Aleksin Blogi

Tag: Uskonto

  • Kirja: Ellen White – Suuri taistelu

    Suuri taistelu (alkuperäinen nimi <em>From Here to Forever</em>) on amerikkalaisen Ellen Gould Whiten kirjoittama hengellinen teos.

    En löytänyt varmaa tietoa milloin kirja on ensimmäisen kerran julkaistu, mutta ilmeisesti alkuperäinen teos on nähnyt päivänvalon kirjan muodossa ulkomailla vasta vuonna 1982. Tämä tuntuu omaan korvaani hieman erikoiselta, sillä Ellen White itse kuoli jo vuonna 1915 (lue täältä), mutta ainakin tämä lukemani painos on vuodelta 2015 ja sen on kustantanut Media7 Julkaisut. Sivuja kirjassa on 446, vaikkakin sivu 428 on viimeinen varsinainen sivu ja loput on lähteitä ja liitteitä.

    Suuri taistelu kertoo monista historiallisista tapahtumista ja niissä toimineissa hengellisistä vaikuttimista. Esimerkiksi teoksesta löytyy paljon juttua katolisen kirkon epäterveistä ja suorastaan vaarallisista opeista ja toimintamalleista historiassa, protestanttisuuden alkuvaiheista, Lutherin ajamasta uskonpuhdistuksesta ja protestanttisen suuntauksen kasvusta ja paljon kirjassa on kerrottu myös adventtikirkon historiaan vaikuttaneista tapahtumista.

    Mikäli Ellen White – tai Ellen G. White kuten hänestä monesti kuulee puhuttavan – ei ole tuttu lainkaan, on häntä yleisesti seitsemännen päivän adventistien piireissä pidetty profeettana. Whiten oma vaikutus ilmeisesti adventtikirkon historiassa on alussa ollut vähäistä sillä teologiset suuntaviivat on muodostunut jo ennen hänen vaikutustaan, mutta myöhemmin hänen kirjoitukset ovat nousseet arvostetumpaan asemaan ja Raamatun Sanoma -vihkossa (lue täältä) on todella paljon viittauksia hänen kirjoituksiinsa.

    Raamattua (+ toki myös jonkin verran Koraania, Mormonin kirjaa yms.) lukuunottamatta en ole muistaakseni aikaisemmin lukenut mitään hengellistä tai teologista kirjallisuutta joten on hieman vaikea sanoa suoraan mitä mieltä tyylillisesti tästä kaikesta olin. En siis tiedä tämän tyylilajin kirjoja enkä osaa peilata oliko tämä tavallinen vaiko tavallisuudesta poikkeava omassa lajityypissään, onko näissä normaalistikin kerrottu paljon historiaa ja Raamatun tulkintoja vuosien varrelta.

    Kuitenkin kokonaisuutena pidin tästä teoksesta. Siinä oli paljon tekstiä jonka kautta opin historiaa eri suuntauksista, sain paremmin ymmärrystä mistä juontaa juurensa monien kohtalaisen negatiivinen asenne katolilaista opetusta kohtaan sekä ilahduttavasti sai lukea myös niistä maailmanlopun ennustuksista joihin milleristit uskoivat ja jotka nyt jälkeenpäin on helppoa tietenkin huomata menneen selvästi pieleen. Pidän siitä että historian tapahtumista kerrotaan turhia kaunistelematta, olipa ne sitten hyviä tai huonoja. Pieleen menneet lopun ajan ennustukset ovat osa historiaa jota milleriläisillä on ollut eikä sitä ole tarvetta kaunistella.

    Koska kyseessä on hengellinen teos, on kirjassa paljon myös sellaista mistä on vaikea sanoa juuri mitään. Se joko on niin, tai sitten ei. Esimerkiksi enkelien läsnäolo erilaisissa historian hetkien tapahtumissa on asia mitä en voi todistaa puolesta enkä vastaan joten ne joko uskoo tai sitten ei. Kuitenkaan mitään sellaista ei kirjassa pistänyt ainakaan itselläni silmään mistä olisi tullut tunnetta että kyseessä olisi harhaoppi tai eksytys Raamatun sanomaan peilattuna, joten en näe mitään syytä miksi en tutustuisi jatkossa Whiten muuhunkin kirjallisuuteen.

  • Joensuun adventtikirkko tuli koettua

    Joensuun adventtikirkolta

    Lähdin viime viikon lopuilla kotiseuduille Itä-Suomeen reissuun ja koska olin siellä sapattina päätin lähteä katsomaan minkälainen seurakunta adventtikirkolla on Joensuussa.

    Kuten jotkut tietävät olen viime vuoden puolelta saakka käynyt Helsingissä Annankadun adventtikirkolla (lue täältä), mutta muissa Suomen adventtikirkoissa en ole aikaisemmin jumalanpalveluksessa käynyt joten oli sitä taustaa vasten kiintoisa käydä katsomassa poikkeaako Helsingin seurakunta radikaalisti Joensuusta. Yhden käynnin perusteella ei ainakaan voisi sanoa että olisi poikennut.

    Ikäjakauma oli viime sapattina ainakin itseäni vanhempaa ikäpolvea, nuoria tai nuoria aikuisia oli vain yksittäisiä. Väkeä oli arviolta noin 20-30 eli ei mitenkään paljoa.

    Siinä missä Annankadulla Raamatun tutkiskelu on ennen varsinaista jumalanpalvelusta oli Joensuussa järjestys toinen; ensin pidettiin jumalanpalvelus joka alkoi jo kello 10 jonka jälkeen kello 11-12 oli Raamatun tutkiskelu.

    Tutkiskelu hoidettiin myös toisella tapaa. Annankadulla lähes aina jakaudutaan pienempiin ryhmiin joissa keskustellaan edellisen viikon vihkon aiheesta mutta ainakin tällä kertaa Joensuussa hoidettiin tutkiskelu siten että edessä oli yksi johtamassa tutkiskelua, käytiin viikon aihetta läpi, luettiin vihkosta pätkiä ja lisäksi tietenkin varsinaisia Raamatunpaikkoja.

    Mikäli adventistien Raamatun tutkiskelu ei ole konseptina tuttu tarkoittaa se siis sitä, että viikolla on Raamatun Sanoma -vihkossa aiheita joita sitten seuraavana sapattina yhdessä seurakuntalaisten kanssa tutkitaan. Vihko on fyysisesti tilatttavissa, mutta sen löytää myös ilmaiseksi Internetistä (katso täältä).

    Käytännön tasolla jumalanpalvelus oli toimituksena erilaisessa muodossa kuin omassa kotiseurakunnassani (kuulun kyllä luterilaiseen kirkkoon, mutta varsinaisena kotiseurakuntana pidän Annankadun adventtikirkkoa) mutta silti hyvin samankaltainen ja tervehenkinen. Ilahduttavan paljon (käsittääkseni) vieraileva puhuja luki kohtia Raamatusta aiheensa tueksi.

    Kokonaisuutena kokemus käynnistä oli mukava ja voin hyvin kuvitella tulevani tänne toisenkin kerran mikäli sapattina olen maisemissa 🙂

  • Juhannus ja viikonloppu takana

    Juhannusilta Kopussa

    Viikonloppu jäi taakse ja juhannus tuli nähtyä ja koettua hyvässä seurassa yhdessä seurakunnan väen kanssa. Juhannuksena oli Kopussa Nummelan puolella aktiviteettina rentoa hengailemista joten lähdin myös itse sinne iltaa viettämään. Joskus viiden maissa paikalle saavuin ja hieman vajaa puolen yön ajelin takaisin kotio joten siinä juhannus mukavasti meni rennosti hengaillen.

    Juhannusviikonloppu oli muutenkin mukavan toiminnan täyteinen. Sapattina kävin ensimmäistä kertaa koronasulkujen jälkeen jumalanpalveluksessa myös paikan päällä. Loppuilta meni rennosti hönöttäen kotona.

    Sunnuntaina sitten tein kaverini kanssa reissun Tampereelle. Kaveri tuli aamusta joskus yhdentoista maissa luokseni missä hörppäsimme kahvit ja hieman ennen puolta päivää käänsimme Minin keulan kohden Pirkanmaata. Tampereelle tuli lähdettyä kaverini kanssa moikkaamaan yhteistä kaveripariskuntaa sekä tietenkin heidän poikiaankin.

    Päivä meni mukavasti Tampereella ja illasta joskus puolen yhdentoista maissa palailin takaisin kotiin. Mukava ja toiminnantäyteinen viikonloppu sosiaalisissa merkeissä siis 🙂

  • Kävin Annankadun Adventtikirkolla

    Annankadun Adventtikirkko kadulta katsottuna

    Yleistä

    Kävin eilen Helsingissä Annankadulla sijaitsevassa Adventtikirkossa kuuntelemassa minkälaista ja millä tapaa ilmaistua opetusta siellä on. En ole koskaan elämässäni käynyt yhdessäkään adventtikirkossa joten oli mielenkiintoista lähteä täysin pystymetsästä katsomaan minkälainen paikka on kyseessä.

    Adventismista ei ole muutenkaan allekirjoittaneella paljoa tietoa, mitä nyt yleisesti suurimmat suuntaviivat oli tiedossa. Wikipedian tietojen mukaan adventistit ovat protestanttisia kristittyjä ja sana adventisti tarkoittaa henkilöä joka odottaa Kristuksen pikaista toista tulemista.

    Käytännön tasolla suurimmat erot luterilaiseen oppiin käsittääkseni ovat siinä että sapattia vietetään lauantaisin (kuten myös Herran Kansa viettää) sekä kastetapana on uskovain kaste eikä lapsikaste, eli aivan kuten mm. Helluntaiseurakunnalla, Vapaakirkolla ja Herran Kansalla.

    Teologisesti mielenkiintoinen poikkeama luterilaisuudesta on helvettikäsityksen eriävyys. Siinä missä oman käsitykseni mukaan luterilaisuudessa kuten suurimmassa osassa muistakin kristinuskon suuntauksista uskotaan ikuiseen helvettiin uskotaan adventismissa annihilaatio-oppiin eli siihen että helvetti ei ole ikuinen kärsimys ja että tietyn ajan jälkeen siellä olevat sielut katoavat eivätkä jatka iankaikkista kärsimystä. Jehovan Todistajilla taitaa olla myös samankaltainen ajattelutapa tästä jos en aivan omiani muistele.

    Vaikka olen itse luterilainen on oma teologinen käsitykseni helvetistä kuitenkin lähempänä annihilaatio-oppia.

    Jumalanpalvelus ja Raamatun opetustuokio

    Tapahtuma alkoi seurakunnassa kello 11 mutta olin noin 10:30 jo paikan päällä koska en tiennyt kauanko aikaa menee paikalle löytämiseen jne. Ei selkeästikään niin paljoa kuin olin varannut matkaan aikaa.

    Ennen jumalanpalvelusta oli Raamattu-opetusta jossa käytiin läpi joitain Raamatun jakeita ja seurakuntalaiset yhdessä jonkun puhujan johdolla sitten keskustelivat. Tämä oli mielenkiintoinen toimintamalli, koska siinä oli opetusta mutta myös vuorovaikutusta seurakuntalaisten välillä.

    Varsinainen jumalanpalvelus alkoi muistaakseni noin kahdentoista maissa. Tällä kertaa puhujana oli Pieksämäeltä tullut puhuja, en ole varma oliko hän siis kyseisen seurakunnan pastori vai joku muu. Oli miten oli, saarna oli mielenkiintoinen ja senkin aikana luettiin useammasta kohdasta Raamattua. Puhe oli hyvä ja mielenkiintoinen.

    Loppupäätelmät

    Kokonaisuutena adventtikirkon tapahtumasta jäi hyvät mielikuvat. Opetus oli ainakin eilen tolkullista eikä mitään vouhkaamista, ihmiset tulivat myös juttelemaan ja sain udella heiltä tarkemmin seurakunnan toiminnasta ja nuorten aikuisten (ikäluokka siis n. 30 hujakoilla) kanssa tuli vielä lähdettyä syömään tapahtuman jälkeen.

    Mielenkiintoinen kokemus ja luultavasti tulen käymään useammankin kerran kuuntelemassa opetusta jotta voin muodostaa paremmin mielikuvat niin opetuksesta kuin seurakunnastakin.

  • Leffalauantai: Satanic

    Alice (Sophie Dalah)

    Satanic (IMDB) on amerikkalainen Jeffrey G. Huntin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2016. Sen pääosissa nähdään Sarah Hyland, Steven Krueger, Justin Chon, Clara Mamet sekä Sophie Dalah.

    Elokuvan tarinassa neljän nuoren joukko on lomailemassa. Yhdellä mukana olevista nuorista on jonkinmoista yleistä kiinnostusta satanismiin, okkultismiin ja yleisesti pimeää puoleen ja näinpä he käyvät Los Angelesissa ollessaan myös Saatanan kirkon edessä ottamassa itsestään poseerauskuvia, käyvät sellaisten talojen ulkopuolella joissa on tapahtunut murhia, pyörähtävät kaupassa missä myydään okkultistista kirjallisuutta ja vuokraavat kaiken lisäksi myös yösijakseen sellaisen hotellihuoneen jossa yksi saatanalliseen rituaaliin osallistunut nainen on tappanut aikoinaan itsensä.

    Okkultistisessa kaupassa asioidessaan he saavat huonoa palvelua ja heidät viskataankin myyjän toimesta myös pihalle kaupasta. Nuoret päättävät myöhemmin lähteä varjostamaan myyjää ja liikkeen suljettua nuoret lähtevät seuraamaan häntä autollaan. Lopulta he päätyvät sivuun kaupungista epämääräisen talon pihaan. Nuoret saavatkin pian olla todistamassa jonkinmoista saatanallista rituaalia missä alastoman nuoren naisen edessä on mies veitsen kanssa ja tilanne näyttää menevän uhkaavaan suuntaan.

    Elise (Clara Mamet), Chloe (Sarah Hylund), David (Steven Kruger) kuuntelevat Sethiä (Justin Chon)

    Tilanne selviää ja kaikki pääsevät elossa pois. Kuitenkin myöhemmin uhrimenoissa mukana olleen naisen, Alicen, ja nuorten joukon tiet kohtaavat uudemman kerran ja Alice liittyy heidän pyynnöstään mukaan seuraan. Illan mittaan selviää että Alicella tuntuu olevan enemmänkin tietoa ja kiinnostusta pimeän puolen voimia kohtaan ja pian pentagrammeja jo piirrelläänkin seinille ja ensimmäinen uhri pääsee elämästään. Vähitellen tilanne alkaa käymään pelottavaksi ja vaaralliseksi kaikille muillekin mukana olleille.

    Satanic oli omalla tapaansa mielenkiintoinen kauhuelokuva. Sen aihepiiri ja tematiikka on kiehtova ja siitä olisi voinut helposti saada pelottavankin elokuvan aikaiseksi mutta tämän elokuvan kohdalla pelottavuus on alusta loppuun asti turvallisen kaukana katsojasta. Se ei pelota eikä säikäytä missään vaiheessa eikä se onnistu missään vaiheessa luomaan edes painostavaa tai jännittävää tunnelmaa.

    Omaan makuuni elokuva oli kuitenkin omalla tapaansa viihdyttävä, luultavasti sen mielenkiintoisen aihepiirin ja lajityypistään poikkeavan tyylin vuoksi. Pääpiirteittäin pidin juonesta ja siitä kuinka pimeyden voimien viehättävyydestä kiinnostunut nuorikin menettää kiinnostustaan aiheeseen siinä vaiheessa kun syvemmällä siinä mukana oleva henkilö astuu mukaan kuvioihin ja näyttää pimeän puolen.

    Toinen mistä tässä elokuvassa pidin oli sen tavallista mielenkiintoisempi kuvaus satanisteista sekä saatananpalvojista. Paikoitellen toki jäi miettimään tietävätkö tekijät edes näiden kahden eroa, mutta tästäkin huolimatta pidin siitä kuinka näihin asioihin sotkeutuneet ihmiset kuvattiin täysin toisin kuin perinteisemmin on tottunut näkemään. Monessa mielessä kuvaus saatananpalvojasta tuntui paljon realistisemmalta kuin muissa näkemissäni elokuvissa joka on sinänsä plussaa.

    Chloe (Sarah Hyland)

    Vaikka elokuvassa oli monia hyviä puolia niin kokonaisuutena se kuitenkin jättää kaipaamaan jotain edes etäisesti jännittävää tai pelottavaa tunnelmaa. Tällaisenaan se on ainoastaan elokuva jonka kyllä katsoo mutta jota on vaikea mieltää edes kauhuelokuvaksi.

    Kaiken kaikkiaan kyseessä on keskinkertainen elokuva jossa olisi ollut paljon potentiaalia mutta joka ei missään vaiheessa lunasta niitä mahdollisuuksia joita sillä olisi ollut käytettävissään. Lisäksi elokuvan loppuvaiheet latistavat hieman kokonaisuutta mutta onneksi ei kuitenkaan pilaa koko tarinaa.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 5171 annettuun ääneen”]3,7/10[/simple_tooltip])