Tag: Tony Todd

  • Elokuva: Night of the living dead

    Night of the living dead on vuonna 1990 julkaistu elokuva minkä ohjauksesta on vastannut Tom Savini. Elokuva on uudelleenfilmatisointi samaa nimeä kantaneelle vuoden 1968 zombiefilmille.

    Barbara (Patricia Tallman) saapuu yhdessä veljensä kanssa kauas syrjäseuduille heidän äitinsä haudalle. Vaikka molemmat ovatkin jo pitkälle aikuisuuteen ehtineitä pelottelee veljensä silti Barbaraa hautausmaalle saapuessa ja siellä ollessaan matkien zombeja, eläviä kuolleita. Hautausmaalla he saavat huomata että tarinoissa onkin perää ja pian veljensä tekeekin jo tuttavuutta kuoleman kanssa. Barbaran pako vie hänet läheiseen taloon missä pian usean muun entuudestaan vieraan elossa olevan ihmisen kanssa he koettavat selviytyä yöstä zombien saapuessa suurenevina joukkoina taloa piirittämään.

    Alkumetreistä asti katsojalle annetaan jo vihiä siitä mitä tuleman pitää, mutta tästäkin huolimatta varsinaisen toiminnan alkuun on yllättävän lyhyen verran matkaa. Alun paon jälkeen vietetään hieman seesteisempää vaihetta jonka aikana nähdään myös muiden taloon tulevien henkilöiden mukaantuloa vähän kerrallaan. Elossa olevien ihmisten keskeinen dynamiikka käy nopeasti katsojalle selväksi ja hahmojen luonteenpiirteet nousevat esiin niin että jokaisesta muodostuu mielikuva minkälainen persoona on kyseessä. Tämä on hyvä, sillä vaikka henkilöt ovat paikoitellen korostetunkin erilaisia antaa se paljon enemmän tunnetta ja uskottavuutta kriisiin jonka he yhdessä kokevat.

    Yksittäisiä säikäytyskohtauksia on siellä täällä, mutta missään vaiheessa niitä ei ole liiallisen paljoa että ne kävisivät puuduttamaan. Mikäli elokuvia on katsonut paljon niin tuskin mikään näistä säikäyttämiseen tarkoitetuista yllättävistä kohdista onnistuu yllättämään tai säikäyttämään, mutta tämän tyylilajin filmatisointi ilman tällaisia kohtauksia jättäisi tunteen siitä että jotain olennaista puuttuu.

    Vaikka juoni onkin uskomattoman yksinkertainen on tästä hyvin rakennetulla tunnelmalla ja tasapainoisella toteutuksella saatu tehtyä toimiva ja viihdyttävä zombie-elokuva. Se on aavistuksen brutaali herkemmille katsojille, mutta uudempiin elokuviin tottuneille ei kovinkaan hätkäyttävää tasoa.

    Elokuvan loppu oli kiehtova ja ajatuksia herättävä, sillä aivotoiminnaltaan puutteellisten zombien ja elossa olevien zombeista itsellensä typerää viihdettä hankkineiden punaniskojen samankaltaisuus julmuudessa ja typeryydessä ei lopulta tee edes kovin suurta eroa näiden kahden joukon välillä.

    Omaan makuuni tämä oli viihdyttävä elokuva jonka katsoo helposti useammankin kerran.

  • Leffalauantai: Minotaur (Minotaurus)

    Theon roolissa ja tonnin seteli -ilmeessä nähdään Tom Hardy

    Minotaur (IMDB) eli suomalaisittain Minotaurus on vuonna 2006 julkaistu toiminnallinen seikkailufantasia. Sen on ohjannut Jonathan English ja sen pääosarooleissa nähdään Tom Hardy, Michelle Van Der Water ja Tony Todd.

    Kauan aikaa takaperin ihmiskunnassa tehtiin paljon vääryyttä ja niinpä ihmisten luonnottomien aivoituksien seurauksena ihminen lisääntyi härän kanssa muodostaen tästä seuranneesta syntymästä myyttisen pedon Minotauruksen. Sukupolvien ajan tälle vertoa himoitsevalle olennolle uhrattiin pienen kylän nuoria ihmisiä pääosin vastoin heidän tahtoaan.

    Minotaurukselle uhreja hakevat soturit saapuvat jälleen kylään, mutta tällä kertaa kaapattujen uhriksi joutuvien joukkojen sekaan ujuttautuu myös Theo (Tom Hardy) joka lähtee etsimään aikaisemmin uhrilahjaksi joutunutta mielitiettyään jonka hän yhä uskoo olevan elossa. Monet uskovat Minotauruksen olevan jumala jota ei voi tappaa, toiset taas uskovat että kyseessä on olento jonka voi päästää päiviltä ja tähän vaihtoehtoon myös Theo uskoo lähtiessään ottamaan mittaa tästä pedosta.

    Raphaella (Michelle Van Der Water) lämmittelemässä Minotaurukselle meneviä uhreja

    Minotauruksen myytti kuten muukin mytologia on aihepiiri mikä itseäni yleisellä tasolla kiehtoo, joten lähtökohdat tarinalle on hyvät. Harmillista kyllä mielenkiintoinen myytti kiintoisalla elokuvan alulla ei jaksa kuitenkaan kantaa läpi filmatisoinnin sillä pian katsoja joutuu kohtaamaan keskinkertaisuuden iskun vasten kasvoja.

    Tarinan protagonistilla Theolla on selkeä vaikkakin kliseinen insentiivi lähteä kaapattaviksi joutuneiden joukkoon pelastamaan kauan sitten kaapatuksi joutunutta rakastaan. Ajatuksen tasolla kyse on hienosta uskosta rakkauteen ja siitä kuinka sankari saapuu pelastamaan rakastettunsa pahan pedon kourista, mutta lopulta toteutus onnistuu laimentamaan sankaritarinan tarpeettoman merkityksettömäksi. Tunne rakkauden innoittavasta taustavoimasta jää puuttumaan ja tarinan konspetin tajuaa ainoastaan rationaalisella tavalla, mutta sitä ei tunne emotionaalisesti millään muotoa.

    Eniten kuitenkin kritiikkiä elokuvalle on annettava sen yrityksestä olla tarpeettoman paljon liian monelle olematta lopulta juuri kenellekään mitään. Päätarinan ympärillä on merkityksettömän tuntuisia täytehenkilöitä joiden rooli elokuvassa tuntuu vain turhalta lisämausteelta jolla pyritään peittämään mautonta pääruokaa. Hahmot ovat pääpiirteittäin vain hahmoja joilla on tunnesiteitä toisiaan kohtaan mutta joiden tunnesiteet eivät saa sidottua katsojaa missään vaiheessa mukaan naruihinsa. On helppoa ymmärtää mitä näiden hahmojen suhteilla on pyritty katsojalle viestittämään, mutta harmillisesti tunne ja merkitys katoaa täysin jättäen hahmot vain etäisiksi täytehahmoiksi joita ilmankin olisi elokuvan voinut katsoa.

    Vaikka tästä on paljon löydettävissä kritiikkiä, on tässä silti toimiviakin piirteitä. Sen visuaalinen ilme ja efektit ovat tarpeeksi toimivaa tasoa vaikka antavatkin hieman tuntua pienemmän budjetin elokuvasta. Silti ne ovat kautta linjan toimivia siinä missä musiikitkin.

    Kokonaisuutena ei tämä ollut omaan makuuni kuitenkaan huono elokuva, mutta ei se missään vaiheessa hyväkään ole. Se on tusinaelokuva jonka katsoo kerran ja katsottuaan sen muistaa katsoneensa ainakin muutaman viikon verran, mutta tämän jälkeen se luultavasti jo hautautuu muistojen syövereihin jättäen ainoastaan ohuen muistijäljen siitä että tämä on joskus verkkokalvojen kautta tietoisuuteen saakka kulkeutunut.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 00000 annettuun ääneen”]3,6/10[/simple_tooltip])