draamana se on lajityypissään hyvä elokuva. Sen ohjaus on toimiva, näyttelytyö on hyvää tasoa ja jos muuten ei tämän tyylilajin elokuvat iske on Jennifer Aniston jo itsessään hyvä syy tämänkin elokuvan katsomiselle.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,6/10)