Tag: Vuoden 2009 elokuva

  • Leffalauantai: Bride Wars (Morsianten sota)

    Liv (Kate Hudson)

    Bride wars (IMDB) joka Suomessa on myös tunnettu nimellä Morsianten sota on vuonna 2009 julkaistu romanttinen komedia jonka pääosissa nädään Kate Hudson, Anna Hathaway, Chriss Pratt sekä Steve Howey. Sen on ohjannut Gary Winick.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan kahdesta lapsuusvuosistaan saakka ystävinä olleista naisista Livistä (Kate Hudson) ja Emmasta (Anna Hathaway) joilla molemmilla on ollut pienestä pitäen haaveena saada järjestää omat satuhäänsä Plaza hotellilla. Vuosien odotus palkitaan kun naisten kumppanit kosivat ja unelmahäitä päästään vihdoin viimein suunnittelemaan. Ystäväykset hakeutuvat parhaimman hääsuunnittelijan pakeille ja alkavat järjestellä juhlia.

    Plaza-hotellilla on kovasti kysyntää ja ainoastaan kolme mahdollista aikaa on mahdollista edes varata. Koska kaksi näistä sattuvat samalle päivälle on heidän helppoa päättää että toinen ottaa häät kuun alkuun ja toinen kuun loppuun. Valitettavasti häätapahtumaa järjestävillä tahoilla sattuu moka ja molempien häät buukataan samalle päivälle jonka seurauksena toisen on peruttava omat häänsä mikäli he haluvat osallistua toistensa häihin kuten haaveina on ollut.

    Kumpikaan ei ymmärrettävistä syistä halua perua omaa aikaansa sillä seuraava vapaa aika unelmien hääpaikalle on vasta kolmen vuoden kuluttua. Pian ystävysten välit alkavat kiristyä ja lopulta kummankin toiminta alkaa ottamaan aina vain ilkeämpiä, likaisempia ja kylmempiä piirteitä johtaen välien viilentymiseen mennen jo reilusti pakkasenkin puolelle.

    Emma (Anna Hathaway)

    Bride wars on suhteellisen perinteikästä romanttista komediaa niin tarinaltaan kuin toteutukseltaankin. Unelmahäiden haaveilusta on romanttisissa komedioista tehty ennenkin elokuvia (mm. 27 Dresses) eikä tämänkään tarinassa ole mitään lajityypistään kovin paljoa poikkeavaa uutta eikä ihmeellistä. Sen juoni on siis pääpiirteittäin ennalta-arvattavaa kliseistä hömppää pienillä yllättäviksi tarkoitetuilla vähemmän yllättävillä käänteillä sekä aina odotettavissa olevalla sympaattisella ja onnellisella lopulla.

    Yllä olevan kuvauksen voi jokainen tulkita tahollaan kuten parhaaksi näkee – joko kehuna siitä että tästäkin löytää kaikki ne hyvät piirteet mitkä romanttisissa komedioissa on parasta ja tekee niistä katsomisen arvoista tai vaihtoehtoisesti moitteena siten että kun on nähnyt yhden romanttisen komedian on nähnytkin lähes ne kaikki. Koska itse olen romanttisten komedioiden ystävä on kyseinen kommenttini tässä tapauksessa siis tarkoitettu kehuksi.

    Tarinassa on kuitenkin mielenkiintoisesti hieman lajityypistään poiketen painopiste vahvemmin ystävien välisessä rakkaudessa ja ystävyyden merkityksessä eikä niinkään romanttisessa rakkaudessa kumppania kohtaan. Toki sen pintapuoleinen tarina kertoo häistä, häiden suunnittelusta ja lapsuuden unelmien toteuttamisesta häiden osalta mutta merkittävästi syvempi ulottuvuus löytyy kuitenkin sen kuvauksesta ystävän merkityksestä kohdatessa elämän tärkeitä hetkiä jotka haluaa jakaa jonkun muunkin kuin kumppaninsa kanssa.

    Liv ja veljensä Nathan (Bryan Greenberg)

    Kokonaisuutena Bride wars on lajityypissään hyvä ja lämminhenkinen elokuva jossa todellinen ystävyys voittaa vaikeatkin elämän koettelemukset.

    Koska elokuvassa on tutut ja turvalliset romanttisen komedian piirteet on se varma valinta etsiessä mukavaa hömppäfilmiä illan leffahetkeen. Valitettavasti samasta syystä se on myös melkoisen varmaa kärsimysnäytelmää jokaiselle joka ei kyseisestä genrestä itse innostu mutta joutuu sitä silti katsomaan paremman puolisonsa seurana.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 92 178 annettuun ääneen”]5,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: 9

    9 (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu animaatioelokuva joka on lajityypiltään toiminta/seikkailu. Elokuvan on ohjannut Shane Acker ja nuken numero 9:n ääninäyttelijänä toimii Elijah Wood.

    Tarinansa osalta 9 kertoo kuinka koneet ja ihmiset ovat tuhonneet sodassa maailman jättäen jäljelle vain synkän ja lohduttoman ympäristön. Nukke jonka selkään on kirjoitettu numero 9 herää tällaisessa maailmassa ja lähtee tutkimaan ympäristöään ja pian hän löytää toisen kaltaisensa, numero 2:n joka kertoo hänelle maailman tilasta. Pian kuitenkin sotakone löytää heidät ja 2 jää vangiksi.

    9 löytää pian muitakin numeroituja nukkeja joita hän saa hokuteltua mukaansa pelastusretkelle. Pelastusretken aikana 9 valitettavasti onnistuu herättämään robotin joka on vielä aikaisempiakin suurempi uhka ja nuket saavat haastavamman vastuksen.

    9:n juoni on kohtalaisen mielenkiintoinen ja siitä on saatu luotua viihdyttävä animaatioelokuva jossa on mukana toivoa kaiken synkkyyden keskellä. Tarinankerronta on toimivaa ja taustoja avataan katsojalle sopivalla tahdilla kaiken muun ohella.

    Erityisen paljon pidin 9:ssä sen visuaalisesta puolesta. Sen luoma maailma on synkkä ja pimeä ja tapa jolla se tuodaan esiin on visuaalisesti poikkeuksellisen tyylikäs. Tätä katsoessa hieman tuli Burtonmaiset vivahteet mieleen eikä se ole millään muotoa huono juttu.

    Pidin tässä elokuvassa myös siitä kuinka sen luoma synkkä maailma on myös puhutteleva. Ihmisten liiallinen teknologian ihannointi yli terveiden rajojen yhdistettynä sotimiseen voi helposti johtaa sellaiseen tulevaisuuteen jota kukaan ei halua olla todistamassa.

    Kokonaisuutena 9 on lajityypissään erinomainen elokuva joka kannattaa katsoa mikäli tummanpuhuvat animaatioelokuvat herättää mielenkiintoa.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 122 448 annettuun ääneen”]7,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Jennifer’s body (Cheerleader helvetistä)

    Needy (Amanda Seyfried) ja Jennifer (Megan Fox)

    Jennifer’s Body (IMDB) on Karyn Kusaman ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2009. Elokuvan pääroolissa Jenniferinä nähdään myös Transformer-elokuvista tuttu Megan Fox ja hänen ystävättärensä Needyn roolissa Amanda Seyfried joka on tunnettu mm. rooleistaan elokuvissa Dear John sekä Mean Girls.

    Tarinassa Jennifer ja Needy lähtevät pieneen baariin katsomaan rokkikeikkaa joka saa hieman epäsuotuisia käänteitä koko paikan syttyessä palamaan. Bändin jäsenet houkuttelevat Jenniferin mukaansa keikka-autoon ja Needy palaa tapahtumista hieman poissa tolaltaan olevana takaisin kotiinsa. Kotona yksin ollessaan yöllä kuitenkin Jennifer tulee käymään Needyn kotiin mutta ei kuitenkaan täysin normaaleissa merkeissä sillä hän on verinen ja muutoinkin poikkeavan oloinen. Seuraana päivän koulussa hän on kuitenkin jälleen aivan normaali itsensä vailla mitään ihmeellisyyttä.

    Veret lentävät pitkin seiniä

    Vähitellen kylällä alkaa tapahtua epämääräisiä kuolemantapauksia ja Needy tajuaa että Jenniferissä ei ole kaikki aivan kohdallaan. Jennifer kertoo yöstään rokkibändin matkassa ja siitä kuinka hän on joutunut bändin toimittaman pimeän rituaalin uhriksi. Bändi on halunnut uhrata neitsyen jotta saavat vaihdossa menestystä ja kunniaa mutta valitettavasti neitseellisyyden puuttuessa rituaalin vaikutukset menevät pieleen ja Jenniferistä tuleekin keskiaikaisista mytologioista tuttu succubus eli miehiä viettelevä naispuoleinen demoni.

    Juonensa osalta Jennifer’s body on keskinkertaista tasoa oleva filmi vailla sen suurempia ihmeellisyyksiä, mutta itselleni tämä toimi tällaisenaankin hyvin sillä pidän myyteistä ja kansantaruista mausteita käsikirjoitukseen ammentavista tematiikoista yleisellä tasolla.

    Elokuvan visuaalinen ja tuotannollinen puoli on hyvin tavallista tasoa eikä se yllätä katsojaansa oikein minkään suhteen. Kamerakulmia käytetään lajityypille totutuilla tyyleillä ja myös leikkaukset ja siirtymät ajasta ja paikasta toiseen menevät hyväksi todetuilla tavoilla. Tämä ei toki ole huono asia sillä ennen kaikkea kyseessä on kuitenkin viihteellinen elokuva eikä taide-elokuva jonka pyrkimyksenä on rikkoa rajoja ja muovata lajityyppiään uudenlaiseen muottiin.

    Neitsyen uhraus ei mene aivan putkeen

    Vaikka näyttelijöiden roolisuoritukset ovatkin toimivaa tasoa ei henkilöhahmoissa ole persoonallisuutta joka saisi aikaan minkäänlaista tunnereaktiota. Hahmot jäävät kylmiksi ja etäisiksi tusinatuotteiksi joiden elämä liikuttaa yhtä paljon kuin heidän kuolemansakin – ei siis käytännössä lainkaan.

    Kokonaisuutta ajatellen Jennifer’s body on keskinkertainen elokuva jonka katsoo kerran tai pari mutta se ei silti herätä kovin suuria tuntemuksia mihinkään suuntaan. Mytologiasta juoneensa vivahteita hakevan tematiikan ansiosta annan tälle kuitenkin pykälää paremman arvosanan kuin muutoin olisin antanut.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,1/10)

  • Leffalauantai: According to Greta (Maailma Gretan silmin)

    Gretan roolissa nähdään Hillary Duff

    According to Greta tai vaihtoehtoisesti pelkkä Greta (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty muotoon Maailma Gretan silmin on vuodelta 2009 oleva romanttinen draamaelokuva. Elokuvan on ohjannut Nancy Bardawil ja sen pääosaroolissa Gretana nähdään Hillary Duff.

    Elokuvan alkuperäisnimestä en päässyt täyteen varmuuteen. Elokuva löytyy IMDB:stä pelkällä Greta-nimellä mutta kuitenkin DVD:n takakannesta löytyy alkuperäisnimeksi tuo otsikon mukainen According to Greta. Mistähän moinen epäselvyys johtunee, sitä en tiedä.

    Tarinassa kerrotaan 17-vuotiaan teiniangstin ja nuoruuden uhman täyttämästä Gretasta joka joutuu kesäksi äitinsä luota isovanhempiensa luo toiseen kaupunkiin. Äiti haluaa viettää aikaa uuden miehensä kanssa ja mikäs sen kätevämpää tapaa kuin viskata angstiteini pois nurkista pyörimästä jotta saa kaikessa rauhassa edes kesän olla kahden.

    Gretan isovanhemmat, Joseph (Michael Murphy) ja Katherine (Ellen Burstyn)

    Greta ei ole järjestelyistä kovin innoissaan ja kesä isovanhempien nurkissa kuulostaa varmalta tavalta pilata kesä ja käytös on tietenkin sen mukaista. Yhteentörmäyksiltä ei vältytä ja isovanhemmilla onkin paljon kestämistä kaikkien rajojen asettamisen aiheuttamien haasteiden kanssa.

    Kaikesta huolimatta Greta päätyy töihin paikalliseen ravintolaan ja tutustuu siellä ravintolan kokkiin lähemminkin ja sitä kautta saadaan hieman romanttisia vivahteita elokuvan draamapuolta tasapainottamaan. Kokki on oppinut kokkailemaan aikoinaan vankilassa ollessaan joten mikäpäs sen oivempi tapa ärsyttää isovanhempiaan kuin tehdä tuttavuutta tällaisen miehen kanssa.

    Jotta teinidraama ei jäisi ainoastaan ihmissuhteiden tasolle on Gretalla tapana kuljettaa mukanaan vihkoa johon hän kerää asioita joita hän aikoo elämässään tehdä mutta sen lisäksi myös erilaisia tapoja päättää elämänsä. Aikomuksena hänellä on tappaa itsensä jo nuorilla päivillään joten näiden aikomusten vuoksi hänellä tulee enemmän tai vähemmän ongelmia myös miesystävänsä kanssa sillä ymmärrettävistä syistä johtuen hän ei ole aiheesta kovin innostunut.

    Julie (Evan Ross) ja Greta. Vihkon sisältö ei ollut Julielle mieleen.

    Tarina oli kokonaisuutena ihan hyvä ja kiintoisa ja taustalla oli puhuttelevaa tematiikkaa nuoren elämästä joka ei koe sopivansa ympärillään pyörivään maailmaan ja yhteiskuntaan. Isä joka on tappanut itsensä Gretan ollessa pieni ja jonka Greta on joutunut näkemään sekä äiti ja hänen uusi miesystävänsä jotka saavat Gretan tuntemaan itsensä ylimääräiseksi ja kuulumattomaksi joukkoonsa on aiheita joista Gretan käytösmallia on mielenkiintoista pohtia.

    Pidin tässä elokuvassa sen psykologisesta ja yhteiskunnallisesta puolesta, siitä kuinka läheisen itsemurha ja perheen sisäiset ongelmat jatkuvat vanhemmilta lapsille useampaan sukupolveen. Isovanhempien ja Gretan äidin välit nuoruudessa ovat selvästi jättäneet jälkensä myös Gretan äitiin joka mahdollisesti tietämättään toistaa samoja virheitä kasvatuksessa kuin vanhempansa.

    Ei ole helppoa elämä kun kaljaakaan ei saa kaupasta kun ikä ei riitä ja hedelmäpelikin vei karkkirahat

    On helppoa nähdä Greta ainoastaan rasittavana huomiohakuisena teininä jolla angsti kuuluu ikään ja menee iän kanssa ohi, mutta on hyvä myös muistaa että toisinaan ne ongelmat ovat todellisia ja nuorella vailla suurempaa elämänkokemusta ongelmien ilmaisutapa on vain paljon näkyvämpi kuin jo varttuneemmalla ihmisellä. Aikuisemmat ihmiset helposti pääsevät tästä vaiheesta elämässään yli ainakin näennäisesti mutta todellisuudessa vaihtavat vain ongelmiensa käsittelemättömyyden muodon huomion hakemisesta sisäänpäinkääntymiseksi, kyynisyydeksi tai yleisesti vain välinpitämättömyydeksi.

    Oma arvioni elokuvasta on että se menee ihan jees -leffojen kategoriaan. Sen kyllä katsoi ja voi sen toisenkin kerran ihan mielellään katsoa vaikkakaan mistään maata järisyttävästä elokuvakokemuksesta ei voikaan puhua. Draamapuoli toimii ja herättelee ajatuksia mutta romanttinen puoli elokuvassa on turhan pintapuoleisen oloinen vaikkakin se on tärkeä osa toimiessa peilinä Gretan sielunmaisemaan ja sen haasteisiin.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,3/10)

  • Leffalauantai: Avatar

    Avatar-elokuvan suomenkielinen DVD-kansi

    Avatar (IMDB) on James Cameronin ohjaama vuonna 2009 julkaistu scifiä ja fantasiaa sisältävä toimintaseikkailu. Sen pääosanäyttelijöinä on Sam Worthington (Jake Sully) sekä Zoe Saldana (Neytiri).

    Avatarissa kerrotaan ihmisten ja Na’vi-rodun taistelusta kaukaisella maailmalla Pandoralla. Ihmiset ovat kehittäneet Na’vin näköisen olennon, Avatarin, jonka kehoon ihminen sitten pystyy menemään. Tämä kuitenkin vaatii että Avatar on tehty juuri kyseisen ihmisen geeneihin sopivaksi. Jake Sully on sotilas joka on menettänyt veljensä ja hänet värvätään mukaan Pandoran keikalle, sillä hänen ja operaatiossa mukana olleen veljensä geenit ovat samanlaiset ja siten Avatarin ohjaamiseen sopivat.

    Jake tutustuu Avatarina ollessaan Na’veihin ja ennalta arvattavalla tavalla rakastuu yhteen heistä. Vähitellen hän alkaa kokemaan heidän elämän ja maailmansa kauniimpana ja parempana kuin omansa, jonka seurauksena hän lopulta päätyy puolustamaan Na’vien arvoja ja kulttuuria riistäviä ihmisten sotilaita vastaan.

    Eiffel 65:n hittiä mukaillen, I’m blue daba-diba-badiibaa.

    Elokuva on pitkä, IMDB:n mukaan 2 h 42 min. Pituudestaan huolimatta se ei käynyt puuduttavaksi vaan piti katsojan otteessaan. Avatar oli ennalta arvattavuudestaan huolimatta mielenkiintoinen ja jollain tapaa myös koskettava elokuva. Sisäinen hippini koki Jaken ymmärryksen avartumisen hyväksi ja koskettavaksi jutuksi.

    Avatar on ehdottomasti visuaalisesti yksi kauneimmista – ellei jopa kaunein – elokuvista jonka olen koskaan nähnyt. Sen esittelemä fantasiamaailma oli paikoitellen jopa henkeäsalpaavan upea. Tyylikäs värien käyttö yhdessä eeppisen musiikin kanssa oli kokemuksena todella hieno. Paikoitellen Pandorasta ja sen värimaailmasta tuli myös mieleeni Skyrimin (arvostelu) fantasiamaailma sen upeimmissa näkemissäni kohdissa.

    Pandora tarjoaa lapsilleen kauniin luonnon joka pitää huolta omistaan

    Avatar on saanut IMDB:ssä tätä kirjoittaessa arvosanaksi 7,8 joka on kohtalaisen hyvä arvosana mutta ei aivan vastaa silti sitä mitä itse annan tälle. Mielenkiintoinen tarina yhdistettynä visuaaliseen kauneuteen erinomaisten musiikkien säestyksellä viihdyttävässä elokuvassa ansaitsee omalla arvoasteikollani korkeamman arvosanan.

    Lajityypissään Avatar on loistava elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

    Arvosana: 9/10