Leffalauantai: Abduction (Siepattu)

Nathan (Taylor Lautner)

Abduction (IMDB) on vuonna 2011 ilmestynyt toimintaelokuva. Sen on ohjannut John Singleton ja pääosissa nähdään Taylor Lautner, Lily Collins, Alfred Molina, Maria Bello, Jason Isaacs sekä Sigourney Weaver.

Nathan elää suhteellisen tavallista high schoolissa olevan nuoren miehen elämää johon mahtuu koulun lisäksi myös bilettämistä sekä ihastus naapurin tyttöön Kareniin (Lily Collins). Elämä on suhteellisen normaalia, kunnes parityönä Karenin kanssa toteutettavassa koulutehtävässä Nathan ja Karen tutkivat kadonneiksi ilmoitettuja lapsia.

Verkkosivustolla vieraillessaan he löytävät yhden lapsen joka näyttää aivan samalta kuin miltä Nathan olisi voinut näyttää lapsena. Kuvassa lapsen päällä ollut paita joka on varustettu samanlaisella likatahralla vieläpä täysin samassa kohtaa löytyy Nathanin lapsuuden vaatteiden joukosta, joten pian hän joutuu kohtaamaan todellisuuden että ne joita hän on vanhempanaan pitänyt ei välttämättä kuitenkaan ole sitä mitä hän on aina luullut heidän olevan.

Karen (Lily Collins)

Abduction on keskinkertainen mutta sellaisenaan ihan toimivaa tasoa oleva toimintaelokuva. Toiminnalliset osuudet toimivat siinä kyllä viihdyttävästi, mutta pinnallisen tuntuiseksi jäävä teinirakkaustarina laittaa hieman kapuloita toimivuuden rattaisiin.

Rakkaustarina missä poika rakastaa salaisesti naapurin tyttöä on toki olennainen jossain määrin käsikirjoituksen kannalta, mutta toteutus miten ohueksi ja kliseiseksi se jää katsojalle on harmillisesti lopputulemana tylsä.

Pidin siitä kuinka tarinaa ei avattu liian nopeasti liian paljoa vaan tasaisesti vähitellen asiat selkenevät tarinan edetessä. Tarina itsesssään oli viihdyttävä ja siinä olisi ollut aineksia mielenkiintoisempaankin elokuvaan, mutta tarpeettoman monet kliseiset käytösmallit henkilöiden toiminnassa yhdistettynä päälle liimatun tuntuiseen rakkaustarinaan pudottaa kokonaisuuden kuitenkin viihdyttävien mutta siltikin keskinkertaisten elokuvien laariin.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,1/10)

Leffalauantai: Aliens (Aliens – Paluu)

Ellen Ripleyn roolissa nähdään Sigourney Weaver

Aliens (IMDB) joka suomennettuna on kulkenut nimellä Aliens – Paluu on vuonna 1986 julkaistu toiminnallinen science fiction -elokuva jonka on ohjannut James Cameron. Pääosarooleissa nähdään Sigourney Weaver, Michael Biehn sekä Carrie Henn.

Tarinassa kerrotaan kuinka aikaisemmasta vuoden 1979 Alien-elokuvasta tuttu Ellen Ripley (Sigourney Weaver) löydetään aluksestaan avaruudesta syväunikapselista. Pelastajien toimesta hän saa kuulla olleensa syväunessa 57 vuotta, joten aikaa on kulunut jo niin kauan että hänen matkalle lähdettyään 11-vuotias tyttärensä on kerennyt jo menehtymään suhteellisen vanhalla iällä.

Ripley joutuu tekemään selkoa erinäisille tahoille avaruusmatkastaan ja siitä miksi hän on aiheuttanut niin suuret tuhot omalla komennuksellaan. Hänen kertomuksiaan vaarallisista avaruuden muukalaisista ei oteta asiaankuuluvalla vakavuudella ja niinpä Ripley menettää toimilupiaan.

Vähän tämän jälkeen ääni kellossa jostain syystä kuitenkin muuttuu ja Ripley pyydetään mukaan neuvonantajan roolissa merijalkaväen joukkojen mukaan planeetalle jossa aikoinaan oli alieneita. Kuitenkin nyt siellä on jo useita kymmeniä ihmisperheitä eikä vaaraa pitäisi olla, mutta vähitellen käy ilmi että alienit eivät ole kadonneet minnekään ja pian käydään jälleen taistelua hengissä säilymisestä.

Ei-toivottu matkalainen ilmaantuu

Aliens-elokuvan julkaisusta tulee vierähtäneeksi tänä vuonna jo 34 vuotta, mutta vielä tänäkin päivänä se tuntuu tuoreelta ja toimivalta elokuvalta jota ajan hammas ei ole purrut armottomasti. Tämänkaltaisessa elokuvassa alieneiden ulkonäkö ja olemus on suhteellisen tärkeässä roolissa rakennettaessa tunnelmaa vastenmielisestä ja kammottavasta muukalaislajista, joten tätä tausta vasten peilaten oli ilahduttavaa havaita että erikoistehosteet eivät olleet menettäneet teräänsä vaan ne olivat yhä näyttävät.

Moniin nykyisiin toiminnallisiin sci-fi elokuviin nähden elokuvan ikä on kuitenkin helppoa havaita elokuvan rytmistä ja kasvutahdista. Siinä missä monessa modernissa elokuvassa siirrytään suhteellisen nopeasti toimintaan oli tässä ensin pidemmän aikaa tarinan ja miljöön rakentamista ennen kuin alkaa toiminnallinen osuus missä aseiden lippaita tyhjennetään kovemmalla tahdilla kuin LIDLissä alelaarin sandaaleita. Itse pidän enemmän tämänkaltaisesta hitaammasta tarinan rakentamisesta missä toiminnalliset osuudet saavat seesteisten osien luoman kontrastin vuoksi enemmän painoarvoa.

Pääsääntöisesti Aliens on jokaisella osa-alueellaan onnistunut teos, mutta silti itseäni kävi jonkin verran tympäisemään merijalkaväen sotilaiden kliseinen machoilu ja tosipaikan tullen epäonnistuminen. Myönnettäköön että en ole niin paljoa nähnyt tätä vanhempia elokuvia että osaisin arvioida olisiko tämä ollut häiritsevä piirre julkaisuvuotenaan, mutta näin vuonna 2020 katsottuna kyseiset hahmot tuntuvat lähinnä turhanpäiväisiltä täytteiltä joiden kohtalon voi jokainen katsoja melkoisella todennäköisyydellä arvata oikein.

Joidenkin hahmojen rasittavuudesta ja monin paikoin arvattavuudetaankin huolimatta Aliens on viihdyttävä elokuva joka jokaisen sci-fi-elokuvista pitävän on syytä nähdä ainakin kerran elämässään.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 8,3/10)

Leffalauantai: Vamps

Stacy (Krysten Ritter) ja Goody (Alicia Silverstone)

Vamps (IMDB) on Amy Heckerlingin ohjaama vampyyrikauhukomedia vuodelta 2012 jonka pääosarooleissa nähdään Krysten Ritter ja Alicia Silverstone.

Vampsin juonessa kerrotaan kahdesta nuoresta vampyyrista jotka opiskelevat ja elävät omaa erikoislaatuista elämäänsä. Poikkeuksellisesti nämä vampyyrit eivät juo verta ihmisistä vaan rotista ja muista pienistä jyrsijöistä. Elämä sujuu normaaleissa uomissaan kunnes Stacy tutustuu Joeyhyn (Dan Stevens) joka paljastuu van Helsingin suvun jäseneksi. Joey pitää isänsä uskomuksia vampyyreistä ainoastaan horinoina kunnes hän saa itse omin silmin havaita että tyttöystävänsä ei ole aivan tavallinen tallaaja.

Vampyyriyhteisössä järjesteään AA-kerhon kaltaisia tapahtumia jossa ryhmäterapiassa pidetään yhdessä huolta siitä että irtiotto ihmisveren juomisesta onnistuu. Stacyn ja Goodyn muuntanut kantavampyyri Cisserus (Sigourney Weaver) ei kuitenkaan näissä tapahtumissa käy ja erään kerran hän lahtaa ravintolassa isomman väkijoukon nälkäänsä. Tämän ja muiden tapahtumien seurauksena Goody ja Stacy päätävät kääntyä van Helsingin isäukon puoleen jotta Cisserus saataisiin pois pelistä.

Rotat toimivat näiden vampyyreiden ruokana

Vamps on luokiteltu IMDB:ssä kauhuksi, romantiikaksi ja komediaksi mutta kauhua tästä elokuvasta saa hakemalla hakea. Elokuva ei ole missään vaiheessa pelottava saati jännittävä vaan se on enemmänki puhtaan viihdyttävä kepeä hyvän mielen komedia. Se ei ole sellainen että siinä juurikaan tulisi naurettua, vaan lähinnä siinä on ainoastaan humoristinen pohjavire.

Elokuvan visuaalinen tyyli oli toimiva ja oman aikakautensa elokuvista hieman poikkeava. Jos olisi pitänyt veikata elokuvan valmistusvuotta olisin sijoittanut tämän lähemmäs 2000-luvun alkua johtuen sen värimaailmasta ja tunnelmasta. Roolisuoritukset olivat tasokkaita ja Alicia Silverstone ja Krysten Ritter sopivat kepeällä otteella tehtyyn vampyyrirooleihinsa hyvin.

Omaan makuuni Vamps toimi hyvin. Se on rento ja viihdyttävä elokuva vampyyritematiikalla eikä sen katsomiseen tai siitä pitääkseen tarvitse olla edes mikään vampyyrielokuvien suuri ystävä jotta siitä saisi jotain irti. Siitä ei kannata lähteä etsimään sen suurempaa sanomaa tai taiteellista ulottuvuutta vaan se kannattaa katsoa kepeänä viihde-elokuvana. Kaikesta hyvän tuulisesta otteestaan huolimatta mukana on myös hieman haikeaakin tunnelmaa joka toi tarinaan hieman lisää tunnetta.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,2/10)