Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 2005 elokuva

  • Leffalauantai: The Pacifier (Tuttisoturi)

    Shane Wolfe (Vin Diesel)

    The Pacifier (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Tuttisoturi on vuonna 2005 julkaistu toiminnallinen draamakomedia. Sen on ohjannut Adam Shankman jonka muihin ohjauksiin kuuluu mm. A walk to remember (Muistojen polku). Suurimmassa roolissa on mm. Fast and Furious -elokuvista tunnettu Vin Diesel. Muissa rooleissa nähdään mm. Lauren Graham, Brittany Snow, Max Thieriot sekä Morgan York.

    Normaalisti sotakentillä tehtäviä suorittava luutnantti Shane Wolfe (Vin Diesel) saa tavallisuudesta poikkeavan komennuksen. Erään sotilasasiantuntijan kuoleman vuoksi hän joutuu menemään kuolleen miehen lesken kotiin vahtimaan perheen turvallisuutta siksi ajaksi kun lesken on poistuttava muutamaksi päiväksi toiseen kaupunkiin tärkeille asioille.

    Vahdittavaan lapsikatraaseen kuuluu pari teini-ikäistä sekä muutama pienempi lapsi, joten perhe-elämään tottumattomalle sotilaalle hyppäys toisenlaiseen arkeen on haastava kokemus jonka hän hetken aikaa katsottuaan tiivistää osuvasti virkkeeseen “And they say war is hell.” (“Ja he kutsuvat sotaa helvetiksi”).

    Vähitellen välit lasten kanssa paranevat ja Shanesta muodostuu lapsille kaivattu auktoriteetti ja isähahmo jonka läsnäolo tuo turvaa ja joka antaa terveitä eväitä elämään.

    Perheen teinit Seth (Max Thieriot) ja Zoe (Brittany Snow)

    The Pacifier kuuluu kepeän viihteellisiin hyvän mielen elokuviin jonka voi katsoa lähes seurassa kuin seurassa. Se on kaikilta osiltaan tasaisen varma lajityyppinsä lapsi josta on helppoa pitää jos tämän tyylilajin elokuvat on omaan makuun toimivia, mutta samasta syystä se on helppoa kokea myös tyhjänpäiväisenä ajan tappamiseen sopivana täyte-elokuvana vailla mitään suurempaa arvoa.

    Vaikka kyseessä on helposti lähestyttävä ja rento elokuva oli siihen saatu silti mukaan mukavia ja onnellisen opettavia kasvutarinoita. Ei ole tietenkään vaikeaa arvata että kasvutarinat ovat ennalta-arvattavia ja siten helposti karrikoidun naiiveja, mutta tämän tyylilajin viitekehyksessä ne toimivat ilman että ne ärsyttävät tai tuntuvat päälle liimatulta – ellei sitten koko tätä tyylilajia itsessään laske tähän kategoriaan.

    Omaan makuuni tämä elokuva toimi hyvin. Se on hupaisa ja sympaattinen elokuva jonka jaksaa katsoa kerran tai useammankin.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 86 427 annettuun ääneen”]5,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Deuce Bigalow: European Gigolo (Deuce Bigalow – Koko euroopan gigolo)

    Deuce Bigalowin roolissa nähdään Rob Schneider

    Deuce Bigalow: European Gigolo (IMDB) on amerikkalainen vuonna 2005 julkaistu komedia. Ohjauksesta on vastannut Mike Bigelow ja pääosarooleissa nähdään Rob Schneider, Eddie Griffin, Jeroen Krabbé sekä Hanna Verboom.

    Tarinassa kerrotaan Deuce Bigalowista (Rob Schneider) joka lähtee Amsterdamiin miesprostituioitujen sutenöörinä toimivan ystävänsä T. J. Hicksin (Eddie Griffin) luokse. Eräänä iltana Deuce löytää kadulta sammuneeksi luullensa tunnetun miesprostituoidun jota T. J. Hicks on koettanut saada palkkalistoilleen. Deuce kuljettaa tuon prostituoidun selviämään T. J.:n veneelle, mutta siellä selviää että prostituoitu ei olekaan sammunut vaan hänet on tapettu kuten aikaisemmin moni muukin gigolo.

    T. J. päättää hankkiutua ruumista eroon huomaamattomasti mutta huonolla menestyksellä. Pian hänen kuvansa komeilee lehtien kansissa ja hän on poliisien etsimä henkilö. Deuce päättää auttaa ystäväänsä ja lähtee selvittämään kuka todellisuudessa on tämän ja monen muun alueella tapetun gigolon todellinen tappaja.

    Eva (Hanna Verboom)

    En ole aikaisempaa vuonna 1999 julkaistua Deuce Bigalow: Male Gigolo elokuvaa nähnyt joten en pysty arvioimaan olisiko tästä jatko-osasta saanut enempää irti mikäli jonkinlaista kosketuspintaa olisi päähenkilöön ollut jo entuudestaan. Ainakin itsenäisenä elokuvana katsottuna tämä tuntui hieman keskinkertaista heikommalta komedialta joka yrittää olla hauska ja siinä on hupaisiakin piirteitä, mutta se ei silti onnistu missään vaiheessa naurattamaan. Myönnettäköön silti että teini-ikäisenä tämän filmatisoinnin huumori olisi vielä saattanut itseänikin naurattaa, joten on mahdollista että en vain enää kuulu sopivaan kohdeyleisöön.

    Elokuvan seksuaalissävytteinen huumori on onnistuttu toteuttamaan huonosti eikä se tunnu sopivan tunnelmaan oikein missään vaiheessa. Siinä missä American Piessä ja monessa muussa high school -maailmaan sijoittuvassa teinikomediassa seksuaalissävytteinen huumori yleensä toimii sillä ne sopivat ympäröivään viitekehykseensä luonnollisena osana tarinaa, ei samaa valitettavasti voi sanoa tämän elokuvan kohdalla. Sutenööri, Deuce sekä gigolot tuntuvat kaikki irtonaiselta ympäröivään miljööseen nähden eikä tämän tason huumori tunnu luonnolliselta osalta siinä ympäristössä mihin se on sijoitettu, joten lopulta jäljelle jää vain huumoria joka ei naurata sillä se ei sovi tunnelmaan.

    Lisäksi tarinaan päälle liimatun tuntuinen elämänfilosofia missä Deuce taistelun tiimellyksessä valistaa mitä nainen todellisuudessa haluaa sen sijaan mitä gigolot luulevat naisten haluavan tuntui täysin tarpeettomalta lisältä jättäen mielikuvan olisiko elokuvaan haluttu saada jotain syvällisempääkin opetusta sekaan siinä kuitenkaan kunnolla onnistumatta.

    Komedia joka ei naurata ei ole yleensä järin hyvä elokuva muutenkaan eikä tämäkään tee poikkeusta. Tavalliset elokuvalliset elementit olivat kyllä toimivaa tasoa eikä ohjaus, näyttely tai mikään muukaan sellainen jäänyt häiritsemään, mutta huonosti toteutettua huumoria ne eivät kuitenkaan pelasta. Kyllä tämän kerran katsoo, mutta ei tätä mitenkään kovin hyvänä pysty pitämään.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 47 886 annettuun ääneen”]4,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Corpse Bride

    Corpse Briden äänenä kuullaan Helena Bonham-Carteria

    Corpse Bride (IMDB) on vuonna 2005 julkaistu draama-animaatioelokuva. Sen on ohjannut Tim Burton ja sen ääninäyttelijöinä kuullaan Johnny Deppiä, Helena Bonham-Carteria sekä Emily Watsonia.

    Tarinansa osalta elokuva kertoo kuinka toisilleen tuntemattomat Victor Van Dort (Johnny Depp) ja Victoria Everglot (Emily Watson) ovat päätymässä vanhempiensa suunnitelmien mukaisesti keskenään naimisiin.

    Kummankin perheen vanhemmilla on mielessään ainoastaan parin avioitumisesta saatavat hyödyt eikä nuoren parin omille tunteille tai tahdolle jätetä sijaa. Kumpikaan nuorista ei vaikuta kauhean innostuneelta edessään vääjäämättä häämöttävästä tahtonsa vastaisesta avioliitosta, mutta kaikeksi onneksi kun he vihdoin kohtaavat häitä edeltävänä päivänä harjoituksissa tuntevat he samantien rakkauden virvoittavan voiman sieluissaan.

    Hääharjoitukset eivät tahdo kuitenkaan luonnistua Victorin unohtaessa kaiken aikaa mitä hänen täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Tilanne näyttää pahalta, ja kun Victor vielä harjoitusten jälkeen katoaa ei kummankaan puolen vanhempien mielestä tilanne näytä yhtään sen lupaavammalta kuin Victoriankaan mielestä.

    Victor itse on metsässä ollessaan harjoitellut häävalaansa, mutta pahaksi onnekseen tulee tahtomattaan kosineeksi kalmiston puolella aikaansa viettävän neidon joka Corpse Bridenä (Helena Bonham-Carter) tullaan tuntemaan. Neito vastaa tahdon ja pian Victor löytää itsensä kuolleiden valtakunnasta avioituneena Corpse Briden kanssa.

    Victor ja Corpse Bride

    Luultavasti kaikki näkemäni Tim Burtonin elokuvat ovat yleisesti ottaen olleet hyvin tummanpuhuvia elokuvia eikä Corpse Bride tee tässä poikkeusta. Sen visuaalinen kauneus yhdistettynä koskettavaan ja surumieliseen tarinaan on täydellinen esimerkki goottiromantiikan estetiikasta voimansa ammentavasta elokuvasta.

    Elokuva on kuvattu jossain myös musikaaliksi, mutta käytännön tasolla musikaaliset elementit ovat varsin vähäisiä vaikkakin yksittäisiä lauluja siellä täällä kuullaankin. Kuolleiden valtakunnassa esitetty laulu Corpse Briden traagisesta tarinasta on hämmentävä kombinaatio humoristisen makaaberia tunnelmaa jossa paikoitellen svengi lähtee jo kulkemaan niin villejä suuntia että en voinut olla pohtimatta onko tekijätiimi mahtanut nuolla Bart Simpsonin kuvilla varustettuja happolappuja inspiraatiota hakiessaan.

    Mikäli tummanpuhuva tyyli tai animaatiot yleisesti iskevät on tämä elokuva ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vaikka kestoltaan se onkin lyhyt (n. 77 minuuttia), onnistuu se rakentamaan siinä ajassa Danny Elfmanin erinomaisen sävellystyön ja animaatiohahmojen ilmeikkyyden avulla säväyttävän ja koskettavan katselukokemuksen joka on kirkas helmi animaatioelokuvien aarrekammiossa.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 234 471 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Derailed (Houkutus)

    Lucinda Harris (Jennifer Aniston)

    Derailed (IMDB) eli suomalaisittain Houkutus on vuonna 2005 julkaistu rikos/draama/trilleri jonka pääosarooleissa nähdään mm. Children of Menistä tuttu Clive Owen, Black Swanista tuttu Vincent Cassel sekä Frendeistä, Good girlistä ja monista muista elokuvista tuttu Jennifer Aniston. Elokuvan on ohjannut Mikael Håfström jonka ohjauksiin lukeutuu myös The Rite.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan perheellisestä miehestä Charles Schinestä (Clive Owen) joka työmatkallaan huomaa olevansa junassa ilman lippua. Hänellä ei ole myöskään rahaa mukana lipun ostoon mutta hänen onneksi ystävällinen kanssamatkustaja Lucinda Harris (Jennifer Aniston) tarjoutuu ostamaan hänelle lipun. Charles lupaa maksaa lipun hänelle takaisin ja lähipäivinä he tutustuvat toisiinsa paremminkin.

    Välit lähenevät varatuille ihmisille sopimattoman rajan yli ja pian he hakeutuvatkin jo hotellihuoneeseen. Asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja syrjähypyt jää kesken kun aseellinen ryöstäjä saapuu hotellihuoneeseen, vie heidän rahat, pahoinpitelee Charlien ja raiskaa Lucindan.

    Molemmat ovat tapauksen tiimoilta järkyttyneitä mutta asiat monimutkaistuvat jatkossa paljon enemmän kun rikollinen alkaa kiristämään Charlesilta rahaa. Charles ei kuitenkaan käänny virkavallan puoleen suojallakseen Lucindaa jotta hänen miehensä ei jättäisi häntä ja veisi lapsen huoltajuutta mikäli syrjähyppy tulisi selville. Vähitellen kiristäjä alkaa kuitenkin vaatimaan isompiakin summia ja ihmisiä alkaa pääsemään myös hengestään joten tapauksen selvittäminen vaatii kovempia otteita.

    Charles Schinen roolissa nähdään Clive Owen

    Derailed on monilta osiltaan varsin toimivaa rikosdraamaa. Sen juoni on mielenkiintoinen, sen henkilöhahmoissa on persoonallisuutta, näyttelytyössä on tunnetta ja elokuva pitää pakan hyvin kasassa alusta loppuun saakka saaden katsojan pysymään kiinnostuneena loppumetreille asti.

    Mielenkiintoisesta tarinastaan huolimatta siinä on silti paikoitellen hyvinkin ennalta arvattavia piirteitä joka on omaan makuuni negatiivinen asia tämän tyylilajin elokuvissa. Ilahduttavasti ennalta arvattavien piirteiden lisäksi juonessa tulee useampiakin yllätysmomentteja jotka edesauttaa elokuvasta pitämistä.

    Kokonaisuutena Derailed on lajityypissään elokuva jonka katsoo mielellään. Se on tarinallisesti kiintoisa, ohjaus on tasaisen varmaa tasoa, näyttelijöiden roolisuoritukset ovat hyviä ja se näyttää että Cassel on hyvä näyttelijä myös muissa kuin Black Swanissa. Lisäksi se osoittaa myös sen että Anistonista on näyttelijäksi myös romanttisten komedioiden ja romanttisten draamojen lisäksi myös monenlaisiin muihinkin rooleihin.

    Mikäli tämän tyylilajin elokuvat uppoavat omaan makuun lainkaan on tämä ehdottomasti lajityypissään näkemisen arvoinen filmi.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 67 314 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Bewitched (Vaimoni on noita)

    Nicole Kidman pääosaroolissaan Isabel Bigelowina

    Bewitched (IMDB) joka suomeksi on käännetty muoton Vaimoni on noita on vuonna 2005 julkaistu koko perheen romanttinen fantasiakomedia. Sen on ohjannut Nora Ephron joka tunnetaan myös Sleepless in Seattle sekä You’ve got mail -elokuvien ohjauksesta. Pääosarooleissa nähdään Nicole Kidman sekä Will Ferrell.

    Alunperin Bewitchedistä on tehty televisiosarjaa 254 episodin verran vuosina 1964-1972 johon tämä elokuva myös viittaa, sillä tämän vuoden 2005 Bewitched-elokuvan teemana onkin kyseisen televisiosarjan uudelleenfilmatisointi.

    Uudelleenfilmatisoinnin tähdeksi Darriniksi on valikoitunut Jack Wyatt (Will Ferrell). Jackin edellinen elokuvarooli on mennyt pieleen jonka vuoksi hän on joutunut lähtemään televisiosarjojen tekemiseen. Sarjan ohjaajilla on naispääosan Samanthaksi useita hyviä ehdokkaita, mutta Jackin manageri Richie (Jason Schwartzman) saa Jackin ymmärtämään että on parempi saada Samanthan rooliin jokin tuntematon täysin pystymetsästä jotta Jackin oma ura ei vaarannu eikä hän jää Samanthan varjoon.

    Jack törmää sattumalta Isabeliin (Nicole Kidman) jonka elehdinnässä on täydellisesti rooliin sopivia piirteitä. Hän saa puhuttua Isabelin elokuvastudiolle ja pian Isabel onkin jo noidan roolissa Samanthana. Sarjan tarinassa (tai ainakin tämän elokuvan perusteella) mies rakastuu naiseen ja vasta myöhemmin hänelle selviää että hänen rakkautensa kohde on noita. Kuinka ollakaan myös Isabel sattuu olemaan noita joka on vasta hetkeä aikaisemmin päättänyt lopettaa noitakeinojen käytön ja ruveta elämään tavallisten ihmisten tavoin. Kuten odottaa voi ei vanhat tavat katoa nopeasti ja astuminen ihmisten elämään ihmisenä vaatii Isabelilta monien uusien asioiden opettelua joita normaalit ihmiset joutuvat päivittäin tekemään.

    Jack Wyattin roolissa nähdään Will Ferrell

    Vähitellen noidan roolissa esiintyvä Isabel alkaa rakastumaan näyttelijäpariinsa Jackiin eikä tunne jää yksipuoleiseksi – noiduttuna eikä ilman. Mutkia kuitenkin mahtuu matkaan kun ihminen ja noita rakastuvat toisiinsa.

    Monelta kantilta ajaltetuna Bewitched on omassa lajityypissään tyypillinen elokuva. Se on koko perheen elokuva ja sen mukaisesti kyseessä on hyvin kepeä ja hyvän mielen hömppäfilmi josta on turhaa edes lähteä etsimään sen suurempaa merkitystä tai tarkoitusta kuin puhdas viihdearvo. Tämä ei tietenkään ole mikään moite vaan ainoastaan huomio, sillä tämänkaltaisille elokuville on oma paikkansa siinä missä muillekin.

    Itselleni tämäntyyliset elokuvat toimivat hyvin niinä hetkinä kun haluan katsoa jotain kepeää ja harmimtonta, sellaista mitä katsoessa tulee vain hyvät fiilikset. Tässä Bewitched onnistuukin hyvin. Sen tarina on tarpeeksi vetovoimainen pitääkseen yllä viihdearvoa, siinä on pintapuoleista opetusta ja ennalta arvattavaa rakkaustarinaa sekä tietenkin hyvää näyttelytyötä joita Ferreliltä ja Kidmanilta osaa odottaakin.

    Erityisesti pidin Kidmanin roolisuorituksesta. On sangen ilahduttavaa nähdä kuinka moneen täysin erilaiseen rooliin hän on osallistunut ja saanut silti rooleihinsa uskottavuutta ja aitouden tuntua olipa lajityyppi ollut mikä hyvänsä. Tämä elokuva myös vahvistaa omaa vähitellen kasvanutta mielikuvaani siitä että Kidman on ehdottomasti yksi parhaimmista naisnäyttelijöistä mitä Hollywood-filmeissä on totuttu näkemään.

    Kokonaisuutena Bewitched on hyvä elokuva mikäli sen osaa suhteuttaa sen omaan viihteellisen kevyen filmin viitekehykseen.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 65 082 annettuun ääneen”]4,8/10[/simple_tooltip])