Leffalauantai: Jaws (Tappajahai)

Jaws (IMDB) joka suomeksi on tunnettu nimellä Tappajahai on Steven Spielbergin ohjaama trilleri vuodelta 1975. Sen pääosarooleissa nähdään Roy Scheider, Rober Shaw, Richard Dreyfuss sekä Murray Hamilton. Elokuva pohjautuu Peter Benchleyn samaa nimeä kantavaan romaaniin.

Pienessä kylässä Amityn saarella nuori nainen menehtyy vedessä ollessaan. Kuoleman syytä tutkiessa käy esille että kuoleman on aiheuttanut suurikokoinen hai joka on käynyt naisen kimppuun. Paikallinen seriffi Brody (Roy Scheider) haluaisi laittaa rannat kiinni, mutta kylän pormestari Vaughn (Murray Hamilton) ei ole kovin innoissaan hänen ajatuksestaan sillä rantojen sulkeminen tarkoittaisi suurta budjettilovea pienen kylän talouteen.

Ranta pidetään avoinna ja turisteja saapuu tavalliseen tapaan paikalle eikä seuraavaa ruumista tarvitse kovinkaan kauaa odottaa. Väkeä saapuu kauempaakin haijahtiin ja pian hai on saatu pyydystettyä. Amityyn tullut meribiologi Hooper (Richard Dreyfuss) on kuitenkin vakuuttunut siitä että saaliiksi saatu hai ei ole kauhua rannoilla kylvänyt peto ja harmillista kyllä hänen arvauksensa osuu oikeaan.

Sheriffi lähtee yhdessä kylän tunnetun kalastajan Quintin (Robert Shaw) sekä meribiologi Hooperin kanssa haijahtiin etsimään suurikokoista valkohaita joka todellisuudessa on kaikkien tekojen takana.

Valkohaikin tarvitsee ruokaa

Jawsin tarina on mukavan yksinkertainen jotta sitä katsoessa voi hieman päästää aivojaan rentoutumaan, mutta samaan aikaan sen kuvaus ihmisten toiminnasta herättää ajattelemaan kuinka hyvin se valitettavan usein vastaa myös todellisuutta.

Ihminen kuolee vaarallisen eläimen tappamana ja peto on yhä vapaalla, mutta politisoinnin seurauksena tarvittaviin toimenpiteisiin ei haluta ryhtyä. Kun ongelma saadaan näennäisesti ratkaistua ei todellisuutta silloinkaan haluta kohdata vaan epämukava tietoisuus lakaistan mieluummin maton alle ja jatketaan turmion tiellä kulkemista. Lisäksi metsästämään lähtevien ihmisten laumakäytös yhdistettynä huolettomaan asenteeseen on omiaan kuvaamaan ihmisten käytösmalleja.

Tärkeimpien henkilöiden olemusta ja hahmoa avataan sopivasti että heistä saa jonkinlaista mielikuvaa rakennettua ilman että heidän piirteitään ja käytösmallejaan väännettäisi katsojalle rautalangasta.

Ohjauksellisesti Jaws on tyylikästä katsottavaa. Vaikka elokuvalle kertyy tänä vuonna ikää jo 46 vuotta ei sen tehosteet tunnu siitäkään huolimatta tarpeettoman vanhanaikaisilta vaan ne toimivat yhä tarpeeksi hyvin pitääkseen elokuvan tunnelman uskottavana.

Spielbergin Jaws on klassikkoelokuva joka on klassikkostatuksensa ansainnut aivan syystä.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 8,0/10)

Leffalauantai: Jurassic Park

Jurassic Parkin legendaarinen T-Rex-kohtaus

Jurassic Park (IMDB) on Steven Spielbergin ohjaama vuonna 1993 julkaistu toiminnallinen seikkailu/sci-fi. Pääosarooleissa nähdään Sam Neill, Laura Dern, Jeff Goldblum, Richard Attenborough, Ariana Richards, Joseph Mazzello ja nähdäänpä pienessä roolissa myös Samuel L. Jackson. Tarina nojaa Michael Crichtonin samaa nimeä kantavan romaanin pohjalle.

Tarinassa kerrotaan kuinka rikas vanha mies nimeltään Hammond (Richard Attenborough) on onnistunut tiedemiesten avustuksella rakentamaan aivan uudenlaisen huvipuiston minkä vetonaulana toimivat vuosimiljoonia sitten sukupuuttoon kuolleet dinosaurukset. Jotta kyseessä ei olisi vain huvipuisto missä esitellään näiden esihistoriallisten olentojen luita ja yleistä tietoa näistä kadonneista eläimistä, on Hammond tutkijoineen vienyt tieteen tekemisen pidemmälle ja herättänyt olennot jälleen henkiin nykyteknologian suomien kloonausmahdollisuuksien avulla.

Ennen paikan aukaisua puiston esittelykierrokselle tulee kaksi dinosaurustutkijaa Grant (Sam Neill) ja Ellie (Laura Dern), tiedemies Malcom (Jeff Goldblum), vakuutusyhtiön juristi Gennaro (Martin Ferrero) sekä Malcomin lapsenlapset Lex (Ariana Richards) ja Tim (Joseph Mazzello). Opastettu kiertoajelu ei kuitenkaan mene puistoa rakentaneiden suunnitelmien mukaan ja pian vierailijat saavat havaita turvatoimien pettäneen, aitojen sähköistyksien kadonneen ja dinosaurusten vaeltavan vapaasti saarella minne mielensä tahtoo.

Hammond, Ellie ja Grant

Jurassic Parkin julkaisusta on vierähtänyt 27 vuotta joten tämän voi alkaa laskemaan jo modernien klassikoiden kategoriaan. Julkaisuaikanaan Oscareillakin palkitut erikoistehosteet toimivat yhä tyylikkäästi eikä elokuvan ikää ole helppoa havaita niitä katsomalla.

Tämän elokuvan kohdalla on helppoa uppoutua tarinan vietäväksi ja ihailla massiivisia dinosauruksia niiden temmeltäessä saarella, mutta ilahduttavaa kyllä Spielberg ei ole luottanut pelkästään niiden vetovoimaan toimivan elokuvan synnyttämisessä vaan Jurassic Park on muutenkin elokuvallisessa mielessä mestariteos.

Erityisesti pidin tässä elokuvassa sen rytmistä ja tavasta kuinka sen tarinaan ja hahmoihin annetaan persoonaa ja syvyyttä vaihe kerrallaan. Hahmojen persoonista saa katsojana luotua nopeasti mielikuvat ilman että niitä on katsojalle rautalangasta väännetty.

Vaikka kyseessä onkin toimintaelokuva jonka pääosissa on dinosaurukset, on henkilöhahmojen rakentamisen ja rytmin merkitys valtava sillä hahmot ja heidän väliset suhteet antavat katsojalle jonkinlaista tarttumapintaa ja merkitystä jännittäviin kohtauksiin. Katsojana hahmoista välittää ja heidän kohtalonsa kiinnostaa, toisin kuin aivan liian monen muun elokuvan kohdalla.

Lex (Ariana Richards)

Ohjauksellisesti pidin kuinka Spielberg hallitsee tarinan rakentamisen ja katsojan koukuttamisen heti ensimetreiltä saakka. Aivan elokuvan alussa näytetään kohtaus mistä katsoja heti tietää että kohta jotakin tapahtuu. Sateinen sää, varovainen mutta myös uhkaava tunnelma ja vartijoiden kovat varotoimet kertovat katsojalle että on jotakin jonka vuoksi näin suureen varovaisuuteen ollaan ryhdytty. Pian tapahtuva onnettomuus missä ei kuitenkaan katsojalle vielä näytetä kuka tai mikä sen aiheutti on omiaan luomaan vetovoimaisen alun joka saa katsojan mielenkiinnon heräämään.

Pidin myös ohjauksessa tavasta kuinka katsojalle näytetään hahmojen ilmeiden ja eleiden kautta että pian tapahtuu jotakin mielenkiintoista. Katsojalle nostatetaan odotusta ja mielenkiintoa ennen varsinaisen kiinnostusta herättäneen asian näyttämistä.

Myös näyttelytyö oli kaikkien osalta hyvää ja uskottavaa, mutta erityisesti pidin Lexin (Ariana Richards) roolisuorituksesta. Tapa miten hän saa välitettyä näyttelyllään Tyrannosaurus Rexin kohtaamisen luoman jännityksen katsojalle on erinomainen osoitus toimivasta näyttelytyöstä.

Kokonaisuutena Jurassic Park on mestariteos joka on ansainnut paikkansa niin elokuvataiteen historiassa kuin myös allekirjoittaneen Suosituksia-sivulta (katso täältä).

Arvosana: 10/10 (IMDB: 8,1/10)

Leffalauantai: Schindler’s List (Schindlerin lista)

Emilie Schindler (Caroline Goodall) sekä Oskar Schindler (Liam Neeson)

Schindler’s List (IMDB) eli Schindlerin lista on Steven Spielbergin ohjaama vuonna 1993 julkaistu historiallinen biografinen draamaelokuva. Pääosissa nähdään Liam Neeson, Ben Kingsley sekä Ralph Fiennes.

Spielbergin filmatisointi pohjautuu Thomas Keneallyn vuonna 1982 julkaistuun Schindler’s Ark -nimiseen romaaniin joka myöhemmin on kuitenkin tullut tunnetuksi myös Schindler’s List -nimellä.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan. Tarinassa kuvataan juutalaisten aseman asteittaista heikentymistä ja päätymistä keskityisleireille kansallissosialistien hallinan alaisuudessa. Pääosaa elokuvassa kuitenkin näyttelee saksalainen liikemies Oskar Schindler (Liam Neeson) joka omilla toimillaan onnistuu pelastamaan tuhoamisleireiltä yli 1100 juutalaista.

Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Sen tarinankerronta ja tunnelman rakentaminen on erinomaista tasoa, näyttelytyö on vakuuttavaa ja visuaalinen tyyli on toimivaa. Elokuvaa katsoessa useammassa paikassa unohtuu että kyseessä on elokuva eikä dokumentti joka on tämänkaltaisessa filmatisoinnissa ainoastaan positiivinen piirre, sillä se lisää kuvauksen vaikuttavuutta katsojalle.

Poikkeuksellista elokuvan visuaalisessa tyylissä on sen lähes kokonaan mustavalkoinen ilmaisu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Lisäksi merkittävästi keskimääräistä elokuvaa pidempi 3 h 15 min kesto saa sen erottumaan valtavirrasta. Ilahduttavaa kyllä kesto ei tuntunut pitkältä eikä pitkäveteiseltä missään vaiheessa joka on hatunnoston arvoinen suoritus.

Vaikka tarinan tapahtumat ovatkin synkkiä ja osa ihmiskunnan häpeällistä historiaa, jättää Schindlerin lista kuitenkin katsojalleen lopulta suurempana viestinään kuvauksen myös siitä hyvyydestä johon ihmiset myös kykenevät kaiken pahuudenkin keskellä. Yksikin oikeamielisesti toimiva ihminen voi oikeassa paikassa muuttaa historian kirjoissa paljon asioita hyväksi.

Myös Oskar Schindlerin kuvaus on toteutettu maanläheisesti liikoja kaunistelematta. Hänestä ei rakenneta kuvaa pyhimyksestä joka aina toimisi oikein ja oikeamielisesti, vaan sijaa jätetään myös hänen taipumuksilleen väkevien naukkailuille ja vieraissa juoksemiselle.

Kokonaisuutena tämä elokuva on ehdottomasti näkemisen arvoinen mestariteos. Omassa elokuvamaussani Schindlerin lista meni suoraa Suosituksia-sivulle.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 8,9/10)