Aleksin Blogi

Tag: Veronica Cartwright

  • Leffalauantai: Alien (Alien – Kahdeksas matkustaja)

    Alien on alkuvaiheillaan kohtalaisen pienikokoinen vastus

    Alien (IMDB) on vuonna 1979 julkaisti sci-fi-kauhuelokuva jonka on ohjannut Ridley Scott. Sen pääosissa nähdään Sigourney Weaver, Tom Skerritt sekä Ian Holm.

    Nostromo on kaupallinen avaruusalus joka on palaamassa maahan. Miehistö on ollut syvässä unessa, mutta heidät herätetään jo paljon aikaisemmin ennen kuin he ovat palaamassa maan läheisyyteen. Syy herätykselle selviää, sillä heidän aluksensa on ottanut vastaan signaaleja avaruudesta mitä miehistön täytyy lähteä tarkistamaan mistä se on peräisin. Signaali vaikuttaa olleen varoitus, mutta siinä vaiheessa kun asia on selvinnyt on jo liian myöhäistä sillä tutkimusmatkalla vieraalla planeetalla oleville miehistön jäsenille on jo selvinnyt sama asia oman kokemuksen kautta. Yksi miehistön jäsenistä on kohdannut alienin joka pääsee karanteenisäädösten rikkomusten tähden alukseen sisälle kohtalokkain seurauksin.

    Alien on lajityyppinsä klassikko, eikä syyttä. Sen tarina on hyvä, näyttelytö toimii, efektit näyttävät asiallisilta vielä vuonna 2025 ja tunnelman rakentaminen on jotain josta moni muu elokuva voisi ottaa oppia. Lisäksi Sigourney Weaverin roolihahmo Ripley on merkittävästi parempi kuin suurin osa – ellei jopa kaikki – modernimpien elokuvien naishahmot joista on pyritty tekemään ajan hengen mukaisesti sankarillisia toimijoita. Ironista onkin että ennen tämänkaltaista kulttuurillista muutosta on hyviä naispääosia osattu tehdä jopa paljon paremmin kuin nykyään.

    Tarina etenee pitkän matkaa miellyttävän verkkaisella tahdilla ilman tarpeetonta toimintaa. Rauhallisen alun aikana juonta rakennetaan koko ajan tasaisen varmalla tahdilla eikä se jää junnaamaan missään vaiheessa tarpeettomasti. Verkkaisen kuljetuksen ansiosta kaikista olennaisimmista henkilöistä ja heidän välisestä dynamiikastaan saa katsojana hyvin kiinni.

    Vaikka alku onkin rauhallista tarinan rakentamista, toiminnan vauhti kyllä kiihtyy loppua kohden. Jännitystä pidetään yllä hyvin, sillä asioita ei näytetä liiaksi vaan jätetään sijaa katsojan omalle mielikuvitukselle.

    Juonessa on hyviä ja yllättäviä koukkuja, sillä eräästä miehistön jäsenestä selviää vasta suhteellisen myöhäisessä vaiheessa jotakin olennaista mikä selittää hänen toimintaansa.

    Monessa elokuvassa ns. jump scare -kohtaukset, eli kohtaukset missä jotain yllättävää tapahtuu säikäyttäen katsojan (tai usein ainoastaan yrittäen säikäyttää) on toteutettu rasittavalla tavalla. Monissa filmeissä tätä keinoa käytetään aivan liikaa ja liian ennalta arvattavalla tavalla, mutta Alienissa nämä kohtaukset on toteutettu tyylillä eikä niitä ole liikaa.

    Visuaalinen puoli on vieläkin tyylikästä katsottavaa. Efektit on toimivia, valaistus on miellyttävää ja miljöö tukee hienosti tarinan tunnelmaa, sillä vaarallisen alienin mahdollinen kohtaaminen ahtailla ja hämärillä avaruusaluksen käytävillä on jännittävämpää kuin suuressa ja avoimessa tilassa.

    Kokonaisuutena Alien on lajityyppinsä helmi ja on ansainnut paikkansa Suosituksia-sivullani.

  • Leffalauantai: Invasion of the Body Snatchers (Ihmispaholaiset)

    Matthew Bennelin roolissa nähdään Donald Sutherland

    Philip Kaufmanin ohjaama Invasion of the Body Snatchers (IMDB) joka suomennettuna kulkee nimellä Ihmispaholaiset on vuonna 1978 julkaistu sci-fi-kauhuelokuva. Pääosarooleissa nähdään Donald Suhterland, Brooke Adams, Jeff Goldblum sekä Veronica Cartwright.

    Elizabeth (Brooke Adams) huomaa eräänä päivänä että hänen avopuolisonsa ei vaikuta olevan enää oma itsensä. Ulkoisesti hän kyllä on samanlainen kuin ennenkin, mutta jollain tapaa hän on täysin eri ihminen. Hän kertoo tästä työtoverilleen Matthewille (Donald Sutherland) mutta tämä ei vaikuta asiasta täysin vakuuttuneelta. Pian sen jälkeen Matthewin käydessä pesulassa hän saa myös siellä töissä olevalta henkilöltä kuulla samankaltaista juttua kuinka työntekijän vaimo ei ole enää sama ihminen.

    Vähitellen tapauksia tulee useampiakin ja muutkin ihmiset alkaavat havaitsemaan että heidän läheisensä eivät ole enää oma itsensä. Ulkoisesti he vaikuttavat samanlaisilta, mutta kaikki tunteet puuttuvat ja he ovat vain kuin kuori siitä mitä he tavallisesti ovat olleet.

    Elizabeth Driscollin hahmoa esittää Brooke Adams

    Vieraalta planeetalta tullut kasvi joka leviää ympäriinsä ja synnyttää sisällään ihmisten klooneja on mielenkiintoinen konsepti joka on tässä elokuvassa myös toteutettu hyvin. Tarina ja sen filmatisointi toimii alusta loppuun saakka hyvin eikä käy missään vaiheessa pitkäveteiseksi.

    Kaikki elokuvalliset peruselementit on kohdallaan eikä ajan hammas ole päässyt puraisemaan ikävästi edes erikoistehosteisiin. Tietenkään tehosteet eivät ole samaa tasoa kuin mitä ne tänä päivänä ovat, mutta tässäkin ne ovat vielä toimivia ja viihdyttävät katsoa.

    Kokonaisuus on viihdyttävä ja mielenkiintoinen, mutta itse olisin ehkä hieman kaivannut tarinaan lisää avaamista siitä miten ja miksi asiat tapahtuivat. Myönnettäköön että elokuvissa joissa tarinaa avataan enemmän helposti mennään jo tarpeettoman pitkälle selittämisessä ja rautalangasta vääntämisessä jolloin lopputulos luultavasti on turhauttavampaa katsottavaa kuin se että jää muutamia kysymyksiä sopivasti avoimeksi.

    Vaikka tämän filmatisoinnin julkaisuvuotena on nähty myös Sci-Fi-elokuvien kulttiklassikko Alien on mukavaa huomata että samalle vuodelle on teatterihin saatu myös toinen vähintäänkin keskivertoa parempi sci-fi-elokuva tehtyä joka on kestänyt hyvin ajan kulua pysyen näkemisen arvoisena elokuvana.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 54 854 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])