Aleksin Blogi

Tag: Roland Emmerich

  • Leffalauantai: Godzilla

    Godzilla on jättikokoinen mutatoitunut hirmulisko

    Ydinvoimakokeiden seurauksena on aiheutunut epätoivottuja sivuvaikutuksia, sillä liskolaji on mutatoitunut ja kasvanut suhteettoman suuren kokoiseksi. Ensivälähdyksiä suuresta pedosta katsojalle annetaan merellä tapahtuvassa onnettomuudessa jossa ainoa eloonjäänyt peloissaan saa sanotuksi useaan kertaan ainoastaan sanan“Gojira”, eli japanilaisittain Godzilla.

    Hirviön esittelyn jälkeen rakennetaan pohjustusta tuleviin tapahtumiin ja esitellään tärkeimmät hahmot. Armeijan miehet käyvät hakemassa Tšernobylissä ydinlaskeuman vuoksi liiaksi kasvaneita matoja tutkimassa olevan Niko Tatopoulosin (Matthew Broderick) avukseen Godzillan pysäyttämiseen. New Yorkissa minne Godzillakin on suuntaamassa katsojalle esitellään toimittajaksi haluava Totopoulosin entinen tyttöystävä Audrey Timmonds (Maria Pitillo) sekä saman uutistoimiston kameramies Victor ‘Animal’ Palotti (Hank Azaria). Useimpien tärkeimpien hahmojen ja heidän välisten suhteidensa aukaisun jälkeen Godzilla saapuu kylvämään tuhoa newyorkilaisten elämään ja armeijan on aika puuttua peliin.

    Ensiesiintymisensä Godzilla on saanut valkokankaalla vuonna 1954 Ishirō Hondan ohjaamassa Gojira-elokuvassa. Tämän jälkeen mutatoitunut hirviö on esiintynyt yli 20 elokuvassa (lista Wikipediassa) ennen tätä Roland Emmerichin vuoden 1998 filmatisointia. Tämän jälkeenkin hirviötä on nähty jo reilusti yli 10 elokuvassa, joten mikäli Godzilla hahmona iskee on katsojalle ainakin tarjontaa mistä olennon voi löytää. Myös täällä blogissakin olen arvostellut modernimman, vuoden 2021 Godzilla vs. Kong (lue arvostelu) -filmatisoinnin.

    Pohja-asetelema tarinassa on toimiva. Ihmiset ovat luoneet omalla luontoa kunnioittamattomalla toiminnallaan mutatoituneen hirviön joka sitten tulee ja rankaisee ihmiskuntaa kylvämällä tuhoa. Hieman yllättävästi ja jopa epä-amerikkalaisesti Godzilla ei ole kuitenkaan ainoa joka kylvää tuhoa, vaan kiitettävästi tuhoa saa aikaan myös Yhdysvaltojen armeija joka tuntuu olevan monissa vaiheissaan suhteellisen kyvytön toimiinsa. Välillä ammukset harhailevat sen verran reilusti ohi että Godzillan sijaan kaupungin rakennukset kärsivät tulivoiman seuraukset, eikä iskujen onnistumisiakaan varmisteta kunnolla loppuun asti mikä aiheuttaa vain ongelmia jatkossakin.

    Maria Pitillo roolissaan Audreynä

    Tarinaan on lisäksi rakennettu ihmissuhde-kuvio Nikon ja Audreyn välillä kuten katsoja voi arvata jo heti alkumetreiltä nähtävistä vihjeistä. Lisäksi sen eteneminen on juuri niin kliseistä ja ennalta arvattavaa täytettä tarinaan kuin osaa odottaakin, niin hyvässä kuin pahassakin. Maria Pitillo oli Audreyn rooliin erinomainen valinta, sillä hänen hahmostaan huokuu sympaattista kiltteyttä joka välittyy hyvin kotisohville asti.

    Elokuvaan on saatu mahtumaan useita stereotypioita jotka on tarkoitettu selvästi humoristisiksi. Ranskalaisen Philippe Roachén (Jean Reno) lisäksi muut ranskalaiset ovatkin sitten Jean-alkuisia nimiltään – Jean-Claude, Jean-Luc, Jean-Pierre ja Jean-Philippe. Lisäksi yhdessä kohtauksessa ranskalaiset rupeavat jauhamaan purukumia jotta heitä luultaisiin amerikkalaisiksi, eli stereotypioita on useaa eri ryhmää kohtaan.

    Keskimäärin erikoisefektit olivat asiansa ajavat, mutta ajan hammas on päässyt silti puremaan niihin kohtalaisen voimakkaasti etenkin yksittäisissä kohtauksissa. Onneksi suurimmassa osassa kohtauksia efektit eivät liiaksi vieneet huomiota itseensä vaan täyttivät tarkoituksensa. Silti missään vaiheessa ne eivät yltäneet näyttävyydessään Jurassic Parkin (lue arvostelu) tasolle.

    Elokuvan alkupuoliskolla koettavat taistelut armeijan ja Godzillan välillä on suhteellisen tasapaksua ja keskinkertaista tusinatavaraa, mutta tarina muuttui merkittävästi mielenkiintoisemmaksi myöhemmin kun ihmisille selviää että taistelussa on vielä muutakin mietittävää kuin mitä alussa on luultu.

    Kaikkinensa Godzilla on keskinkertainen, mutta silti viihdyttävä. Se on monin paikoin ennalta-arvattava ja kliseinen, mutta toisinaan sellaisellekin elokuville on aikansa ja paikkansa. Joskus on vain mukavaa katsoa elokuvaa josta saa tuttua ja turvallista räimettä vailla sen suurempia yllätyksiä. Niihin hetkiin Godzilla täyttää hyvin tehtävänsä.

  • Elokuva: Universal Soldier

    Rolan Emmerichin vuoden 1992 ohjaus Universal Soldier on toiminnallinen sci-fi elokuva jonka pääosarooleissa nähdään Jean-Claude Van Damme, Dolph Lundgren sekä Ally Walker.

    Eletään vuotta 1969. Yhdysvaltojen sotilajoukko on Vietnamissa sotimassa kun eräässä operaatiossa kenraali Andrew Scottin (Dolph Lundgren) psyyke ei enää kestä. Hänen toimintansa on vaaraksi niin alueen siviileille kuin hänen oman joukkonsa sotilaille ja pian hän ja moni muu kohtaakin kuoleman.

    Aikajanassa siirrytään tämän jälkeen eteenpäin 25 vuotta panttivankitilanteeseen mikä ratkeaa armeijan erikoisjoukkojen avulla. Nämä erikoisjoukot ovat tällä kertaa sanan varsinaisessa merkityksessä erikoisia, sillä heidät on armeijan salaisten kokeellisten teknologioiden avulla luotu kuolleiden sotilaiden kehoista herättämällä heidät henkiin. Heidän muistinsa on tyhjennetty ja heistä on pyritty tekemään tehokkaita ja käskyjä uskollisesti noudattavia supersotilaita yli-inhimillisillä voimilla, mutta kaikkea ei ole kuitenkaan onnistuttu muistista pyyhkimään. Pian muutamat sotilaista, Luc (Jean-Claude Van Damme) sekä Andrew Scott, alkavat saada takaumia Vietnamin taisteluista. Heidän viimeiset muistonsa ja tekonsa sodassa alkavat toistumaan uudelleen siviilien keskuudessa Amerikan mantereella kohtalokkain seurauksin.

    Ajatus yli-inhimillisillä fyysisillä voimilla varustetuita sotilaista jotka tottelevat kurinalaisesti annettuja käskyjä miettimättä itse moraalikoodistoa ei ole mitenkään ainutlaatuinen, mutta samalla sitä on vaikeaa mieltää ainoastaan tieteiselokuvan teemaksi vaan enemmänkin asiaksi jota aseteollisuus maailmalla luultavasti pyrkii luomaan myös todellisuudessa.

    Monien tieteiselokuvien tapaan on tässäkin tuotu esiin teknologian kehityksen ihmisyydelle luomia uhkakuvia mutta myöskin toivoa siitä kuinka ihmisyys lopulta selviytyy voittajana. Kokeelliset sotilaat joilta on pyritty riistämään oma tahto eivät pysykään kurissa kun unohdetuksi tarkoitetut muistot nousevat uudelleen pintaan luoden moraalisen dilemman sotilaan toimintaan tai kun hajonneen psyykeen rikkinäisyys ottaa uudelleen vallan katastrofaalisin seurauksin.

    Universal Soldier on tehty aikakaudella milloin tietokoneavusteiset efektit eivät olleet vielä samalla tapaa arkipäivää kuin ne ovat nykyään. Hyvä niin, sillä räjähdykset ja toiminnallisuus suorastaan huokuu autenttisuutta ja tunnelmaa jota kaipaisi myös uudempiin elokuviin näyttävien mutta tunteettomien efektien sijaan.

    On mahdollista että mieltymykseni filmille kuvattuihin elokuviin ja niiden jonkinlaiseen aitouden tuntuun juontaa juurensa siitä että olen kasvanut 80- ja 90-luvun elokuvien parissa enkä digitaalisesti kuvattujen ja editoitujen modernien tuotoksien aikakaudella, mutta oli syy mieltymykselleni mikä tahansa niin tässäkin filmatisoinnissa oli tyylissä jotakin sellaista mikä puhuttelee itseä vielä nykypäivänäkin. Se vain näyttää visuaalisesti aidolta, epätäydelliseltä, inhimilliseltä ja silmää miellyttävämmältä kuin digitaalisen maailman tekninen täydellisyys.

    Tarina etenee hyvin pitäen kuitenkin tasapainon hyvänä rauhallisten ja toiminnallisten osuuksien välillä. Henkilöhahmot ovat toimivia ja niitä on rakennettu tämän tyylilajin elokuvaan tarpeeksi jotta katsoja saa niistä jonkinlaista tarttumapintaa.

    Omaan makuuni Universal Soldier oli erinomainen elokuva. Se on sopivan mutkaton ettei sitä joudu liikoja pohtimaan, mutta siinä on kuitenkin tarpeeksi rakennettua juonta ja hahmoja jotka pitävät kokonaisuuden viihdyttävänä toimintaelokuvana.