Leffalauantai: Eden Lake

Jenny (Kelly Reilly)

Eden Lake (IMDB) on brittiläinen vuonna 2008 julkaistu kauhu/trilleri jonka ohjauksesta on vastannut James Watkins. Watkinsin ohjausuralle mahtuu ainoastaan kolme elokuvaa joista Eden lake on ensimmäinen. Lisäksi hän on ohjannut McMafia televisiosarjaa useita jaksoja sekä yhden jakson myös Black Mirroria (Jakso Shut up and dance).

Pääosarooleissa elokuvassa nähdään Kelly Reilly joka on nähty myös Caroline Bingeyn roolissa elokuvassa Pride & Prejudice sekä Michael Fassbender joka tunnetaan myös elokuvasta Steve Jobs. Lisäksi isossa rooleissa nähdään Jack O’Connell, Finn Atkins, Jumayn Hunter sekä Thomas Turgoose.

Elokuvan juonessa kerrotaan pariskunnasta Jennystä (Kelly Reilly) sekä Stevestä (Michael Fassbender) jotka lähtevät rauhaisaan viikonlopun viettoon Eden Lake -nimellä tunnetulle järvelle. Pariskunnan harmiksi rauhaisa viikonloppuelämä uhkaa jäädä kaukaiseksi haaveeksi paikalla mesoavan nuorisojengin vuoksi. Pariskunnalla tulee nuorison kanssa erimielisyyksiä ja pian yhteenotolta ei enää voida välttyä.

Pariskunta saa huomata että Eden Laken nuorison kanssa napit vastakkain joutuminen on paljon pahempi tilanne kuin normaalisti nuorten kanssa riitoihin joutuminen ja pian alkaakin eloonjäämiskamppailu jossa sairaaseen kidutukseen ja väkivaltaan kykenevä nuoriso näyttää kuka alueella määrää.

Steve (Michael Fassbender)

Eden Lake on tarinaltaan toimiva ja sangen mielenkiintoinen vaikkakin se on samaan aikaan myös erittäin sairas ja vastenmielinen. Se on niitä elokuvia joissa kauhu nojaa uhkakuvaan joka voisi todellisuudessakin tapahtua ja sen myötä se voi olla kokemuksena merkittävästi monia muita kauhuelokuvien lajeja ahdistavampaa.

Väkivallan ja voimakkaiden kohtauksien takaa elokuvasta löytyy kuitenkin merkittävästi enemmänkin ajattelemisen aihetta joka saa tämän elokuvan erottumaan edukseen. Sen kuvaus häiriintyneestä ja sairaasta nuorisosta on toteutettu hyvin ja se antaa katsojalleen mielenkiintoisen vaikkakin pintapuoleisen kuvauksen heidän kotioloistaan. Perheenjäsenten lyhyistäkin kuvauksista huolimatta heidän persoonistaan saa tarpeeksi paljon irti jotta katsojana voi ymmärtää syitä ja seurauksia häiriintyneelle käytökselle.

Erityisen paljon pidin elokuvassa sen nuorisojengissä tapahtuvan henkilöhahmojen välisestä dynamiikasta ja sen toimivasta kuvauksesta. Porukasta erottuu selkeästi johtohahmo jonka ympärillä kaikki muut pyörivät, mutta tilanteen eskaloiduttua yli terveiden rajojen muiden mukana olijoiden epävarmuus ja halu perääntyä joutuu kuitenkin kohtaamaan johtohahmon auktoriteetin ja oman heikkouden nousta sitä vastustamaan.

Paige (Finn Atkins) ja Cooper (Thomas Turgoose)

Mikäli normaalisti katsoo tämän tyylilajin elokuvia on tämä ehdottomasti näkemisen arvoinen. Sen ohjaus on hyvä, sen tarina on kiinnostava ja näyttelytyö on erinomaista. Se onnistuu luomaan ahdistavan ja painostavan ilmapiirin suhteellisen realistisella ilmaisutyylillään ja on siten omiaan olemaan kauhun lajityypissä merkittävästi säväyttävämpi kokemus kuin monet muut kauhun alalajit. Lisäksi sen henkilöiden välisten suhteiden kuvaukset ovat merkittävästi parempaa tasoa kuin suurimmassa osassa elokuvia mitä olen nähnyt muissakaan lajityypeissä.

Eden Lake on omassa lajityypissään erinomainen elokuva jota on helppoa suositella kaikille tämänkaltaisia kauhuelokuvia katsoville. Kuitenkin sen sisältämät ahdistavat, painostavat ja järkyttävätkin kohtaukset ovat sellaisia että aivan varauksetta tätä ei pysty muille suosittelemaan.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 6,8/10)

Leffalauantai: Jennifer’s body (Cheerleader helvetistä)

Needy (Amanda Seyfried) ja Jennifer (Megan Fox)

Jennifer’s Body (IMDB) on Karyn Kusaman ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2009. Elokuvan pääroolissa Jenniferinä nähdään myös Transformer-elokuvista tuttu Megan Fox ja hänen ystävättärensä Needyn roolissa Amanda Seyfried joka on tunnettu mm. rooleistaan elokuvissa Dear John sekä Mean Girls.

Tarinassa Jennifer ja Needy lähtevät pieneen baariin katsomaan rokkikeikkaa joka saa hieman epäsuotuisia käänteitä koko paikan syttyessä palamaan. Bändin jäsenet houkuttelevat Jenniferin mukaansa keikka-autoon ja Needy palaa tapahtumista hieman poissa tolaltaan olevana takaisin kotiinsa. Kotona yksin ollessaan yöllä kuitenkin Jennifer tulee käymään Needyn kotiin mutta ei kuitenkaan täysin normaaleissa merkeissä sillä hän on verinen ja muutoinkin poikkeavan oloinen. Seuraana päivän koulussa hän on kuitenkin jälleen aivan normaali itsensä vailla mitään ihmeellisyyttä.

Veret lentävät pitkin seiniä

Vähitellen kylällä alkaa tapahtua epämääräisiä kuolemantapauksia ja Needy tajuaa että Jenniferissä ei ole kaikki aivan kohdallaan. Jennifer kertoo yöstään rokkibändin matkassa ja siitä kuinka hän on joutunut bändin toimittaman pimeän rituaalin uhriksi. Bändi on halunnut uhrata neitsyen jotta saavat vaihdossa menestystä ja kunniaa mutta valitettavasti neitseellisyyden puuttuessa rituaalin vaikutukset menevät pieleen ja Jenniferistä tuleekin keskiaikaisista mytologioista tuttu succubus eli miehiä viettelevä naispuoleinen demoni.

Juonensa osalta Jennifer’s body on keskinkertaista tasoa oleva filmi vailla sen suurempia ihmeellisyyksiä, mutta itselleni tämä toimi tällaisenaankin hyvin sillä pidän myyteistä ja kansantaruista mausteita käsikirjoitukseen ammentavista tematiikoista yleisellä tasolla.

Elokuvan visuaalinen ja tuotannollinen puoli on hyvin tavallista tasoa eikä se yllätä katsojaansa oikein minkään suhteen. Kamerakulmia käytetään lajityypille totutuilla tyyleillä ja myös leikkaukset ja siirtymät ajasta ja paikasta toiseen menevät hyväksi todetuilla tavoilla. Tämä ei toki ole huono asia sillä ennen kaikkea kyseessä on kuitenkin viihteellinen elokuva eikä taide-elokuva jonka pyrkimyksenä on rikkoa rajoja ja muovata lajityyppiään uudenlaiseen muottiin.

Neitsyen uhraus ei mene aivan putkeen

Vaikka näyttelijöiden roolisuoritukset ovatkin toimivaa tasoa ei henkilöhahmoissa ole persoonallisuutta joka saisi aikaan minkäänlaista tunnereaktiota. Hahmot jäävät kylmiksi ja etäisiksi tusinatuotteiksi joiden elämä liikuttaa yhtä paljon kuin heidän kuolemansakin – ei siis käytännössä lainkaan.

Kokonaisuutta ajatellen Jennifer’s body on keskinkertainen elokuva jonka katsoo kerran tai pari mutta se ei silti herätä kovin suuria tuntemuksia mihinkään suuntaan. Mytologiasta juoneensa vivahteita hakevan tematiikan ansiosta annan tälle kuitenkin pykälää paremman arvosanan kuin muutoin olisin antanut.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,1/10)

Leffalauantai: All the boys love Mandy Lane

Mandy Lane ja Bird

All the boys love Mandy Lane (IMDB) on vuodelta 2006 oleva elokuva joka on lajityypiltään trilleri ja/tai kauhuelokuva. DVD:n takakansi puhuu trilleristä, IMDB kauhuelokuvasta joten vastuu jääköön katsojalle kumpaan kategoriaan elokuvan tahtoo sijoittaa. Elokuvan on ohjannut Jonathan Levine joka ennen tämän elokuvan syntyä oli ohjannut yhden lyhytfilmin (Shards) sekä yhden lyhyen dokumenttifilmin (Love Bytes) joten mielenkiintoista oli nähdä ohjaajan ensimmäisen täysipitkä tuotos. Pääosaroolissa Mandy Lanena nähdään Amber Heard.

All the boys love Mandy Lane kertoo nimensä mukaisesti Mandy Lanesta, kauniista tytöstä joka on koulun kaikkien poikien päiväunien kohde ja tavoite pokaamisen saralla. Mandyllä on myös ystävänään nörtimmän puoleinen kaveri Emmett (Michael Welch) jonka kanssa Mandy kuitenkin pyörii. Mandy saa Dylanilta (Adam Powell) kutsun tämän kotibileisiin ja Mandy kutsuukin mukaansa myös Emmettin joka ei erityisen suurta suosiota nauti koulussa suosiossa olevien nuorten keskuudessa.

Dylanin iskuyritys ei ota tuulta alleen

Bileissä bileisäntä Dylan koettaa iskeä Mandyä mutta tämä ei oikein ota lämmetäkseen. Iskuyritykset alkavat menemään siihen suuntaan että Emmet puuttuu peliin sivusta sillä seurauksella että asia menee tappeluksi Dylanin ja Emmetin välillä ja Mandy saa hieman jäähdytellä Dylanin tunteita. Myöhemmin illalla kuitenkin Emmet ja Dylan istuvat talon katolla hieman päissään ja juttelevat Mandystä. Emmet saa puhuttua Dylanin tekemään näyttävää hyppyä talon katolta uima-altaaseen Mandyn viereen mutta kännisellä Dylanilla hyppy ei mene aivan putkeen ja Dylanin hiippakunta vaihtuu pilven reunalle.

Mandyn ja Emmettin välit ovat tämän episodin jälkeen kylmät ja etäiset ja Mandy alkaakin jatkossa pyörimään Dylanin ystäväpiirissä olleiden nuorten kanssa ja hyppää mukaan suosittujen ihmisten kuvioihin. Hän lähtee uusien ystäviensä kanssa mökkireissulle jossa nuoriso aikoo dokailla ja pitää hauskaa. Mökkireissu alkaa vähitellen kuitenkin ottamaan vähemmän mieluisia käänteitä sillä useampi alkaa pääsemään hengestään ja jännitystä on ilmassa.

Kitara, taivas ja tähdet. Nuorison mökkireissu menee rempseästi skebaa remputellen ja rillutellen.

Tarinallisesti pidin tästä elokuvasta sillä omiin katsomistottumuksiini se tarjosi sellaisia uusia käänteitä joita en osannut odottaa. Tietenkin siinä oli hyvin monia elementtejä joista tiesi mitä tuleman pitää, mutta pidin kuitenkin siitä että kaikki ei mennyt siten kuin ennalta odotin ja millaiseksi mielikuva muovautui tarinan aikana.

Elokuva on K18 ja syystäkin sillä se on paikoitellen hyvinkin raaka ja vahvoja kohtauksia sisältävä. Esimerkiksi aseen piipun tunkeminen pään läpi menee siihen kategoriaan että itselleni ainakin tämänkaltaiset brutaaliudet menee tarpeettoman raa’aksi. Kuitenkin jos enemmän on rikossarjoja seurannut tuskinpa tämä kovin paljoa brutaalimmaksi menee. Itselläni kauhut, trillerit ja rikossarjat eivät ole niitä elokuvia joita ensisijaisesti paljon katsoisin joten voi olla että olen vain tarpeettoman nössö ja elokuva ei hätkäytä muita. Mene tiedä mutta kuitenkin perheen pienemmille ja herkemmille elokuva ei siis sovellu.

Raakuudestaan huolimatta elokuvan visuaalinen ilmaisu toimi omaan makuuni hyvin. Pidin sen värimaailmoista ja kuvaustyylistä sekä tavasta jolla tarinaa kuljetettiin eteeenpäin. Tyyli oli monessa mielessä suhteellisen verkkainen mutta ei kuitenkaan junnaava. Katsojalle annetaan tilaa hengittää mutta samaan aikaan tarjotaan palapelin paloja joista voi alkaa mielessää rakentamaan oikeanlaista kuvaa.

Mökkireissut voisivat mennä mukavamminkin

Kokonaisuutena All the boys love Mandy Lane toimi itselleni hyvin luultavasti ensisijaisesti sen visuaalisen tarinankerronnan tyylin vuoksi. Tarinassa oli paljon kiintoisia elementtejä ja sen pakka pysyi hyvin kasassa. Myös tapahtumapaikkojen ja henkilöhahmojen pieni vaihtuvuus koko elokuvan aikana oli jotain mistä pidin. Joskus on mukavaa että tapahtumissa ei hypitä satoihin eri kuvauspaikkoihin vaan katsoja saadaan sisäistämään paikka ja sen tunnelma osana elokuvan kokonaiskuvaa.

Elokuva on yleisesti ottaen saanut kohtalaisen huonot arvostelut niin IMDB:ssä kuin Metacriticissäkin joten mielipiteeni elokuvasta on yleisestä linjasta selkeästi poikkeava. Mikäli raakuudet ja muutamat seksuaalissävytteiset keskustelut ja kohtaukset ei häiritse kannattaa elokuvalle antaa mahdollisuus.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 5,6/10)

Leffalauantai: Låt den rätte komma in (Ystävät hämärän jälkeen)

Låt den rätte komma in (Ystävät hämärän jälkeen) suomenkielinen DVD-kansi

Vaihtelun vuoksi pitkästä aikaa katselin vampyyrielokuvan. Tällä kertaa elokuvaksi valikoitui vuodelta 2008 oleva ruotsalainen romanttinen kauhuelokuva Låt den rätte komma in (IMDB) joka suomalaisittain kääntyy muotoon Ystävät hämärän jälkeen. Elokuvasta on tehty myös jenkkiläinen versio ja olen sen aikaisemmin nähnytkin, joten oli kiintoisaa nähdä millainen vanhempi ruotsalainen filmatisointi elokuvasta on.

Låt den rätta komma in on Tomas Alfredsonin ohjaama teos jossa pääosissa nähdään Kåre Hedebrant sekä Lina Leandersson. Elokuva pohjautuu ruotsalaisen kauhukirjailija John Ajvide Lindqvistin vuonna 2004 julkaistuun samaa nimeä kantavaan esikoisteokseen Ystävät hämärän jälkeen. Teos on julkaistu Suomessa Gummeruksen toimesta.

Oksar (Kåre Hedebrant) ja Eli (Lina Leandersson))

Elokuvassa kerrotaan 12-vuotiaasta koulukiusatusta Oskarista ja hänen ystävyydestään ja ihastumisesta naapuriin muuttaneeseen uuteen tyttöön Eliin. Eli ei ole kuitenkaan aivan normaali 12-vuotias tyttö, sillä hän on ollut suunilleen 12-vuotias jo hyvin monta vuotta. Eli ei myöskään kestä päivänvaloa, hän tarvitsee verta syödäkseen ja hän ei voi tulla sisään mikäli häntä ei kutsuta – tai tarkemmin ottaen hän voi tulla sisään, mutta pian hän alkaa valumaan verta jos hän tulee kutsumatta sisään. Ei ole helppoa olla vampyyri.

Eli elää vanhan miehen Håkanin kanssa. Håkan ja Eli saapuvat Blackbergiin Tukholmaan ja pian alueella alkaa tapahtua mystisiä kuolemia joissa ihmisiä on mm. roikotettu puussa ja valutettu veret pois. Håkan auttaa Eliä saamaan verta syödäkseen, mutta aina kaikki ei mene täysin nappiin ja lopulta Håkanin tappamiset saavat hänen kannaltaan epäonnisen käänteen. Myös Eli itse joutuu lähtemään toisinaan veren metsästysreissulle ja siinä samalla hän myös tartuttaa erään rouvan purennallaan vampyyriksi.

On tärkeää kutsua vampyyri sisään jos haluaa hänen säilyvän elossa

Pidin tästä elokuvasta. Se on kaunis tarina ihastumisesta ja rakastumisesta, välittämisestä ja puolustamisesta, kiusatun lapsen elämästä ja siitä kuinka paha lopulta saa palkkansa tavalla tai toisella. Pidän tästä myös vampyyrielokuvana vaikka se onkin kohtalaisen kaukana klassisesta Dracula-tyylin tarjonnasta.

IMDB:ssä annoin elokuvalle arvosanaksi 8/10 ja tällä hetkellä keskiarvona IMDB:ssä on 7,9, joten aika pitkälti samoilla linjoilla oma näkemykseni on muun maailman kanssa.

Nälkä ajaa vampyyrinkin epätoivoisiin tekoihin

Ystävät hämärän jälkeen on hyvä elokuva ja onpa se saanut jopa kiitosta myös kriitikoilta – vuonna 2016 elokuva äänestettiin BBC:n 117 elokuva-asiantuntijan arvioissa vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon.

Katsomisen arvoinen filmi.

Arvosana: 8/10