Leffalauantai: Get over it

Berke (Ben Foster) treenaamassa näytökseen yhdessä Kellyn (Kirsten Dunst) kanssa

Get over it (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu romanttinen teinikomedia. Sen on ohjannut Tommy O’Haver ja sen merkittävimmissä rooleissa nähdään Kirsten Dunst, Ben Foster, Melissa Sagemiller sekä Colin Hanks.

Berke Landers (Ben Foster) on onnellisesti parisuhteessa Allisonin (Melissa Sagemiller) kanssa josta hän tiesi jo heidän ollessaan lapsia että hän on se oikea ja sydämen valittu. Elämä kova koura kuitenkin pyyhkäisee vasten kasvoja kun Allison jättää hänet ilman suurempia varoituksia. Berke ei kuitenkaan tunnu pääsevän yli Allisonista ja hän aikoo voittaa hänet takaisin.

Alueen uusi tulokas Bentley (Shane West) on poikabändin poppari joka iskee silmänsä Allisoniin ja pian heidän välillään onkin jo suhdetta. Suhde ei kuitenkaan estä Berken tahtoa saada naisensa takaisin ja niinpä hän on valmis osallistumaan jopa teatterinäytökseen päästäkseen lähelle exäänsä. Hän saa apua teatteriharjoituksiin ystävänsä siskolta Kellyltä (Kirsten Dunst) joka myöskin osallistuu näytelmään.

Allison näkee matkan varrella Bentleyn todellisen luonteen eikä hän jää ainoaksi kuka saa oppia huomaamaan että kaikki mitä haluaa ei olekaan sitä mitä todella tahtoo.

Allison saa useamman miehen pään sekaisin (Melissa Sagemiller)

Romanttinen teinikomedia – tai yleisemminkin romanttinen komedia – on yleisesti ottaen luultavasti sitä lajityyppiä että joko sellaisista pitää tai vähintäänkin niiden parissa viihtyy tai sitten ne eivät uppoa lainkaan ja niiden katsominen on kärsimysnäytelmää alusta loppuun saakka. Ne ovat usein ennalta arvattavia, stereotyypisiä ja kliseisiä, niiden hahmot ja tarinat ovat pintapuoleisia eikä niissä yleensä ole oikeastaan mitään sellaista mistä voisi jälkipolville kirjoittaa elokuvataiteen historiankirjoihin.

Kaikista lajityypin negatiiviseksi helposti miellettävistä piirteistä huolimatta itse lukeudun niihin ihmisiin joihin kyseisen lajityypin elokuvat uppoavat todella hyvin ja tämä arviointikin on kirjoitettu suhteutettuna siis saman lajityypin elokuviin (kuten muissakin elokuva-arvosteluissa suhteutan aina elokuvan omaan lajityyppiinsä). Get over it on kaikilta osiltaan onnistunut elokuva omassa genressään.

Tarina on mielenkiintoinen ja mutkaton. Mies tulee lempatuksi ja päättää taistella naisensa takaisin saamisen puolesta, päähenkilöllä on edes jonkinmoista hahmon kehittymistä havaittavissa ja lopulta sinnikäs ponnistelu tuottaa tulosta, tavalla tai toisella.

Ohjaus on tavallista tasoa, mutta erityisen ilahduttavaa on Kirsten Dunstin aidolta tuntuva ilmeikäs ja toimiva näyttelytyö. Myös A walk to remember eli Muistojen polku -elokuvassa näytellyt Shane West osaa vetää roolinsa hyvin vaikkakin hänen hahmonsa onkin korostuneen kärjistetty kuvaus egoistisesta nuoresta miehestä.

Paikoitellen överiksi vedetty huumori toimii ja naurattaa monissa kohdissa ja pitää elokuvan komediallisena romanttisesta pohjatarinasta huolimatta.

Mikäli romanttiset komediat iskee on Get over it ehdottomasti näkemisen arvoinen katsottava. Mikäli kyseinen genre ei pure on turvallisen varma valinta skipata tämäkin ja kääntää katseensa muihin elokuviin.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 5,7/10)

Leffalauantai: Protection (Väkivallan varjo)

Salin roolissa Stephen Baldwin

Protection (IMDB) joka on käännetty suomeksi myös nimelle Väkivallan varjo on vuonna 2001 julkaistu elokuva jonka on ohjannut John Flynn. Pääosarooleissa nähdään Stephen Baldwin, Peter Gallagher sekä Aron Tager.

Tarinassa ennen mafiapiireissä pyörinyt Sal Veronica (Stephen Baldwin) muuttaa todistajansuojaohjelmassa uuden identiteetin turvin pieneen kylään yhdessä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Pienessä kylässä perheen luvataan olevan turvassa kunhan he pitävät matalaa profiilia.

Uusi elämä uudessa paikassa uudella identiteetillä alkaakin rauhallisesti ja paremmissa merkeissä, mutta Salin lähdettyä naapurinsa Tedin (Peter Gallagher) kanssa mukaan asuntobisnekseen alkaa pian Salin vanhan elämän toimintamallit ottamaan jälleen valtaa ja omien tekojen seurauksesta syntyneet ongelmat seuraavat sinne minne hän meneekin.

Ted (Peter Gallagher)

Keskinkertaisuudessaan tämä elokuva oli omaan makuuni toimiva. Pidin tarinan isommasta kuviosta, eli siitä kuinka Salille ja hänen perheelleen annetaan uusi alku ja uudet mahdollisuudet, mutta kuinka silti vanhojen tapojen seurauksena uuteenkin paikkaan saadaan vanhat ongelmat tuotua mukana uusissa vaatteissa. Vaikka ympäristö sekä ympärillä olevat ihmiset vaihtuisivat, usein huonot elämäntavat silti kerjäävät uusia ongelmia puoleensa.

Tuotannollisesti tästä huokui jollain muotoa pienen budjetin elokuvan fiilistä. Mene tiedä oliko se sitä oikeasti, mutta vuonna 2001 käytetty 4:3 kuvasuhde ilman että se missään vaiheessa tuntuisi taiteelliselta valinnalta yhdistettynä stereoääneen ilman surroundeja ei ainakaan mielikuvaa poistanut – tosin on mahdollista että koko pienen budjetin fiilis syntyi ensisijaisesti näistä elementeistä. Mene tiedä.

Olipa kyseessä pienen budjetin filmi tai ei, silti elokuvallisesti tämä on toimiva ja kaikki tavalliset elementit on kohdallaan, ts. ohjaus, leikkaus, valaistus, lavastus, puvustus, näyttely ja kaikki muu sellaiset itsestäänselvyytenä otettavat asiat ei mitkään herättänyt erityisen suuria ajatuksia mihinkään suuntaan joten ne jokainen oli tehty tarpeeksi hyvin että elokuvasta pystyi nauttimaan ilman että huomio menee aivan vääriin asioihin.

Kokonaisuutena tämä on keskinkertainen rikosfilmi jossa on toimiva tarina. Mitään erityisen hyvää tai erityisen huonoa siinä ei ole, joten elokuva hakeutuu keskinkertaisten elokuvien joukkoon.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,3/10)

Leffalauantai: Monsters, Inc. (Monsterit Oy)

Valeasuinen ihmislapsi Boo sekä hirviö Mike

Monsters, Inc. (IMDB) joka suomeksi on käännetty Monsterit Oy on vuonna 2001 julkaistu komediallinen animaatioelokuva. Sen ohjauksesta on vastannut Pete Docter, David Silverman sekä Lee Unkrich ja sen ääninäyttelijöinä on Billy Cyrstal, John Goodman, Mary Gibbs sekä Steve Buscemi.

Monsterila on hirviöiden asuttama kylä. Kuten ihmistenkin asuttamat kylät, myös tämä kylä tarvitsee jonkinlaista energiantuotantoa jotta sinne saadaan sähköä. Tapa miten energiaa tuotetaan on kuitenkin hyvin erilainen kuin mitä ihmisten kylissä, sillä hirviökylän energiantuotanto tapahtuu Monsterit Oy:ssä toimivien hirviöiden keräämistä pikkulasten pelonhuudoista. Hirviöillä on suuret määrät ovia joiden kautta he voivat hypätä pienten lasten huoneeseen pelottelemaan heitä, ja aina kun lapsi kirkuu pelosta kerätään siitä energiaa säiliöihin kylän käyttööön.

Ihmislapset pelkäävät hirviöitä, mutta pelko ei ole kuitenkaan ainoastaan yksipuoleista. Jostain syystä hirviöillä on omituinen käsitys siitä että ihmislapsen kosketus voi olla vaarallista ja jo heidän esineidensä kosketuksesta voi tulla saastuneeksi, joten pelottelureissu vaatii rohkeaa mieltä myös hirviöltä. Erään lastenhuoneessa tapahtuneen vierailun seurauksena hirviöiden pahin kauhukuva pääsee tapahtumaan kun ihmislapsi löytää komeron oven kautta tiensä hirviöiden maailmaan.

Boo

Vuoden lopuilla tulee 20 vuotta tämän elokuvan julkaisusta. Tietokonepohjaisen animaatioelokuvan mittakaavassa se kuulostaa todella pitkältä ajalta, mutta ilahduttavaa kyllä animaation jälki ei missään vaiheessa jättänyt kylmäksi eikä tuntunut vanhanaikaiselta.

Tyylikkään toteutuksensa lisäksi Monsters, Inc. on mielenkiintoinen ja viihdyttävä elokuva niin isommalle kuin pienemmällekin katsojalle. Sen tarina on kiinnostava, siinä on sopivasti huumoria eikä siitä ole unohdettu pois myöskään opettavaista kasvutarinaa. Mikä parasta, se onnistuu olemaan kepeän pintansa alla myös aidosti sympaattinen ja koskettava elokuva.

Henkilökohtaisesti pidän monista animaatioelokuvista, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Päinvastoin, tämäkin on erinomainen osoitus siitä kuinka oikein käytettynä animaatioelokuvan tarjoama formaatti antaa monipuoliset työkalut tarinankertojille. Hyvin tehty animaatioelokuva sopii monille lapsille hupaisan tyylinsä vuoksi, mutta samaan aikaan sen tarina saattaa saada jopa aikuisenkin ajattelemaan.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 8,1/10)

Leffalauantai: Evolution (Evoluutio)

Harry Block (Orlando Jone) ja Ira Kane (David Duchovny)

Evolution (IMDB) joka suomennettuna on käännetty suoraviivaisesti muotoon Evoluutio on Ivan Reitmanin ohjaama komediallinen sci-fi vuodelta 2001. Pääosarooleissa nähdään David Duchovny, Orlando Jones, Julianne Moore sekä Seann William Scott.

Avaruudesta tipahtaa maahan asteroidi. Lähialueella opettajana toimivat Ira Kane (David Duchovny) ja ja Harry Block (Orlando Jones) lähtevät katsomaan tapahtumapaikkaa ja ottavat samalla näytteitä. Mikroskoopilla tutkiessa näytteistä paljastuu että asteroidin mukana on tullut solurakenteeltaan jotakin maan asukkaille entuudestaan tuntematonta elämänmuotoa.

Mielenkiintoisemmaksi tilanteen tekee kuitenkin se kuinka nopeasti löydetyssä näytteessä tutkijat havaitsevat muutoksia kehityksessä. Siinä missä evoluutioteoriassa on puhuttu sadoista miljoonista vuosista on näiden solujen kohdalla samanlainen kehitys havaittavissa muutamissa tunneissa.

Evoluutio alkaa ottamaan nopeasti huolestuttavan kehityssuunnan ja pian ihmisten on reagoitava vieraan lajin kehittymiseen voimakeinoilla.

Allison (Juliannne Moore)

Evolution on kepeä sci-fi elokuva jossa on jätetty paljon tilaa komediallisille elementeille. Harmillista kyllä komediallinen anti tuntuu väsähtäneeltä, levottomalta ja viitekehykseensä sopimattomalta irroittelulta joka ei kovin usein jaksa naurattaa. Tyyliltään huumori olisi sopinut kenties American pien tyylisiin komedioihin, mutta aikuisten maailmaan sijoittuvassa elokuvassa tämänkaltainen huumori ei vain uppoa.

Viihteelliseltä arvoltaan tämä oli keskinkertaista tasoa, eli se on helposti katsottava elokuva jossa kaikki elokuvalta vaadittavat peruselementit on kunnossa. Sen jaksaa helposti katsoa kerran tai vaikka jossain seurassa toistamiseenkin, mutta mitään kepeää viihdettä suurempaa siitä ei löydä. Eipä sillä, kepeillä ja viihteellisillä elokuvilla on oma aikansa ja paikkansa ja tämä sopii niihin hetkiin kun haluaa vain katsoa jonkin sopivan harmittoman mutta viihdyttävän filmin.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 6,1/10)

Leffalauantai: Just visiting

Julia / Rosalind (Christina Applegate)

Just visiting (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu fantasia/sci-fi/komedia jonka on ohjannut Jean-Marie Poiré. Pääosarooleissa nähdään Christina Applegate, Jean Reno sekä Christian Clavier.

Elokuvan alussa eletään 1100-lukua jossa kreivi Thibault (Jean Leno) on menossa avioon Rosalind-neidon (Christina Applegate) kanssa. Harmillisesti kaikki eivät odota tätä avioliittoa yhtä innokkaasti ja niinpä noidan avustuksella he puuttuvat tapahtumien kulkuun. Asiat eivät mene kuitenkaan noidan avustuksella toivotulla tavalla ja Rosalind menehtyy Thibaultin sijaan.

Thibault turvautuu velhon apuun hypätäkseen ajassa taaksepäin estääkseen rakkaansa kuoleman, mutta velho onnistuukin epähuomiossa lähettämään Thibaultin ja hänen avustajansa Andren (Christian Clavier) vuoden 2000 Chicagoon.

Thibault ja Andre eivät kovin helposti tahdo sopeutua ympäröivään muutokseen, mutta onnekseen he saavat avukseen Julian (Christina Applegate) joka vähitellen alkaa hänkin uskomaan miesten tulleen menneisyydestä. Sankareiden täytyy enää löytää modernissa Chicagossa oikea velho joka veisi miehet takaisin omaan aikaansa.

Thibault (Jean Reno)

Just Visiting on mukavan kepeä ja humoristinen viihde-elokuva. Se ei tarjoile katsojalleen mitään uutta ja ennennäkemätöntä joten sen suhteen elokuva on tuttua ja turvallista rentoa hömppää. Tämä ei missään nimessä ole huono asia, sillä ainakin itse pidän tämän tyylin elokuvista.

Tarinassa nähdään useampia pintapuoleisia kasvutarinoita. Julia ja naapurinsa Angelique (Tara Reid) löytävät menneisyydestä tulleiden miesten kautta oman sisäisen prinsessansa ja oppivat näkemään oman arvonsa. Myös Thibault oppii nykyisyydessä ollessaan jalommaksi ihmiseksi – ainakin nykyisen länsimaalaisen maailmankatsomuksen kautta peilattuna – ja Andre löytää elämäänsä enemmänkin merkitystä kuin olla ainoastaan isäntänsä huonosti kohdeltuna juoksupoikana.

Kokonaisuutena tämä oli hyvä elokuva. Sen tarina oli toimiva ja hupaisa, hahmoissa oli persoonallisuutta ja näyttelytyö oli odotettuun tapaan hyvää. Lisäksi kliseisen varmasti paha saa palkkansa ja hyvyys voittaa, joten mikäli tämän tyylin elokuvat yleisesti iskevät on tämä näkemisen arvoinen elokuva – vaikka toki Christina Applegate on jo itsessään hyvä syy katsoa elokuva kuin elokuva.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,8/10)