Leffalauantai: The Grey (Suden hetki)

Pääosaroolissa nähdään Liam Neeson

The Grey (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Suden hetki on vuonna 2011 julkaistu toiminnallinen seikkailudraama. Sen on ohjannut Joe Carnahan ja sen pääosaroolissa nähdään mm. Schindlerin listasta (lue arvostelu) tuttu Liam Neeson.

Tarinan alkuvaiheilla kerrotaan pintapuoleisesti elokuvan päähenkilöistä jotka ovat öljy-yhtiön työntekijöitä jotka työskentelevät jossain keskellä ei mitään. Miehet ovat lähdössä lentokoneella pois alueelta, mutta lentokone syöksyy maahan Alaskan lumikentille. Monet saavat surmansa koneen pudottua, mutta pieni joukko selviää jonka jälkeen he alkavat käymään eloonjäämiskamppailua kylmyyttä ja alueella majaansa pitäviä susia vastaan.

Jotta yhdessä hengissä pysyminen vaikeiden olosuhteiden keskellä ei käy liian helpoksi, on yksi syöksystä selvinneistä tietenkin pakollinen rasittava vastaan vänkääjä jota ei liiaksi tunnu yhteen hiileen puhaltaminen kiinnostavan.

Alkuvaiheet elokuvasta ovat mielenkiintoiset ja lupailevat toimivaa draamaa, mutta valitettavasti lentokoneen syöksyn jälkeen draamallinen aspekti menettää otettaan ja tilalle astuu keskinkertainen seikkailullinen selviytymiselokuva joka nojaa liiaksi kliseisten draamaelokuvien tyyleihin.

Kliseisten draamaelokuvien tyylillä tarkoitan tässä kontekstissa sitä, että henkilöhahmoja ei rakenneta juuri lainkaan vaan pintapuoleisesti annetaan viitekehys jossa toimitaan ja matkan varrella yritetään rakentaa hahmoja onnistumatta siinä kuitenkaan missään vaiheessa kunnolla. Selviytyneistä henkilöistä ei saa kosketuspintaa eikä kenenkään kohtalo kiinnosta juuri lainkaan, joten draamalliseksi elokuvaksi tämä jättää liiian pintapuoleisen hahmokuvauksen ollakseen koskettava tai puhutteleva.

Toiminnalliset kohtaukset joissa sudet ja ihmiset ottavat yhteen olivat myöskin pääosin huonosti toteutettuja, sillä siellä taas mallia elokuvan tekemiseen oli haettu huonosti toimivista toimintaelokuvista. Kohtaukset ovat sekavia sillä kamera heiluu ja huojuu milloin minnekin, leikkaukset ovat järjettömän nopeita ja niitä on paljon peräkkäin jonka jälkeen kohtaus onkin jo ohi ja katsojana saa vain arvailla mitähän tässä nopeassa kohtauksessa tapahtui.

Onneksi muutoin elokuva oli toimivaa tasoa. Se oli kepeän viihdyttävä ja ilman suurempia puutteita. Liam Neesonin näyttely oli myöskin perinteisen toimivaa katsottavaa.

The Grey jättää lopulta kuitenkin hieman ristiriitaisen tunnelman. Samaan aikaan se on tavallinen keskinkertainen viihdyttävä toiminnallinen seikkailuelokuva, mutta siinä on kuitenkin ammennettu aineksia draaman puolelta onnistumatta kuitenkaan kunnolla joka saa sen tuntumaan kuvaukselta joka koettaa olla vähän kaikkea kaikille onnistumatta lopulta sen vuoksi missään lajityypissään kunnolla.

Tarinan osalta en voinut myöskään välttyä mielikuvalta elokuvasta missä on lähdetty hakemaan ensimmäisen Jurassic Parkin hienosti rakennettua tunnelmaa ja sitä myötä saavuettavaa jännittävyyttä, mutta lopulta on saatu lopputulos kuitenkin väännettyä teinikauhuelokuvan muotin lävitse ja maustettu klliseisen draamaelokuvan aineksilla.

The Grey kestää kyllä katselun kerran jos toisenkin, mutta harmillisesti potentiaalistaan huolimatta se jättää kaipaamaan enemmän kuin mitä se tarjoaa.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,8/10)

Leffalauantai: The Beaver (Majava)

Walter Black (Mel Gibson) ja majava

The Beaver (IMDB) joka Suomessa on myös tunnettu nimellä Majava on vuonna 2011 ensi-iltansa nähnyt draamaelokuva (Blu-rayn kansissa kategoriaksi on luokiteltu draama/komedia) jonka on ohjannut Jodie Foster. Pääosaroolissa nähdään Mel Gibson ja muissa tärkeissä rooleissa nähdään itse ohjaaja Jodie Foster, Jennifer Lawrence, Anton Yelchin sekä Riley Thomas Stewart.

Juoni kertoo masentuneesta miehestä Walter Blackista (Mel Gibson) jonka masennus vaikuttaa negatiivisesti hänen elämäänsä kaikilla osa-alueilla. Masennus aiheuttaa ongelmia perheensä elämään eikä työpaikalla leluliikkeen johdossakaan tilanne ole yhtään sen lohdullisempi.

Walter on päätymässä jo viimeiseen ratkaisuun josta ei ole enää paluuta, mutta asiat eivät onnistu hänen suunnitelmiensa mukaan ja elämän tien tallaaminen saa jatkua yhä eteenpäin. Vähän tapauksen jälkeen hän löytää majava-käsinuken jonka hän laittaa käteensä ja alkaa puhumaan asioistaan sen välityksellä. Nuken kautta hän saa ulkoistettua omia negatiivisia tunteitaan ja vaikeuksiaan ja saa sitä kautta elämäänsä paremmalle tolalle niin siviilissä kuin työelämässäkin.

Nuken läsnäolo aiheuttaa hämmennystä ihmisissä ja lopulta se alkaa ottamaan yhä enemmän valtaa Walterin elämän hallinnasta aiheuttaen uudenlaisia ongelmia olemassaolollaan.

Norah (Jennifer Lawrence)

Walterin elämän lisäksi tilaa elokuvassa saa myös muu perhe joista erityisesti vanhempi poika Porter (Anton Yelchin) nousee merkittävämpään osaan. Hänen ja isänsä välit ovat huonot ja Porter tahtoo päästä eroon kaikista piirteistään jotka muistuttavat hänen isäänsä. Porterin elämään astuu myös Norah (Jennifer Lawrence) jonka elämän kuvioista hän yrittää ottaa selkoa jotta voisi kirjoittaa hänelle valmistujaispuheen koulun päättäjäisiin.

The Beaver on tarinansa osalta mielenkiintoinen konsepti. Masennuksesta kärsivä ihminen joka on koettanut jo monenlaisia hoitomuotoja löytää lopulta tavan käsitellä ongelmiaan ulkoistamalla ne pois itsestään. Silti tässä kuten muissakin hoitotavoissa on riskinsä eikä riippuuvus tahdo päästää otettaan irti enää kun on löytänyt tiensä ihmisen elämään.

Mielenkiintoisena lisänä pidin myös tarinan avaamista välillisesti myös perheen vanhimman pojan ongelmien kautta sekä siitä kuinka hänen tapaamansa Norah on välillisesti tiedostamattaan auttamassa Porterin omien ongelmien havaitsemisessa ja kohtaamisessa.

Meredith Black (Jodie Foster) nähdään elokuvassa Walterin vaimon roolissa

Pidin tästä elokuvasta. Se oli mielenkiiintoinen tarina kuinka alussa toimiva hoitomuoto tulee lopulta vain uudenlaiseksi sairauden muodoksi ja ongelmaksi joka sekin täytyy lopulta kohdata. Henkilöt elokuvassa olivat kiinnostavia vaikkakin olisin toivonut hieman enemmän tilaa Lawrencen ja Yelchinin roolihahmoille.

Omassa lajityypissään The Beaver on hyvä ja viihdyttävä elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,7/10)

Leffalauantai: Horrible bosses (Kaameat pomot)

Kaverukset

Horrible bosses (IMDB) on Seth Gordonin ohjaama rikoskomedia vuodelta 2011. Sen pääosarooleissa nähdään Jason Bateman, Charlie Day, Jason Suideikis.

Tarina kertoo kolmesta kaveruksesta joista kukin on tahollaan saaneet tarpeekseen työpaikastaan pomojensa vuoksi. Kevin Spaceyn esittämä pomo on vaativa ja häikäilemätön joka ei juurikaan työntekijöistään välitä, Colin Farrellin esittämä pomo on narkomaani ja Jennifer Anistonin esittämä pomo on seksiriippuvainen flirttailija jonka flirtti kääntyy jo ahdistelun puolelle. Hän myös koettaa saada työntekijäänsä Dalea (Charlie Day) makaamaan kanssaan siitäkin huolimatta että hän on jo kihloissa toisen naisen kanssa.

Kaverukset päättävät lopulta toimia ja päästää jokainen pomoista hengiltä. He koettavat hankkia palkkamurhaajaa huonolla menestyksellä jonka jälkeen he päätyvät etsimään ammattilaista huonomaineisella kaupunginosalla olevalta baarilta. Siellä he tapaavat rahaa vastaan neuvoja jakavan Dean ”Motherfucking” Jonesin (Jamie Foxx) jonka neuvoilla he päättävät itse tarttua toimeen.

Jennifer Anistonin esittämä Dr. Julia Harris on yksi hirveistä pomoista.

Horrible bossesin juoni on toimiva ja kiinnostava eikä käsikirjoituksen filmatisointi ole sekään tuottanut huonoa tulosta. Vaikka tarina onkin synkkä on elokuva kokonaisuutena selkeämminkin komediaa.

Päähahmot ovat monessa mielessä tasaisia tusinahahmoja mutta heidän pienemmässä osassa olevien pomojensa persoonat olivat omaan makuuni mielenkiintoisempia ja värikkäämpiä. Roolisuoritukset ovat kuitenkin kautta linjan tasaisen varmaa laatua ja näyttelijävalinnat osuvia.

Pidin erityisesti hahmoina Spaceyn roolista jämäkkänä pomona joka oli uskottava, auktoriteettinen ja onnistuneesti mulkvisti sekä Jennifer Anistonin roolista miehiä viettelevänä nymfomaanina. Farrellin roolin olisi suonut olevan hieman suurempi jotta siitä olisi saanut kaivettua vielä nykyistä enemmän irti.

Kevin Spacey esittää yhtä kaameista pomoista

Omaan makuuni tämä elokuva toimi hyvin. Se onnistuu mielenkiintoisissa sivuhahmoissa, tarinassa ja kokonaisuuden pitämisessä mielenkiintoisena läpi elokuvan, mutta jättää silti kaipaamaan hieman syvempiä ja kiinnostavampia luonteita päähenkilölle.

Kokonaisuutena se on rennon kepeä raina illan ratoksi niinä päivinä kun haluaa vain ripustaa aivot narikkaan ja katsoa jotain sopivan kevyttä elokuvaa jossa ei ole liian suurta merkitystä tai tarkoitusta katsojan viihdyttämisen lisäksi.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 6,9/10)

Leffalauantai: Super 8

Super 8 (IMDB) on Sci-Fi/mysteeri/trilleri vuodelta 2011. Sen on ohjannut J.J. Abrams ja pääosarooleissa nähdään Elle Fanning, Joel Courtney sekä Riley Griffiths.

Elokuva sijoittuu vuoteen 1979 ja se kertoo nuorista jotka ovat tekemässä harrastelijafilmiä Super 8 -filmikilpailuun. Kuvauksien aikana he ovat silminnäkijöinä onnettomuudelle jossa juna suistuu raiteiltaan ja pian tapahtuman jälkeen lähipäivinä alueella alkaa tapahtua monia erikoisia ilmiöitä. Myös armeija on kiinnostunut tapauksesta ja pian armeijan väkeä pyörii tapahtumapaikalla salamyhkäisyyden verhon ympäröimänä.

Juoni on suhteellisen suoraviivainen ja helposti lähestyttävä sci-fi jossa huokuu 90-lukulainen Spielbergimäinen tunnelma. Siinä on kaikesta räiskinnästä ja paljon tylymmästä tarinastaan huolimatta etäisesti E.T.-mäisiä vivahteita – ehkä osittain ainakin siksi, että elokuvan keskiössä on lapsilauma jotka ovat toisinaan aikuisväkeä viisaampia.

Joe Lamb (Joel Courtney)

Elokuvan katsomisen jälkeen yllätyin katsottuani valmistusmisvuotta sillä olisin sijoittanut tämän fiilispohjaisesti 90-luvun alkuvuosille sen tyylin vuoksi. Mukavaa havaita että uudempiinkin elokuviin on onnistuttu saamaan samanlaista henkeä talletettua.

Pidin tämän elokuvan tyylistä ja tunnelmasta jota ohjauksella oli saatu luotua. Tarinan henkilöhahmot olivat kiinnostavia ja uskottavia ja pääjuonen lisäksi hahmojen väliset suhteet olivat toimiva lisäulottuvuus antamaan tarinalle syvyyttä. Esimerkiksi patoutuneiden ja selvittämättömien syyllisyyden tunteiden vaikutukset erään hahmon elämässä olivat mielenkiintoinen lisä hahmon muuten tasapaksuun merkitykseen.

Näyttelytyö oli hyvää tasoa ja erityisesti Alice Dainardin roolia esittävän Elle Fanningin roolisuoritus jäi mieleen sen verran onnistuneena, että täytynee panna merkille hänen roolisuorituksiaan myös muissa elokuvissa.

Elle Fanning roolissaan Alice Dainardina

Kokonaisuutena elokuva oli varsin miellyttävä kokemus. Pidin sen ohjauksesta ja näyttelytyöstä. Sen tarina oli viihdyttävä ja tarpeeksi monipuolinen, henkilöhahmot olivat uskottavia ja kiinnostavia, erikoistehosteet olivat tyylikkäitä mutta kuitenkin maltillisia ja teemaa tukevia eikä itseistarkoituksellisia ja äänipuolikin toimi mukavasti.

Super 8 on hyvä elokuva ensisijaisesti sen onnistuneen tunnelman luomisen vuoksi.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: Just go with it

Katherine (Jennifer Aniston) sekä Danny (Adam Sandler)

Just go with it (IMDB) on Jennifer Anistonin ja Adam Sandlerin tähdittämä romanttinen komedia vuodelta 2011. Sen on ohjannut useammastakin Adam Sandlerin elokuvista tunnettu ohjaaja Dennis Dugan jonka tunnettuja ohjauksia on mm. Happy Gilmore, You don’t mess with Zohan sekä Big daddy.

Juoni kertoo plastiikkakirurgina työskentelevästä Dannystä (Adam Sandler) joka ihastuu nuorempaan opettajana toimivaan Palmeriin (Brooklyn Decker). Hän tarvitsee kuitenkin apua Palmerin iskemiseksi avustajaltaan Katherinelta (Jennifer Aniston) joka suostuu esiintymään hänen tulevana ex-vaimonaan. Katherinen lapset ovat myös tärkeässä osassa Palmeriin vaikutuksen tekemisessä joten heidät otetaan mukaan juoneen näyttelemään Dannyn lapsia.

Muutaman mutkan kautta ja monien valheiden seurauksena koko porukka päätyy lähtemään Havajille loman viettoon. Danny elättää toiveita kahdenkeskeisestä ajasta Palmerin kanssa, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Lomamatkalla väki törmää myös Katherinen entiseen koulutoveriin Devliniin (Nicole Kidman) ja hänen mieheensä jonka seurauksena Palmerille valehtelemiseen tulee uusia haasteita ja kuvioita täytyy miettiä enemmän. Matkan aikana Danny alkaa kuitenkin huomaamaan että Palmer ei olekaan se nainen jota hän todellisuudessa vierelleen kaipaa.

Palmer (Brooklyn Decker) ja Danny (Adam Sandler)

Tarinansa osalta Just go with it on perinteikäs romanttinen komedia, eli se sisältää ennalta-arvattavia juonenkäänteitä ja alkumetreiltä asti on selkeää mitä kokonaiskuviossa tulee tapahtumaan. Se ei missään vaiheessa luo lajityypilleen mitään uutta, joten mikäli pitää romanttisista komedioista juuri niiden kliseisten mutta samalla lajityyppiä määrittelevien piirteidensä vuoksi on vaikea olla pitämättä tästäkään.

Elokuva on hauska ja viihdyttävä, lämminhenkinen hyvän mielen elokuva. Pääosarooleissa nähtävät Sandler ja Aniston ovat molemmat kuin tehtyjä tämän kaltaisiin rooleihin ja heidän kuten muidenkaan näyttelytyöstä ei löydy pahaa sanottavaa.

Ohjaus on varmaa tasaisen toimivaa tasoa ja se sopii hyvin tämänkaltaiseen kepeään elokuvaan. Se ei hyppää missään vaiheessa silmille vaan tukee tarinaa ja on siten omiaan tuomaan romanttisen komedian tärkeimmät puolet esiin. Tärkeimmiksi puoliksi romanttisissa komedioissa lasken näyttelytyön ja kliseisen mutta viihdyttävän ja lämminhenkisen tarinan.

Aniston ja Sandler

Kokonaisuutena Just go with it on hyvä elokuva romanttisten komedioiden saralla. Se tarjoaa katsojalleen viihdettä ja hyvää mieltä sekä onnellisen tarinan eli kaikkea sitä mitä romanttisen komedian kuuluukin tarjota.

Kaiken muun hyvän lisäksi elokuvassa nähdään henkeäsalpaavan kaunis Jennifer Aniston, joten on vaikeaa löytää tästä mitään pahaa sanottavaa. Katsomisen arvoinen filmi romanttisista komedioista tai edes pelkästä Jennifer Anistonista pitäville.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,4,0/10)