Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 2005 elokuva

  • Leffalauantai: Capote

    Capoten roolissa nähdään Philip Seymour Hoffman

    “More tears are shed over answered prayers than unanswered ones.”

    Capote (IMDB) on Bennett Miller ohjaama draamaelokuva vuodelta 2005. Pääosaroolissa Truman Capotena nähdään Philip Seymour Hoffman ja hänen lapsuudenystävänä Harper Leenä nähdään Catherine Keener.

    Elokuvassa kerrotaan kuinka pienessä kansasilaisessa kaupungissa on tapahtunut brutaali kokonaisen perheen murha vuonna 1959. Capote kiinnostuu tapauksesta ja lähtee ystävänsä Harperin kanssa tekemään artikkelia aiheesta mutta tapahtumia seuratessaan hän tajuaa että tapahtuma on kokonaisen kirjan arvoinen. Hän visioi kirjastaan uudenlaista tyyliä edustavaa teosta, dokumenttiromaania. Teoksen nimeksi on tulossa Kylmäverisesti joka on oikeastikin siis Truman Capoten kirjoittama teos.

    Murhamies vauhdissa

    Rikoksen epäillyt tekijät löytyvät ja heidän oikeudenkäyntinsä käydään. Myös Truman ystävineen on oikeuskäsittelyä katsomassa ja hän jää ihmettelemään tapauksen yksityiskohtia ja päättää itse tutustua tapahtumiin hieman paremmin.

    Hän hankkiutuu vankilaan passitettujen tekijöiden luo ja käy keskusteluita heidän kanssaan tulevaa tapauksesta kertovaa kirjaansa varten. Oikeus on määrännyt murhaajille kuolemantuomion mutta toimeenpano lykkääntyy useampaan otteeseen joten kirjan valmistuminen viivästyy aina vain kaukaisempaan tulevaisuuteen.

    Truman kerkeää haastatellessaan ystävystyä toisen tekijän kanssa mutta onko Trumanin ystävystyminen oikeasti aitoa vai onko kyseessä vain hänen teeskentelynsä jolla hän saa hankittua vangin luottamuksen jotta saisi kaivettua hänestä ulos murhayön tapahtumia?

    Truman ja Harper

    Capote on mukavan verkkaisella tarinankuljetuksella etenevä draamaelokuva joka pitää katsojan hyvin otteessaan. Philip Seymour Hoffmanin roolisuoritus on tässä elokuvassa on saanut parhaan miespääosan Oscarin vuonna 2005 eikä syyttä – elokuvaa katsoessa itsekin havahduin panemaan merkille kuinka erinomaisesti Hoffman vetää roolinsa.

    Truman Capote on paikoitellen hermoja raastavan ärsyttävä tapaus – hänen puhetyylinsä tuntuu rasittavalta kuunnella, olemuksensa on kohtalaisen vastenmielinen eikä ylimielisestä ja kierolta tuntuneesta luonteestakaan voi antaa liikaa kehuja. Sitä suuremmalla syyllä Hoffmanin roolisuoritus ansaitsee kiitosta sillä hänen onnistuneen näyttelytyönsä ansiosta katsojalle syntyy tunteita jotka huonommalla ilmaisulla olisi loistanut poissaolollaan.

    Päähenkilöstä syntyy mielikuvia jotka kuitenkin myöhemmässä vaiheessa elokuvaa muuttavat muotoaan ja aiheuttaa hieman hämmentäviäkin ajatuksia – millainen mies hän lopulta onkaan, ylimielinen ja itseään täynnä oleva kylmä teeskentelijä vaiko kuitenkin empatiaan kykeneväinen ihminen joka aidosti kokee ja tuntee menetyksen luomaa taakkaa?

    Vangit vakavina

    Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Sen näyttelytyö on erinomaista, käsikirjoitus on kiinnostava eikä sen visuaalisesta tyylistäkään löydä mitään moitteen sijaan. Kokonaisuus on toimiva paketti. Tämä on ehdottomasti parhaita elokuvia joita olen pitkään aikaan nähnyt.

    Kiintoisana puolena on elokuvan yleisesti saamat arvostelut. IMDB:ssä arvosana on tätä kirjoittaessa ainoastaan 7,4 mutta Metacriticissä metascore on 88. Kriitikoiden arvosteluissa positiivisia arvosteluita on 38, mixed 2 ja negatiivisia arvosanoja on 0. Kuitenkin tavallisten katsojien näkemykset ovat poikenneet tästä selkeästi – 188 positiviista arvostelua, 33 mixed ja 16 negatiivista. Mielenkiintoista havaita olevansa kriitikoiden kanssa samalla linjalla.

    Sanalla sanoen tämä elokuva on mestariteos.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=’Perustuu 110 602 annettuun arvosteluun’]7,4/10[/simple_tooltip])

    Muokattu 15.05.2025 – Muunnettu sivu nykyiseen WordPressin käyttämään blokkimuotoon.

  • Leffalauantai: Vampires: The Turning

    Yökerhossa joraaja jorasi kuin viimeistä päivää

    Oletko aina palanut halusta tietää kuinka eeppistä settiä saisi tehtyä jos yhdistäisi vampyyrielokuvan ja Kung Fu -elokuvan yhdeksi kokonaisuudeksi? Etkö? En minäkään, mutta sellainen elokuva tuli vastaan tämänviikkoisen leffalauantain merkeissä.

    Vampires: The Turning (IMDB) on vuodelta 2005 oleva kauhua ja toimintaa sisältävä vampyyrielokuva. Kuten yleensä vampyyrielokuvissa, ei tämänkään elokuvan kauhuelementit ole pelottavia. Enemmän jännitys/trilleri-tasoa kuin kauhua, mutta toki jokainen meistä pelkää eri asiota joten vastuu pysyköön katsojalla.

    Tarinassa kerrotaan kuinka turistipariskunta on thaimaassa ja riidan jälkeen nainen katoaa. Käy ilmi että vampyyrit ovat ottaneet emännän matkaansa ja kumppanille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin joko jättää nainen vampyyreille tai lähteä itse vaaralliselle pelastusretkelle. Juonen kannalta elokuva olisi jäänyt lyhyeksi jos ukko olisi lähtenyt seuraavalla paluulennolla kotiin ja elänyt elämänsä onnellisena loppuun saakka ja jättänyt emännän thaimaaseen vampyyrien ruoaksi, joten arvattavalla tavalla pelasutsretki tullaan näkemään.

    Pahat vampyyrit ajavat prätkillä

    Pelastusretken varrella tullaan törmäämään vampyyrienmetsästäjiin, pahoihin vampyyreihin sekä hyviin vampyyreihin – tässä tapauksessa hyvät vampyyrit ovat niitä jotka eivät juo ihmisten verta ellei ihminen itse halua tulla vampyyriksi.

    Matkan aikana selviää että vampyyrit on mahdollista muuttaa jälleen kuolevaisiksi ihmisiksi. Tähän kuitenkin vaaditaan oikeanlainen kuunpimennys joka sattuu harmillisesti olemaan vain kerran 800:ssa vuodessa. Onnena onnettomuudessa on hyvä tuuri, sillä juuri nyt aika on käsillä ja hyvät vampyyrit ovat aikeissa muuttaa kaikki vampyyrit takaisin kuolevaiseen muotoon.

    Connor liittyy auttamaan hyviä vampyyreitä ja antaa Sangin muuttaa hänetkin vampyyriksi, sillä jos suunnitelma toimii hänestäkin tulee jälleen ihminen eikä elämää tarvitse viettää ikuisessa pimeydessä. Väliaikainen lisävoima ei ole myöskään pahitteeksi pahoja vampyyreitä pätkiessä eikä salitreeneille ole näin nopealla aikataululla enää sijaa.

    Crossipyörällä ajo on hubaa. Kuvassa pääosarooleissa nähtävät Connor (Colin Egglesfield) sekä Sang (Stephanie Cao).

    Pahat vampyyrit haluavat tietenkin estää hyvien vampyyrien aikomukset ja taisteluita tullaan näkemään.

    Elokuvan pääosassa on tuo miespuoleinen turisti joka tunnetaan leffassa nimellä Connor. Connoria näyttelee Colin Egglesfield joka on tunnettu myös Rizzoli & Isles -televisiosarjasta. Connorin naista Amandaa näyttelee Meredith Monroe ja matkan varrella nähtävää hyvien vampyyrien johtajaa Sangia esitää Stephanie Chao.

    Ajatuksen tasolla vampyyrielokuvaan kung fu -taisteluiden lisääminen kuulostaa omaan korvaani sangen absurdilta. Leffan aikana ja sen jälkeenkin olin yhä asiasta samaa mieltä – se on ajatuksena aivan yhtä huono kuin ketsupin lisääminen riisipuuroon.

    Piri toimii

    En itse pidä kung fu -filmeistä joten tämä varmasti on myös heikentämässä arvosanaa. Ilman vampyyrielokuvallisia elementtejä tämän arvosanasta olisi lähtenyt vielä piste tai kaksi pois, mutta näiden elementtien ansioista jaksoin leffan sentään loppuun asti katsoa.

    Vampires: The Turning on huono elokuva. En sitä voi suositella juuri kenellekään muulle kuin vampyyrielokuvien katsojalle jonka aikomuksena on nähdä suurin osa kohtalaisen kokoluokan budjetilla väännetyistä alan filmeistä. Muut voivat säästää aikaansa ja etsiä parempaa katsottavaa.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: 3,3/10)

  • Leffalauantai: BloodRayne

    BloodRayne-elokuvan DVD-kansi

    Tämänviikkoisen leffalauantain teemana on jälleen vampyyrielokuvat joista katsottavaksi päätyi BloodRayne (IMDB).

    BloodRayne on vuodelta 2005 oleva actiontyylinen vampyyrielokuva joka perustuu samaa nimeä kantavaan videopeliin. En valitettavasti ole ainakaan vielä tuota peliä pelannut itse, mutta täytynee harkita että jossain vaiheessa myös siihen tutustuisin.

    Elokuvan on ohjannut Uwe Boll jolla on myös muuta kokemusta videopeleihin pohjautuvista elokuvista, mm. Alone in the darkista. Pääosassa nähdään Raynen roolissa Kristanna Loken joka allekirjoittaneelle oli täysin tuntematon nimi ennen tätä elokuvaa. Ennen rooliaan Raynenä hänet on nähty pääsääntöisesti televisiosarjoissa, mm. Star Trek: Voyagerissa.

    Terävät kulmahampaat purevat hyvin allekirjoittaneen elokuvamieltymyksiin

    Tarinassa kerrotaan Raynestä, naisesta joka on vampyyrin ja ihmisen risteytymä eli toisin sanoen dhampir. Rayne on joutunut friikkisirkukseen näytille vampyyriominaisuuksien vuoksi, sillä hänellä on uskomaton kyky parantua haavoistaan heti kun hän on saanut verta juodakseen. Sirkus ei ole ilmeisesti kuitenkaan hänen unelmaduuni sillä hän pakenee paikalta heti tilaisuuden koittaessa ja siinä sivussa useampi matkalla eteen estämään tullut työtoveri pääsee hengestään.

    Rayne tapaa vapaudessa ennustajanaisen joka kertoo hänelle menneistä. Rayne päättää lähteä kostamaan äitinsä kokemat julmuudet Koganille, vampyyrien kuninkaalle joka sattumoisin on myös Raynen isä. Tervehenkinen perhe tekee tervehenkisiä tekoja.

    Kostoretkellään Rayne tutustuu ihmisiin joilla on samanlaiset intressit käydä päättämässä Koganin elämä. Jonkinsorttista politikointia ja ryhmien välistä valta-asetelmien näytelmää nähdään siellä täällä ja lopulta monen mutkan kautta elokuva saa ennalta arvattavan kaltaisen lopun.

    Saattaa olla että jäljet kaulassa ei jäänyt fritsuiksi

    Elokuva on saanut IMDB:ssä todella huonot arvostelut. Tätä kirjoittaessa arvosana on ainoastaan 2,9 ja Metacriticissäkin jatketaan samalla linjalla sillä siellä elokuvan arvosanaksi on tullut 18 pistettä. Elokuva on siis kaikkea muuta kuin kehuttu ja arvostettu ja metacriticissä kriitikoiden antamissa arvosteluissa on korkeimmillaan ollut 40 pistettä.

    BloodRaynen taistelukohtaukset olivat kyllä paikoitellen sellaisia että ne tuntuivat hieman kököiltä omaan silmääni, mutta tämä on oikeastaan ainoa aihe mitä löydän tästä elokuvasta valittamista paikoitellen sekavahkon juonikuvion lisäksi.

    Rayne ei ristiä pelkää

    Kriitikoiden ja IMDB:n arvosanoista huolimatta tämä oli omaan makuuni hyvä elokuva jonka katsoi mielellään ja jonka voin katsoa uudemmankin kerran. Se on tuttu ja turvallinen vampyyrileffa jossa on mukana tarpeeksi klassisen vampyyrielokuvagenren elementtejä.

    Kannattaa kuitenkin tätä arvostelua lukeissa muistaa että mikäli vampyyrielokuvat eivät ole se “oma juttu” voi olla että tästä elokuvasta ei paljoa irti saa, mutta mikäli vampyyrifilmit on jotain mistä saat kicksit on tämä elokuva silloin näkemisen arvoinen.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: 2,9/10)

  • Leffalauantai: Batman Begins

    Lepakko poikineen

    Batman Begins (IMDB) on Christopher Nolanin ohjaama vuonna 2005 valmistunut toimintaseikkailuelokuva. Pääosaroolin Bruce Waynenä eli Batmanina näyttelee Christian Bale.

    Elokuvassa kerrotaan kuinka Bruce Waynestä tulee Batman. Brucen vanhemmat on tapettu ja se on jättänyt pysyvät traumat pienen pojan mieleen. Bruce kasvaa vanhemmaksi ja tekee tuttavuutta Ra’s Al Ghuliin ja hänen sotureihinsa. Hän saa heiltä oppia taistelutaitoihinsa sekä ymmärrystä siitä kuinka saada rikolliset pelkäämään. Bruce ei kuitenkaan pysty sopeutumaan Ra’s Al Ghulin jokkoihin, sillä hän on liian armollinen rikollisia kohtaan. Niinpä hänen ja Ra’sin joukkojen tiet eroavat vähemmän rauhaisalla tavalla.

    Bruce tahtoo kostaa vanhempiensa kuoleman, mutta hänen vahempiensa tappaja pääsee hengestä hänen silmiensä edessä toisten rikollisten toimesta. Gotham City on läpeensä korruptoitunut kaupunki ja Batmanin on aika astua esiin oikeutta tuomaan.

    Kumivaate on periaate, sen tietää myös Batman

    Elokuva on toimiva toimintaelokuva jossa on tarpeeksi tasapainoa toiminnan ja rauhallisten osuuksien välissä. Elokuva ei ammu yli toiminnalisten osuuksien määrällä, vaan tarinaa rakennetaan tasaisesti ja luonnollisesti juonessa edeten.

    Hyvänä puolena Batman Beginsin tunnelma ei ole liian synkkä eikä monotoninen vaikka Batman ja Gotham yleisesti sangen tummissa vesissä pyöriikin. Mukana on myös valoisampia osuuksia jotka antavat elokuvan tummille sävyille vahvempaa kontrastia ja dramaattisempaa merkitystä.

    Toimintaelokuvien tuttuun tyyliin henkilöhahmot jäävät hieman etäisiksi hyvistä näyttelijäsuorituksista huolimatta. Ainoa mitä näyttelyssä hieman pisti omaan korvaan oli Batmanin ääni, sillä se ei jotenkin kuulostanut katu-uskottavalta. Se oli kohtalaisen matala ja se luultavasti koetti olla karski ja macho, mutta jotenkin siinä oli hieman (uskoakseni) tahatonta koomista vivahdetta. Onneksi kuitenkin tämä ei pilannut elokuvan tunnelmaa.

    Rachel Dawesin roolissa nähdään Katie Holmes

    Kokonaisuutena Batman Begins on hyvä ja viihdyttävä actionleffa. Se on yli kahden tunnin kestollaan kohtalaisen pitkä elokuva, mutta hyvällä tarinankuljetuksellaan se ei onneksi kuitenkaan käynyt puuduttamaan missään välissä. Se on rentoa viihdettä jossa ei katsojana joudu haastamaan itseään ajattelemaan sen suurempia, joten kepeänä toimintapläjäyksenä tätä on helppo suositella.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: 8,3/10)