Uma Thurman on supersankari Jenny Johnson joka myös G-tyttönä tunnetaan
My Super Ex-Girlfriend (IMDB) on romanttinen komedia vuodelta 2006. Elokuvan on ohjannut Ivan Reitman ja sen pääosissa nähdään Uma Thurman, Luke Wilson, Eddie Izzard ja Anna Faris.
Tarinassa tavallinen mies tutustuu hieman omalaatuiselta vaikuttavaan naiseen joka paljastuukin supervoimia omaavaksi G-tytöksi, supersankariksi joka on monet kerrat tullut auttamaan poliiseja ja kaupunkilaisia ongelmien ilmetessä. Harmillista kyllä supersankarillakin on huonot puolensa jotka luovat haasteita parisuhteeseen.
Kun Matt (Luke Wilson) laittaa suhteen tauolle saa havaita että hieman henkisesti epävarma ja mustasukkainen supersankari on monin verroin pahempi kuin vain pelkkä tavallinen mielipuoli exä.
Hannah (Anna Faris) ja Matt (Luke Wilson)
Mattin onneksi G-tytöllä on myös arkkivihollinen Professori Bedlam (Eddie Izzard) joka on vihdoin saanut selvitettyä kuinka supervoimat voidaan eliminoida ja tehdä G-tytöstä jälleen tavallinen nainen. Matt päättää liittoutua professorin kanssa yhteen ja he tekevät juonen jolla G-tyttö saadaan ansaan ja hänestä saadaan imettyä supervoimat pois. Kaikki ei kuitenkaan mene kuten aikomus on ja hieman yllättäviäkin käänteitä saadaan tarinaan mukaan.
Pohjimmiltaan My Super Ex-Girlfriend on tuttua ja turvallista romanttista komediaa ilman mitään suuria yllätyksiä. Mikäli rennon kepeät humoristisia piirteitä sisältävät romanttiset komediat supersankari-vivahteilla iskee lainkaan on tämä toimiva valinta sillä se ei yllätä eikä se myöskään petä. Se on hyväntuulinen vaikkakin perinteisen kliseinen rakkaustarina missä todellisen rakkauden löytää vasta virheiden jälkeen.
G-tytön arkkivihollinen Professori Bedlam (Eddie Izzard)
Elokuvan tuotannollisesta puolesta ei löydä mitään ihmeellistä sanottavaa, näyttelytyö on ammattimaista ja kokonaisuus on teknisestikin tuttua ja turvallista Hollywood-laatua.
Mikäli romanttiset komediat iskee lainkaan on tämä omassa genressään varsin mukava elokuva. Mikäli lajityyppi ei muuten iske ei tästä varmastikaan sen enempää irti saa kuin muista saman tyylilajin elokuvista – tosin Anna Faris on jo itsessään hyvä syy katsoa tämä elokuva.
All the boys love Mandy Lane (IMDB) on vuodelta 2006 oleva elokuva joka on lajityypiltään trilleri ja/tai kauhuelokuva. DVD:n takakansi puhuu trilleristä, IMDB kauhuelokuvasta joten vastuu jääköön katsojalle kumpaan kategoriaan elokuvan tahtoo sijoittaa. Elokuvan on ohjannut Jonathan Levine joka ennen tämän elokuvan syntyä oli ohjannut yhden lyhytfilmin (Shards) sekä yhden lyhyen dokumenttifilmin (Love Bytes) joten mielenkiintoista oli nähdä ohjaajan ensimmäisen täysipitkä tuotos. Pääosaroolissa Mandy Lanena nähdään Amber Heard.
All the boys love Mandy Lane kertoo nimensä mukaisesti Mandy Lanesta, kauniista tytöstä joka on koulun kaikkien poikien päiväunien kohde ja tavoite pokaamisen saralla. Mandyllä on myös ystävänään nörtimmän puoleinen kaveri Emmett (Michael Welch) jonka kanssa Mandy kuitenkin pyörii. Mandy saa Dylanilta (Adam Powell) kutsun tämän kotibileisiin ja Mandy kutsuukin mukaansa myös Emmettin joka ei erityisen suurta suosiota nauti koulussa suosiossa olevien nuorten keskuudessa.
Dylanin iskuyritys ei ota tuulta alleen
Bileissä bileisäntä Dylan koettaa iskeä Mandyä mutta tämä ei oikein ota lämmetäkseen. Iskuyritykset alkavat menemään siihen suuntaan että Emmet puuttuu peliin sivusta sillä seurauksella että asia menee tappeluksi Dylanin ja Emmetin välillä ja Mandy saa hieman jäähdytellä Dylanin tunteita. Myöhemmin illalla kuitenkin Emmet ja Dylan istuvat talon katolla hieman päissään ja juttelevat Mandystä. Emmet saa puhuttua Dylanin tekemään näyttävää hyppyä talon katolta uima-altaaseen Mandyn viereen mutta kännisellä Dylanilla hyppy ei mene aivan putkeen ja Dylanin hiippakunta vaihtuu pilven reunalle.
Mandyn ja Emmettin välit ovat tämän episodin jälkeen kylmät ja etäiset ja Mandy alkaakin jatkossa pyörimään Dylanin ystäväpiirissä olleiden nuorten kanssa ja hyppää mukaan suosittujen ihmisten kuvioihin. Hän lähtee uusien ystäviensä kanssa mökkireissulle jossa nuoriso aikoo dokailla ja pitää hauskaa. Mökkireissu alkaa vähitellen kuitenkin ottamaan vähemmän mieluisia käänteitä sillä useampi alkaa pääsemään hengestään ja jännitystä on ilmassa.
Kitara, taivas ja tähdet. Nuorison mökkireissu menee rempseästi skebaa remputellen ja rillutellen.
Tarinallisesti pidin tästä elokuvasta sillä omiin katsomistottumuksiini se tarjosi sellaisia uusia käänteitä joita en osannut odottaa. Tietenkin siinä oli hyvin monia elementtejä joista tiesi mitä tuleman pitää, mutta pidin kuitenkin siitä että kaikki ei mennyt siten kuin ennalta odotin ja millaiseksi mielikuva muovautui tarinan aikana.
Elokuva on K18 ja syystäkin sillä se on paikoitellen hyvinkin raaka ja vahvoja kohtauksia sisältävä. Esimerkiksi aseen piipun tunkeminen pään läpi menee siihen kategoriaan että itselleni ainakin tämänkaltaiset brutaaliudet menee tarpeettoman raa’aksi. Kuitenkin jos enemmän on rikossarjoja seurannut tuskinpa tämä kovin paljoa brutaalimmaksi menee. Itselläni kauhut, trillerit ja rikossarjat eivät ole niitä elokuvia joita ensisijaisesti paljon katsoisin joten voi olla että olen vain tarpeettoman nössö ja elokuva ei hätkäytä muita. Mene tiedä mutta kuitenkin perheen pienemmille ja herkemmille elokuva ei siis sovellu.
Raakuudestaan huolimatta elokuvan visuaalinen ilmaisu toimi omaan makuuni hyvin. Pidin sen värimaailmoista ja kuvaustyylistä sekä tavasta jolla tarinaa kuljetettiin eteeenpäin. Tyyli oli monessa mielessä suhteellisen verkkainen mutta ei kuitenkaan junnaava. Katsojalle annetaan tilaa hengittää mutta samaan aikaan tarjotaan palapelin paloja joista voi alkaa mielessää rakentamaan oikeanlaista kuvaa.
Mökkireissut voisivat mennä mukavamminkin
Kokonaisuutena All the boys love Mandy Lane toimi itselleni hyvin luultavasti ensisijaisesti sen visuaalisen tarinankerronnan tyylin vuoksi. Tarinassa oli paljon kiintoisia elementtejä ja sen pakka pysyi hyvin kasassa. Myös tapahtumapaikkojen ja henkilöhahmojen pieni vaihtuvuus koko elokuvan aikana oli jotain mistä pidin. Joskus on mukavaa että tapahtumissa ei hypitä satoihin eri kuvauspaikkoihin vaan katsoja saadaan sisäistämään paikka ja sen tunnelma osana elokuvan kokonaiskuvaa.
Elokuva on yleisesti ottaen saanut kohtalaisen huonot arvostelut niin IMDB:ssä kuin Metacriticissäkin joten mielipiteeni elokuvasta on yleisestä linjasta selkeästi poikkeava. Mikäli raakuudet ja muutamat seksuaalissävytteiset keskustelut ja kohtaukset ei häiritse kannattaa elokuvalle antaa mahdollisuus.
Saphiralla oli selkeästi vaikeuksia ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan jos baarissa joku kysyy olisiko tulta tarjota
Eragon (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu Stefen Fangmeier ohjaama seikkailullinen koko perheen fantasiaelokuva. Elokuva on Fangmeierin ainoa ohjaus mutta hänen kädenjälkeään on nähtävissä visuaalisten tehosteiden puolella, mm. Terminator 2:ssa, Jurassic Parkissa sekä uudempana Game of Thronesissa. Pääosaroolissa Eragonina Ed Speleers.
Tarinassa kerrotaan kuinka pienestä kylästä oleva nuori mies, Eragon, löytää lohikäärmeen munan. Alussa hän ei tiedä mikä se on kunnes sieltä pykäisee pihalle pieni ja söpö lohikäärme. Kuinka ollakaan lohikäärmeen munan joutuminen Eragonin löydettäväksi ei tietenkään ole sattumaa vaan lohikäärmeet valitsevat itse kenen hallittavaksi ne haluavat tulla jonka vuoksi Eragonilla ei käynyt hyvä mäihä vaan hänet oli valittu lohikäärmeratsastajaksi.
Juonen edetessä selviää että käynnissä on hyvän ja pahan taistelua ja Eragon pääsee itsekin osaksi tsembaloihin pistämään kapuloita pahan rattaisiin. Pahat tyypit eivät lepää laakereillaan vaan pistävät Eragonille tärkeitä asioita sileäksi joten mikäpäs sen parempi keino radikalisoitua ja lähteä itse mukaan antamaan pahalle samalla mitalla takaisin.
On helppoa hymyillä kun on käynyt lohikäärmeineen pistämässä paikkoja palamaan
Mukaan tarinaan on saatu mahtumaan kaikki tutut ja kliseisetkin hahmot – paha pääpahis joka tietenkin on oikeasti vain jonkun vielä isomman pahiksen pikkukätyri, mystinen hahmo joka tietää enemmän kuin alussa tiedetään, poika joka on alussa täysi vössykkä mutta josta kasvaa kunnon taistelija sekä tietenkin kaunis neito jonka vuoksi on hyvä taistella. Niin ja tietekin mahtui mukaan myös lohikäärme joka alussa ei kykyene iskemään tulta mutta joka sekin tarinan edetessä pääsee M2:n korvaajaksi taistelukentille.
Muina elementteinä tarinassa on kevyenä sivujuonteena myös jonkinlaista rakkaustarinaa vaikkakin sen muoto on hyvin etäinen ja enemmänkin aistittava kuin havaittava eikä magiaakaan ole elokuvassa kokonaan unohdettu.
VR:n ja Finnairin neuvottelut matkustajamuavuudesta on pian alkamassa
Yksin elokuvia katsovalle aikuiselle Eragon on suhteellisen tylsä ja ennalta arvattava eikä siinä oikeastaan ole mitään erityistä hyvää sen enempää kuin mitään erityisen huonoakaan. Se on kaikilta osiltaan tuttu ja turvallinen ja ennalta arvattavan kliseinen fantasiaelokuva. Sen kyllä jaksaa katsoa kerran ja ehkä hyvässä seurassa vaikka toisenkin kerran mutta ei tämä mitään pakko nähdä -fiilistä aiheuta.
On mahdollista että perheellisten katsoessa tätä koko lapsiköörin kanssa siitä irtoaa enemmän iloa sillä perheen pienempiä ajatellen elokuva voi olla jopa viihdyttäväkin kokemus ja tarina jännittävä.
Olin kallistumassa arvosanassa viiteen mutta elokuvan lopputaistelu vähän nostatti fiilistä ja annoin yhden pisteen lisää.
