Tag: Olga Kurylenko

  • Leffalauantai: Quantum of Solace

    Daniel Craig nähdään Agentti 007:nä Quantum of Solacessa.

    Marc Forsterin ohjaama Quantum of Solace (IMDB) on vuonna 2008 julkaistu toiminnallinen James Bond -agenttielokuva. Pääosaroolissa James Bondina nähdään Daniel Craig ja muissa merkittävissä rooleissa on Olga Kurylenko, Judi Dench sekä Mathieu Amalric.

    Brittiläisen salaisen palvelun MI6:n agentti James Bond (Daniel Craig) joutuu selvittämään mikä järjestö on onnistautunut ujuttaumaan myös heidän talonsa sisälle, sillä Bondin esihenkilön M:n (Judi Dench) läheinen henkivartijakin paljastuu kaksoisagentiksi. Asioita selvittäessään hän pääsee myös luonnonsuojelujärjestön johtajan jäljille jolla on likaisia bisneksiä Boliviassa.

    Wikipedian tietojen mukaan Quantum of Solace jatkaa Casino Royale -elokuvan tarinaa. En sitä tiennyt kun aloitin tätä elokuvaa katsomaan, mutta useaan otteeseen juonessa tunnuttiin viittaavan asioihin joita aikaisemmin on tapahtunut joten pystyin sen myös katsojana arvelemaan että tämä on luultavasti jonkinlaista jatkoa johonkin muuhun aikaisempaan nähtyyn Bond-seikkailuun.

    Koska en ole Casino Royalea nähnyt, katselukokemus hieman kärsi tämän vuoksi juonen osalta, sillä aivan kaikki ei tuntunut aukenevan ilman jonkinlaista pohjatietoa aiemmista tapahtumista. Juoni jäi tämän filmin osalta keskinkertaiselle tasolle josta kyllä saa jotain irti, mutta joka ei kuitenkaan herätä juuri minkäänlaisia tuntemuksia.

    Kuten aivan liian monet muutkin modernit toimintaelokuvat, myös tämä sortui samanlaiseen ohjaukselliseen tyyliin mikä itselläni lukeutuu hermoille käyvän rasittavan ohjauksen kategoriaan. Nopeiden kohtausten leikkaukset ovat aivan suhteettoman lyhyitä ja niitä lyhyitä leikkauksia näytetään peräjälkeen niin nopealla tahdilla että kokonaisuus kohtauksesta on katsojalle vain järjetön sillisalaatti josta kyllä kontekstinsa vuoksi tietää mitä siinä tapahtuu, mutta josta kohtauksien aikana ei kerkeä monin paikoin saamaan mitään selkoa että kuka teki mitä ja kenelle.

    Nopeat leikkaukset eivät ole ainoa huono puoli näissä nopeissa toimintakohtauksissa, sillä näissä usein kamera myös heiluu kohtalaisen paljon joten kohtauksesta saadaan tehtyä mahdollisimman epäselvä. Ehkä tämä olisi helpompaa seurattavaa jos pohjalle joisi puoli pannullista vahvaa kahvia ja pari energiajuomaa päälle, mutta ilman kehon ulkopuolisia vireystilaa nostattavia aineita tämänkaltainen ohjaustyyli ei toimi lainkaan ainakaan allekirjoittaneelle.

    Rasittavat piirteet kameratyöskentelyssä ei valitettavasti jää tähän, sillä myös rauhallisissa kohtauksissa suositaan monin paikoin jatkuvasti liikkeessä olevaa kameraa ilman että se tuottaa katsojalle mitään lisäarvoa. Tarkoitan siis sitä, että jos henkilöt ovat vaikkapa paikallaan niin siitäkin huolimatta kameraa liikutellaan heidän ympärillään ilman että mitään uutta informaatiota sen kautta välittyy katsojalle kohtauksesta. Taustalta ei tule esimerkiksi näkyviin henkilöä joka on olennainen osa kohtausta ja joka nähdään vain kameran kuvakulman pyörittelyn takia, joten tällaisenaan kameran pyörittely tuntuu vain tarpeettomalta itseistarkoitukselliselta liikkeen luomiselta joka on omiaan luomaan turhauttavan levotonta tunnelmaa kokonaisuuteen.

    Yksi piirre mistä en erityisemmin perusta tämän tyylilajin elokuvissa on kliseisyys joka ei ole lainkaan uskottavaa tasoa. Tässä tapauksessa James Bondia vastassa on välillä korkean kaliiberin vastustajia, mutta heistä ei ole käytännössä minkäänlaista vastusta hänelle. Vihollisten ammunta on yhtä luokatonta kuin Storm Troopereiden räiskintä Star Warseissa, heillä on selkeä ylivoima mutta Bond onnistuu aina karkoittamaan heidät perästään kuin vettä vain.

    Tietenkin tämä on yleistä tämän tyylilajin elokuville, mutta jotenkin se ei itselleni kauhean hyvin toimi. Jos vastassa olisi vähemmän korkean tason osaajia, esimerkiksi perus rikollisia tai rivipoliiseja niin se olisi edes jotenkin toimivampi konsepti kuin se, että vastassa on eliittijoukot joiden kyvyt ovat häpeällisen huonot.

    Oli tässä elokuvassa hyvääkin. Räjähdykset olivat asiallisen näköisiä eikä näyttelytyöstäkään ole valittamista eli se oli tasaisen varmaa Hollywood-tason suorittamittamista. Musiikit, ääniefektit, valaistukset ja muut vastaavat tekniset asiat ovat myöskin mallikkaasti hoidettuja kuten ison budjetin elokuvalta osaa odottaakkin.

    Quantum of Solace on sanalla sanoen huono elokuva. Kyllä se jossain määrin viihdyttää, mutta huonon ohjauksensa takia se aivan liian usein käy turhauttamaan mikä syö katsojakokemusta tarpeettoman paljon.

  • Elokuva: Oblivion

    Oblivion on vuonna 2013 julkaistu seikkailullinen tieteiselokuva. Sen on ohjannut Joseph Kosinski.

    Tekninen mekaanikko Jack(Tom Cruise) ja hänen tiimiparinsa Victoria (Andrea Riseborough) elävät maan läheisyydessä olevalla aluksella. Maan lähellä on monia maasta resursseja kerääviä lauttoja sekä erilaisia droneja jotka tarkkailevat aluetta ja tarpeen mukaan puolustavat aluetta vihollisilta joita vielä maan pinnalla on. Jackin ja Victorian tehtävää on enää muutama viikko jäljellä, mutta ennen loppua avaruudesta syöksyy maan pinnalle muutamia uneen vaivutettuja ihmisiä kuljettanut alus. Jackin ihmetykseksi hänen huoltamansa dronet alkavatkin tuhoamaan näitä ihmisiä eikä puolustamaan heitä ja yhden eloonjääneen ja aiemmin kohtaamiensa vihollisten avulla hänelle selviää yllättäviä asioita niin itsestään kuin tehtävästäänkin.

    Tieteiselokuvat antavat hienon mahdollisuuden luoda uudenlaisia näyttäviä ympäristöjä joihin tapahtumat sijoitetaan, sillä ne eivät ole realistisen havaittavan maailman rajojen vankeja. Tässäkin filmatisoinnissa nähdään tyylikkäitä efektejä ja maisemia, mutta samalla siinä hienolla tavalla näytetään todellisen maailman kauneutta ja sille annetaan arvoa. Kuiva ja karu maa josta lautoilla imetään meriä tyhjiksi saa hyvää vastapainoa siitä kun Jack vierailee paikassa missä on vihreää nurmikkoa, puita ja puhdasta vettä. Elämän kauneutta joka on meidän jokaisen äärellä jos vain osaisimme sen ihmeellisyyden nähdä.

    Ihminen, ihmisyys ja tekoäly on tuotu mielenkiintoisella tapaa esiin ja jossain määrin Oblivion tuntuukin ihmisyyden ja luonnon aitouden ja sen kauneuden ylistykseltä, varoitukselta siitä millaiseksi maailma voi ajautua mikäli teknologialla on liian paljon valtaa.

    Oblivion on viihdyttävä elokuva. Siinä on mielenkiintoisia ja yllättäviä käänteitä ja vasta aivan lopussa tarina aukaistaan kunnolla katsojalle. Uusia käänteitä tarjoillaan sopivalla rytmillä että juoni kulkee hyvin eteenpäin mutta ei kuitenkaan kerralla liian paljoa jotta huippukohta latistuisi. Kokonaisuus toimii ja kestää useamman katselun.

  • Leffalauantai: Vampire academy

    Dhampyyri Lucy (Zoey Deutch) ja Moroi Lissa (Lucy Fry) ovat vampyyriakademiassakin läheiset ystävät

    Vampire Acedemy (IMDB) on vuonna 2014 julkaistu komediallinen teinivampyyridraama jonka on ohjannut Mark Waters. Pääosissa nähdään Zoey Deutch, Lucy Fry, Danila Kozlovskiy, Dominic Sherwood, Sarah Hyland sekä Cameron Monaghan.

    St. Vladimirin vampyyriakademiasta karanneet Rose (Zoey Deutch) sekä Lissa (Lucy Fry) saadaan kiinni ja heidät tuodaan takaisin akademiaan missä heidän pitäisi olla paremmassa turvassa ulkomaailmassa vaanivilta strigoilta, pahoilta vampyyreiltä. Dhampyyri eli puolivampyyri Rose on karkumatkalla olleen ihmisten kanssa hyvin tulevan moroi-vampyyri Lissan vartija johon hänellä on jonkinmoinen telepaattinen yhteys.

    Akademian sisäpuolella jälleen ollessaan he pian saavat selville että suurin uhka ei välttämättä tulekaan ulkomaailmassa olevista strigoista, vaan uhka tulevaisuuden kannalta tärkeässä roolissa olevan Lissan turvallisuudelle tuleekin lähempää kuin he osaavat odottaa.

    Lucy

    Vampire Academy on suoraviivainen ja harmaaseen massaan hukkuva tusinaelokuva jonka kyllä kliseisistä teinimäisistä elementeistään huolimatta jaksaa katsoa, mutta joka ei kuitenkaan missään vaiheessa pääse erityisesti säväyttämään.

    Tarina on mukiinmenevä vaikkakin itselleni se jätti lähinnä tunnun siitä aivan kuin kyseessä olisi jatko-osa jollekin muulle elokuvalle tai vaihtoehtoisesti elokuva samaa nimeä kantaneelle TV-sarjalle. Tapa miten asioita kuvataan ja kerrotaan luo paikoitellen mielikuvan siitä aivan kuin katsojan odotettaisiin entuudestaan tietävän jo asioita joita on jossain muualla tapahtunut. En tiedä onko asia oikeasti näin, mutta jotain kerrontatyylissä olisi voitu hioa toisenlaiseksi mikäli näin ei ole ollut tarkoitus.

    Näyttelytyö on paikoitellen teennäisen tuntuista, mutta onneksi eniten nähtävien Zoey Dutchin sekä Lucy Fryn osalta samanlaista mielikuvaa ei synny, mutta heidän näyttelemissä roolihahmoissa sitä vastoin on teinidraamakomedioiden kliseistä vivahdetta. Tätä roolihahmojen tyyliä en kuitenkaan laske miinukseksi elokuvaa kohtaan sillä lasken sen enemmänkin lajityypilleen tyypilliseksi piirteeksi joka on osittain määrittämässä lajityyppiä itsessään.

    Kokonaisuutena Vampire Acedemy kestää kyllä katsomisen mikäli on vampyyrielokuvien ystävä ja osaa suhteuttaa tämän selkeästi teinielokuvan kategoriaan omissa odotuksissaan, mutta mikäli vampyyrielokuvat ei iske ei tätä oikeastaan voi suositella muille kuin teinielokuvista pitäville katsojille.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 53 679 annettuun ääneen”]5,5/10[/simple_tooltip])