Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 2013 elokuva

  • Leffalauantai: Life of Crime

    Jennifer Aniston roolissaan Mickey Dawsonina

    Life of Crime (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu rikoskomedia. Sen on ohjannut Daniel Schechter ja sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, John Hawkes, Yasiin Bey, Tim Robbins sekä Mark Boone Junior.

    Elokuvan juonessa kerrotaan rikollisista jotka ovat saaneet selville Frank Dawsonin (Tim Robbins) epämääräisistä business-kuvioista ja niistä saaduista taloudellisista hyödyistä joista edes verottaja ei ole tietoinen. He ovat selvittäneet hänen elämästään monia muitakin yksityiskohtia joista edes hänen vaimonsa Mickey (Jennifer Aniston) ei tiedä mitään.

    Frankillä on suuret summat rahaa toisella tilillä ja näinpä rikolliset päätävät tehdä kidnappauksen. He aikovat kaapata Frankin vaimon Mickeyn ja vaatia hänestä lunnaiksi miljoonaa dollaria.

    Kidnappauksen aikana asuntoon tulee kuitenkin käymään vieras joka sotkee kaappauksen kuvioita ja aiheuttaa ongelmia silminnäkijän muodossa. Lisäksi asiat monimutkaistuvat myös jatkossa kun selviää että Frankin elämässä on ollut muutakin salattavaa kuin ainoastaan verotiedot eikä miljoonan dollarin saaminen olekaan niin suoraviivaista kuin oli toiveissa ollut.

    Louis (John Hawkes)

    Life of Crime on kokonaisuutena varsin viihdyttävä rikoskomedia. Sen tarina on mielenkiintoinen ja sisältää sopivat määrät yllättäviä käänteitä jotka saavat katsojan pysymään kiinnostuneena kuviosta loppuun saakka. 

    Henkilöhahmoja avataan sopivan paljon että heistä saa tarpeeksi katsojana irti ja heidän kohtalonsa kiinnostaa edes pintapuoleisella tasolla. Hahmoilla on selkeästi erottuvat luonteet ja käyttäytymismalleista ja dialogeista katsojalle rakentuu omat mielikuvat kustakin persoonasta.

    Toki mukana on myös selkeästi stereotyyppisiä hahmoja kuten tuhdissa kunnossa oleva natsi joka löytyy älyllisiltä ominaisuuksiltaan ihmiskunnan geenipoolin pohjalta ja myös kahdella muulla rikollisella on lajityypille stereotyyppisiä piirteitä. Onneksi niitä on kuitenkin tasapainoisessa suhteessa eikä ne käy häiritsemään kliseisyydellään.

    Toimivan tarinan lisäksi myös näyttelytyö ja ohjaus oli tasaisen varmaa tasoa. Onneksi niin, sillä ilman näitä hahmoista olisi hävinnyt persoonallisuus pois ja sitä myöten suurin osa elokuvan viehätyksestä.

    Ordell (Yasiin Bey)

    Omaan makuuni Life of Crime toimi hyvin. Sen juoni oli mielenkiintoinen, hahmoissa oli persoonallisuutta, ohjauksessa ei ollut mitään häiritsevää ja kokonaisuus piti otteessaan loppuun saakka.

    Tämän lajityypin elokuvia en ole kovin paljoa nähnyt joten laajaa vertailupohjaa ei vielä ole, mutta niistä joita olen nähnyt on tämä ollut parhaiten itselleni uppoavaa sorttia.

    Mukavana lisänä jo muutenkin hyvään elokuvaan toimi myös aina ihastuttavan Jennifer Anistonin mukana olo näyttelijäkaartissa, joten vaikka tämän tyylilajin elokuvia ei muuten innostaisi katsoa on Aniston jo itsessään hyvä syy antaa tällekin elokuvalle mahdollisuus.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 15 272 annettuun ääneen”]5,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Man of Steel

    Kal-El joka myös Clark Kentinä ja teräsmiehenä tunnetaan (Henry Cavill)

    Vuonna 2013 valkokankaalle tiensä löytänyt Man of Steel (IMDB) on elokuva joka mielenkiintoiselta vaikuttavan science fiction alkunsa jälkeen lopulta muovautuu puuduttavaksi käyvän näyttävillä erikoistehosteilla muita puutteitaan paikkaavan toimintaelokuvan muotoon.

    Elokuvan ohjauksen takaa löytyy Zack Snyder joka tunnetaan mm. elokuvistaan 300 ja Watchmen. Pääosaroolia Clark Kentinä näyttelee Henry Cavill joka on nähty myöhemmikin ilmestyneissä elokuvissa Justice League sekä Batman v Superman: Dawn of Justice samaisessa teräsmiehen roolissa ja Lois Lanen roolin takaa löytyy Amy Adams joka on tunnettu parhaiten rooleistaan elokuvissa Enchanted ja Arrival.

    Man of Steel kertoo monille entuudestaan tutun Krypton-planeetalta tiensä maahan löytäneen viittasankarin tarinaa. Teräsmies on tehnyt ensiesiintymisensä sarjakuvissa jo vuonna 1938 jonka jälkeen hänen seikkailuitaan on nähty niin lehdissä, peleissä, televisiosarjoissa kuin elokuvissakin. Man of Steel toimii kuitenkin täysin Teräsmiehestä mitään tietämättömälle katsojallekin sillä itselleni positiivisena yllätyksenä sankarin historiaa aukaistaan katsojalle pidemmän kaavan kautta.

    Lois Lane (Amy Adams)

    Tarinassa aukaistaan historiaa aina Krypton-planeetalla käydyistä valtataisteluista ja muista ongelmista aina siihen kuinka Kal-Elin vanhemmat laittavat lapsen avaruuteen matkalle kohden maata pelastaakseen hänet ympärillä vellovista ongelmista. Kal-El päätyy maahan ja hänet löytää pienellä maatilalla elävä pariskunta jotka ottavat lapsen huomaansa ja nimeävät hänet Clarkiksi. Jo lapsena paljastuu että Clarkilla on kykyjä joita muilla ei ole mutta hän oppii elämään asian kanssa ja pyrkii pitämään erikoiset kykynsä salassa kanssaihmisiltä.

    Aikuisena Clark kuitenkin löytää avaruusaluksen jonka kautta Krypton-planeetalla valtataisteluissa osallisena ollut kenraali Zod saa tietää hänen olinpaikkansa. He saapuvat maahan ja vaativat maan asukkailta että he luovuttavat Kal-Elin heidän käsiinsä. Clark itse suostuu antautumaan säästääkseen maan ihmiset. Kryptonilaisten suunnitelmat eivät kuitenkaan ole hyvät ja pian käydäänkin jo taistelua missä Clark asettuu ihmisten puolelle kotiplaneettansa vihamielisiä asukkaita vastaan.

    Man of Steelissä on paljon hyviä ja kiinnostavia elementtejä joilla olisi voitu tehdä elokuvasta lopputulemaansa parempi teos. Pidin hyvänä että sankarin tarinaa aukaistaan katsojalle siten että aiheesta mitään tietämätönkin pystyy saamaan Teräsmiehen historiaan jonkinlaista kosketuspintaa ja sitä kautta edes jollain tapaa ymmärtämään miksi hänellä on supervoimat joita hänellä on. Harmillista kyllä henkilöhahmojen persoonan kehitys ja merkitys lässähtää siinä vaiheessa kun erikoistehosteiden ilosanomaa päästään jakamaan katsojille täydellä hurmoksella.

    Man of Steel on monilta osiltaan puhdasta science fictionia

    Elokuva on muualla luokiteltu toiminnalliseksi fantasiaseikkailuksi mutta itse laskisin elokuvan enemmänkin toimintaelokuvan, science fictionin ja katastrofielokuvan välimaastoon. Valtaviin mittasuhteisiin menevät räjähdykset ja asioiden tuhoutumiset toivat mieleen Dante’s Speakin kaltaiset katastrofielokuvat niin hyvässä kuin pahassakin. Harmillisesti elokuvan toiminnallinen puoli käy puuduttamaan nopeasti eikä käytävät taistelut liikuta yhtään mihinkään suuntaan. Taistelut on pitkäkestoista turpaanmättämistä joissa erikoistehosteilla pyritään paikkaamaan tasapaksua ja väsyttäväksi käyviä taisteluita joissa jännitystä on yhtä paljon kuin jääpuikon sulamisen seuraamisessa.

    Näyttelytyö elokuvassa on pääosin tavallisen tuttua turvallista Hollywood-laatua ilman erikoisen suuria ihmeitä. Ihmissuhdekuviot tuntuvat silti turhilta ja päälle liimatun teennäisiltä ja Loisin ja Clarkin välillä olevasta kipinöinnistä löytyy yhtä paljon sähköä kuin auton akusta joka on vetänyt viimeiset henkäyksensä jo vuosia sitten.

    On Man of Steelissä toki hyvätkin puolensa. Sen visuaaliset tehosteet ovat näyttävää tasoa, musiikit ovat hyvät, kuvaukselliset, ohjaukselliset ja leikkaukselliset perusasiat on toimivaa tasoa eikä niistä löydä valittamista. Kaikista hyvistä puolistaan huolimatta elokuvan turhauttavan pintapuoleiseksi jäävä tarina jättää silti elokuvasta keskinkertaisen tusinaelokuvan tunnun joka ei lunasta potentiaalia joka sillä on ollut käsissään.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 610 172 annettuun ääneen”]7,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: After earth

    Alienin ja ihmisen välinen kohtaaminen

    Tämänviikkoiseksi lauantaileffaksi tuli valittua Science Fictionia vuodelta 2013. Elokuva kantaa nimeä After earth (IMDB) ja siinä nähdään pääosissa Jaden Smith sekä Will Smith.

    After Earthissa kerrotaan tarinaa sotilasisä Cypheristä (Will Smith) joka on kova jätkä alieneita vastaan. Hän pystyy olemaan pelkäämättä vihamielisten alieneiden läsnäollessa eikä alienit jotka haistavat pelon pysty häntä sen vuoksi löytämään.

    Arvostetulla sotilaalla harmillisesti isä-poika suhde kaipaisi kuitenkin hiomista sillä omalle pojalleen hän on hieman etäinen ja vieras. Poika haluaisi kovasti olla sankari kuten isänsä ja tulla sotilaaksi, mutta valitettavasti vielä hän ei pääse sotilaaksi asti.

    Itku silmässä mutta ei räkä poskella

    Isä ottaa poikansa kuitenkin mukaan komennukselle seuraksi jotta saisi vähän lämmiteltyä suhdettaan poikaansa. Reissu menee tietenkin päin sitä itseään, kuinkas muuten. Alus tipahtaa alas, muu miehistö pääsee hengestään ja ainoastaan Cypher ja Kitai (Jaden Smith) selviävät rytinästä elossa. Valitettavasti Cypher on telonut itsensä siihen kuntoon että Kitai joutuu lähtemään yksin selviämään heidän puotomalle maa-planeetalle etsimään hätäviestintään käytettävää laitetta.

    Maa-planeetta on vaarallinen paikka, sillä pudonneessa aluksessa mukana kulkenut alien on päässyt vapaaksi. Sen lisäksi maan ilmakehä on sellainen että Kitai ei voi siellä hengittää ilman erillisiä avustuksia joten matkasta on odotettavissa vaarallinen eloonjäämiskamppailu.

    Tarinansa osalta elokuva oli mukiinmenevä. Se oli ennalta arvattava eikä se tainnut yllättää missään vaiheessa – alus putoaa, vössykkä poika joutuu pelastamaan itsensä ja isänsä, pientä draaamaa ja avautumista isälle tarinan aikana ja traumojen purkamista, tilanteita joissa jännitetään selviääkö Kitai ja lopulta kasvamista itkupillistä alieneiden kauhuksi. Siinäpä se koko tarina lyhykäisyydessään. Ainoa vain että tilanteet joissa varmaankin olisi pitänyt jännittää oli sellaisia että ei siinä ollut mitään jännitettävää.

    Son, I’m disappoint

    After earth on elokuva jonka katsoo kerran ja ehkä sen sietää vielä toisenkin kerran, mutta mistään erikoisen hyvästä leffasta ei ole kyse. Se on rasittavan kliseinen ja tuskastuttavan ennalta arvattava huonolla tapaa. Hyvällä tapaa ennalta arvattavat leffat on sellaisia että henkilöhahmoissa on jonkinlaista syvyyttä ja karismaa ja tarinan kuljetusta on kiintoisa seurata vaikka tietääkin miten tulee käymään. Tässä leffassa valitettavasti näin ei ole.

    Näyttelytyössä sinänsä ei ole valittamista. Pääosan vetävä Jaden Smith onnistuu suorituksellaan olemaan raivostuttavan hermoillekäypä hahmo joten rooli on vedetty hyvin. Käytänössä en siis vain pitänyt tarinassa henkilöhahmosta ja tarinan turhauttavasta ennalta-arvattavuudesta.

    Arvosana: 5/10

  • Leffalauantai: Hannu & Kerttu: Noitajahti

    Hannu ja Kerttu: Noitajahti

    Hansel & Gretel: Witch Hunters eli suomalaisittain Hannu ja Kerttu: Noitajahti (IMDB) on vuonna 2013 valmistunut kauhuelementtejä sisältävä actionfantasia-elokuva. Sen on ohjannut norjalainen Tommy Wirkola. Wirkola on ennen tämän elokuvan valmistumista ohjannut ainoastaan norjalaisia elokuvia, joten sinänsä ei ole mikään yllätys että en ole itse näistä yhtään nähnyt aikaisemmin.

    Hannun roolissa nähdään Jeremy Renner ja Kertun osuutta esittää Gemma Arterton. Ilahduttavasti mukaan elokuvan rooleihin on saatu myös suomalainen Pihla Viitala joka esittää Mina-nimistä hyvää noitaa.

    Elokuva kertoo vaihtoehtoisen version Grimmin saduista tutusta Hannusta ja Kertusta. Tässä elokuvaversiossa Hannu ja Kerttu ovat sisaruksia joiden isä vie heidät metsään ja jättää oman onnensa nojaan. He löytävät metsästä piparkakkutalon jossa he tapaavat noidan. Noita ei ole mikään hyväntahtoinen noita, joten sisarukset joutuvat noidan vangiksi. Nokkelina he kuitenkin onnistuvat saamaan noidan uuniin ja tulille, jonka jälkeen he pääsevätkin pakenemaan.

    Aikuisena Hannusta ja Kertusta tulee noitien metsästäjiä. He saapuvat pieneen kylään auttamaan kylän väestöä joilta usealta noidat ovat vieneet lapsen. He alkavat selvittämään tapausta ja matkan varrella selviää että noidilla on isompi visio taustalla, sillä verikuu on nousemassa ja uhreja tarvittaisiin mustien noitien hämärään messuun. Tarkoituksena noidilla on noitua itselleen immuniteetti tulta vastaan, jotta heitä ei enää voitaisi roviolla kärventää. Tuttuun tapaan sankarit pelastavat tilanteen ja noitien messu ei saa heidän toivomaansa lopputulemaa.

    Pidin itse tästä leffasta kiitettävän paljon. Metacritic-sivulla elokuva on saanut keskimäärin uskomattoman huonot arvostelut, 20/100 ja myöskin IMDB:ssä arvosanana on ainoastaan 6,1 tätä kirjoittaessa. Itse annoin tälle arvosanaksi 8/10. Se oli viihdyttävä elokuva joka tarjosi sopivassa suhteessa actionia kauhutemaattisessa miljöössä.

    BluRayn lisämateriaaleissa elokuvasta kerrotaan näyttelijöistä hieman, näytetään pieniä pätkiä leffan kuvauksista ja myöskin selostusta peikkohahmosta ja sen tekemisestä.

    Offtopiccia verikuusta

    Mielenkiintoisena detailina elokuvassa mainittu verikuu on myös oikeassa noituudessa tuttu käsite, sekä tietenkin myös Raamatusta. Oikealla noituudella tarkoitan tässä kontekstissa siis wiccoja ja muita pakanoita, enkä siis mitään sekopäitä uhraamassa ihmisiä ja eläimiä. Noituudessa yleisestikin lokakuun täydestä kuusta käytetään nimitystä “Blood moon” eli verikuu. Joidenkin lähteiden mukaan verikuun aikana henkimaailma ja ihmisten maailma ovat lähempänä toisiaan. Ehkä Halloween sen vuoksi sattuu olemaan aina lokakuun lopussa?

    Samaa termiä käytetään myös kun puhutaan todella harvoin ilmenevästä kuusta joka on nimensä mukaisesti verenpunainen. Elokuvassakin viitattiin tähän, eikä niinkään lokakuuhun ja sen täyteen kuuhun. Iltalehden vuonna 2015 julkaisemassa artikkelissa sanotaan että tämä on tapahtunut vain kolme kertaa viimeisen 500 vuoden sisällä joista jokainen on kaiken lisäksi sattunut olemaan juutalaisten juhlapyhän aikaan.

    Myöskin Raamatussa puhutaan kuun muuttumisesta vereksi. Esimerkiksi Vanhassa testamentissä puhutaan Jooelin kirjassa (Jooel 2:30-31) kuun muuttumisesta vereksi:
    30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
    31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

    Samoin Raamatussa Uudessa testamentissä puhutaan lopun ajoista ja kuun muuttumisesta vereksi Apostolien kirjassa (Apostolien Teot 2:20):
    20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.

    Myös Raamatussa Uudessa testamentissä Johanneksen Ilmestyksessä (Johanneksen ilmestys 6:12), puhutaan tästä:
    12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi…