Leffalauantai: Evolution (Evoluutio)

Harry Block (Orlando Jone) ja Ira Kane (David Duchovny)

Evolution (IMDB) joka suomennettuna on käännetty suoraviivaisesti muotoon Evoluutio on Ivan Reitmanin ohjaama komediallinen sci-fi vuodelta 2001. Pääosarooleissa nähdään David Duchovny, Orlando Jones, Julianne Moore sekä Seann William Scott.

Avaruudesta tipahtaa maahan asteroidi. Lähialueella opettajana toimivat Ira Kane (David Duchovny) ja ja Harry Block (Orlando Jones) lähtevät katsomaan tapahtumapaikkaa ja ottavat samalla näytteitä. Mikroskoopilla tutkiessa näytteistä paljastuu että asteroidin mukana on tullut solurakenteeltaan jotakin maan asukkaille entuudestaan tuntematonta elämänmuotoa.

Mielenkiintoisemmaksi tilanteen tekee kuitenkin se kuinka nopeasti löydetyssä näytteessä tutkijat havaitsevat muutoksia kehityksessä. Siinä missä evoluutioteoriassa on puhuttu sadoista miljoonista vuosista on näiden solujen kohdalla samanlainen kehitys havaittavissa muutamissa tunneissa.

Evoluutio alkaa ottamaan nopeasti huolestuttavan kehityssuunnan ja pian ihmisten on reagoitava vieraan lajin kehittymiseen voimakeinoilla.

Allison (Juliannne Moore)

Evolution on kepeä sci-fi elokuva jossa on jätetty paljon tilaa komediallisille elementeille. Harmillista kyllä komediallinen anti tuntuu väsähtäneeltä, levottomalta ja viitekehykseensä sopimattomalta irroittelulta joka ei kovin usein jaksa naurattaa. Tyyliltään huumori olisi sopinut kenties American pien tyylisiin komedioihin, mutta aikuisten maailmaan sijoittuvassa elokuvassa tämänkaltainen huumori ei vain uppoa.

Viihteelliseltä arvoltaan tämä oli keskinkertaista tasoa, eli se on helposti katsottava elokuva jossa kaikki elokuvalta vaadittavat peruselementit on kunnossa. Sen jaksaa helposti katsoa kerran tai vaikka jossain seurassa toistamiseenkin, mutta mitään kepeää viihdettä suurempaa siitä ei löydä. Eipä sillä, kepeillä ja viihteellisillä elokuvilla on oma aikansa ja paikkansa ja tämä sopii niihin hetkiin kun haluaa vain katsoa jonkin sopivan harmittoman mutta viihdyttävän filmin.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 6,1/10)

Leffalauantai: Just visiting

Julia / Rosalind (Christina Applegate)

Just visiting (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu fantasia/sci-fi/komedia jonka on ohjannut Jean-Marie Poiré. Pääosarooleissa nähdään Christina Applegate, Jean Reno sekä Christian Clavier.

Elokuvan alussa eletään 1100-lukua jossa kreivi Thibault (Jean Leno) on menossa avioon Rosalind-neidon (Christina Applegate) kanssa. Harmillisesti kaikki eivät odota tätä avioliittoa yhtä innokkaasti ja niinpä noidan avustuksella he puuttuvat tapahtumien kulkuun. Asiat eivät mene kuitenkaan noidan avustuksella toivotulla tavalla ja Rosalind menehtyy Thibaultin sijaan.

Thibault turvautuu velhon apuun hypätäkseen ajassa taaksepäin estääkseen rakkaansa kuoleman, mutta velho onnistuukin epähuomiossa lähettämään Thibaultin ja hänen avustajansa Andren (Christian Clavier) vuoden 2000 Chicagoon.

Thibault ja Andre eivät kovin helposti tahdo sopeutua ympäröivään muutokseen, mutta onnekseen he saavat avukseen Julian (Christina Applegate) joka vähitellen alkaa hänkin uskomaan miesten tulleen menneisyydestä. Sankareiden täytyy enää löytää modernissa Chicagossa oikea velho joka veisi miehet takaisin omaan aikaansa.

Thibault (Jean Reno)

Just Visiting on mukavan kepeä ja humoristinen viihde-elokuva. Se ei tarjoile katsojalleen mitään uutta ja ennennäkemätöntä joten sen suhteen elokuva on tuttua ja turvallista rentoa hömppää. Tämä ei missään nimessä ole huono asia, sillä ainakin itse pidän tämän tyylin elokuvista.

Tarinassa nähdään useampia pintapuoleisia kasvutarinoita. Julia ja naapurinsa Angelique (Tara Reid) löytävät menneisyydestä tulleiden miesten kautta oman sisäisen prinsessansa ja oppivat näkemään oman arvonsa. Myös Thibault oppii nykyisyydessä ollessaan jalommaksi ihmiseksi – ainakin nykyisen länsimaalaisen maailmankatsomuksen kautta peilattuna – ja Andre löytää elämäänsä enemmänkin merkitystä kuin olla ainoastaan isäntänsä huonosti kohdeltuna juoksupoikana.

Kokonaisuutena tämä oli hyvä elokuva. Sen tarina oli toimiva ja hupaisa, hahmoissa oli persoonallisuutta ja näyttelytyö oli odotettuun tapaan hyvää. Lisäksi kliseisen varmasti paha saa palkkansa ja hyvyys voittaa, joten mikäli tämän tyylin elokuvat yleisesti iskevät on tämä näkemisen arvoinen elokuva – vaikka toki Christina Applegate on jo itsessään hyvä syy katsoa elokuva kuin elokuva.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,8/10)

Leffalauantai: Ocean’s eleven

Danny Ocean (George Clooney)

Ocean’s Eleven (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu rikostrilleri jonka ohjauksesta on vastannut mm. Magic Mikestä, Contagionista, Haywirestä sekä Logan Luckystä tuttu ohjaaja Steven Soderbergh. Pääosarooleissa nähdään George Clooney, Matt Damon sekä Brad Pitt.

Elokuvan tarina kertoo vankilasta vapautuvasta Danny Oceanista (George Clooney) joka päättää tehdä suuren kasinoryöstön. Hän kerää joukkoihinsa liudan muita ammattirikollisia joista jokaisella on omat vahvuutensa joita onnistuneen ryöstön tekemisessä tarvitaan ja pian joukkio alkaakin tekemään taustatutkimusta ja muita valmistelevia operaatioita. Kohteeksi valikoidut kasinot eivät ole kuitenkaan sattumalta tulleet valituiksi vaan lisäksi Dannyllä on henkilökohtaisia syitä miksi juuri nämä paikat halutaan ryöstää.

Ocean’s Eleven on lajityypillensä totuttuun tapaan suoraviivainen ja mukavasti eteenpäin kulkeva teos. Se on helposti lähestyttävä elokuva joka kuitenkin onnistuu pitämään katsojansa alusta loppuun saakka otteessa hyvin kirjoitetulla tarinallaan.

Linus Caldwellin roolissa nähdään Matt Damon

Yksin mielenkiinnoisimmista anneista hyvin kirjoitetuissa rikoselokuvissa on tapa joilla se saa katsojan samaistumaan rikoksen tekijöihin ja pitämään heitä konnan sijaan sankarina. Ocean’s Elevenissä onkin helppoa hypätä rikollisjoukon puolelle ja toivoa heille onnistunutta keikkaa, sillä ryöstön kohteeksi joutuvat ovat sellaisia joista luodaan kuva lipevinä rikollisina jotka katsojan näkökulmasta arvioiden ansaitsevatkin tulla ryöstetyksi. Jonkinlaista moderinisoitua Robin Hood -meininkiä siis.

Rikostrillereissä pidän myös mikäli toiminnan suhde muuhun tarinan kuljetukseen on hyvässä tasapainossa – käytännössä siis siten että toiminnalisten kohtauksien osuus tuntuu tarinaa tukevalta eikä toisinpäin. Jokainen ammuskelukohtaus, räjäytys tai muu ruumita tai hajonneita paikkoja aiheuttava toiminta on oltava sellainen että sillä on selkeä merkitys ja kokonaiskuvaan sopiva tarkoitus eikä siitä jää itseistarkoituksellista mielikuvaa.

Rusty Rian (Brad Pitt)

Toimivan juonen lisäksi on tässä kaikki elokuvalliset peruspuitteet kunnossa. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat uskottavia ja luontevia, tärkeimmissä hahmoissa on jonkinmoista persoonallisuutta ja ohjauksellisesti elokuva on selkeä ja toimiva kokonaisuus joka pitää pakan kasassa ja tiukasti aiheessa pysyvänä.

Mikäli rikostrillerit ovat millään muotoa lajityyppinä kiinnostavia on Ocean’s Eleven ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva. Omassa mittakaavassani tämä onkin ehdottomasti lajityyppinsä parhaimpia – ellei jopa paras – elokuva.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,8/10)

Leffalauantai: Bridget Jones’s Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna)

Bridget Jonesin roolissa nähdään Renée Zellweger

Bridget Jones’s Diary (IMDB) on Helen Fieldingin novelliin pohjautuva vuonna 2001 ilmestynyt romanttinen draamakomedia. Sen on ohjannut Sharon Maguire ja sen pääosarooleissa nähdään Renée Zellweger, Hugh Grant sekä Colin Firth.

Elokuvan tarinassa kerrotaan 30+ ikäisestä sinkkunaisesta Bridget Jonesista (Renée Zellweger). Bridgetille – kuten oikeassa elämässä yleensä monelle muullekin sinkulle – lähipiirissä olevat ihmiset koettavat parittaa häntä parisuhdemarkkinoilla vapaina oleviin ehdokkaisiin. Bridgetin äiti muistuttaa että samalta kylältä oleva herra Darcy (Colin Firth) on menestyvä lakimies ja vasta eronnut joten tietenkin heitä koetetaan saada tutustumaan toisiinsa. Valitettavasti kipinää heidän välillään ei tunnu olevan ja kummallekin jää toisesta ainoastaan vähemmän positiiviset mielikuvat.

Bridgetillä alkaa työpaikalla välit lämpenemään esimiehensä Danielin (Hugh Grant) kanssa ja vähitellen kuviossa selkenee että Daniel ja Mark Darcy ovat vanhoja tuttavia keskenään. Ikävästi Danielin ja Markin välit ovat kaikkea muuta kuin läheiset ja välienselvittelyitä nähdään useiden ihmisten välillä. Tarinan edetessä selviää että kaikki henkilöt eivät ole sellaisia kuin millaisia mielikuvia Bridget on heistä rakentanut.

Bridget ja Daniel (Hugh Grant)

Bridget Jones’s Diaryn julkaisusta on jo lähes 18 vuotta, mutta ilahduttavasti elokuva ei ole menettänyt ajan saatossa yhtään viehättävyydestään ja vielä vuonna 2019 sen tarina on arkisessa tematiikassaan kiintoisa ja uskottava kuvaus erilaisten ihmissuhteiden monimutkaisuudesta.

Vaikka tarinan keskiössä onkin Bridget ja hänen elämänsä parisuhteet, on mielenkiintoista kuinka siinä sivutaan myös hänen vanhempiensa suhdetta ja siinä tapahtuvia käänteitä. Bridgetin sinkkuelämä ja sopivan kumppanin löytämättömyys saa uudenlaista perspektiiviä kun vuosikymmeniä yhdessä olleet vanhempansakin joutuvat kohtaamaan avioliitossaan haasteita ja päätyvät selvittämään suhteensa osalta perustavanlaatuisia kysymyksiä siitä mitä parisuhde todella tarkoittaa ja mitä eri ihmiset siitä etsivät.

Pidin tässä elokuvassa myös sen vahvasta Austenmaisesta Ylpeys ja ennakkoluulo -tyylisestä tarinankerronnasta. Tuskin on sattumaa että myös tässä tarinassa herra Darcystä syntyvä mielikuva muovautuu ajan saatossa toisenlaiseksi kuin mitä se on alussa ollut ja monessa mielessä tätä katsoessa tuntuikin kuin katsoisi modernisoitua versiota Ylpeydestä ja ennakkoluulosta.

Kokonaisuutena Bridget Jones’s Diary on romanttisen draamakomedian helmiä joka kuuluu oman lajityyppinsä kärkikastiin. Mikäli etsinnässä on erinomaista romanttista draamakomediaa on tämä elokuva jossa ei voi mennä pieleen.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 6,7/10)

Leffalauantai: The Others

Grace ja lapset

The Others (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu kauhu/mysteeri/trilleri jonka ohjauksesta on vastannut Alejandro Amenábar. Pääosaroolissa Grace Stewartina nähdään Nicole Kidman.

The Othersissa kerrotaan perheestä joka asuu kartanossa omaa poikkeavanlaista elämäänsä. Perheeseen kuuluu äiti Grace (Nicole Kidman) sekä hänen kaksi lastaan, Nicholas ja Anne. Talon isäntä Charles on lähtenyt sotaan mutta ei ole vielä sodan päättymisen jälkeenkään palannut takaisin perheensä luokse eikä toivo hänen paluustaan ole kovin korkealla.

Eräänä päivänä Gracen ovelle saapuu kolme henkilöä jotka kyselevät josko kartanossa olisi tarvetta apulaisille. Grace palkkaa heidät ja palvelusväki asettuu taloon heidän kanssaan asumaan. Perheen elämä on kuitenkin tavallisesta poikkeavaa sillä perheen lapset ovat arkoja valolle ja talossa saa pitää vain yhtä ovea auki kerrallaan. Aina kun yksi ovi aukaistaan täytyy entinen ovi sulkea Gracen käskystä. On hyvä huomata että vaikka lapset ovatkin tässä elokuvassa valolle arkoja, kyseessä ei ole millään muotoa vampyyrielokuva vaikka niin saattaisi helposti kuvitella.

Talon apulainen Bertha

Talon lapsista Anne kertoo näkevänsä talossa Casperin, lapsen jota kukaan muu ei näe. Anne pelottelee veljeään Casperilla jonka seurauksena Grace laittaa lapsensa rangaistukseksi lukemaan ääneen Raamattua useamman päivän ajan. Anne väittää että hän ei valehtele ja pian Grace itsekin saa havaita että aivan kaikki talossa ei ole kohdallaan – piano soi itsekseen, yläkerrasta kuuluu melua vaikka kukaan ei ole siellä, ovet aukeavat ja menevät kiinni omia aikojaan ja muita vastaavia selittämättömiä asioita alkaa tapahtumaan.

Tarinansa osalta The Others on mielenkiintoisimpia kauhuelokuvia joita olen katsonut. Tarina on mielenkiintoinen, se pitää yllä jännitystä ja antaa katsojalleen tilaa luoda omia arvioitaan siitä mistä kaikessa on kysymys eikä loppuratkaisu ollut lainkaan sellainen kuin olisin osannut odottaa. Pidin kuinka sen juoni pitää yllä mielenkiinnon läpi koko elokuvan.

Juonensa lisäksi pidin poikkeuksellisen paljon elokuvan ohjauksellisesta tyylistä. Kamerakulmien käyttö oli yleisestä lajityyppinsä elokuvista positiivisesti erottuvaa, se oli monipuolista ja loi omalta osaltaan hyvin kohtauksien tunnelmaa.

Anne (Alakina Mann)

Kokonaisuutena The Others on oman lajityyppinsä helmiä. Se on sopivan jännittävä mutta ei ainakaan itseäni liiemmin pelottanut, se nojaa vahvaan tarinaan ja erinomaiseen ohjaukseen, se ei sorru kauhuelokuvien tarpeettoman usein nähtyihin kliseisiin juuri lainkaan ja näyttelijöiden näyttelytyö on hyvää tasoa.

The Others on erinomainen elokuva joka ensimmäisenä kauhu/jännityselokuvana löysi tiensä myös Suosituksia-sivulleni.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,6/10)