Leffalauantai: Revolutionary road

Kate Winslet roolissaan April Wheelerinä

Revolutionary Road (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu draamaelokuva jonka on ohjannut mm. American Beauty -elokuvan ohjauksestakin tuttu Sam Mendes. Pääosissa nähdään Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio. Elokuva pohjautuu Richard Yatesin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

Tarina sijoittuu 1950-luvun Amerikkaan. Nuori pari Frank (Leonardo DiCaprio) ja April Wheeler (Kate Winslet) muuttavat lähiöalueelle kahden lapsensa kanssa. Elämä pyörii tutuissa kuvioissa ja ulospäin kaikki näyttää hyvälle mutta vähitellen pariskunnalla tyytymättömyys elämässä kasvaa eikä elämä tunnu sellaiselta kuin he haluaisivat sen tuntuvan. Erityisesti April kaipaa muutosta elämäänsä ja perheen tilanteeseen ja viimein hän saa myös Frankin puhuttua ympäri muutokseen. He päättävät muuttaa Pariisiin etsimään uudenlaista alkua ja uusia tuulia elämäänsä.

Muuttoaikeista kertominen naapureille ja työtovereille ei aiheuta ainoastaan ilahtuneita vastaanottoja ja monenlaisia epäilyksiä herää vähitellen myös Frankin mieleen muuton osalta. Muuttuuko todella kaikki paremmaksi vai onko muutto muualle turhaa ja hyödytöntä?

Leonardo DiCaprio roolissaan Frank Wheelerinä

Revolutionary Road on varsin toimiva ja mielenkiintoinen draamaelokuva jossa parisuhdetta ja sen haasteita on tuotu esiin keskiverrosta elokuvasta poikkeavalla ja merkittävästi realistisemmalla tavalla. Myös hahmojen persoonallisuudet heräävät henkiin uskottavalla tapaa Winsletin ja DiCaprion hyvän näyttelytyön ansiosta.

Vaikka tarina sijoittuukin 1950-luvun lähiöön on elokuvasta helppoa löytää myös nykyaikaan sijoittuvia aspekteja. Yhteiskunta on ympärillä kyllä muuttunut mutta samanlaiset tunteet eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään, niiden syyt ovat luultavamminkin vain muuttanut muotoaan. Ihmisillä on yhä paikkansa yhteiskunnassa ja perheessä, heiltä odotetaan erilaisia asioita mutta odotusten ja omien mielihalujen ollessa ristiriidassa voi ulospäin näkymätön taakka käydä kantajalleen aina vain raskaammaksi kantaa. Mitä meistä enää jäljelle jää mikäli teemme sen mitä meidän kuuluukin tehdä mutta sen seurauksena menetämme yhteyden omaan itseemme, unelmiimme ja haaveisiimme?

Kokonaisuutena Revolutionary Road on hyvä elokuva joka kestää useammankin katselun. Sen tarina on mielenkiintoinen, henkilöhahmoissa on tarpeeksi syvyyttä ja teknisessä toteutukessakaan ei ole mitään valittamista. Lisäksi DVD:llä on mielenkiintoisena lisämateriaalina videota elokuvan tekemisestä josta saa hieman lisää ajatuksia elokuvasta. Katsomisen arvoinen elokuva.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,3/10)

Leffalauantai: Love happens

Burke (Aaron Eckhart)

Love happens (IMDB) on vuonna 2009 ilmestynyt romanttinen draamaelokuva jonka ohjauksesta on vastannut Brandon Camp. Camp on ohjaajana itselleni tuntematon tapaus ja katsottuani hänen ohjaushistoriaansa ei kyseessä ole mikään ihme, sillä tämän elokuvan lisäksi hänellä on ohjattuna ainoastaan Benji-niminen elokuva vuodelta 2018. Pääosarooleissa Love happenissa nähdään Aaron Eckhart, Jennifer Aniston sekä Dan Fogler.

Elokuvan juonessa kerrotaan Burkesta, kirjailijasta joka on kirjoittanut itsehoitoteoksen jonka kantavana teemana on sloganiksikin jäänyt “A-OK” jonka tehtävänä on kertoa että asiat on OK ja pärjäämme. Hän itse on menettänyt vaimonsa auto-onnettomuudessa ja tietää omakohtaisesti kuinka vaikeita asioita ihmiset joutuvat kohtaamaan elämänsä varrella. Puhuessaan Seattlessa hän joutuu kuitenkin yleisönsä ongelmien lisäksi kohtaamaan omiaan.

Love happens on juonensa osalta toimiva kasvutarina joka näyttää kuinka toisia auttaessa todellisuudessa saatamme itse olla niitä jotka kaipaavat auttamista ja kuinka toisia auttaessamme autamme samalla lopulta myös itseämme.

Eloise (Jennifer Aniston)

Burke on menettänyt vaimonsa jo useampia vuosia takaperin ja tapaa reissussa ollessaan mielenkiintoisen oloisen Eloisen (Jennifer Aniston). Eloisen kanssa hän kuitenkin joutuu ottamaan ensimmäisiä askeleita uusissa ihmissuhteissa eikä uusi alku deittimaailmassa ole kovin helppo ja mutkaton. Hän kuitenkin uskaltaa kertoa avoimesti tästä myös Eloiselle ja sitä myöten kohtaamaan omia pelkojaan.

Kurssilaisissa Walter (John Carroll Lynch) on selkeästi hahmo jonka kautta Burke peilaa itseään ja omaa menetystään. Walter on menettänyt lapsensa onnettomuudessa josta hän kuitenki syyttää itseään. Burke saa Walterin kuitenkin kohtaamaan omat pelkonsa ja syyllisyyden tunteensa ja ottamaan siten askeleita kohden parantumista. Askel kerrallaan myös Burke joutuu kohtaamaan omat elämänsä käsittelemättömät haavat.

Kokonaisuutena Love happens on viihdyttävä ja koskettava lämminhenkinen kasvutarina mielenkiintoisella juonella. Se on hieman surullinen mutta samalla kuitenkin myös lohdullinen ja maanläheinen. Elokuvan vahvinta antia onkin sen inhimillisyys ja koskettavuus, tarina johon on helppoa uppoutua mukaan. Se ei elokuvallisesti tarjoa mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta viihteellisenä draamana se on lajityypissään hyvä elokuva. Sen ohjaus on toimiva, näyttelytyö on hyvää tasoa ja jos muuten ei tämän tyylilajin elokuvat iske on Jennifer Aniston jo itsessään hyvä syy tämänkin elokuvan katsomiselle.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,6/10)

Leffalauantai: Bride Wars (Morsianten sota)

Liv (Kate Hudson)

Bride wars (IMDB) joka Suomessa on myös tunnettu nimellä Morsianten sota on vuonna 2009 julkaistu romanttinen komedia jonka pääosissa nädään Kate Hudson, Anna Hathaway, Chriss Pratt sekä Steve Howey. Sen on ohjannut Gary Winick.

Elokuvan tarinassa kerrotaan kahdesta lapsuusvuosistaan saakka ystävinä olleista naisista Livistä (Kate Hudson) ja Emmasta (Anna Hathaway) joilla molemmilla on ollut pienestä pitäen haaveena saada järjestää omat satuhäänsä Plaza hotellilla. Vuosien odotus palkitaan kun naisten kumppanit kosivat ja unelmahäitä päästään vihdoin viimein suunnittelemaan. Ystäväykset hakeutuvat parhaimman hääsuunnittelijan pakeille ja alkavat järjestellä juhlia.

Plaza-hotellilla on kovasti kysyntää ja ainoastaan kolme mahdollista aikaa on mahdollista edes varata. Koska kaksi näistä sattuvat samalle päivälle on heidän helppoa päättää että toinen ottaa häät kuun alkuun ja toinen kuun loppuun. Valitettavasti häätapahtumaa järjestävillä tahoilla sattuu moka ja molempien häät buukataan samalle päivälle jonka seurauksena toisen on peruttava omat häänsä mikäli he haluvat osallistua toistensa häihin kuten haaveina on ollut.

Kumpikaan ei ymmärrettävistä syistä halua perua omaa aikaansa sillä seuraava vapaa aika unelmien hääpaikalle on vasta kolmen vuoden kuluttua. Pian ystävysten välit alkavat kiristyä ja lopulta kummankin toiminta alkaa ottamaan aina vain ilkeämpiä, likaisempia ja kylmempiä piirteitä johtaen välien viilentymiseen mennen jo reilusti pakkasenkin puolelle.

Emma (Anna Hathaway)

Bride wars on suhteellisen perinteikästä romanttista komediaa niin tarinaltaan kuin toteutukseltaankin. Unelmahäiden haaveilusta on romanttisissa komedioista tehty ennenkin elokuvia (mm. 27 Dresses) eikä tämänkään tarinassa ole mitään lajityypistään kovin paljoa poikkeavaa uutta eikä ihmeellistä. Sen juoni on siis pääpiirteittäin ennalta-arvattavaa kliseistä hömppää pienillä yllättäviksi tarkoitetuilla vähemmän yllättävillä käänteillä sekä aina odotettavissa olevalla sympaattisella ja onnellisella lopulla.

Yllä olevan kuvauksen voi jokainen tulkita tahollaan kuten parhaaksi näkee – joko kehuna siitä että tästäkin löytää kaikki ne hyvät piirteet mitkä romanttisissa komedioissa on parasta ja tekee niistä katsomisen arvoista tai vaihtoehtoisesti moitteena siten että kun on nähnyt yhden romanttisen komedian on nähnytkin lähes ne kaikki. Koska itse olen romanttisten komedioiden ystävä on kyseinen kommenttini tässä tapauksessa siis tarkoitettu kehuksi.

Tarinassa on kuitenkin mielenkiintoisesti hieman lajityypistään poiketen painopiste vahvemmin ystävien välisessä rakkaudessa ja ystävyyden merkityksessä eikä niinkään romanttisessa rakkaudessa kumppania kohtaan. Toki sen pintapuoleinen tarina kertoo häistä, häiden suunnittelusta ja lapsuuden unelmien toteuttamisesta häiden osalta mutta merkittävästi syvempi ulottuvuus löytyy kuitenkin sen kuvauksesta ystävän merkityksestä kohdatessa elämän tärkeitä hetkiä jotka haluaa jakaa jonkun muunkin kuin kumppaninsa kanssa.

Liv ja veljensä Nathan (Bryan Greenberg)

Kokonaisuutena Bride wars on lajityypissään hyvä ja lämminhenkinen elokuva jossa todellinen ystävyys voittaa vaikeatkin elämän koettelemukset.

Koska elokuvassa on tutut ja turvalliset romanttisen komedian piirteet on se varma valinta etsiessä mukavaa hömppäfilmiä illan leffahetkeen. Valitettavasti samasta syystä se on myös melkoisen varmaa kärsimysnäytelmää jokaiselle joka ei kyseisestä genrestä itse innostu mutta joutuu sitä silti katsomaan paremman puolisonsa seurana.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,5/10)

Leffalauantai: 9

9 (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu animaatioelokuva joka on lajityypiltään toiminta/seikkailu. Elokuvan on ohjannut Shane Acker ja nuken numero 9:n ääninäyttelijänä toimii Elijah Wood.

Tarinansa osalta 9 kertoo kuinka koneet ja ihmiset ovat tuhonneet sodassa maailman jättäen jäljelle vain synkän ja lohduttoman ympäristön. Nukke jonka selkään on kirjoitettu numero 9 herää tällaisessa maailmassa ja lähtee tutkimaan ympäristöään ja pian hän löytää toisen kaltaisensa, numero 2:n joka kertoo hänelle maailman tilasta. Pian kuitenkin sotakone löytää heidät ja 2 jää vangiksi.

9 löytää pian muitakin numeroituja nukkeja joita hän saa hokuteltua mukaansa pelastusretkelle. Pelastusretken aikana 9 valitettavasti onnistuu herättämään robotin joka on vielä aikaisempiakin suurempi uhka ja nuket saavat haastavamman vastuksen.

9:n juoni on kohtalaisen mielenkiintoinen ja siitä on saatu luotua viihdyttävä animaatioelokuva jossa on mukana toivoa kaiken synkkyyden keskellä. Tarinankerronta on toimivaa ja taustoja avataan katsojalle sopivalla tahdilla kaiken muun ohella.

Erityisen paljon pidin 9:ssä sen visuaalisesta puolesta. Sen luoma maailma on synkkä ja pimeä ja tapa jolla se tuodaan esiin on visuaalisesti poikkeuksellisen tyylikäs. Tätä katsoessa hieman tuli Burtonmaiset vivahteet mieleen eikä se ole millään muotoa huono juttu.

Pidin tässä elokuvassa myös siitä kuinka sen luoma synkkä maailma on myös puhutteleva. Ihmisten liiallinen teknologian ihannointi yli terveiden rajojen yhdistettynä sotimiseen voi helposti johtaa sellaiseen tulevaisuuteen jota kukaan ei halua olla todistamassa.

Kokonaisuutena 9 on lajityypissään erinomainen elokuva joka kannattaa katsoa mikäli tummanpuhuvat animaatioelokuvat herättää mielenkiintoa.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,1/10)

Leffalauantai: Jennifer’s body (Cheerleader helvetistä)

Needy (Amanda Seyfried) ja Jennifer (Megan Fox)

Jennifer’s Body (IMDB) on Karyn Kusaman ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2009. Elokuvan pääroolissa Jenniferinä nähdään myös Transformer-elokuvista tuttu Megan Fox ja hänen ystävättärensä Needyn roolissa Amanda Seyfried joka on tunnettu mm. rooleistaan elokuvissa Dear John sekä Mean Girls.

Tarinassa Jennifer ja Needy lähtevät pieneen baariin katsomaan rokkikeikkaa joka saa hieman epäsuotuisia käänteitä koko paikan syttyessä palamaan. Bändin jäsenet houkuttelevat Jenniferin mukaansa keikka-autoon ja Needy palaa tapahtumista hieman poissa tolaltaan olevana takaisin kotiinsa. Kotona yksin ollessaan yöllä kuitenkin Jennifer tulee käymään Needyn kotiin mutta ei kuitenkaan täysin normaaleissa merkeissä sillä hän on verinen ja muutoinkin poikkeavan oloinen. Seuraana päivän koulussa hän on kuitenkin jälleen aivan normaali itsensä vailla mitään ihmeellisyyttä.

Veret lentävät pitkin seiniä

Vähitellen kylällä alkaa tapahtua epämääräisiä kuolemantapauksia ja Needy tajuaa että Jenniferissä ei ole kaikki aivan kohdallaan. Jennifer kertoo yöstään rokkibändin matkassa ja siitä kuinka hän on joutunut bändin toimittaman pimeän rituaalin uhriksi. Bändi on halunnut uhrata neitsyen jotta saavat vaihdossa menestystä ja kunniaa mutta valitettavasti neitseellisyyden puuttuessa rituaalin vaikutukset menevät pieleen ja Jenniferistä tuleekin keskiaikaisista mytologioista tuttu succubus eli miehiä viettelevä naispuoleinen demoni.

Juonensa osalta Jennifer’s body on keskinkertaista tasoa oleva filmi vailla sen suurempia ihmeellisyyksiä, mutta itselleni tämä toimi tällaisenaankin hyvin sillä pidän myyteistä ja kansantaruista mausteita käsikirjoitukseen ammentavista tematiikoista yleisellä tasolla.

Elokuvan visuaalinen ja tuotannollinen puoli on hyvin tavallista tasoa eikä se yllätä katsojaansa oikein minkään suhteen. Kamerakulmia käytetään lajityypille totutuilla tyyleillä ja myös leikkaukset ja siirtymät ajasta ja paikasta toiseen menevät hyväksi todetuilla tavoilla. Tämä ei toki ole huono asia sillä ennen kaikkea kyseessä on kuitenkin viihteellinen elokuva eikä taide-elokuva jonka pyrkimyksenä on rikkoa rajoja ja muovata lajityyppiään uudenlaiseen muottiin.

Neitsyen uhraus ei mene aivan putkeen

Vaikka näyttelijöiden roolisuoritukset ovatkin toimivaa tasoa ei henkilöhahmoissa ole persoonallisuutta joka saisi aikaan minkäänlaista tunnereaktiota. Hahmot jäävät kylmiksi ja etäisiksi tusinatuotteiksi joiden elämä liikuttaa yhtä paljon kuin heidän kuolemansakin – ei siis käytännössä lainkaan.

Kokonaisuutta ajatellen Jennifer’s body on keskinkertainen elokuva jonka katsoo kerran tai pari mutta se ei silti herätä kovin suuria tuntemuksia mihinkään suuntaan. Mytologiasta juoneensa vivahteita hakevan tematiikan ansiosta annan tälle kuitenkin pykälää paremman arvosanan kuin muutoin olisin antanut.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,1/10)