Leffalauantai: Batman Forever

Val Kilmer nähdään Batmanin roolissa

Batman Forever (IMDB) on Joel Schumacherin ohjaama toiminta/fantasia/seikkailu vuodelta 1995. Sen pääosarooleissa nähdään Val Kilmer, Nicole Kidman, Tommy Lee Jones sekä Jim Carrey.

Elokuvan tarinassa Bruce Waynen firmassa töissä oleva ja Brucea fanaattisuuteeen asti ihannoiva Edward Nygma (Jim Carrey) on kehittänyt vallankumouksellisen laitteen jonka avulla aivoihin voidaan lähettää suoraan elokuvamaisia kokemuksia ilman tarvetta televisiolle. Edward esittelee Brucelle laitettaan mutta Bruce ei lähde aivan yhtä innokkaasti laitteen kehittämisideaan mukaan sen mukana tulevien haittojen ja uhkien vuoksi. Brucen torjunta on kova kolaus hänelle ja viimeistään siinä vaiheessa mielenterveydeltään epävakaalta vaikuttanut Edward ei enää jätä epävakautta ainoastaan epäilyksen asteelle.

Edwardista tulee myyttinen Arvuuttaja joka liittoutuu yhteen alamaailman Harvey ”Kaksinaaman” Dentin (Tommy Lee Jones) kanssa rikollisuuden polulle. Vähitellen he yhdessä pyrkivät poistamaan kuvioista yhteiseksi viholliseksi muodostuneen Batmanin.

Batmanin elämän kuvioissa on mukaan astunut tohtori Chase Meridian (Nicole Kidman) jonka kanssa niin Brucella kuin hänen alter-egollaan Batmanilla tuntuu olevan vientiä. Batman Foreveriin on saatu mukaan myös Batmanin apuriksi tullut Robin (Chris O’Donnell) jonka kanssa he ottavat yhteen Arvuuttajan ja Kaksinaaman kanssa.

Tohtori Chase Meridian (Nicole Kidman)

Mikäli on katsonut aikaisemmin ainoastaan uudempia Christopher Nolanin ohjaamia Batman-elokuvia (mm. Batman Begins) ja hyppää sen jälkeen katsomaan näitä vanhempia 80- sekä 90-luvun lepakkomies-elokuvia on tyylilajin muutos suuri. Siinä missä uudemmat Nolanin ohjaamat teokset ovat monella tapaa vakavamielisempiä ja vakavamminkin otettavia elokuvallisesti on näiden vanhempien versioiden kanssa hyvä varautua reilusti yliampuvaan teatreaaliseen ilmaisuun. Monella tapaa kyseinen tyylikeino aiheuttaa myös sen että elokuvasta tulee tunnelmaltaan merkittävästi kepeämielisempi, humoristisempi ja lapsenmielisempi joka toimii hyvin mikäli osaa siihen sen mukaisesti suhtautua eikä etsi kovin vakavamielistä elokuvaa.

Näyttelytyö on elokuvassa toimivaa ja roolihahmojen persoonallisuuden piirteet tulevat hyvin esiin näyttelijöiden kautta. Terveet yksilöt ovat roolihahmoiltaan ja näyttelyltään maltillisia kun taas mielipuolet rikolliset ovat korostetun teatreaalisia luoden hyvin kontrastia persoonien välillä.

Visuaalinen tyyli elokuvassa on miellyttävällä tapaa tummanpuhuva. Oman aikansa erikoistehosteet näyttävät nykyisiin tehosteisiin tottuneeseen silmään jo hieman karkeilta mutta samalla myös hieman sympaattiseltakin. On mielenkiintoista huomata kuinka paljon tehosteet on kehittyneet parissa kymmenessä vuodessa.

Kokonaisuutena Batman Forever on toimiva elokuva lajityypissään. Se on visuaalisesti sopivan tummanpuhuva pitääkseen yllä Gothamin sateisen ja synkän tunnelman mutta kuitenkin näyttelytyön ilmeikkään ilmaisun vuoksi se on sopivan kepeä eikä käy tunnelmaltaan raskaaksi.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,4/10)

Leffalauantai: Village of the damned (Kirottujen kaupunki)

Näissä lapsissa oli muutakin outoa kuin vain samankaltainen ulkonäkö

Village of the damned (Kirottujen kaupunki) (IMDB) on John Carpenterin ohjaama kauhu/sci-fi/trilleri vuodelta 1995. Elokuvan pääosarooleissa nähdään Christopher Reeve, Kirstie Alley ja Linda Kozlowski. Elokuva pohjautuu John Wyndhamin vuoden 1957 kirjaan The Midwich Cuckoos joka suomalaisittain on käännetty muotoon Käenpojat.

Elokuvan tapahtumapaikkana toimii pieni amerikkalainen kylä joka elää kaikessa rauhassa omaa arkeaan. Eräänä päivänä kaikki kylässä olevat – niin ihmiset kuin eläimetkin – tuupertuvat maahan täsmälleen samaan aikaan. Asiaa tulee tutkimaan poliisivoimia ja tutkijoita ja havaitaan että on selkeä raja jonka jälkeen kaikki sen sisäpuolella olevat menettävät tajuntansa. Onneksi kyseessä on kuitenkin ainoastaan tajunnan menetys ja tietyllä kellonlyömällä koko nukahtanut väki alkaa heräilemään takaisin tähän todellisuuteen.

Arki ei kuitenkaan palaa enää täysin normaaleihin uomiinsa sillä pian havaitaan että koko kylän naisväestö on tullut raskaaksi samaan aikaan. Koska kyseessä on tieteellisesti merkittävä poikkeustapahtuma lupaa paikalle tullut tutkija että jokaiselle joka pitää lapsensa maksetaan siitä rahaa joka kuukausi mikäli lapsia saadaan tutkia aika-ajoin. Kaikki perheet päättävät pitää syntyvän lapsensa.

Siestan viettämisen uudet ulottuvuudet

Synnytykset menevät yhtä tapausta lukuunottamatta hyvin ja maailmaan syntyy useampi lapsi. Valitettavasti näissä lapsissa aivan kaikki ei ole normaalisti ja heidän varttuessaan kylän väki saa havaita heidän outouden. Lapset pystyvät lukemaan muiden ajatuksia ja he pystyvät myös laittamaan ihmiset tekemään asioita vasten tahtoaan.

Jostain kumman syystä näillä erikoislaatuisilla lapsilla on mielihalu satuttaa ihmisiä ja näinpä elokuvan aikana keretään näkemään erilaisia tapoja kuinka ihmispolot rankaisevat maallista tomumajaansa erinäisin keinoin, kevyestä itsensä satuttamisesta aina taivaalliseen hiippakuntaan vaihtoon asti.

Yksi lapsista kuitenkin on poikkeava. Hän alkaa puhumaan menetetystä kumppanistaan ja tietää että yksi heistä on kuollut synnytyksessä vaikka kukaan ei ole siitä hänelle kertout. Keitä nämä lapset lopulta ovat ja mistä he ovat tulleet tänne? Onko heidän mahdollisuus oppia inhimillisyyttä joka heiltä vaikuttaisi puuttuvan?

Haudanvakavat keskustelut käynnissä

Village of the damned on monella tapaa kohtalaisen kiintoisa elokuva. Se on juonellisesti mielenkiintoinen ja sen kauhuelementtien tyyli ei perustu ensisijaisesti äkillisiin shokeerauksiin vaikka muutama kova ääni nopean leikkauksen siivittämänä mukaan on ujutettukin. Pääsääntöisesti tyyli on kuitenkin verkkaisempi eikä kohtaukset tapahdu kovin nopealla tahdilla vaan hieman hitaammin maalaillen.

Esimerkiksi kun lapset laittavat väkeä tekemään itsemurhia rakennetaan kohtausta paljon pidempään kuin vain muutaman sekunnin otoksella – välillä kuvataan lapsia ja heidän hohtavia silmiään, sen jälkeen kuvataan uhria ja hänen ilmeitään ja eleitään, taas näytetään lapsia ja taas kohta siirrytään siihen kuinka uhri hakeutuu tilanteeseen josta katsoja tietää mihin tämä tulee johtamaan.

Vaikka elokuva on tyylillisesti luokiteltu mm. kauhuksi oli tämän jännittävyys tasoa X-Files eli omaan makuuni kyseessä siis ei ollut mikään pelottava elokuva mutta vastuu toki jääköön katsojalle. Kuitenkin esimerkiksi tehosteena käytetty lasten silmien hohtaminen loi kauhun tunnelmaan lähinnä (luultavasti tahatonta) kevyen humoristista aspektia överiydellään.

Räjähdyksiä ja tultakin oli mukaan saatu mahtumaan

Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta. Se oli tarinansa, näyttelyiden kuin myös tuotannollisten asioiden osalta toimiva kokonaisuus. Pidin siitä että se ei sortunut kovin usein shokeeraavien elementtien käyttöön vaan sen kauhun tyyli muodostui lähinnä lasten suhteellisen mitäänsanomattoman kylmän ja tunteettoman käytöksen aiheuttamasta tunnelmasta.

Tämän katsoi mielellään kerran ja tämän voi katsoa hyvin myös toistamiseen.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,6/10)