9 (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu animaatioelokuva joka on lajityypiltään toiminta/seikkailu. Elokuvan on ohjannut Shane Acker ja nuken numero 9:n ääninäyttelijänä toimii Elijah Wood.
Tarinansa osalta 9 kertoo kuinka koneet ja ihmiset ovat tuhonneet sodassa maailman jättäen jäljelle vain synkän ja lohduttoman ympäristön. Nukke jonka selkään on kirjoitettu numero 9 herää tällaisessa maailmassa ja lähtee tutkimaan ympäristöään ja pian hän löytää toisen kaltaisensa, numero 2:n joka kertoo hänelle maailman tilasta. Pian kuitenkin sotakone löytää heidät ja 2 jää vangiksi.
9 löytää pian muitakin numeroituja nukkeja joita hän saa hokuteltua mukaansa pelastusretkelle. Pelastusretken aikana 9 valitettavasti onnistuu herättämään robotin joka on vielä aikaisempiakin suurempi uhka ja nuket saavat haastavamman vastuksen.
9:n juoni on kohtalaisen mielenkiintoinen ja siitä on saatu luotua viihdyttävä animaatioelokuva jossa on mukana toivoa kaiken synkkyyden keskellä. Tarinankerronta on toimivaa ja taustoja avataan katsojalle sopivalla tahdilla kaiken muun ohella.
Erityisen paljon pidin 9:ssä sen visuaalisesta puolesta. Sen luoma maailma on synkkä ja pimeä ja tapa jolla se tuodaan esiin on visuaalisesti poikkeuksellisen tyylikäs. Tätä katsoessa hieman tuli Burtonmaiset vivahteet mieleen eikä se ole millään muotoa huono juttu.
Pidin tässä elokuvassa myös siitä kuinka sen luoma synkkä maailma on myös puhutteleva. Ihmisten liiallinen teknologian ihannointi yli terveiden rajojen yhdistettynä sotimiseen voi helposti johtaa sellaiseen tulevaisuuteen jota kukaan ei halua olla todistamassa.
Kokonaisuutena 9 on lajityypissään erinomainen elokuva joka kannattaa katsoa mikäli tummanpuhuvat animaatioelokuvat herättää mielenkiintoa.
Jennifer’s Body (IMDB) on Karyn Kusaman ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2009. Elokuvan pääroolissa Jenniferinä nähdään myös Transformer-elokuvista tuttu Megan Fox ja hänen ystävättärensä Needyn roolissa Amanda Seyfried joka on tunnettu mm. rooleistaan elokuvissa Dear John sekä Mean Girls.
Tarinassa Jennifer ja Needy lähtevät pieneen baariin katsomaan rokkikeikkaa joka saa hieman epäsuotuisia käänteitä koko paikan syttyessä palamaan. Bändin jäsenet houkuttelevat Jenniferin mukaansa keikka-autoon ja Needy palaa tapahtumista hieman poissa tolaltaan olevana takaisin kotiinsa. Kotona yksin ollessaan yöllä kuitenkin Jennifer tulee käymään Needyn kotiin mutta ei kuitenkaan täysin normaaleissa merkeissä sillä hän on verinen ja muutoinkin poikkeavan oloinen. Seuraana päivän koulussa hän on kuitenkin jälleen aivan normaali itsensä vailla mitään ihmeellisyyttä.
Veret lentävät pitkin seiniä
Vähitellen kylällä alkaa tapahtua epämääräisiä kuolemantapauksia ja Needy tajuaa että Jenniferissä ei ole kaikki aivan kohdallaan. Jennifer kertoo yöstään rokkibändin matkassa ja siitä kuinka hän on joutunut bändin toimittaman pimeän rituaalin uhriksi. Bändi on halunnut uhrata neitsyen jotta saavat vaihdossa menestystä ja kunniaa mutta valitettavasti neitseellisyyden puuttuessa rituaalin vaikutukset menevät pieleen ja Jenniferistä tuleekin keskiaikaisista mytologioista tuttu succubus eli miehiä viettelevä naispuoleinen demoni.
Juonensa osalta Jennifer’s body on keskinkertaista tasoa oleva filmi vailla sen suurempia ihmeellisyyksiä, mutta itselleni tämä toimi tällaisenaankin hyvin sillä pidän myyteistä ja kansantaruista mausteita käsikirjoitukseen ammentavista tematiikoista yleisellä tasolla.
Elokuvan visuaalinen ja tuotannollinen puoli on hyvin tavallista tasoa eikä se yllätä katsojaansa oikein minkään suhteen. Kamerakulmia käytetään lajityypille totutuilla tyyleillä ja myös leikkaukset ja siirtymät ajasta ja paikasta toiseen menevät hyväksi todetuilla tavoilla. Tämä ei toki ole huono asia sillä ennen kaikkea kyseessä on kuitenkin viihteellinen elokuva eikä taide-elokuva jonka pyrkimyksenä on rikkoa rajoja ja muovata lajityyppiään uudenlaiseen muottiin.
Neitsyen uhraus ei mene aivan putkeen
Vaikka näyttelijöiden roolisuoritukset ovatkin toimivaa tasoa ei henkilöhahmoissa ole persoonallisuutta joka saisi aikaan minkäänlaista tunnereaktiota. Hahmot jäävät kylmiksi ja etäisiksi tusinatuotteiksi joiden elämä liikuttaa yhtä paljon kuin heidän kuolemansakin – ei siis käytännössä lainkaan.
Kokonaisuutta ajatellen Jennifer’s body on keskinkertainen elokuva jonka katsoo kerran tai pari mutta se ei silti herätä kovin suuria tuntemuksia mihinkään suuntaan. Mytologiasta juoneensa vivahteita hakevan tematiikan ansiosta annan tälle kuitenkin pykälää paremman arvosanan kuin muutoin olisin antanut.
According to Greta tai vaihtoehtoisesti pelkkä Greta (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty muotoon Maailma Gretan silmin on vuodelta 2009 oleva romanttinen draamaelokuva. Elokuvan on ohjannut Nancy Bardawil ja sen pääosaroolissa Gretana nähdään Hillary Duff.
Elokuvan alkuperäisnimestä en päässyt täyteen varmuuteen. Elokuva löytyy IMDB:stä pelkällä Greta-nimellä mutta kuitenkin DVD:n takakannesta löytyy alkuperäisnimeksi tuo otsikon mukainen According to Greta. Mistähän moinen epäselvyys johtunee, sitä en tiedä.
Tarinassa kerrotaan 17-vuotiaan teiniangstin ja nuoruuden uhman täyttämästä Gretasta joka joutuu kesäksi äitinsä luota isovanhempiensa luo toiseen kaupunkiin. Äiti haluaa viettää aikaa uuden miehensä kanssa ja mikäs sen kätevämpää tapaa kuin viskata angstiteini pois nurkista pyörimästä jotta saa kaikessa rauhassa edes kesän olla kahden.
Gretan isovanhemmat, Joseph (Michael Murphy) ja Katherine (Ellen Burstyn)
Greta ei ole järjestelyistä kovin innoissaan ja kesä isovanhempien nurkissa kuulostaa varmalta tavalta pilata kesä ja käytös on tietenkin sen mukaista. Yhteentörmäyksiltä ei vältytä ja isovanhemmilla onkin paljon kestämistä kaikkien rajojen asettamisen aiheuttamien haasteiden kanssa.
Kaikesta huolimatta Greta päätyy töihin paikalliseen ravintolaan ja tutustuu siellä ravintolan kokkiin lähemminkin ja sitä kautta saadaan hieman romanttisia vivahteita elokuvan draamapuolta tasapainottamaan. Kokki on oppinut kokkailemaan aikoinaan vankilassa ollessaan joten mikäpäs sen oivempi tapa ärsyttää isovanhempiaan kuin tehdä tuttavuutta tällaisen miehen kanssa.
Jotta teinidraama ei jäisi ainoastaan ihmissuhteiden tasolle on Gretalla tapana kuljettaa mukanaan vihkoa johon hän kerää asioita joita hän aikoo elämässään tehdä mutta sen lisäksi myös erilaisia tapoja päättää elämänsä. Aikomuksena hänellä on tappaa itsensä jo nuorilla päivillään joten näiden aikomusten vuoksi hänellä tulee enemmän tai vähemmän ongelmia myös miesystävänsä kanssa sillä ymmärrettävistä syistä johtuen hän ei ole aiheesta kovin innostunut.
Julie (Evan Ross) ja Greta. Vihkon sisältö ei ollut Julielle mieleen.
Tarina oli kokonaisuutena ihan hyvä ja kiintoisa ja taustalla oli puhuttelevaa tematiikkaa nuoren elämästä joka ei koe sopivansa ympärillään pyörivään maailmaan ja yhteiskuntaan. Isä joka on tappanut itsensä Gretan ollessa pieni ja jonka Greta on joutunut näkemään sekä äiti ja hänen uusi miesystävänsä jotka saavat Gretan tuntemaan itsensä ylimääräiseksi ja kuulumattomaksi joukkoonsa on aiheita joista Gretan käytösmallia on mielenkiintoista pohtia.
Pidin tässä elokuvassa sen psykologisesta ja yhteiskunnallisesta puolesta, siitä kuinka läheisen itsemurha ja perheen sisäiset ongelmat jatkuvat vanhemmilta lapsille useampaan sukupolveen. Isovanhempien ja Gretan äidin välit nuoruudessa ovat selvästi jättäneet jälkensä myös Gretan äitiin joka mahdollisesti tietämättään toistaa samoja virheitä kasvatuksessa kuin vanhempansa.
Ei ole helppoa elämä kun kaljaakaan ei saa kaupasta kun ikä ei riitä ja hedelmäpelikin vei karkkirahat
On helppoa nähdä Greta ainoastaan rasittavana huomiohakuisena teininä jolla angsti kuuluu ikään ja menee iän kanssa ohi, mutta on hyvä myös muistaa että toisinaan ne ongelmat ovat todellisia ja nuorella vailla suurempaa elämänkokemusta ongelmien ilmaisutapa on vain paljon näkyvämpi kuin jo varttuneemmalla ihmisellä. Aikuisemmat ihmiset helposti pääsevät tästä vaiheesta elämässään yli ainakin näennäisesti mutta todellisuudessa vaihtavat vain ongelmiensa käsittelemättömyyden muodon huomion hakemisesta sisäänpäinkääntymiseksi, kyynisyydeksi tai yleisesti vain välinpitämättömyydeksi.
Oma arvioni elokuvasta on että se menee ihan jees -leffojen kategoriaan. Sen kyllä katsoi ja voi sen toisenkin kerran ihan mielellään katsoa vaikkakaan mistään maata järisyttävästä elokuvakokemuksesta ei voikaan puhua. Draamapuoli toimii ja herättelee ajatuksia mutta romanttinen puoli elokuvassa on turhan pintapuoleisen oloinen vaikkakin se on tärkeä osa toimiessa peilinä Gretan sielunmaisemaan ja sen haasteisiin.
Avatar (IMDB) on James Cameronin ohjaama vuonna 2009 julkaistu scifiä ja fantasiaa sisältävä toimintaseikkailu. Sen pääosanäyttelijöinä on Sam Worthington (Jake Sully) sekä Zoe Saldana (Neytiri).
Avatarissa kerrotaan ihmisten ja Na’vi-rodun taistelusta kaukaisella maailmalla Pandoralla. Ihmiset ovat kehittäneet Na’vin näköisen olennon, Avatarin, jonka kehoon ihminen sitten pystyy menemään. Tämä kuitenkin vaatii että Avatar on tehty juuri kyseisen ihmisen geeneihin sopivaksi. Jake Sully on sotilas joka on menettänyt veljensä ja hänet värvätään mukaan Pandoran keikalle, sillä hänen ja operaatiossa mukana olleen veljensä geenit ovat samanlaiset ja siten Avatarin ohjaamiseen sopivat.
Jake tutustuu Avatarina ollessaan Na’veihin ja ennalta arvattavalla tavalla rakastuu yhteen heistä. Vähitellen hän alkaa kokemaan heidän elämän ja maailmansa kauniimpana ja parempana kuin omansa, jonka seurauksena hän lopulta päätyy puolustamaan Na’vien arvoja ja kulttuuria riistäviä ihmisten sotilaita vastaan.
Eiffel 65:n hittiä mukaillen, I’m blue daba-diba-badiibaa.
Elokuva on pitkä, IMDB:n mukaan 2 h 42 min. Pituudestaan huolimatta se ei käynyt puuduttavaksi vaan piti katsojan otteessaan. Avatar oli ennalta arvattavuudestaan huolimatta mielenkiintoinen ja jollain tapaa myös koskettava elokuva. Sisäinen hippini koki Jaken ymmärryksen avartumisen hyväksi ja koskettavaksi jutuksi.
Avatar on ehdottomasti visuaalisesti yksi kauneimmista – ellei jopa kaunein – elokuvista jonka olen koskaan nähnyt. Sen esittelemä fantasiamaailma oli paikoitellen jopa henkeäsalpaavan upea. Tyylikäs värien käyttö yhdessä eeppisen musiikin kanssa oli kokemuksena todella hieno. Paikoitellen Pandorasta ja sen värimaailmasta tuli myös mieleeni Skyrimin (arvostelu) fantasiamaailma sen upeimmissa näkemissäni kohdissa.
Pandora tarjoaa lapsilleen kauniin luonnon joka pitää huolta omistaan
Avatar on saanut IMDB:ssä tätä kirjoittaessa arvosanaksi 7,8 joka on kohtalaisen hyvä arvosana mutta ei aivan vastaa silti sitä mitä itse annan tälle. Mielenkiintoinen tarina yhdistettynä visuaaliseen kauneuteen erinomaisten musiikkien säestyksellä viihdyttävässä elokuvassa ansaitsee omalla arvoasteikollani korkeamman arvosanan.
Lajityypissään Avatar on loistava elokuva joka kestää useammankin katselukerran.
Romanttisten komedioiden vauhtiin kun tuli päästyä New Year’s Even myötä, jatkoin kesäloman kuluttamista saman kategorian elokuvalla The Ugly Truth (IMDB). Elokuva on vuodelta 2009 ja sen on ohjannut australialainen Robert Luketic. Pääosissa nähdään Katherine Heigl ja Geralt Butler.
Tarinassa kerrotaan televisiokanavalla työskentelevästä tuottajasta Abbystä (Katherine Heigl), joka kauneudesta ja urallaan menestymisestä huolimatta ei tunnu onnistuvan ihmissuhteissaan. Työtyoverikseen hän saa toiselta televisiokanavalta tutun, epäsovinnaisia julmia totuuksia laukovan Miken (Geralt Butler). Koska kummallakin on tapa katsoa ihmissuhdekuvioita ja ihmisiä eri tavoin ei konflikteilta tietenkään vältytä. Hankalan yhteisen alkuvaiheen yli päästyä Mike alkaa kuitenkin opastamaan Abbyä kuinka hänen onnistuu napata himoitsemansa naapurin komea lääkärimies, mutta valitettavasti opastusmatkan aikana tunteet alkavat vetää Abbyä ja Mikeä kuitenkin lähemmäksi toisiaan.
Olin nähnyt tämän elokuvan joskus vuosia aikaisemmin, joten loppuratkaisu ei tullut itselleni yllätyksenä. Kuitenkin tarina on muutenkin lajityypille sopivaan tapaan ennalta arvattava, joten vaikka tätä ei olisi aikaisemmin ollut nähnyt, olisi loppuratkaisu ollut silti helppoa arvata.
Itse pidin tästä elokuvasta. Se on mukavan kevyt ja viihdyttävä elokuva jossa heitetään paikoitellen puolikarkeaa läppää. Se ei lyö pöytään mitään uutta, vaan tarjoaa ainoastaan tuttua ja turvallista viihdyttävää romanttista komediaa. Arvosanaksi antaisin 7/10, IMDB:ssä näkemys on ollut 6,5/10 joten aika samalla linjalla suurempikin yleisö tuntuu olevan.
