Leffalauantai: Thor

Thor (Chris Hemsworth) yhdessä legendaarisen Mjölnir-vasaransa kanssa voimiensa tunnossa

Thor (IMDB) on vuonna 2011 julkaistu Marvelin toiminnallinen fantasiaseikkailu. Sen on ohjannut Kenneth Branagh ja sen pääosarooleissa nähdään Chris Hemsworth, Anthony Hopkins, Tom Hiddleston sekä Natalie Portman.

Skandinaavisen mytologian maailmasta tarinansa ammentava Thor kertoo ylijumala Odinin pojasta Thorista. Odin (Anthony Hopkins) aikoo kruunata Thorin (Chris Hemsworth) kuninkaaksi, mutta ennen kruunaamista kesken juhlan jääjättiläiset onnistuvat pääsemään Asgardiin yrittämään hakea heidän voimanlähteenä toimivaa Muinaisen talven lipasta. Thor lähtee ystävineen jääjättiläisten alueelle Jotunheimiin taistelemaan eikä tämä ratkaisu ole politiikkaa ja rauhaa suosivalle Odinille mieleen. Thorilta otetaan hänen voimansa pois ja hänet karkotetaan ihmisten keskuuteen.

New Mexicossa tutkimuksia tekevä ryhmä kohtaa Thorin ja pian perässä samalta alueelta löytyy myös Mjölnir. Tutkijaryhmä saa havaita että omaperäisen oloinen mystinen ilmaantunut mies saattaa sittenkin olla legendaarinen Thor joka hän väittää olevansa.

Astrofyysikko Jane Foster (Natalie Portman) hämmästyy nähdessään Thorin todellisessa olemuksessaan

Mytologioista ja niiden maailmoihin sijoitetuista tarinoista kiinnostuneille Marvelin Thor voi olla hieman hankala tapaus. Tarina, hahmot ja tematiikka on kyllä kiehtovaa samoin kuin elokuvan toteutus, mutta samalla sen vahvasti amerikkalainen action-vivahteinen Hollywood-ote saattaa hieman tuntua mielenkiintoisten legendojen tunnelman latistajalta ja kaupalliseen muotoon puristetulta häpäisyltä.

Marvelin monien muidenkin elokuvien tyyliin myös tämä on kepeän humoristisella ja rennolla otteella sävelletty. Siinä on pintapuoleisesti mukana kaikkea kliseistä ja siirappista mikä tuntuu olevan tämän tyylilajin ominaispiirre. Mukaan mahtuu supersankari, ennalta arvattavaa kasvutarinaa, pintapuoleista romantiikkaa tai flirttailua siihen suuntaan ja tietenkin näyttäviä efektejä ja taisteluita.

Helposti lähestyttävää suoraviivaista supersankarielokuvaa etsivälle Thor on mukavan mukiinmenevä elokuva. Pidin kyllä itse tästä koska se on kaikessa kliseisyydessään ja ennalta-arvattavista piirteistään johtuen juuri sitä mitä tällaiselta elokuvalta odotankin – kepeää viihdettä jonka parissa saa viettää mukavan parituntisen.

Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta omassa lajityypissään viihdyttävä tuotos se kyllä on.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: Abduction (Siepattu)

Nathan (Taylor Lautner)

Abduction (IMDB) on vuonna 2011 ilmestynyt toimintaelokuva. Sen on ohjannut John Singleton ja pääosissa nähdään Taylor Lautner, Lily Collins, Alfred Molina, Maria Bello, Jason Isaacs sekä Sigourney Weaver.

Nathan elää suhteellisen tavallista high schoolissa olevan nuoren miehen elämää johon mahtuu koulun lisäksi myös bilettämistä sekä ihastus naapurin tyttöön Kareniin (Lily Collins). Elämä on suhteellisen normaalia, kunnes parityönä Karenin kanssa toteutettavassa koulutehtävässä Nathan ja Karen tutkivat kadonneiksi ilmoitettuja lapsia.

Verkkosivustolla vieraillessaan he löytävät yhden lapsen joka näyttää aivan samalta kuin miltä Nathan olisi voinut näyttää lapsena. Kuvassa lapsen päällä ollut paita joka on varustettu samanlaisella likatahralla vieläpä täysin samassa kohtaa löytyy Nathanin lapsuuden vaatteiden joukosta, joten pian hän joutuu kohtaamaan todellisuuden että ne joita hän on vanhempanaan pitänyt ei välttämättä kuitenkaan ole sitä mitä hän on aina luullut heidän olevan.

Karen (Lily Collins)

Abduction on keskinkertainen mutta sellaisenaan ihan toimivaa tasoa oleva toimintaelokuva. Toiminnalliset osuudet toimivat siinä kyllä viihdyttävästi, mutta pinnallisen tuntuiseksi jäävä teinirakkaustarina laittaa hieman kapuloita toimivuuden rattaisiin.

Rakkaustarina missä poika rakastaa salaisesti naapurin tyttöä on toki olennainen jossain määrin käsikirjoituksen kannalta, mutta toteutus miten ohueksi ja kliseiseksi se jää katsojalle on harmillisesti lopputulemana tylsä.

Pidin siitä kuinka tarinaa ei avattu liian nopeasti liian paljoa vaan tasaisesti vähitellen asiat selkenevät tarinan edetessä. Tarina itsesssään oli viihdyttävä ja siinä olisi ollut aineksia mielenkiintoisempaankin elokuvaan, mutta tarpeettoman monet kliseiset käytösmallit henkilöiden toiminnassa yhdistettynä päälle liimatun tuntuiseen rakkaustarinaan pudottaa kokonaisuuden kuitenkin viihdyttävien mutta siltikin keskinkertaisten elokuvien laariin.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,1/10)

Leffalauantai: The Grey (Suden hetki)

Pääosaroolissa nähdään Liam Neeson

The Grey (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Suden hetki on vuonna 2011 julkaistu toiminnallinen seikkailudraama. Sen on ohjannut Joe Carnahan ja sen pääosaroolissa nähdään mm. Schindlerin listasta (lue arvostelu) tuttu Liam Neeson.

Tarinan alkuvaiheilla kerrotaan pintapuoleisesti elokuvan päähenkilöistä jotka ovat öljy-yhtiön työntekijöitä jotka työskentelevät jossain keskellä ei mitään. Miehet ovat lähdössä lentokoneella pois alueelta, mutta lentokone syöksyy maahan Alaskan lumikentille. Monet saavat surmansa koneen pudottua, mutta pieni joukko selviää jonka jälkeen he alkavat käymään eloonjäämiskamppailua kylmyyttä ja alueella majaansa pitäviä susia vastaan.

Jotta yhdessä hengissä pysyminen vaikeiden olosuhteiden keskellä ei käy liian helpoksi, on yksi syöksystä selvinneistä tietenkin pakollinen rasittava vastaan vänkääjä jota ei liiaksi tunnu yhteen hiileen puhaltaminen kiinnostavan.

Alkuvaiheet elokuvasta ovat mielenkiintoiset ja lupailevat toimivaa draamaa, mutta valitettavasti lentokoneen syöksyn jälkeen draamallinen aspekti menettää otettaan ja tilalle astuu keskinkertainen seikkailullinen selviytymiselokuva joka nojaa liiaksi kliseisten draamaelokuvien tyyleihin.

Kliseisten draamaelokuvien tyylillä tarkoitan tässä kontekstissa sitä, että henkilöhahmoja ei rakenneta juuri lainkaan vaan pintapuoleisesti annetaan viitekehys jossa toimitaan ja matkan varrella yritetään rakentaa hahmoja onnistumatta siinä kuitenkaan missään vaiheessa kunnolla. Selviytyneistä henkilöistä ei saa kosketuspintaa eikä kenenkään kohtalo kiinnosta juuri lainkaan, joten draamalliseksi elokuvaksi tämä jättää liiian pintapuoleisen hahmokuvauksen ollakseen koskettava tai puhutteleva.

Toiminnalliset kohtaukset joissa sudet ja ihmiset ottavat yhteen olivat myöskin pääosin huonosti toteutettuja, sillä siellä taas mallia elokuvan tekemiseen oli haettu huonosti toimivista toimintaelokuvista. Kohtaukset ovat sekavia sillä kamera heiluu ja huojuu milloin minnekin, leikkaukset ovat järjettömän nopeita ja niitä on paljon peräkkäin jonka jälkeen kohtaus onkin jo ohi ja katsojana saa vain arvailla mitähän tässä nopeassa kohtauksessa tapahtui.

Onneksi muutoin elokuva oli toimivaa tasoa. Se oli kepeän viihdyttävä ja ilman suurempia puutteita. Liam Neesonin näyttely oli myöskin perinteisen toimivaa katsottavaa.

The Grey jättää lopulta kuitenkin hieman ristiriitaisen tunnelman. Samaan aikaan se on tavallinen keskinkertainen viihdyttävä toiminnallinen seikkailuelokuva, mutta siinä on kuitenkin ammennettu aineksia draaman puolelta onnistumatta kuitenkaan kunnolla joka saa sen tuntumaan kuvaukselta joka koettaa olla vähän kaikkea kaikille onnistumatta lopulta sen vuoksi missään lajityypissään kunnolla.

Tarinan osalta en voinut myöskään välttyä mielikuvalta elokuvasta missä on lähdetty hakemaan ensimmäisen Jurassic Parkin hienosti rakennettua tunnelmaa ja sitä myötä saavuettavaa jännittävyyttä, mutta lopulta on saatu lopputulos kuitenkin väännettyä teinikauhuelokuvan muotin lävitse ja maustettu klliseisen draamaelokuvan aineksilla.

The Grey kestää kyllä katselun kerran jos toisenkin, mutta harmillisesti potentiaalistaan huolimatta se jättää kaipaamaan enemmän kuin mitä se tarjoaa.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,8/10)

Leffalauantai: The Beaver (Majava)

Walter Black (Mel Gibson) ja majava

The Beaver (IMDB) joka Suomessa on myös tunnettu nimellä Majava on vuonna 2011 ensi-iltansa nähnyt draamaelokuva (Blu-rayn kansissa kategoriaksi on luokiteltu draama/komedia) jonka on ohjannut Jodie Foster. Pääosaroolissa nähdään Mel Gibson ja muissa tärkeissä rooleissa nähdään itse ohjaaja Jodie Foster, Jennifer Lawrence, Anton Yelchin sekä Riley Thomas Stewart.

Juoni kertoo masentuneesta miehestä Walter Blackista (Mel Gibson) jonka masennus vaikuttaa negatiivisesti hänen elämäänsä kaikilla osa-alueilla. Masennus aiheuttaa ongelmia perheensä elämään eikä työpaikalla leluliikkeen johdossakaan tilanne ole yhtään sen lohdullisempi.

Walter on päätymässä jo viimeiseen ratkaisuun josta ei ole enää paluuta, mutta asiat eivät onnistu hänen suunnitelmiensa mukaan ja elämän tien tallaaminen saa jatkua yhä eteenpäin. Vähän tapauksen jälkeen hän löytää majava-käsinuken jonka hän laittaa käteensä ja alkaa puhumaan asioistaan sen välityksellä. Nuken kautta hän saa ulkoistettua omia negatiivisia tunteitaan ja vaikeuksiaan ja saa sitä kautta elämäänsä paremmalle tolalle niin siviilissä kuin työelämässäkin.

Nuken läsnäolo aiheuttaa hämmennystä ihmisissä ja lopulta se alkaa ottamaan yhä enemmän valtaa Walterin elämän hallinnasta aiheuttaen uudenlaisia ongelmia olemassaolollaan.

Norah (Jennifer Lawrence)

Walterin elämän lisäksi tilaa elokuvassa saa myös muu perhe joista erityisesti vanhempi poika Porter (Anton Yelchin) nousee merkittävämpään osaan. Hänen ja isänsä välit ovat huonot ja Porter tahtoo päästä eroon kaikista piirteistään jotka muistuttavat hänen isäänsä. Porterin elämään astuu myös Norah (Jennifer Lawrence) jonka elämän kuvioista hän yrittää ottaa selkoa jotta voisi kirjoittaa hänelle valmistujaispuheen koulun päättäjäisiin.

The Beaver on tarinansa osalta mielenkiintoinen konsepti. Masennuksesta kärsivä ihminen joka on koettanut jo monenlaisia hoitomuotoja löytää lopulta tavan käsitellä ongelmiaan ulkoistamalla ne pois itsestään. Silti tässä kuten muissakin hoitotavoissa on riskinsä eikä riippuuvus tahdo päästää otettaan irti enää kun on löytänyt tiensä ihmisen elämään.

Mielenkiintoisena lisänä pidin myös tarinan avaamista välillisesti myös perheen vanhimman pojan ongelmien kautta sekä siitä kuinka hänen tapaamansa Norah on välillisesti tiedostamattaan auttamassa Porterin omien ongelmien havaitsemisessa ja kohtaamisessa.

Meredith Black (Jodie Foster) nähdään elokuvassa Walterin vaimon roolissa

Pidin tästä elokuvasta. Se oli mielenkiiintoinen tarina kuinka alussa toimiva hoitomuoto tulee lopulta vain uudenlaiseksi sairauden muodoksi ja ongelmaksi joka sekin täytyy lopulta kohdata. Henkilöt elokuvassa olivat kiinnostavia vaikkakin olisin toivonut hieman enemmän tilaa Lawrencen ja Yelchinin roolihahmoille.

Omassa lajityypissään The Beaver on hyvä ja viihdyttävä elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,7/10)

Leffalauantai: Horrible bosses (Kaameat pomot)

Kaverukset

Horrible bosses (IMDB) on Seth Gordonin ohjaama rikoskomedia vuodelta 2011. Sen pääosarooleissa nähdään Jason Bateman, Charlie Day, Jason Suideikis.

Tarina kertoo kolmesta kaveruksesta joista kukin on tahollaan saaneet tarpeekseen työpaikastaan pomojensa vuoksi. Kevin Spaceyn esittämä pomo on vaativa ja häikäilemätön joka ei juurikaan työntekijöistään välitä, Colin Farrellin esittämä pomo on narkomaani ja Jennifer Anistonin esittämä pomo on seksiriippuvainen flirttailija jonka flirtti kääntyy jo ahdistelun puolelle. Hän myös koettaa saada työntekijäänsä Dalea (Charlie Day) makaamaan kanssaan siitäkin huolimatta että hän on jo kihloissa toisen naisen kanssa.

Kaverukset päättävät lopulta toimia ja päästää jokainen pomoista hengiltä. He koettavat hankkia palkkamurhaajaa huonolla menestyksellä jonka jälkeen he päätyvät etsimään ammattilaista huonomaineisella kaupunginosalla olevalta baarilta. Siellä he tapaavat rahaa vastaan neuvoja jakavan Dean ”Motherfucking” Jonesin (Jamie Foxx) jonka neuvoilla he päättävät itse tarttua toimeen.

Jennifer Anistonin esittämä Dr. Julia Harris on yksi hirveistä pomoista.

Horrible bossesin juoni on toimiva ja kiinnostava eikä käsikirjoituksen filmatisointi ole sekään tuottanut huonoa tulosta. Vaikka tarina onkin synkkä on elokuva kokonaisuutena selkeämminkin komediaa.

Päähahmot ovat monessa mielessä tasaisia tusinahahmoja mutta heidän pienemmässä osassa olevien pomojensa persoonat olivat omaan makuuni mielenkiintoisempia ja värikkäämpiä. Roolisuoritukset ovat kuitenkin kautta linjan tasaisen varmaa laatua ja näyttelijävalinnat osuvia.

Pidin erityisesti hahmoina Spaceyn roolista jämäkkänä pomona joka oli uskottava, auktoriteettinen ja onnistuneesti mulkvisti sekä Jennifer Anistonin roolista miehiä viettelevänä nymfomaanina. Farrellin roolin olisi suonut olevan hieman suurempi jotta siitä olisi saanut kaivettua vielä nykyistä enemmän irti.

Kevin Spacey esittää yhtä kaameista pomoista

Omaan makuuni tämä elokuva toimi hyvin. Se onnistuu mielenkiintoisissa sivuhahmoissa, tarinassa ja kokonaisuuden pitämisessä mielenkiintoisena läpi elokuvan, mutta jättää silti kaipaamaan hieman syvempiä ja kiinnostavampia luonteita päähenkilölle.

Kokonaisuutena se on rennon kepeä raina illan ratoksi niinä päivinä kun haluaa vain ripustaa aivot narikkaan ja katsoa jotain sopivan kevyttä elokuvaa jossa ei ole liian suurta merkitystä tai tarkoitusta katsojan viihdyttämisen lisäksi.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 6,9/10)