Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 1951 elokuva

  • Elokuva: The African Queen

    The African Queen eli Afrikan kuningatar on vuonna 1951 julkaistu romanttinen seikkailuelokuva. Sen on ohjannut John Huston.

    Rose (Katherine Hempburn) ja Samuel (Robert Morley) ovat Afrikassa lähetystyössä kun eräänä päivänä vuonna 1914 paikalle saapuvat saksalaiset sotilaat ja polttavat kylän jossa he työskentelevät. Mies sairastuu tapauksen jälkeen ja menehtyy. Paikalle tulee pian heille postia kuljettanut tuttu mies, Charlie (Humphrey Bogart), jonka kanssa Rose lähtee pois hänen pienellä Afrikan kuningatar nimeä kantavalla jokilaivallaan. Vaikean ja vaarallisen matkansa aikana heidän välinsä kasvavat vähitellen rakkaudeksi.

    Afrikan kuningatar on komediallisia elementtejä sisältävä tarina missä kahden täysin erilaisesta taustasta tulevan ihmisen tiet kohtaavat odottamattomalla tavalla. Kummatkin ovat itsenäisiä ja yksin pärjääviä henkilöitä tahoillaan ja heidän luonteensa ovat hyvin erilaisia, mutta jokimatkan varrella tapahtuva rakastuminen muovaa heitä kumpaakin parempaan suuntaan ja yhdessä heistä tulee vahvempia kuin kumpikaan olisi yksin.

    Tarina itsessään on ennalta arvattavaa romanttista elokuvaa, mutta ympäristö mihin tapahtumat sijoittuvat on hieman harvinaisempi. Lisäksi juonessa on viittauksia todellisen elämän tapahtumiin ja siinä sivutaan myöskin maailmalla 1914 käynnissä ollutta sotaa. Lisäksi juoni saa lisää mausteita siitä kuinka Charlie ja Rose tahtovat tehdä oman osansa auttaakseen Britanniaa sodassa pyrkimällä tuhoamaan saksalaisten sota-aluksen omatekoisilla torpedoilla.

    Tarina oli pääsääntöisesti uskottavaa seikkailua joka voisi tapahtua todellisessakin elämässä, mutta itse rakennetut torpedot ja matkan varrella aluksesta hajoavien osien korjaamiset vähäisillä työkaluilla Afrikan viidakossa antoi tarinaan sen verran värikkäitä elementtejä että voisi melkein jo kuvitella kuinka 80- ja 90-luvuilla televisiossa nähty ihmemies MacGyver olisi tämän parivaljakon lapsenlapsi.

    Pidin tästä elokuvasta. Se on mukavan lämminhenkinen ja romanttinen tarina jossa on sopivissa määrin humoristisia piirteitä tuomassa kepeyttä.

  • Leffalauantai: On the Riviera (Rivieralla)

    Danny Kaye esittää Jack Martinia sekä Henri Durania

    On the Riviera (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Rivieralla on vuonna 1951 julkaistu musikaalikomedia. Elokuvan on ohjannut Walter Lang ja pääosarooleissa nähdään Danny Kaye, Gene Tierney sekä Corinne Calvet.

    Tarinan pääosassa kerrotaan viihdetaiteilija Jack Martinista (Danny Kaye) jonka ura on vaakalaudalla. Hänen pomonsa haluaisi nähdä jotain uudenlaista ohjelmaa ja Jackin on pian kehitettävä ohjelmanumeroon toisenlaista näytöstä. Samoihin aikoihin kaupunkiin palaa menestyneiltä lentoreissuiltaan tunnettu Henri Duran. Duran ei näytä olevan tunnettu ainostaan taidostaan lentää vaan myöskin taipumuksestaan olla hameväen perässä juoksevaa sorttia – siitäkin huolimatta että hänellä on jo viehättävä vaimo Lili (Gene Tierney). Henristä Jack saa oivan inspiraation lähteen näytökseensä ja muutaman mutkan kautta hän päätyy esiintymään Henrinä myös esiintymislavan ulkopuolella Henrin kotona järjestetyissä juhlissa.

    Juhlissa asiat alkavat saamaan hupaisia piirteitä Jackin onnistuttua esiintymään Henrinä hämäten monet vieraat. Tämän seurauksena hän myös päätyy keskelle Henrin liiketoimintoja tietämättä edes mistä on kysymys ja vähitellen kukaan ei tunnu enää tietävän mitä kukakin tietää ja mitä heidän pitäisi tietää.

    Jackin kumppani Colette (Coiana Calvet)

    En ole elämäni aikana katsonut kovinkaan montaa musikaalia eikä viimeisen kolmen vuoden sisällä ole tullut katsottua myöskään 1950-luvun elokuviakaan kuin ainoastaan neljä kappaletta, joten tätä taustaa vasten se tarjosi itselleni tavallisuudesta poikkeavan katselukokemuksen.

    Ilahduttavaa kyllä On the Rivieran tarinan kepeän hupaisa ote yhdistettynä sen iloiseen musiikkiin ja viihdyttäviin koreografioihin piti mielenkiintoa yllä alusta loppuun saakka. Hahmojen sotkeutumisesta aiheuttavat koheltamiset ja siitä seuraavat väärinkäsitykset toivat mieleen myös merkittävästi uudemman komedian Dorm Daze (lue arvostelu) josta myös pidin.

    Matkalle sattuneet väärinkäsitykset ja tilanteet jotka voisivat mennä pahasti pieleen ohjaavat tarinan kuitenkin kaikkien sankareiden osalta onnelliseen loppuun, joten kevyenä viihteenä tämä on varsin sympaattinen hyvän mielen elokuva.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 790 annettuun ääneen”]6,4/10[/simple_tooltip])