Leffalauantai: Bandidas

Maria Alavarez (Penélope Cruz) ja Sara Sandoval (Salma Hayek)

Bandidas (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu komediallinen lännenelokuva. Sen on ohjannut Joachim Rønning ja Espen Sandberg ja sen pääosarooleissa nähdään Penélope Cruz, Salma Hayek, Steve Zahn sekä Dwigh Yoakam.

Tarina sijoittuu meksikoon missä paikallisella väestöllä alkaa olemaan ongelmia pankkien alkaessa ottamaan polkuhinnoin tiloja haltuunsa maksuvaikeuksien vuoksi. Paikallinen pankki tekee yhteistyötä ja sopimuksia New Yorkin pankin kanssa, mutta sopimukset eivät vaikuta pidemmän päälle molempia osapuolia kovin paljoa hyödyttävältä.

Paikallisen pankkiirin kuollessa omituisella tavalla päättää kuolleen pankkiirin tytär Sara Sandoval (Salma Hayek) kostaa isänsä kuoleman syyllisille. Hän lyöttäytyy yhteen Maria Alavarezin (Penélope Cruz) kanssa jolta pankki on kieroilla sopimuksilla riistänyt tilan hänen isältään sekä ampunut häntä. Pian erilaisista taustoista tullut kaksikko alkaa ryöstelemään pankkeja ajaakseen kostoa ja oikeudenmukaisuuden voittoa.

Maria Alvarez (Penélope Cruz) ja Quentin (Steve Zahn)

Kepeille toimintaelokuville ominaiseen tyyliin myös Bandidas on yksinkertainen ja selkeä tarinansa osalta eikä siitä kovin syvällisiä pohdintoja sen suuremmasta merkityksestä tai tarkoituksesta irtoa, joten tämän vuoksi tämä on mukavaa ja rentoa katsottavaa niihin hetkiin kun haluaa nähdä viihdettä.

Pidin tässä elokuvasta sen yleisestä tunnelmasta joka syntyy mm. miljöön uskottavuuden, lavastusten ja puvustusten, hyvän näyttelytyön ja toimivien valaistuksien ja värimaailman kautta. Ulkoisesti tässä on kaikki peruselementit kohdallaan eikä mikään osa jätä erityisen kylmäksi.

Cruzin ja Hayekin näyttelytyötä (sekä tietenkin heidän naisellista kauneuttaan) on aina ilahduttavaa katsoa eikä tälläkään kertaa mitään pahaa sanottavaa roolisuorituksista löydy.

Erityisesti omaa makuani ohjauksellisessa tyylissä miellytti suhteellisen loppuvaiheilla nähty hidastettu taistelukohtaus, joten vaikka kokonaisuutena mentiin tasaisen varmalla toimivalla tyylillä ilman suurempia poikkeuksia oli mukaan saatu tehtyä silti myös positiivisesti esiin nouseva kohtaus.

Bandidas on viihdyttävä elokuva jonka katsoo kerran tai vaikka toisenkin. Se ei loista erityisesti millään osa-alueella, mutta ei se myöskään epäonnistu missään. Se on tasaisen varma valinta niihin hetkiin kun haluaa nähdä kepeää toimintaa ilman sen suurempaa tarvetta syvällisempään merkitykseen ja sen etsintään.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,7/10)

Leffalauantai: X-Men: The Last Stand

Erik Lehnsherrin roolissa nähdään yhä Ian McKellen

X-Men: The Last Stand (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu supersankarielokuva joka on suoraa jatkumoa aikaisemmin nähdyille X-Men (lue arvostelu) sekä X2 aka. X-Men 2 -elokuville. Siinä missä aikaisemmissa osissa ohjaajana toimi Bryan Singer on kolmannessa osassa syystä tai toisesta ohjaajaksi vaihtunut Brett Ratner.

Roolitukset hahmojen osalta on kuitenkin pysynyt muuttumattomina joten pääosarooleissa nähdään yhä Patrick Stewart, Ian McKellen, Halle Berry, Hugh Jackman sekä Famke Janssen.

Mutanttien ja ihmisten yhteinen taivallus maan kamaralla ei tahdo ottaa onnistuakseen sillä kummallakin osapuolella pienellä joukolla on aina jotakin suunnitelmia toistensa pään menoksi. Tällä kertaa ihmiset ovat onnistuneet löytämään mutantin jonka läheisyydessä muut mutantit menettävät mutanttikykynsä ja tulevat tavallisiksi ihmisiksi. Ihmiset kehittävät tämän pohjalta lääkkeen jolla mutantit voidaan parantaa.

Kaikki mutanteista ei ota uutista ilolla vastaan, sillä he eivät koe että heidän mutanttiutensa olisi mikään sairaus eikä sitä sen vuoksi pitäisi edes tarvita parantaa. Kun kuolleeksi luultu Jean Grey (Famke Janssen) palaa elämään on hänen mutanttivoimansa aivan uusissa sfääreissä. Siinä missä Charles Xavierin (Patrick Stewart) opeissa hänelle on rakentunut suojamuurit joilla hän voi hillitä kykyjään eikä olla kykyjensä hallittavana, on takaisin palattua nuo suojamuurit kadonneet. Vallanhimoiselle Erik Lehnsherrille (Ian McKellen) näiden voimien valjastaminen omiin tarkoituksiin sopii hyvin ja pian Erikin joukoissa on yksi ylivoimainen mutantti lyöttäytyneenä ihmiskuntaa vastaan.

Kuolleeksi luultu Jean Grey on palannut (Famke Janssen)

Ohjaajan vaihdoksesta huolimatta X-ryhmä jatkaa tässä kolmannessa osassaankin tutulla, turvallisella ja hyväksi havaittavalla viihteellisellä supersankarielokuvien linjalla.

Tarina on aikaisempien osien tapaan toimivaa tasoa, elokuvan rytmi on omaan makuuni miellyttävää ja toimintakohtaukset tukevat tarinaa eikä tunnu itseistarkoitukselta erikoistehosteiden demonstraatiolta. Elokuvan kaikki muutkin peruselementit (ohjaus, tehosteet, valaistukset jne.) ovat mukavaa katsottavaa, vaikka tämänkin filmatisoinnin tapauksessa on paikoitellen erikoistehosteissa huomattavissa elokuvan ikä. Omaan silmääni ne kuitenkin näyttivät yhä hyviltä.

Kokonaisuutena kolmas osa ei jostain syystä yllä aivan täysin yhtä mukaansatempaavaan tunnelmaan kuin ensimmäinen ja toinen osa, mutta arvosanan puolesta päädyin kuitenkin antamaan tälle saman kuin edellisellekin osalle. On tämä silti selkeästi keskivertoa supersankarielokuvaa viihdyttävämpi elokuva (mikäli aikaisemmat kaksi elokuvaa on nähnyt) ja se onnistuu päättämään trilogian sopivan mielenkiintoisella tavalla.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,7/10)

Leffalauantai: You, Me and Dupree (Sinä, Minä ja Dupree)

Molly (Kate Hudson) ja Carl (Matt Dillon)

You, Me and Dupree (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Sinä, Minä ja Dupree on vuonna 2006 julkaistu romanttinen komedia jonka on ohjannut Anthony ja Joe Russo. Pääosarooleissa nähdään Kate Hudson, Owen Wilson sekä Matt Dillon.

Tarina alkaa hieman ennen kuin Molly (Kate Hudson) ja Carl (Matt Dillon) astelevat avioliiton satamaan. Pian häiden jälkeen bestmanina toiminut Dupree (Owen Wilson) tulee väliaikaisesti hankalan tilanteensa vuoksi tuoreen avioparin katon alle asumaan. Vaikka kyseessä onkin Carlin paras ystävä ei kolmikon yhteiselo tahdo sujua kovin kitkattomasti.

Carl työskentelee Mollyn isän Mr. Thompsonin (Michael Douglas) firmassa eikä työstressiä ainkaan vähennä jännite jota heidän välillään on. Vähitellen työstressi ja emotionaalisen etäisyyden kasvu vaimoonsa ja ystäväänsä alkaa luomaan enenevissä määrin haasteita kolmikon dynamiikkaan.

Dupree (Owen Wilson)

Sinä, Minä ja Dupree on positiivisella tavalla erilainen romanttinen komedia kuin mitä pääsääntöisesti tulee nähtyä. Siinä missä romcomit tavallisesti kasvattavat päähenkilöitä kohden lopussa siintävään parisuhteeseen tai avioliittoon, ottaa tämä erilaisen polun kuljettavakseen luomalla toisenlaisen alkuasetelman. Alussa sankareilla on jo parisuhde ja onni, mutta vaikeudet eivät jätä saapumatta ja koettelematta kuinka kestävälle pohjalle rakkaus todella on rakennettu.

Tyylilajilleen uskollisesti elokuva on kepeä ja helposti lähesyttävä ihmissuhdetarina jota katsoessa ei tarvitse kovin suuria psykologin taitoja saadakseen hahmoista ja heidän persoonistaan jotain irti. Tapa miten Carlin stressiä ja hänen persoonansa epävarmuutta tai Dupreen ikäiselleen kuuluvan elämänhallinnan puutetta kuvataan on yksinkertaista mutta toimivaa.

Pidin kuinka tähän tyylilajiin oli uskallettu tuoda ja myös saatu toimivasti kuvattua haasteita joita ilmenee vasta parisuhteen aikana eikä ainoastaan ennen sitä. Ilahduttavaa kyllä kasvutarina keskittyi tilanteiden eskaloiduttua asioiden korjaamiseen eikä tavallisesti totuttuun erilleen kasvamiseen.

Romanttisten komedioiden ystävälle tämä on toimiva ja tavalliseen tyyliin mukavaa vaihtelua tarjoava tuttavauus.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,6/10)

Leffalauantai: 16 Blocks

Jack Mosley (Bruce Willis)

16 Blocks (IMDB) on Richard Donnerin ohjaama vuonna 2006 julkaistu toiminnallinen rikosdraama jonka päärooleissa nähdään Bruce Willis, Yasiin Bey sekä David Morse.

Juonikuvio on tavalliseen tapaan varsin suoraviivainen ja mutkaton. Sellissä on mies, Eddie Bunker (Yasiin Bey), joka pitäisi saattaa oikeuden eteen todistajaksi oikeustalolle joka on kuudentoista korttelin päässä. Matkan aikana käy pian jo ilmi että todistajan pääsy oikeustalolle ei ole monen poliisivoimissa työskentelevien etujen mukaista ja niinpä saattamaan lähtenyt Jack Mosley (Bruce Willis) joutuu ikävään välikäteen kun kollegat pyrkivät estämään hänen ja Eddien matkan tekoa.

Tarinansa osalta 16 Blocks on action-elokuvaan tavallisen toimivaa tasoa vailla kovin suuria yllätyksiä, mutta kyllä sen juoneen mahtuu myös muutamia pieniä mutta sopivan yllättäviä käänteitä jotka vähän lisäävät juonen mielekkyyttä. Mukana on myös perinteisiä ennalta arvattaviakin piirteitä, mutta ei onneksi niin paljoa että ne kävisivät häiritsemään.

Jack Mosley (Bruce Willis) ja Eddie Bunker (Yasiin Bey)

16 Blocks on kokonaisuutena toimivaa tasoa oleva toimintaelokuva. Toimintaa on tarpeeksi paljon, mutta ei kuitenkaan niin paljon että se olisi omiaan synnyttämään mielikuvaa että toiminnalla pyrittäisi paikkaamaan elokuvallisia ja tarinallisia puutteita.

Paikoitellen leikkaustyylissä mentiin tyypillisellä suhteettoman nopean leikkauksen taktiikalla jossa muutamasssa sekunnissa kamera huojuu ja heiluu paljon ja kuvakulmat hyppivät paikasta toiseen jättäen katsojalleen lähinnä epäselvän tilannekuvan siitä mitä äsken juuri tapahtui. Onneksi tätä tyyliä ei ollut kautta linjan ja elokuva pysyi viihdyttävänä katsoa ja seurata.

Vaikka kyseessä on toimintaelokuva missä luotien kuluttaminen on yhtä kovaa kuin mummoilla eurojen luukutus pajatsoissa eläkepäivänä, on elokuvaan saatu onneksi mukaan myös kasvutarinaa päähenkilöiden osalta. Oikeuden ja oikeamielisyyden voitto on lopulta tärkeää myös niissä hetkissä milloin itse joutuu siitä kärsimään ja jokaisella on mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa ja alkaa kulkemaan parempia polkuja kohden.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,6/10)

Leffalauantai: Unrest

Alison (Corri English) ja Brian (Scott Davis)

Unrest (IMDB) on Jason Todd Ipsonin ohjaama kauhu/trilleri vuodelta 2006. Sen pääosarooleissa nähdään Corri English, Scott Davis sekä Derrick O’Connor.

Tarina sijoittuu patologian laitokselle jonne uudet vuosikurssilaiset ovat saapuneet. Oppilaat hakeutuvat ryhmiin ja ryhtyvät perehtymään koulutukseensa kuuluviin ruumiinavauksiin. Alisonin (Corri English) ryhmäläiset saavat tutkittavakseen nuoren naisen ruumiin jossa vaikuttaa olevan jotain outoa.

Vähitellen laitoksella alkaa tapahtumaan omituisia kuolemia ja myös muutaman aikaisemmin tapetun ihmisen ruumiit löytyvät muiden säilytettävien ruumiiden joukosta. Alison haluaa selvittää mikä on hänen ja ryhmäläistensä tutkimuksen kohteena olevan naisen tausta, mitä hänelle on tapahtunut ja onko tämän kuolemalla jotain yhteistä uudempien tapausten kanssa.

Patologian opiskelijat vauhdissa

Elokuvalliselta anniltaan Unrest on keskinkertainen kauhuelokuva vailla sen suurempia yllätyksiä. Sen tarina on suhteellisen tasapaksu ja monilta osiltaan ennalta arvattava, henkilöhahmoissa on syvyyttä yhtä paljon kuin lasten uima-altaan matalassa päässä eikä elokuvaa voi liiemmin ylistää myöskään sen tunnelman rakentamisestakaan.

Tarinassa on lajityyppinsä perinteisiä kliseitä kohtalaisen paljon aina räpsyvistä valoista itseksiään kiinni meneviin oviin. Mukavana vaihteluna kuitenkin henkimaailman juttuihin ammennettiin viittauksia tematiikkaan atsteekkikulttuurista perinteisen juutalais-kristillisen tai islamilaisen kulttuuritaustan sijaan, vaikkakin viittauksia länsimaalalaisille tutumpiin uskontoihin myös löytyi useita.

Kaikista puutteistaan huolimatta Unrest on lajityypissään viihdyttävä tuotos jonka katsoo kerran tai pari jos on valmis unohtamaan turhat odotukset loogisuudesta ja uskottavuudesta. Ilahduttavana puolena myös musiikit toimivat hyvin ja paikoitellen jopa erottuivat selkeästi edukseen.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,0/10)