Leffalauantai: The Adjustment Bureau (Kohtalon valvojat)

David Norris (Matt Damon)

The Adjustment Bureau (IMDB) joka suomeksi on käännetty muotoon Kohtalon valvojat on George Nolfin ohjaama romanttinen sci-fi-trilleri jonka pääosarooleissa nähdään Matt Damon ja Emily Blunt. Elokuva on julkaistu vuonna 2011.

Tarina kertoo politiikassa eteenpäin pyrkivästä nuoresta David Norrisista (Matt Damon) joka haluaa täyttää sisäisen tyhjyytensä tunnetta urallaan ja huomion keskipisteenä olemisella. Sattumalta hän tapaa Elisen (Emily Blunt) jonka kanssa henkilökemiat tuntuvat heti kohtaavan ja tulevaisuus näyttää löytävän yhteisiä polkuja kuljettavaksi. Kuitenkin Davidin ja Emilyn ei ollut enää tarkoitus kohdata toista kertaa sillä kohtalon kirjoihin on kirjoitettu kummallekin toisenlaista tarinaa ja näinpä kohtalon valvojat tulevat tekemään kaikkensa jotta heidät saadaan ohjattua jälleen erilleen tosisistaan ja asiat menisivät niin kuin niiden on ylemmältä taholta tarkoitettu menevän.

Matt Damon ja Emily Blunt

Monessa mielessä The Adjustment Bureau noudattaa tavallista romanttisen elokuvan kaavaa joka ennalta-arvattavuudessaan voi monia katsojia päätarinansa osalta käydä pitkästyttämään. Siihen on kuitenkin saatu hieman vivahde-eroja perinteikkäisempiin romanttisiin elokuviin lisäämällä siihen sci-fi-elementtejä sekä kepeällä pintaraapaisulla ajatuksia kohtalosta, vapaasta tahdosta ja siitä voiko ennalta kirjoitettua elämän polkua muuttaa. Onko ihminen vapaa valitsemaan ja onko olemassa lainkaan sattumaa?

Elokuva ei ole kovin syvällinen eikä monessa mielessä mitenkään erityisen taiteellinen ja sen voi helposti luokitella puhtaasti viihdyttävien elokuvien kategoriaan. Sen näyttelijäsuoritukset ovat hyvää tasoa ilman ihmeitä, ohjaus on kaikin puolin hyvää ja tasapainoista sekä tarinaansa tukevaa eikä tästä suuria ihmeitä löydä mistään.

Kohtalon valvoja Thompson (Terence Stamp)

Henkilökohtaisesti itselleni tämä kuitenkin upposi selkeästi keskivertoa elokuvaa paremmin. En tiedä onko tähän syynä elokuvan romanttiset aspektit sillä pidän yleisesti romanttisista komedioista ja romanttisista draamoista kaikkine kliseineenkin, vaiko sen kevyet sci-fimäiset vivahteet mutta tämä elokuva nousi itsellä suoraan guilty pleasures -listalleni.

Kaikkinensa elokuva on ammattimaisesti tuotettu elokuva joka toimii monelle hyvin, mutta syystä tai toisesta itselleni sitäkin paremmin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,1/10)

Elokuva: New Year’s Eve

Vaihteluksi vampyyrielokuville katsoin pitkästä aikaa romanttisen komedian, New Year’s Eve (IMDB). Elokuva on vuodelta 2011 ja sen on ohjannut Garry Marshall joka tunnetaan mm. myös Pretty Womanin ohjaajana ja Onnen päivät -televisiosarjan luojana.

Elokuva kertoo erilaisia ihmissuhdetarinoita, jotka kertovat rakkaudesta ja välittämisestä sen eri muodoissa aina teini-ihastumisesta aikuisempiin ihmissuhteisiin. Tapahtumapaikkana on New York ja nimensä mukaisesti tapahtuma-aikana on uuden vuoden aatto.

Elokuva ei tarjoa oikeastaan mitään uutta millään saralla – tai ainakaan siten, että itse olisin siitä mitään sellaista havainnut. Tarinassa mentiin pitkälti tutuilla ja turvallisilla ”Ventovieraat kohtaavat ja rakastuvat”, ”Yksinäisenä kuoleva katuu elämässään tekemiä virheitä”, ”Teini-iän ensisuudelma”, ”Uskallanko vielä kohdata uuden ihmisen elämääni” ja ”Olen valmis jättämään kaikkeni vuoksesi” -tyylisillä ratkaisuilla.

Käytännössä siis tarjottimella on tutut kliseet jotka helposti ihastuttaa tai vihastuttaa katsojaa. Itseäni sen kaltaiset elementit romanttisissa komedioissa ihastuttaa, sillä kun haluan katsoa romanttisen komedian, haluan pääsääntöisesti sen olevan tuttua ja turvallista hömppää jossa on kaikesta kliseisyydestään ja elokuvallisesti mitään uutta tarjoamattomasta annistaan huolimatta tarjolla ainakin liikuttavuutta ja uskoa parempaan huomiseen.

Merkillepantavaa elokuvassa on nimekäs näyttelijäkaarti – mm. Bon Jovi, Sarah Jessica Parker, Jessica Biel, Aston Kutcher, Michelle Pfeiffer, Rober De Niro, Katherine Heigl sekä Halle Berry.

Tätä kirjoittaessa elokuva on saanut IMDB:ssä arvosanaksi 5,7 joka on hyvin pitkälti samassa linjassa oman näkemykseni kanssa. Oma arvosteluni elokuvasta on 6/10 asteikolla 0-10, eli pidin elokuvasta ja se oli sen verran hyvä että voin sen katsoa mielellään uudemmankin kerran. Se on tuttua ja turvallista viihdyttävää hömppää, sellaista jollaista on mukava katsoa kun haluaa rentoutua sellaisen elokuvan parissa joka ei vaadi liian suurta syväanalyysiä elokuvan merkityksestä.

Elokuva: The Moth Diaries

Katsoin tänään elokuvan nimeltään The Moth Diaries (IMDB).

Elokuva on kannen kuvauksen perusteella kateogriaa kauhu, mutta pelottavuutta tai jännitystä tästä elokuvasta ei ainakaan omaan makuuni löytynyt yhtään. Eipä sillä, en sellaista edes kaipaa sillä en yleisesti ottaen pidä kauhuelokuvista. Tämä kuitenkin kiinnosti katsoa, sillä tarina pyörii itseäni vahvasti kiehtovan vampyyritematiikan ympärillä.

Takakannen tiedon mukaan elokuvan kesto on 1 h 22 min ja se on kielletty alle 15-vuotiaille (tai alle 16-vuotiaille, kaksi eri ikämerkintää).

Elokuvan tarinassa 16-vuotias Rebecca joutuu isänsä itsemurhan jälkeen tyttöjen sisäoppilaitokseen. Siellä hänellä on myös hyvä ystävä Lucy, mutta uuden oppilaan Ernessan myötä välit Lucyyn muuttuvat. Ajan kanssa selviää että Ernessassa ei ole kaikki aivan normaalia – tai ainakin mikäli vampyyriutta ei pidä normaalina piirteenä ihmisessä.

Hyvänä puolena elokuva tarjosi erilaista vampyyritarinaa ja toisenlaista loppua kuin muut tämän lajityypin elokuvat joita olen katsonut.

Samaan hengenvetoon on helppoa kuitenkin todeta sen erilaisuuden toimivan myös negatiivisena puolena – ainakin jos haluaa perinteisempää vampyyritarinaa kuten itse ehkä kaipasin. Teräviä kulmahampaita ei elokuvassa näy, seivätä ei teroitella eikä valkosipuleista ja risteistä ole havaintoakaan. Käytännössä siis lähes kaikki perinteisen vampyyrielokuvan teemat puuttuvat. Eipä siinä, elokuva ei onneksi flirttaile lainkaan Twilight-elokuvien tyylin suuntaan.

Lyhyesti ottaen pidin tästä leffasta ja voisin katsoa sen uudelleen, mutta mistään mestariteoksesta ei kuitenkaan voida puhua. Arvosanaksi annoin IMDB:ssä 7/10 joka on kuitenkin selvästi korkeampi kuin IMDB:n keskiarvo (4,9/10). Puhtaasti viihdyttävän rento erilaisella otteella tehty vampyyrielokuva.