Leffalauantai: Office Christmas Party (Firman pikkujoulut)

Carol (Jennifer Aniston)

Office Christmas Party (IMDB) joka suomessa on nähty myös nimellä Firman pikkujoulut on komedia vuodelta 2016 jonka on ohjannut Josh Gordon ja Will Speck. Pääosarooleissa on mm. Horrible Bosses -elokuvista tuttu Jason Bateman, Deadpoolissa nähty T. J. Miller, Frendeistä ja Horrible Bosses -elokuvista tuttu Jennifer Aniston sekä X-Men Apocalypsessäkin nähtävä Olivia Munn.

Juonessa kerrotaan IT-firma Zenotekistä jonka CEO:na toimiva Carol (Jennifer Aniston) ei ole tyytyväinen firman nykyiseen tulokseen. Hän aikoo laittaa toimipisteen kiinni mikäli firman CTO:na toimiva veljensä Clay (T. J. Miller) ei onnistu saamaan isoja kauppoja suuren asiakkaan kanssa parin päivän aikana. Carol myös ilmoittaa että toimiston suunnitellut pikkujoulut täytyy perua vastoin Clayn ja kumppaneiden ilmoituksia ja järkkäilyitä tapahtuman eteen.

Koska elokuvan nimikin antaa osviittaa pikkujoulut kuitenkin järjestetään vastoin Carolin tahtoa. Clayllä on kuitenkin ylevänä ajatukesna kutsua tärkeän asiakkaan edustaja Walter (Courtney B. Vance) katsomaan pikkujoulujen meininkiä siinä toivossa että asiakas näkisi kuinka hieno meininki firmalla on ja saisi sen myötä myös hierottua kaupat pelastaakseen toimipisteen tulevaisuuden ja työntekijöidensä työpaikat.

Bileiden meininki alkaa hitaan ja maltillisen alun jälkeen ottamaan elon merkkejä kiihtyen kohden hillitöntä dokaamista ja joraamista saavuttaen lopulta sen pisteen kun humalaiset toimistotyöntekijät pääsevät erinäisten ruumiinosiensa kopiokoneella kopioinnin vauhtiin ja siitä vielä paljon pidemmälle kauas kohtuuden suomista rajoista.

Pikkujoulujen meininki meinasi lähteä väellä lapasesta

Office Christmas Party on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä aivot nollille -tyylin komedia jonka vahvuuksia ei kannata lähteä kaivamaan ainakaan juonen omaperäisyydestä tai yllättävyydestä. Juoni on perinteinen sankaritarina jonka loppuratkaisun tietää jo samassa vaiheessa kuin ongelmankin. Toiselta konttorilta tuleva ilkeä CEO uhkaa laittaa firman kiinni heikon kannattavuuden vuoksi ja on enää pari päivää aikaa saada hänet muuttamaan mielensä. Katsojan ei liene ole kovin vaikeaa arvata miten loppuratkaisussa käy.

Onneksi tämän tyylin elokuvissa vetovoima ja viihdearvo löytyy aivan muista piirteistä. Lähtökohtaisesti pidän tämän tyylin elokuvissa siitä että ne vetävät bilettämisen meiningin niin reilusti överiksi että se saavuttaa absurdiudellaan jo koomiset mittasuhteet. Ilahduttavasti näissäkin pikkujouluissa niin tapahtui ja humoristisia aspekteja irtoaa niin vahvasti stereotyyppisistä hahmoista ja heidän todellisen persoonansa esiin kuoriutumisesta, hahmojen koomisista hämäristä persoonallisuuksista kuin myös reilusti yli kohtuullisuuden rajojen vedetyistä toimenpiteistä joita konttorin johtajat ovat valmiita tekemään pelstaakseen alaistensa työpaikat.

Tekniseltä puoleltaan elokuvassa ei ole mitään valittamista ja se on lajityypissään varsin tuttua kauraa. Näyttelytyö on perinteisen hyvää mitä tämän tasoluokan näyttelijöiltä osaa odottaakkin joten ei mitään poikkeavaa senkään suhteen.

Clay (T. J. Miller) ja Josh (Jason Bateman)

Omaan makuuni Office Christmas Party oli viihdyttävä elokuva joka kestää useammankin katselukerran. Tämä on kuitenkin niitä elokuvia että sitä varten täytyy olla virittäytyneenä oikealle taajuudelle missä liiallisesti ei aivotoiminta pääse häiritsemään puhtaan viihteellistä elokuvakokemusta.

Tarinan kokonaishumoristisuus toimii vaikkakin yksittäiset läpät siellä täällä olivatkin lähinnä vaivaannuttavan huonoja. Tästäkin huolimatta kokonaiskuva elokuvasta vääntyy positiivisen puolelle.

Mikäli elokuvan katsomiselle ei keksi muita syitä niin ainahan sen voi katsoa jo siksi että siinä on mukana aina yhtä tyylikäs Jennifer Aniston jonka vuoksi voi katsoa leffan kuin leffan vaikka useampaankin otteeseen.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,6/10)

Leffalauantai: Picture perfect (Täydellinen sulhanen)

Katen roolissa nähdään Jennifer Aniston

Picture perfect (IMDB) jota kotimaassamme on nähty myös nimellä Täydellinen sulhanen on romanttinen draamakomedia vuodelta 1997. Sen on ohjannut Glenn Gordon Caron ja pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, Jay Mohr sekä Kevin Bacon.

Elokuvan tarinassa kerrotaan mainostoimistossa työskentelevästä Katesta (Jennifer Aniston) joka haluaisi päästä urallaan eteenpäin. Hänen ideoitaan on käytetty useammankin kerran mutta hän ei saa uraansa siitä huolimatta eteenpäin ja kaikki kunnia hänen ideoistaan tuntuu menevän aina muille. Juteltuaan esimiehensä kanssa selviää että syynä tähän on hänen elämäntyylinsä joka ei ole firmaan sitoutuvaa sorttia – hänellä ei ole perhettä, asuntolainaa tai muita lainoja jonka vuoksi hänellä ei ole varsinaista syytä sitoutua yritykseensä. Tästä syystä häntä ei haluta asiakkaiden kanssa toimimaan jotta hän ei mahdollisesti muualle joskus siirtyessään veisi myös hyviä asiakkuuksia mukanaan.

Katen työpaikalla oleva ystävätär Darcy (Illeana Douglas) on nähnyt kuvan missä Kate istuu häissä ollessaan hääkuvaajana toimineen Nickin sylissä jonka perusteella hän keksii kertoa muille työpaikalla tarinan kuinka Nickillä ja Katella on suhde. Hän tekee sen auttaakseen Katea urallaan ja kaikki menee hyvin siihen saakka kunnes Nick tekee sankarillisen teon ja päätyy lehtien kansiin. Kate ottaa yhteyttää Nickiin ja kertoo tilanteen ja pyytää häntä seurakseen illalliselle mihin on tulossa hänen työtovereitaan.

Katella on myös ihastus omalla työpaikallaan työskentelevään Samiin (Kevin Bacon) jonka kanssa välit alkavat lämmetä kun hänelle selviää että Katella onkin jo poikaystävä. Sam on aina pitänyt Katea kilttinä tyttönä, mutta hän alkaa uskomaan että Katessa on tuhmempikin puoli joka saa Samin kiinnostumaan hänestä.

Nick (Jay Mohr)

Picture perfect on kaikilta osiltaan perinteisen varmaa, tuttua ja turvallista romanttista draamakomediaa eli siinä on ne piirteet mitkä tekevät tästäkin elokuvasta viihdyttävän jokaiselle kyseisen tyylilajin ystävälle ja samalla tekee sen yhtä vastenmieliseksi kuten kaikki muutkin kyseisen genren elokuvat niille jotka eivät tästä lajityypistä perusta.

Juonen pääkulku on arvattavissa suhteellisen nopeasti ja se noudattaa perinteisiä kaavoja, eli tarina on lämminhenkinen ja onnellinen kuten tämän tyylilajin elokuvissa yleensäkin on.

Ohjauksessa ja teknisessä puolessa elokuvassa ei ole mitään erikoista sanottavaa, kaikki toimii tasaisen varmasti. Näyttelytyö on myös ammatitmaista mikä ei varmaan kenellekään tule yllätyksenä näyttelijäkaartin huomioon ottaen.

Kokonaisuutena Picture perfect on jokaiselle romanttisten draamakomedioiden ystäville perus varma valinta vailla pelkoa pettymyksestä. Lisäksi se toimii myös kaikille niillekin jotka haluavat nähdä jokaisen elokuvan joissa Jennifer Anistonilla on roolisuoritus. Mikäli et kuitenkaan kuulu katsojana kumpaankaan kategoriaan on turvallista jättää tämäkin elokuva suosiolla katsomatta ja etsiä jotain paremmin itsellesi toimivaa viihdettä sen sijaan.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,5/10)

Leffalauantai: The Break-Up

Brooke Meyersin roolissa nähdään Jennifer Aniston

The Break-Up (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu elokuva jonka tyylilajeiksi IMDB:ssä on listattu draama, romantiikka sekä komedia. Henkilökohtaisesti jättäisin kuitenkin listauksesta suosiolla komedian pois ja luokittelisin tämän ainoastaan romanttiseksi draamaksi. Elokuvan ohjauksesta on vastannut mm. Ant-Manista tuttu Peyton Reed ja sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston sekä Vincent Vaughn.

Elokuvan juonessa kerrotaan pariskunnasta Garystä (Vaughn) ja Brookesta (Aniston) jonka suhde alkaa rakoilemaan päätyen eroon. Kumpikaan heistä ei varsinaisesti tunnu haluavan sitä mutta kommunikaatiohaasteiden vuoksi kumpikaan ei tunnu tietävän mitä toinen tahtoo. Brooke tahtoisi kokea olevansa arvostettu ja rakastettu ja että hänen panostuksensa parisuhteen eteen tulisi huomatuksi myös Garyn toimesta eikä Garynkään toiveet juurikaan poikkea Brooken toiveista. Kuitenkin tavat joilla kumpikin kokevat arvostuksen ja kunnioituksen ovat erilaisia jonka seurauksena syntyy uusia riitoja ja sitä myöten myös lapsellista käytöstä puolin jos toisin.

Brooke tahtoisi Garyltä anteeksipyyntöä ja muutosta käytökseensä ja ryhtyy toimimaan monin erilaisin tavoin joilla tahtoo saada Garyn ymmärtämään mitä tämä on menettämässä. Gary ei kuitenkaan tajua vihjeitä ja niinpä hän ajautuu emotionaalisesti aina vain kauemmaksi Brookesta.

Gary Grobowski (Vincent Vaughn)

The Break-Up oli mielenkiintoinen poikkeama lajityyppinsä normaalista edustajasta. Se avaa kiintoisalla tavalla parisuhteen molemman osapuolen tapaa käsitellä eroa, eron syitä ja tahtotilaa koko erolle. Kummallakin on omat toimintamallinsa joilla he eroa käyvät läpi ja kummallakin on omat sokeat pisteensä joita he näkevät vasta myöhemmin matkan varrella joko omatoimisesti tai asiaa ulkopuolelta seuraavan näkökulman kautta.

Elokuvaa ei voi laskea iloiseksi tai edes järin hyvän mielen filmiksi, sillä lähes koko keston ajan käydään läpi eroa ja siihen liittyviä kinasteluita sekä tuodaan esiin rasittavia piirteitä joita ihmisissä nousee esiin heidän hakiessaan oikeassa olemisen tyydytystä.

Pidin kuitenkin tästä elokuvasta. Oli viihdyttävää katsoa vaihteen vuoksi elokuvaa joka ei kerro pelkästään onnellista parisuhdetarinaa vaan se kuvaa suhteiden ikävän ja raadollisemmankin puolen niinä hetkinä kun kaikki ei ole enää hyvää ja kaunista.

Roolisuorituksista ja ohjauksesta elokuvassa ei löydä pahaa sanottavaa ja kaikki perus elementit on tukevasti paikallaan. Vaughn ja Aniston ovat kumpikin uskottavia rooleissaan ja heidän tulkintojaan on mielenkiintoista seurata.

Turvaväli on hyvä säilyttää

Kokonaisuutena The Break-Up on hyvä elokuva joka tarjoaa vaihtelua tavallisesti nähtäviin hyvän mielen parisuhde-elokuviin. Se ei tarjoa onnellisuutta kovinkaan suurella mitta-asteikolla mitattuna, mutta se heittelee kuitenkin toivon rippeitä katsojalle kun kumpikin vähitellen kasvavat näkemään myös omia virheitään pelkästään toisen virheiden sijaan. Samoin se myös välillisesti kertoo katsojalleen siitä että toisinaan kunniotuksen puute on ainoastaan kommunikaation vajavaisuudesta johtuvaa harhaa.

Kuten jokainen muukin näkemäni Anistonin tähdittämä filmi on tämäkin näkemisen arvoinen elokuva joka kestää hyvin useammankin katselukerran.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,8,0/10)

Leffalauantai: Along came Polly (Polly tuli kuvioihin)

Pollyn roolissa nähdään Jennifer Aniston

Along came Polly eli Polly tuli kuvioihin on vuonna 2004 julkaistu romanttinen komedia jonka pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston ja Ben Stiller. Elokuvan on ohjannut John Hamburg.

Tarinassa kerrotaan vakuutusyhtiön riskianalyytikosta Reubenista (Ben Stiller) joka elokuvan alussa avioituu asuntovälittäjänä toimivan Lisan (Debra Messing) kanssa. Pari lähtee häämatkalle joka muuttaakin heidän suhteensa täysin sillä Lisa päätyy harrastamaan heti matkan alkuvaiheilla seksiä lomakohteessa olevan sukellusopettajan kanssa. Reuben palaa kotiin yksin ja Lisa jää lomakohteeseen.

Yksin kotipuolessa ollessaan Reuben tapaa ystävänsä kutsumassa tapahtumassa sattumalta vanhan koulututtavansa Pollyn (Jennifer Aniston) ja pian hän huomaakin Pollyssä sellaista vetovoimaa mikä saa hänessä halun tutustua Pollyyn paremminkin. Reuben ja Polly alkavat tapailemaan toisiaan ja vähitellen tuttavuus ottaa läheisempiäkin muotoja.

Suhdekuviot monimutkaistuvat kun Lisa palaa takaisin harharetkiltään ja Reubenin omien toimien seurauksena myös välit Pollyyn alkavat ottaa Reubenin tahdon vastaisen suunnan.

Reuben (Ben Stiller)

Along came Polly on varsin perinteistä kaavaa noudattavaa romanttista komediaa, eli siinä on ihmiset jotka rakastuvat toisiinsa mutta kaikki kuviot eivät kuitenkaan mene ykkösellä putkeen vaan vaativat enemmän tai vähemmän matkalle tulevien esteiden poistamista. Tällä kertaa esteenä on avioliitto ja petollinen vaimo sekä varsin erilaiset luonteenpiirteet ja niiden yhteensovittaminen.

Kuten romanttisilla komedioilla on yleensä tapana on tämäkin viihdyttävää ja kepeää hyvän mielen elokuvaa jollaisia on mukavaa katsoa kun haluaa tuttua ja turvallista tarinaa jossa on onnellinen loppu. Toisin sanoen elokuva on varma valinta etsiessä hyvää elokuvaa jokaiselle romanttisen komedian ystävälle aivan yhtä paljon kuin se on varma valinta katsomatta jättämiselle jokaiselle romanttista komediaa inhoavallekin.

Elokuvassa korostuu lajityyppinsä ominaispiirteet selkeästi eikä se tarjoa juurikaan mitään poikkeavuutta, mitä nyt vessahuumoria on hieman normaalia enemmän mukana.

Lisa (Debra Messing)

Ohjaustyö elokuvassa on lajityypilleen ominaista, näyttelytyö on sellaista mitä sen odottaa olevankin, juoni on viihdyttävä, humoristinen ja romanttinen joten Along Come Pollysä on kaikki mitä hyvältä romanttiselta komedialta voi odottaakin. Lisäksi olisi myös häpeällistä olla laskematta elokuvan vahvuudeksi pääosarooleissa nähtävää aina yhtä ihastuttavaa ja klassisen viehättävää Jennifer Anistonia joka jo itsessään on syy katsoa mikä tahansa elokuva.

Mikäli romanttiset komediat on oma juttusi ei Along come Pollyä kannata jättää välistä. Mikäli romanttiset komediat vastaavasti eivät puhuttele lainkaan ja niiden perinteiset kuviot lähinnä ärsyttää on turvallista hypätä myös tämän elokuvan ohi, sillä mitään uutta elokuva ei katsojalleen tarjoa vaan se nojaa puhtaasti viihteelliseen aspektiin.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,9,0/10)

Leffalauantai: Derailed (Houkutus)

Lucinda Harris (Jennifer Aniston)

Derailed (IMDB) eli suomalaisittain Houkutus on vuonna 2005 julkaistu rikos/draama/trilleri jonka pääosarooleissa nähdään mm. Children of Menistä tuttu Clive Owen, Black Swanista tuttu Vincent Cassel sekä Frendeistä, Good girlistä ja monista muista elokuvista tuttu Jennifer Aniston. Elokuvan on ohjannut Mikael Håfström jonka ohjauksiin lukeutuu myös The Rite.

Elokuvan tarinassa kerrotaan perheellisestä miehestä Charles Schinestä (Clive Owen) joka työmatkallaan huomaa olevansa junassa ilman lippua. Hänellä ei ole myöskään rahaa mukana lipun ostoon mutta hänen onneksi ystävällinen kanssamatkustaja Lucinda Harris (Jennifer Aniston) tarjoutuu ostamaan hänelle lipun. Charles lupaa maksaa lipun hänelle takaisin ja lähipäivinä he tutustuvat toisiinsa paremminkin.

Välit lähenevät varatuille ihmisille sopimattoman rajan yli ja pian he hakeutuvatkin jo hotellihuoneeseen. Asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja syrjähypyt jää kesken kun aseellinen ryöstäjä saapuu hotellihuoneeseen, vie heidän rahat, pahoinpitelee Charlien ja raiskaa Lucindan.

Molemmat ovat tapauksen tiimoilta järkyttyneitä mutta asiat monimutkaistuvat jatkossa paljon enemmän kun rikollinen alkaa kiristämään Charlesilta rahaa. Charles ei kuitenkaan käänny virkavallan puoleen suojallakseen Lucindaa jotta hänen miehensä ei jättäisi häntä ja veisi lapsen huoltajuutta mikäli syrjähyppy tulisi selville. Vähitellen kiristäjä alkaa kuitenkin vaatimaan isompiakin summia ja ihmisiä alkaa pääsemään myös hengestään joten tapauksen selvittäminen vaatii kovempia otteita.

Charles Schinen roolissa nähdään Clive Owen

Derailed on monilta osiltaan varsin toimivaa rikosdraamaa. Sen juoni on mielenkiintoinen, sen henkilöhahmoissa on persoonallisuutta, näyttelytyössä on tunnetta ja elokuva pitää pakan hyvin kasassa alusta loppuun saakka saaden katsojan pysymään kiinnostuneena loppumetreille asti.

Mielenkiintoisesta tarinastaan huolimatta siinä on silti paikoitellen hyvinkin ennalta arvattavia piirteitä joka on omaan makuuni negatiivinen asia tämän tyylilajin elokuvissa. Ilahduttavasti ennalta arvattavien piirteiden lisäksi juonessa tulee useampiakin yllätysmomentteja jotka edesauttaa elokuvasta pitämistä.

Kokonaisuutena Derailed on lajityypissään elokuva jonka katsoo mielellään. Se on tarinallisesti kiintoisa, ohjaus on tasaisen varmaa tasoa, näyttelijöiden roolisuoritukset ovat hyviä ja se näyttää että Cassel on hyvä näyttelijä myös muissa kuin Black Swanissa. Lisäksi se osoittaa myös sen että Anistonista on näyttelijäksi myös romanttisten komedioiden ja romanttisten draamojen lisäksi myös monenlaisiin muihinkin rooleihin.

Mikäli tämän tyylilajin elokuvat uppoavat omaan makuun lainkaan on tämä ehdottomasti lajityypissään näkemisen arvoinen filmi.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,6/10)