Leffalauantai: Picture perfect (Täydellinen sulhanen)

Katen roolissa nähdään Jennifer Aniston

Picture perfect (IMDB) jota kotimaassamme on nähty myös nimellä Täydellinen sulhanen on romanttinen draamakomedia vuodelta 1997. Sen on ohjannut Glenn Gordon Caron ja pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, Jay Mohr sekä Kevin Bacon.

Elokuvan tarinassa kerrotaan mainostoimistossa työskentelevästä Katesta (Jennifer Aniston) joka haluaisi päästä urallaan eteenpäin. Hänen ideoitaan on käytetty useammankin kerran mutta hän ei saa uraansa siitä huolimatta eteenpäin ja kaikki kunnia hänen ideoistaan tuntuu menevän aina muille. Juteltuaan esimiehensä kanssa selviää että syynä tähän on hänen elämäntyylinsä joka ei ole firmaan sitoutuvaa sorttia – hänellä ei ole perhettä, asuntolainaa tai muita lainoja jonka vuoksi hänellä ei ole varsinaista syytä sitoutua yritykseensä. Tästä syystä häntä ei haluta asiakkaiden kanssa toimimaan jotta hän ei mahdollisesti muualle joskus siirtyessään veisi myös hyviä asiakkuuksia mukanaan.

Katen työpaikalla oleva ystävätär Darcy (Illeana Douglas) on nähnyt kuvan missä Kate istuu häissä ollessaan hääkuvaajana toimineen Nickin sylissä jonka perusteella hän keksii kertoa muille työpaikalla tarinan kuinka Nickillä ja Katella on suhde. Hän tekee sen auttaakseen Katea urallaan ja kaikki menee hyvin siihen saakka kunnes Nick tekee sankarillisen teon ja päätyy lehtien kansiin. Kate ottaa yhteyttää Nickiin ja kertoo tilanteen ja pyytää häntä seurakseen illalliselle mihin on tulossa hänen työtovereitaan.

Katella on myös ihastus omalla työpaikallaan työskentelevään Samiin (Kevin Bacon) jonka kanssa välit alkavat lämmetä kun hänelle selviää että Katella onkin jo poikaystävä. Sam on aina pitänyt Katea kilttinä tyttönä, mutta hän alkaa uskomaan että Katessa on tuhmempikin puoli joka saa Samin kiinnostumaan hänestä.

Nick (Jay Mohr)

Picture perfect on kaikilta osiltaan perinteisen varmaa, tuttua ja turvallista romanttista draamakomediaa eli siinä on ne piirteet mitkä tekevät tästäkin elokuvasta viihdyttävän jokaiselle kyseisen tyylilajin ystävälle ja samalla tekee sen yhtä vastenmieliseksi kuten kaikki muutkin kyseisen genren elokuvat niille jotka eivät tästä lajityypistä perusta.

Juonen pääkulku on arvattavissa suhteellisen nopeasti ja se noudattaa perinteisiä kaavoja, eli tarina on lämminhenkinen ja onnellinen kuten tämän tyylilajin elokuvissa yleensäkin on.

Ohjauksessa ja teknisessä puolessa elokuvassa ei ole mitään erikoista sanottavaa, kaikki toimii tasaisen varmasti. Näyttelytyö on myös ammatitmaista mikä ei varmaan kenellekään tule yllätyksenä näyttelijäkaartin huomioon ottaen.

Kokonaisuutena Picture perfect on jokaiselle romanttisten draamakomedioiden ystäville perus varma valinta vailla pelkoa pettymyksestä. Lisäksi se toimii myös kaikille niillekin jotka haluavat nähdä jokaisen elokuvan joissa Jennifer Anistonilla on roolisuoritus. Mikäli et kuitenkaan kuulu katsojana kumpaankaan kategoriaan on turvallista jättää tämäkin elokuva suosiolla katsomatta ja etsiä jotain paremmin itsellesi toimivaa viihdettä sen sijaan.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,5/10)

Leffalauantai: The Break-Up

Brooke Meyersin roolissa nähdään Jennifer Aniston

The Break-Up (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu elokuva jonka tyylilajeiksi IMDB:ssä on listattu draama, romantiikka sekä komedia. Henkilökohtaisesti jättäisin kuitenkin listauksesta suosiolla komedian pois ja luokittelisin tämän ainoastaan romanttiseksi draamaksi. Elokuvan ohjauksesta on vastannut mm. Ant-Manista tuttu Peyton Reed ja sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston sekä Vincent Vaughn.

Elokuvan juonessa kerrotaan pariskunnasta Garystä (Vaughn) ja Brookesta (Aniston) jonka suhde alkaa rakoilemaan päätyen eroon. Kumpikaan heistä ei varsinaisesti tunnu haluavan sitä mutta kommunikaatiohaasteiden vuoksi kumpikaan ei tunnu tietävän mitä toinen tahtoo. Brooke tahtoisi kokea olevansa arvostettu ja rakastettu ja että hänen panostuksensa parisuhteen eteen tulisi huomatuksi myös Garyn toimesta eikä Garynkään toiveet juurikaan poikkea Brooken toiveista. Kuitenkin tavat joilla kumpikin kokevat arvostuksen ja kunnioituksen ovat erilaisia jonka seurauksena syntyy uusia riitoja ja sitä myöten myös lapsellista käytöstä puolin jos toisin.

Brooke tahtoisi Garyltä anteeksipyyntöä ja muutosta käytökseensä ja ryhtyy toimimaan monin erilaisin tavoin joilla tahtoo saada Garyn ymmärtämään mitä tämä on menettämässä. Gary ei kuitenkaan tajua vihjeitä ja niinpä hän ajautuu emotionaalisesti aina vain kauemmaksi Brookesta.

Gary Grobowski (Vincent Vaughn)

The Break-Up oli mielenkiintoinen poikkeama lajityyppinsä normaalista edustajasta. Se avaa kiintoisalla tavalla parisuhteen molemman osapuolen tapaa käsitellä eroa, eron syitä ja tahtotilaa koko erolle. Kummallakin on omat toimintamallinsa joilla he eroa käyvät läpi ja kummallakin on omat sokeat pisteensä joita he näkevät vasta myöhemmin matkan varrella joko omatoimisesti tai asiaa ulkopuolelta seuraavan näkökulman kautta.

Elokuvaa ei voi laskea iloiseksi tai edes järin hyvän mielen filmiksi, sillä lähes koko keston ajan käydään läpi eroa ja siihen liittyviä kinasteluita sekä tuodaan esiin rasittavia piirteitä joita ihmisissä nousee esiin heidän hakiessaan oikeassa olemisen tyydytystä.

Pidin kuitenkin tästä elokuvasta. Oli viihdyttävää katsoa vaihteen vuoksi elokuvaa joka ei kerro pelkästään onnellista parisuhdetarinaa vaan se kuvaa suhteiden ikävän ja raadollisemmankin puolen niinä hetkinä kun kaikki ei ole enää hyvää ja kaunista.

Roolisuorituksista ja ohjauksesta elokuvassa ei löydä pahaa sanottavaa ja kaikki perus elementit on tukevasti paikallaan. Vaughn ja Aniston ovat kumpikin uskottavia rooleissaan ja heidän tulkintojaan on mielenkiintoista seurata.

Turvaväli on hyvä säilyttää

Kokonaisuutena The Break-Up on hyvä elokuva joka tarjoaa vaihtelua tavallisesti nähtäviin hyvän mielen parisuhde-elokuviin. Se ei tarjoa onnellisuutta kovinkaan suurella mitta-asteikolla mitattuna, mutta se heittelee kuitenkin toivon rippeitä katsojalle kun kumpikin vähitellen kasvavat näkemään myös omia virheitään pelkästään toisen virheiden sijaan. Samoin se myös välillisesti kertoo katsojalleen siitä että toisinaan kunniotuksen puute on ainoastaan kommunikaation vajavaisuudesta johtuvaa harhaa.

Kuten jokainen muukin näkemäni Anistonin tähdittämä filmi on tämäkin näkemisen arvoinen elokuva joka kestää hyvin useammankin katselukerran.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,8,0/10)

Leffalauantai: Along came Polly (Polly tuli kuvioihin)

Pollyn roolissa nähdään Jennifer Aniston

Along came Polly eli Polly tuli kuvioihin on vuonna 2004 julkaistu romanttinen komedia jonka pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston ja Ben Stiller. Elokuvan on ohjannut John Hamburg.

Tarinassa kerrotaan vakuutusyhtiön riskianalyytikosta Reubenista (Ben Stiller) joka elokuvan alussa avioituu asuntovälittäjänä toimivan Lisan (Debra Messing) kanssa. Pari lähtee häämatkalle joka muuttaakin heidän suhteensa täysin sillä Lisa päätyy harrastamaan heti matkan alkuvaiheilla seksiä lomakohteessa olevan sukellusopettajan kanssa. Reuben palaa kotiin yksin ja Lisa jää lomakohteeseen.

Yksin kotipuolessa ollessaan Reuben tapaa ystävänsä kutsumassa tapahtumassa sattumalta vanhan koulututtavansa Pollyn (Jennifer Aniston) ja pian hän huomaakin Pollyssä sellaista vetovoimaa mikä saa hänessä halun tutustua Pollyyn paremminkin. Reuben ja Polly alkavat tapailemaan toisiaan ja vähitellen tuttavuus ottaa läheisempiäkin muotoja.

Suhdekuviot monimutkaistuvat kun Lisa palaa takaisin harharetkiltään ja Reubenin omien toimien seurauksena myös välit Pollyyn alkavat ottaa Reubenin tahdon vastaisen suunnan.

Reuben (Ben Stiller)

Along came Polly on varsin perinteistä kaavaa noudattavaa romanttista komediaa, eli siinä on ihmiset jotka rakastuvat toisiinsa mutta kaikki kuviot eivät kuitenkaan mene ykkösellä putkeen vaan vaativat enemmän tai vähemmän matkalle tulevien esteiden poistamista. Tällä kertaa esteenä on avioliitto ja petollinen vaimo sekä varsin erilaiset luonteenpiirteet ja niiden yhteensovittaminen.

Kuten romanttisilla komedioilla on yleensä tapana on tämäkin viihdyttävää ja kepeää hyvän mielen elokuvaa jollaisia on mukavaa katsoa kun haluaa tuttua ja turvallista tarinaa jossa on onnellinen loppu. Toisin sanoen elokuva on varma valinta etsiessä hyvää elokuvaa jokaiselle romanttisen komedian ystävälle aivan yhtä paljon kuin se on varma valinta katsomatta jättämiselle jokaiselle romanttista komediaa inhoavallekin.

Elokuvassa korostuu lajityyppinsä ominaispiirteet selkeästi eikä se tarjoa juurikaan mitään poikkeavuutta, mitä nyt vessahuumoria on hieman normaalia enemmän mukana.

Lisa (Debra Messing)

Ohjaustyö elokuvassa on lajityypilleen ominaista, näyttelytyö on sellaista mitä sen odottaa olevankin, juoni on viihdyttävä, humoristinen ja romanttinen joten Along Come Pollysä on kaikki mitä hyvältä romanttiselta komedialta voi odottaakin. Lisäksi olisi myös häpeällistä olla laskematta elokuvan vahvuudeksi pääosarooleissa nähtävää aina yhtä ihastuttavaa ja klassisen viehättävää Jennifer Anistonia joka jo itsessään on syy katsoa mikä tahansa elokuva.

Mikäli romanttiset komediat on oma juttusi ei Along come Pollyä kannata jättää välistä. Mikäli romanttiset komediat vastaavasti eivät puhuttele lainkaan ja niiden perinteiset kuviot lähinnä ärsyttää on turvallista hypätä myös tämän elokuvan ohi, sillä mitään uutta elokuva ei katsojalleen tarjoa vaan se nojaa puhtaasti viihteelliseen aspektiin.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,9,0/10)

Leffalauantai: Derailed (Houkutus)

Lucinda Harris (Jennifer Aniston)

Derailed (IMDB) eli suomalaisittain Houkutus on vuonna 2005 julkaistu rikos/draama/trilleri jonka pääosarooleissa nähdään mm. Children of Menistä tuttu Clive Owen, Black Swanista tuttu Vincent Cassel sekä Frendeistä, Good girlistä ja monista muista elokuvista tuttu Jennifer Aniston. Elokuvan on ohjannut Mikael Håfström jonka ohjauksiin lukeutuu myös The Rite.

Elokuvan tarinassa kerrotaan perheellisestä miehestä Charles Schinestä (Clive Owen) joka työmatkallaan huomaa olevansa junassa ilman lippua. Hänellä ei ole myöskään rahaa mukana lipun ostoon mutta hänen onneksi ystävällinen kanssamatkustaja Lucinda Harris (Jennifer Aniston) tarjoutuu ostamaan hänelle lipun. Charles lupaa maksaa lipun hänelle takaisin ja lähipäivinä he tutustuvat toisiinsa paremminkin.

Välit lähenevät varatuille ihmisille sopimattoman rajan yli ja pian he hakeutuvatkin jo hotellihuoneeseen. Asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja syrjähypyt jää kesken kun aseellinen ryöstäjä saapuu hotellihuoneeseen, vie heidän rahat, pahoinpitelee Charlien ja raiskaa Lucindan.

Molemmat ovat tapauksen tiimoilta järkyttyneitä mutta asiat monimutkaistuvat jatkossa paljon enemmän kun rikollinen alkaa kiristämään Charlesilta rahaa. Charles ei kuitenkaan käänny virkavallan puoleen suojallakseen Lucindaa jotta hänen miehensä ei jättäisi häntä ja veisi lapsen huoltajuutta mikäli syrjähyppy tulisi selville. Vähitellen kiristäjä alkaa kuitenkin vaatimaan isompiakin summia ja ihmisiä alkaa pääsemään myös hengestään joten tapauksen selvittäminen vaatii kovempia otteita.

Charles Schinen roolissa nähdään Clive Owen

Derailed on monilta osiltaan varsin toimivaa rikosdraamaa. Sen juoni on mielenkiintoinen, sen henkilöhahmoissa on persoonallisuutta, näyttelytyössä on tunnetta ja elokuva pitää pakan hyvin kasassa alusta loppuun saakka saaden katsojan pysymään kiinnostuneena loppumetreille asti.

Mielenkiintoisesta tarinastaan huolimatta siinä on silti paikoitellen hyvinkin ennalta arvattavia piirteitä joka on omaan makuuni negatiivinen asia tämän tyylilajin elokuvissa. Ilahduttavasti ennalta arvattavien piirteiden lisäksi juonessa tulee useampiakin yllätysmomentteja jotka edesauttaa elokuvasta pitämistä.

Kokonaisuutena Derailed on lajityypissään elokuva jonka katsoo mielellään. Se on tarinallisesti kiintoisa, ohjaus on tasaisen varmaa tasoa, näyttelijöiden roolisuoritukset ovat hyviä ja se näyttää että Cassel on hyvä näyttelijä myös muissa kuin Black Swanissa. Lisäksi se osoittaa myös sen että Anistonista on näyttelijäksi myös romanttisten komedioiden ja romanttisten draamojen lisäksi myös monenlaisiin muihinkin rooleihin.

Mikäli tämän tyylilajin elokuvat uppoavat omaan makuun lainkaan on tämä ehdottomasti lajityypissään näkemisen arvoinen filmi.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,6/10)

Leffalauantai: Mother’s day

Sandy (Jennifer Aniston)

Mother’s day (IMDB) on vuonna 2016 valmistunut draama/komedia jonka on ohjannut Garry Marshall. Sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, Timothy Olyphant, Shay Mitchell, Kate Hudson sekä Julia Roberts.

Siinä missä monet elokuvat pysyvät tiukasti muutamassa päähenkilössä on tässä tarinassa kuvattu äitiyttä useammasta eri kuvakulmasta katsottuna.

Yhdet elokuvan päähahmoista ovat eronneet Sandy (Jennifer Aniston) ja Henry (Timothy Olyphant) joilla on kaksi lasta. Henry on löytänyt uuden naisen Tinan (Shay Mitchell) ja Sandy joutuu kohtaamaan oman äitiytensä uudesta perspektiivistä kun lapsien elämään astuu mukaan uusi äitipuoli. Toisena päätarinassa nähdään pariskunta jossa toisen naisen vanhemmat saavat selville että heidän tyttärensä on lesbo ja parisuhteessa naisen kanssa.

Samat vanhemmat joutuvat kohtaamaan myös sen tosiasian että toisella heidän tyttärestään on avioliitto intialaisen miehen kanssa vaikka he ovat olleet täysin vastaan ulkomaalaisen kanssa yhdessä olemista. Osansa elokuvassa saa myös perhe missä äiti on menehtynyt ja miehelle on jäänyt kaksi tytärtä yksin kasvatettavakseen sekä lisäksi pariskunta joilla on jo yhteinen lapsi mutta nainen pelkää avioitua lapsen isän kanssa tämän toiveista huolimatta.

Jesse (Kate Hudson)

Mother’s day on omassa tyylissään poikkeava elokuva sen moneen päähenkilöön nojaavan kerrontatyylinsä osalta. Se kertoo mielenkiintoisella tavalla äitiyteen sisältyvistä haasteista joita eri vaiheissa elämäntilanteita voi tulla vastaan. Esimerkiksi tällaisia kuvattuja suhteita on aikuisten lapsien suhtautuminen omaan äitiinsä joka on kannoissaan jyrkkä ja omaa näkemyksiä jotka rikkovat tyttärien ja äidin välejä tai kuvaus toisesta perheestä jossa äiti on menehtynyt ja kuinka arjen täytyy jatkua kaikesta huolimatta.

Jokaisella elokuvassa kuvatulla äitisuhteella on selkeät roolinsa kuvatessa elämän varrella ilmeneviä haasteita ja ovat siten omiaan olemaan helposti lähestyttäviä tarinoita ihmisyydestä ja sen monimuotoisuudesta. Vaikka Mother’s day onkin monelta tasoltaan suoraviivainen ja helposti lähestyttävä tarina on sen syvempi merkitys henkilöiden kasvussa ja tavassa käsitellä elämässä ilmeneviä haasteita.

Taiteelliselta annilta tältä elokuvalta ei kannata odottaa kepeää viihde-elokuvaa enempää. Se on oman lajityyppinsä lapsi ja sen vahvuudet nojaavat siten kiintoisiin henkilöhamoihin ja onnellisiin kasvutarinoihin. Viihteellisen elokuvan saralla tämä on kuitenkin täysin toimiva elokuva.

Miranda (Julia Roberts)

Näyttelytyö on elokuvassa ammattimaista ja uskottavaa kautta linjan eikä missään vaiheessa synny teennäistä tunnelmaa. Ohjaustyöskentely on huomaamatonta ja siten toimivaa joka on tämäntyyppisissä elokuvissa pelkästään positiivinen juttu, sillä tämänkaltaisten elokuvien vahvuus tulee kiinnostavista ihmiskohtaloista ja toimivasta näyttelytyöstä eikä niinkään monipuolisista ja lajityyppiä ravisuttavista ohjauksessa nähtävien taiteellisten ratkaisujen käytöstä.

Mikäli pitää draamakomedioista romanttisilla vivahteilla on Mother’s day genressään toimiva elokuva. Mikäli elokuvalta kaipaa viihteen lisäksi myös taiteellista ja puhuttelevampaa aspektia on tämän elokuvan ohittaminen täysin hyväksyttävää ilman että mitään varsinaisesti menettää – paitsi tietenkin aina ihastuttavan Jennifer Anistonin, joka vielä tätä elokuvaa tehdessään ollessaan 46-vuotias osoittaa että henkeäsalpaava viehättävyys on piirre joka ei ole kadonnut Anistonin olemuksesta vuosien myötä mihinkään.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,6/10)