Aleksin Blogi

Tag: Ryan Gosling

  • Leffalauantai: Crazy, Stupid, Love. (Hölmö hullu rakkaus)

    Cal (Steve Carell) saamasa tyyliopastusta Jacobilta (Ryan Gosling)

    Crazy, Stupid, Love (IMDB) eli Hölmö hullu rakkaus on vuonna 2011 julkaistu romanttinen draamakomedia. Sen ohjauksesta on vastannut Glenn Ficarra ja John Requa ja pääosarooleissa nähdään Steve Carell, Ryan Gosling, Julianne Moore, Emma Stone, Lio Tipton sekä Jonah Bobo.

    Ollessaan ravintolaillallisella vaimonsa Emilyn (Julianne Moore) kanssa Cal (Steve Carell) saa kuulla että Emily haluaa avioeron. Jätetyksi tulemisen seurauksena Cal alkaa viettämään useina iltoina aikaansa baarissa hakien lohtua alkoholista. Muiden baarissa olevien tunnelmaa ei pettymyksessä ääneen piehtaroiva mies nostata ja eräänä iltana baarin pelimies Jacob (Ryan Gosling) kutsuu Calin pöytäänsä ja tarjoaa hänelle neuvojaan kuinka naisten kanssa tulisi toimia.

    Jacob ja Cal alkavat viettämään yhdessä aikaansa ja vähitellen Jacobin neuvoilla tappiomielialasta kärsinyt Cal alkaa löytämään itsestään kauan sitten unohtuneen itsevarman maskuliinisen puolensa.

    Jacob ja Cal tekemässä tuttavuutta Katen (Marisa Tomei) kanssa

    Romanttisten draamakomedioiden lajityyppi on elokuvallisesti jossain määrin haasteellinen, sillä on helpompaa onnistua puhtaasti romanttisen komedian tai romanttisen draaman saralla kuin lajityypissä jonka pitäisi onnistua tuomaan molempien tyylilajien parhaat puolet samaan pakettiin. Tietenkin jokaisessa romanttisessa komediassa on lähes poikkeuksetta jonkinmoista kepeää ja usein kliseistä draamaa, mutta ajatuksia enemmän herättävää vakavammin otettava draamallista tulkintaa ei kovin usein tule vastaan. Crazy, Stupid, Love. onnistuu kuitenkin hyvin saavuttamaan kummankin lajityypin hyviä puolia toimivaksi kokonaisuudeksi.

    Itselleni hyvin toimivat romanttiset komediat ja romanttiset draamat usein keskittyvät yhteen pariin joiden ympärille tarina nivoutuu. Tässäkin tapauksessa tarinan keskiössä on kyllä yksi pariskunta ja heidän suhteensa joka rakentaa tarinan draamallisen aspektin, mutta samaan aikaan ympärillä rakentuu pari muuta ihmissuhdetarinaa jotka ovat hyvänä mausteena tuomassa vähitellen sekaan komediallisia elementtejä. Mikä parasta, koomisuus ei jää ainoastaan pariin yksittäiseen hauskaan hetkeen vaan hyvin tasaisen varmasti rakennettuun hupaisaan pohjavireeseen joka saavuttaa hetkellisesti sopivan yliammutun absurdiuden rajan.

    Kaiken komediallisten elementtien alta löytää katsoja silti puhuttelevia ja ajatuksia herättäviä kasvutarinoita. Pelimies joka näkee baarissa aikaansa viettävässä epätoivoisessa miehessä jotain sellaista joka kaipaa korjaamista tarjoaa hänelle apuaan, mutta saman matkan aikana hän itsekin saa oppia jotakin siitä mikä todellisuudessa on tärkeää.

    Huumoria ja draamaa hyvässä tasapainossa etsivälle Crazy, Stupid, Love. on katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 500 578 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Notebook

    Allie (Rachel McAdams) halaamassa äitiään

    The Notebook (IMDB) joka tunnetaan suomessa myös nimellä The Notebook – rakkauden sivut on vuonna 2004 julkaistu romanttinen draamaelokuva jonka on ohjannut Nick Cassavetes. Pääosarooleissa nähdään Rachel McAdams, Ryan Gosling, Gena Rowlands sekä James Garner. Elokuva pohjautuu Nicholas Sparksin vuonna 1996 julkaistuun esikoisteokseen Kuuntele vain muistojasi (Wikipedia).

    Hoitolaitoksessa on vanha dementoitunut nainen jolle paikan toinen asukas lukee nuoresta parista kertovaa rakkaustarinaa. Tarina kertoo kuinka erilaisista yhteiskuntaluokista tulevat nuoret kohtaavat toisensa tytön ollessa vanhempineen viettämässä kesälomaa pienessä kaupingissa. Välit lämpenevät aina rakkaudeksi asti joka ei miellytä tytön vanhempia sillä vanhemmat tahtovat tyttärelleen arvoisansa puolison.

    Kesäloman päätyttyä tiet eroavat vuosien ajaksi kunnes tiet kohtaavat jälleen yhteen. Rakastavaisten tarinaa kuunnellessaan dementiasta kärsivä vanha rouva alkaa muistamaan vähitellen kuulleensa tämän tarinan joskus ennenkin.

    Noah (Ryan Gosling)

    Romanttisten draamaelokuvien ystäville Nicholas Sparks saattaa olla tuttu nimi jo entuudestaan sillä hänen kirjojensa pohjalta on tehty useampia romanttisia draamoja kuten mm. A walk to remember (Muistojen polku), Message in a bottle (Viesti mereltä) sekä Safe heaven. Olen itse nähnyt muutamia Sparksin kirjoihin pohjautuvia teoksia ja ne jokainen on ollut itselleni hyvin toimivia eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.

    The Notebook on koskettava tarina elämän mittaisesta suuresta rakkaudesta mikä raivaa kaikki matkalle tulevat esteet. Päämärätietoinen nuori Noah (Ryan Gosling) iskee silmänsä Allieen (Rachel McAdams) ja taistelee tiensä tämän elämään. Fiinimmeissä piireissä kasvanut Allie lämpeää vähän kerrallaan Noahin iskuyritykselle kunnes lopulta nuori rakkaus pääsee valloilleen jättäen jälkensä pysyvästi kumpaankin.

    Monessa mielessä The Notebook on suoraviivainen ja ennalta arvattava romanttinen draamaelokuva mitä katsoessa ei kovin paljoa joudu pohtimaan kovin syvällisiä ajatuksia. Sitä kautta se on kuitenkin erinomainen omassa lajityypissään – tarpeeksi suoraviivainen että aivot voi jättää narikkaan mutta samalla tarpeeksi koskettava jotta se saattaa luoda tarpeen pyyhkiä silmäkulmia kesken elokuvan.

    Vaikka tämän tyylilajin elokuvat ovat yleensä suhteellisen kliseisiä ja monessa mielessä korneja – kuten tämäkin – on ne silti elokuvia joilla on paikkansa. Jos ei muualla niin ainakin allekirjoittaneen katselulistalla. Romanttisten elokuvien ystäville tämä on näkemisen arvoinen filmatisointi, mutta mikäli romanttiset elokuvat eivät juuri puhuttele on turvallista jättää tämäkin katsomatta.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 543 059 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: First Man

    Neil Armstrongin roolissa nähdään Ryan Gosling

    First Man (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu historiallinen draama/biografia. Ohjaajana on ollut Whiplashin ohjauksesta tuttu Damien Chazelle ja pääosarooleissa nähdään Ryan Gosling, Claire Foy, Jason Clarke, Kyle Chandler, Corey Stoll sekä Patrick Fugit.

    Elokuva kertoo pienestä askeleesta ihmiselle mutta suuresta loikasta koko ihmiskunnalle, eli Neil Armstrongin (Ryan Gosling) sekä Buzz Aldrinin (Corey Stoll) matkasta kuun kamaralle 20. heinäkuuta 1969. Juoni kertoo kuitenkin historiaa ja tapahtumia paljon ennen varsinaista Apollo 11:n matkaa pitäen painopisteen Neilissä ja hänen perheensä elämässä.

    Mielenkiintoisena aspektina tarinassa kerrotaan myös aikaisempien projektien onnettomuuksista ja niiden vaatimista kuolonuhreista joka antaa sankaritarinalle merkittävämpää ja puhuttelevampaa tuntua.

    Janet Armstrong (Claire Foy)

    Avaruus ja Apollo 11:n matka kuuhun ovat asioita jotka ainakin jossain määrin itseäni kiehtoi lapsena. Myöhemmin kasvettuani avaruuteen liittyvät kiinnostukset ovat jääneet vähemmälle tai lakanneet kiinnostamasta oikeastaan lainkaan, mutta jollain tapaa tämä elokuva onnistui herättämään jälleen lapsenomaisen mielenkiinnon kuulentoa kohtaan ainakin jossain määrin joka on kiitettävä saavutus.

    Vaikka elokuvan suurin huipentuma onkin kuun kamaralle astuminen on silti tapa miten koko tarina on rakennettu kiinnostava alusta loppuun saakka. Tapa miten Neilin perhe-elämää kuvataan, hänen, lapsiensa sekä vaimonsa välejä ja myöskin kaikkia niitä ympärillä tapahtuvia kollegoiden menehtymisiä on onnistunutta. Pidin siitä että elokuvassa myös sivuttiin edes pinnallisesti yhteiskunnallisia jännitteitä asian tiimoilta, sillä avaruuslennot eivät ilmeisestikään olleet kovin edullisia ja verorahojen sijoittaminen kenties jopa suurudenhulluunkin päämäärään on omiaan aiheuttamaan turhautumista ja mielenosoituksia vähempiosaisten keskuudessa.

    Ohjaus oli mielenkiintoista ja erottui edukseen. Pidin tavasta kuinka lähikuvia käytettiin sekä siitä kuinka paikoitellen epäselvällä ja nopealla tyylillä kuvattiin onnistuneesti henkilöiden tunnelmaa vaarallisissa tilanteissa. Kuten pidempään arvosteluitani täältä blogista lukeneet tietävät en tavallisesti perusta juuri lainkaan epäselvästä ohjaustyylistä missä käytetään nopeita leikkauksia, mutta tässä elokuvassa tämä oli omaan makuuni todella hyvin käytetty tyylikeino sillä se kiteytti hyvin tilanteen tunnetta ja tunnelmaa toisin kuin useissa muissa elokuvissa joissa usein tuntuu että tyylikeinoa on käytetty vain huonona leikkaustyylinä kun ei olla muuten saatu haluttua tunnelmaa. Tämä tietenkin on henkilökohtainen mielipide eikä mikään fakta, mutta tämä varmaankin jokaiselle elokuva-arvostelua lukevalle on itsestäänselvyys.

    Kokonaisuutena First man on erinomainen elokuva. Se on tyylikäs ja puhutteleva elokuva joka kertoo maailmanlaajuisesti merkittävän sankaritarinan syväluotaavasti ilman että se missään vaiheessa käy aliarvioimaan katsojaansa. Se ei sorru asioiden ja henkilöiden välisen dynamiikan vääntämiseen rautalangasta katsojalleen vaan se hyvän näyttelytyön ansiosta näyttää kaiken tarpeellisen katsojan ymmärtämällä tavalla jättäen tilaa asioiden ymmärtämiselle.

    Elokuva päätyi myös Suosituksia-sivulle.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 177 845 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])