Aleksin Blogi

Tag: Vuoden 2015 elokuva

  • Leffalauantai: Terminator Genisys

    Sarah Connorin roolissa nähdään Game of Throneseista tuttu Emilia Clarke

    Terminator Genisys (IMDB) on vuonna 2015 julkaistu toiminnallinen sci-fi jonka on ohjannut Alan Taylor. Pääosarooleissa nähdään Emilia Clarke, Jason Clarke, Arnold Schwarzenegger sekä Jai Courtney.

    Ihmiskunta on joutunut tulevaisuudessa hankalaan tilanteeseen sillä oman tietoisuuden saavuttanut Skynet tietokonejärjestelmä on aiheuttanut ihmisille tukalat olosuhteet nähtyään ihmiskunnan uhkana. Ihmiset eivät ole kuitenkaan luovuttaneet taisteluitta ja niinpä koneet ovat huomanneet että John Connorin (Jason Clarke) johtama armeija on kova vastus.

    Aikamatkustuksen suomien mahdollisuuksien vuoksi Kyle Reese (Jai Courtney) lähetään menneisyyteen suojelemaan John Connorin äitiä Sarah Connoria (Emilia Clarke) sillä roboteilla on suunnitelmana tuhota Sarah jotta John ei pääsisi edes syntymään ja sitä kautta estämään Skynetin suunnitelmia.

    Siinä missä juonikuvio on hyvin samanlainen kuin alkuperäisessäkin Terminatorissa (lue arvostelu täältä) ottaa Genisys omia juonteitaan sillä aikajanat ovat enemmän tai vähemmän erilaiset kuin tulevaisuudesta menneisyyteen hypännyt Kyle on kuvitellut. Sarah on tietoinen tulevaisuuden asioista ja myös Kyle saa tietää menneisyydessä ollessaan omaa historiaansa paremmin.

    Alkuperäisistä Terminatoreista tuttu Arnold Schwarzenegger on mukana myös tässä filmatisoinnissa

    Moni kakku päältä kaunis on kenties osuvin ilmaisu mitä nopeasti miettien Terminator Genisyksestä tulee mieleen. Sen ulkoiset piirteet ovat näyttävät, sen äänimaailma on toimiva, ohjaus, näyttely ja kaikki muutkin tuotantotekniset peruselementit ovat asiallista tasoa mutta sisällöllisesti kokonaisuus jättää tyhjän ja merkityksettömän tunnun.

    Genisyksestä on helppo löytää hyviäkin piirteitä sen ison maailman meiningillä toteutettujen tehosteiden ansiosta, mutta elokuvalliselta anniltaan se jää kauas jälkeen alkupään Terminatoreista. Siinä missä elokuvasarjan ensimmäisissä osissa oli tunnelmaa ja toimiva rytmi ei tämän tapauksessa kumpaakaan tahdo löytää etsimälläkään.

    Toimintaelokuvissa kuuluu tietenkin olla toimintaa, mutta siinä vaiheessa kuin toimintaa lyödään toiminnan perään ilman että katsojalle annetaan kunnollista hengähdystaukoa missä tarinaa rakennettaisiin menettää nopeat kohtaukset merkitystään. Kaikki kaahaamiset, ampumiskohtaukset, räjähdykset ja muut adrenaliiniryöppyjä tarjoavat vastaavat skenaariot laimenevat asteittain puuduttavaksi, merkityksettömäksi sekä itseistarkoitukselliseksi erikoistehosteiden ilotulitteluksi samaan tapaan kuin Man of Steelissä (lue arvostelu täältä).

    Epätasapainoisen toiminnallisuuden lisäksi Genisyksen tarina on suhteellisen mitäänsanomaton ja sekava. Tietenkin aikamatkustusta sisältävät juonet saavatkin olla jossain määrin sekavia itsessään monimutkaisen konseptinsa vuoksi, mutta Genisyksen eriävien aikajanojen ja mukaan lyhyesti liitettyjen sivuhahmojen kohtaamiset oman tulevaisuuden minänsä kanssa vailla kunnollista pohjustusta jättää lopulta vain tarpeettoman täytteen tunnun.

    Päähahmot ja heidän välinen dynamiikkansa tuntuu kautta linjan etäiseltä eikä niissä ole minkäänlaista tunnetta joka katsojalle välittyisi. Lisäksi juonellisesti sinänsä olennainen mutta päälle liimatun teennäiseltä tuntuva ihmissuhdeosuus on lähinnä puuduttava ja turha lisä nykyisellä toteutuksella.

    Terminator Genisys on suhteellisen tylsä ja mitäänsanomaton toimintaelokuva jonka katsoo kyllä kerran tai vaikka kahdestikin, mutta joka ei anna katsojalleen erityisesti mitään muuta kuin näyttävän erikoistehostespektaakkelin joka jaksaa viihdyttää edes jossain määrin sen noin kahden tunnin keston verran.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 272 630 annettuun ääneen”]6,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Final Girl

    Veronica (Abigail Breslin)

    Final Girl (IMDB) on vuonna 2015 julkaistu kauhu/trilleri. Elokuvan on ohjannut Tyler Shields ja pääosarooleissa nähdään mm. The Ultimate Giftissä ja Little Miss Sunshinessäkin nähty Abigail Breslin sekä American Beautyssä, The Hunger Gamessa ja Interstellarissa nähty Wes Bentley. Muissa pääosarooleissa nähdään Logan Huffman, Cameron Bright, Alexander Ludwih, Reece Thompson, Emma Paetz sekä Gracyn Shinyei.

    Elokuva alkaa kun William (Wes Bentley) juttelee vielä lapsena olevalle Veronicalle (Gracyn Shinyei) jonkinlaisessa kuulusteluhuoneessa. Hän kyselee onko hän tietoinen siitä mitä on tapahtunut johon Veronica tietää kertoa että hänen isänsä ja äitinsä on kuollut. Veronica ja William juttelevat jonkin aikaa ja lopulta William ottaa tytön kasvattaakseen hänestä taistelijan joka pystyy tappamaan tarpeen vaatiessa.

    12 vuotta kuluu eteenpäin, Veronica on kasvanut jo aikuiseksi tai aikuisuuden kynnyksellä olevaksi naiseksi ja loppu elokuva nähdäänkin Veronican osalta Abigail Breslinin roolisuorituksena. Williamin koulutusmetodeita näytetään jonkin verran jotta katsojakin saa nähdä minkälaisesta koulutuksesta on ollut kyse ennen kuin varsinainen kohtaaminen niiden kanssa koetaan joita varten Veronicaa on ilmeisesti valmisteltu tehtäväänsä.

    Vaikka tapahtumapaikkaa ei liian paljoa kuvata on tapahtumapaikkana miljöön perusteella arvioiden jonkinlainen pieni kylä jossa neljä tyylikkäästi pukeutuvaa ja selkeästi paremmista piireistä olevaa nuorta miestä nauttii metstästämisestä. Siinä missä monet muut metsästävät jäniksiä tai muita eläimiä on näiden miesten metsästyksen kohteena nuoret kauniit naiset. Yksi heistä aina houkuttelee uuden nuoren ja kauniin naisen matkaan mukaan, vievät hänet metsään ja antavat hänen juosta paniikissa pakoon. Sen jälkeen miehet lähtevät metsästämään ja tappamaan saalistaan.

    Veronica päätyy myös miesten mukaan heille illanviettopaikkana toimivaan metsään seuraksi pelaamaan totuutta ja tehtävää jolla on kuolettavat vaikutukset. Tosin tällä kertaa metsästäjät saavatkin itse havaita olevansa metsästettäviä eikä metsästäjiä.

    Veronica (Abigail Breslin) ja Jameson (Alexander Ludwig)

    Ideansa osalta Final Girl on tavallista toimivaa kauhutrilleriä. Sen tarinasta tulee paikoitellen mieleen vivahteita niin Purge: Anarchystä kuin Clockwork Orangestakin (Kellopeliappelsiini) vaikka mistään identtisestä tarinasta ei kummankaan elokuvan osalta kuitenkaan ole missään nimessä kyse.

    Tarinan idea on toimiva ja mielenkiintoinen, mutta harmillisesti toteutus jättää kokonaisuutena paljon kaikesta sen potentiaalista lunastamatta. Suurimpana puutteena tarinassa on sen henkilöhahmojen mitäänsanomattomuus ja pintapuoleisuus.

    Veronican tarinaa avataan ainoastaan pienen siivun verran ja Williamin tarinaa ei sitäkään vähää. Myöskään metsästysporukan nuorista ei kerrota käytännössä katsoen mitään jonka vuoksi myös heidän hahmojensa merkitys jää etäiseksi. On vain joukko tyylikkäästi pukeutuvaa porukkaa jotka tappaa ihmisiä metsästämällä heitä kunnes vastaan tulee lapsesta asti taistelijaksi koulutettu nainen näyttämään kaapin paikan. Harmillista että kiinnostavan idean omaavan elokuvan mahdollisuuksia annetaan valua näin pahasti hukkaan.

    Toinen aspekti mikä itseäni tässä elokuvassa monin paikoin häiritsi oli sen valaistus. Tämä menee luultavasti niihin asioihin joka ei monia häiritse (ainakaan ennen kuin asian näkee kerran jonka jälkeen sitä on vaikea olla näkemättä), mutta valaistus joka on täysin irtonainen todellisen maailman valaistuksesta suhteessa siihen tilaan missä se on rikkoo harmonian. Tietenkin paikoitellen valaistus oli mielenkiintoistakin juuri tästä syystä sillä se loi tunnelmaan omaperäistä, taiteellista ja ehkäpä jopa aavistuksen mystistäkin vivahdetta, mutta erityisesti metsäkohtauksissa valaistus rupesi häiritsemään.

    Käytännön esimerkkinä valaistuksen häiritsevyydestä on siis metsäkohtaukset joissa tapahtumapaikkana on hämärä metsä mutta jostain kumman syystä kohtauspaikka on todella kirkas ja hyvin spoteilla valaistu. Tämä ei olisi häiritsevä asia mikäli tarinassa olisi selkeästi näytetty että metsästäjillä vaikka on ollut omat spottivalot siellä mukana, mutta jos väki menee pimeään metsään ja valaistus on silmiinpistävän ristiriitainen siihen miten se olisi oikeassa elämässä vie se huomiota tarpeettoman pajon ainakin itseltäni teknisiin yksityiskohtiin.

    Esimerkki itseäni häirinneestä valaistuksesta suhteessa tapahtumapaikkaan

    Kaikista puutteistaan ja typeryyksistään huolimatta Final Girl oli omassa lajityypissään viihdyttävä elokuva. Juoni on yleisellä tasolla toimiva ja viihdyttävä vaikka se jättääkin liian paljon huonolla tapaa avoimia kysymyksiä, näyttelijävalinnat on toimivat rooleihinsa ja tekniseltä toteutukseltaan valaistuksia lukuunottamatta elokuva on toimivaa tasoa.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 12 563 annettuun ääneen”]4,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Anomalisa

    Elokuvan päähahmo Michael Stone

    Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Tahraton mieli) -elokuvastaan tunnetun Charlie Kaufmanin ohjaama vuonna 2015 julkaistu Anomalisa (IMDB) on miellyttävän raikas yllättäjä niin tarinallisesti kuin tyylillisesti lähivuosina julkaistuiden elokuvien joukossa. Tekniseltä toteutukseltaan se on animaatioelokuva ja lajityypeiltään siihen on listattu IMDB:ssä draamaa, romantiikkaa ja komediaa joista vahvimmin painopisteen laskisin draamalliseen aspektiin.

    Tarinassa kerrotaan Michael Stonesta joka saapuu Cincinnatiin pitämään puhetta konferenssiin asiakaspalvelusta. Tapahtuman ajaksi hän majoittautuu hotelliin mikä toimiikin elokuvan pääasiallisena miljöönä. Hotelli sattuu sijaitsemaan myös samassa kaupungissa missä Michaelilla on ollut 11 vuotta aikaisemmin pidempiaikainen suhde naiseen nimeltä Bella ja Michael päättääkin pitkästä aikaa tarttua puhelimeen ja olla häneen yhteydessä löydettyään puhelinnumeron puhelinluettelosta. Vuosien jälkeenkään jälleennäkeminen ei mene kuitenkaan kovin positiivisissa merkeissä ja pian hän onkin jälleen yksin hotellihuoneellaan.

    Michael kuulee käytävällä äänen mikä kiinnittää hänen huomionsa ja hän lähtee koputtelemaan viereisten hotellihuoneiden ovia. Hän tapaa yhdestä huoneesta kaksi naista jotka ovat saapuneet konferenssiin kuuntelemaan hänen puhettaan ja pian kolmikko jo onkin hotellin baarissa viettämässä iltaa drinkkien merkeissä. Illan tultua päätökseensä Michael pyytää toista neideistä, Lisaa, hotellihuoneeseensa vielä jatkoille ja hän tarttuu empimisen jälkeen tarjoukseen. Asiat ohjautuvat seksuaaliseen toimintaan ja pian Michael on valmis jo jättämään vaimonsa ja lapsensa jotka odottavat häntä kotiin palaavaksi.

    Bella

    Anomalisa on kiehtova kuvaus ihmisyydestä ja epävarmuuden luomasta rikkinäisyydestä joka ajaa ihmiset tekemään tekoja jotka eivät ole järkeviä mutta joiden kautta kuitenkin saa hetkellisen helpotuksen tunteen kokiessaan muutosta entiseen. Mielenkiintoisena havaintona on ääninäyttelijöiden määrä sillä siinä missä hahmoja tulee vastaan useita on koko elokuvassa ainoastaan Michaelilla ja Lisalla uniikit äänet ja kaikilla muilla hahmoilla on yksi ja sama ääninäyttelijä. Tämä oli mielenkiintoinen tyylikeino joka luo katsojalleen tuntua siitä että Michaelia ympäröivä maailma on kaikki samaa harmaata sen eri sävyissä ja ainoastaan Lisa saa Michaelin tuntemaan jotain toisin.

    Kiintoisa aspekti löytyy myös ironiassa siitä että Michael on tulossa puhumaan konferenssiin asiakaspalvelusta ja asiakkaiden kohtaamisesta samaan aikaan kun hän on itse kuitenkin täysin irti ympärillään olevista ihmisistä eikä pysty kohtaamaan juuri ketään syvemmällä tasolla. Hän ei tiedä eikä tunne heitä ja on selvää että hän ei tunne myöskään itseään, kuka hän on ja mitä hän tahtoo. Vaikka Michael luuleekin tietävänsä mitä tahtoo kun on valmis jättämään vaimonsa ja lapsensa Lisan vuoksi on katsojan helppoa päätellä että kyse ei ole aidosta tahdosta olla yhdessä Lisan kanssa vaan enemmänkin paosta tilanteesta jossa ei enää tiedä kuinka toimia.

    Aikaisempi suhde Bellaan päättyi ilman sen suurempia selittelyitä ja jälleen Michael on samanlaisessa tilanteessa elämässään jolloin on valmis jättämään kaiken taakseen ilman sen suurempia selityksiä joka on omiaan luomaan mielikuvaa itseään tuntemattoman ihmisen tavasta käsitellä elämän haastavia tilanteita helpoimmalla mahdollisella tavalla eli pakenemalla.

    Michael ja Lisa

    Anomalisaa katsoessa ei voinut välttyä Lost in Translation -elokuvan fiiliksiltä ja paljon näissä onkin samankaltaisuutta. Onneksi kuitenkin tämä elokuva seisoo vakaasti omilla jaloillaan eikä yhtymäkohdat Sofia Coppolan elokuvaan ole siis suinkaan negatiivinen asia.

    Pidin tästä elokuvasta. Se on teknisesti mielenkiintoisella tavalla toteutettu filmi joka erottuu selkeästi valtavirrassa edukseen niin tyylillisesti kuin tarinallisestikin ja jossa on kiehtovalla tavalla animaatiohahmoihin saatu enemmän ihmisyyden tuntua kuin monissa ihmisten näyttelemissä elokuvissa.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 53 361 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Ant-Man

    Ant-Man muurahaisineen

    Ant-Man (IMDB) on vuonna 2015 julkaistu toiminnallinen seikkailukomedia Marvelin supersankareiden maailmassa. Elokuvan ohjauksesta on vastannut Peyton Reed joka on tunnettu myös Jim Carren tähdittämän Yes manin takaa. Pääosarooleissa nähdään Paul Rudd, Michael Douglas, Evangeline Lilly sekä Corey Stoll.

    Ant-Manissa S.H.I.E:L.D:n tiedemies Hank Pym (Michael Dougles) on onnistunut kehittämään teknologian jonka avulla asioita voidaan kutistaa pienempään kokoon ja palauttaa myöhemin takaisin normaaliin kokoonsa. Hän kuitenkin huomaa luomansa tekniikan vaarat ja havaittuaan firman aikovan kopioida hänen luomaansa kutistusteknologiaa eroaa hän yrityksen palveluksesta. Vuosia kuluu ja lopulta Hankin oppipoikana ollut Darren Cross (Corey Stoll) saa itsekin kutistusteknologian toimimaan.

    Scott Lang / Ant-Man (Paul Rudd)

    Samaan aikaan toisaalla Scott Lang (Paul Rudd) vapautuu vankilasta jonne hän on alunperin päätynyt murtokeikan seurauksena. Hän on kuitenkin päättänyt muuttua ja lopettaa ryöstelyt mutta haastavien syiden seurauksena hän päättää osallistua vielä yhteen keikkaan jotta saa taloutensa parempaan jamaan jotta voisi maksaa myöhästyneet elatusmaksut ja saisi viettää aikaa myös tyttärensä kanssa.

    Scott kumppaneineen odottaa isoa ryöstösaalista kohteessa olevien tiukkojen turvatoimien vuoksi mutta lopulta saaliiksi päätyy ainoastaan erikoinen puku. Scott koettaa pukua ja pian hän saakin havaita olevansa muurahaisten kokoluokkaa. Säikähtäneenä kokemuksestaan hän lähtee palauttamaan pukua mutta joutuu poliisien haaviin muurahaispuvun palautuskeikan jälkeen.

    Hän joutuu teostaan uudemman kerran putkaan odottamaan vankilatuomiota mutta murtokohteena olleen asunnon omistaja Hank Pym ei kuitenkaan halua häntä telkien taakse vaan hän salakuljettaa Scottille tuon puvun jonka avulla hänen onnistui kutistaa itsensä pienemmäksi. Scott ottaa puvun vastaan ja muuntaa itsensä putkassa pienikokoiseksi ja lähtee karkumatkalle.

    Evangeline Lilly

    Scott tutustuu paremmin Hankiin ja hänen tyttäreen Hopeen (Evangeline Lilly) ja päättää auttaa heitä tuhoamaan Darrenin kehittämän vastaavanlaisen muurahaisasutekonologian ja kaikki sen suunnitelmat.

    Aloittaessani katsomaan Ant-Mania olin ennakkoaselteeltani skeptinen ja odotukseni elokuvalta olivat suoraan sanottuna kohtaan kohtalaisen matalat. Onneksi Ant-Man teki kuitenkin positiivisen yllätyksen sillä se oli varsin mainio supersankaritarina missä tarina oli toimivaa tasoa eikä huumoriakaan oltu unohdettu.

    Elokuva oli kauttaaltaan toteutettu tyylillä eikä erikoistehosteista tullut tuntumaa siitä että niiden tarkoitus olisi paikata muita puutteita. Tehosteet toimivat hienosti tehosteina ja tukivat tunnelmaa eikä niistä muodostunut itseistarkoitusta joilla pyritään pitämään pakettia kasassa.

    Isä ja tytär

    En ole aikaisemmin katsonut kuin muutamia supersankarielokuvia joten tämän katsominen oli itselleni erittäin avartava kokemus. Se näytti itselleni että supersankarielokuvan ei tarvitse olla lapsellinen, aivottoman yliampuvaa tehostetykitystä tai muuten vain huonoa tasoa olevaa tarinaa vaan ne toimivat hyvin myös aikuisellekin katsojalle. Ant-Manin katsottuani kävinkin jo ostamassa lisää supersankarielokuvia Blu-Ray kokoelmaani joten lisää tämän tyylilajin arvosteluita on varmaankin lähikuukausina tulossa tänne blogiin.

    Kokonaisuutena Ant-Man on toimiva ja hauska supersankarielokuva jonka katsoo mielellään vielä toisenkin kerran.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 416 420 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Divergent Series: Insurgent (Outolintu-sarja: Kapinallinen)

    Outolinnun jatko-osassa nähdään Shailene Woodley joka itsessään on jo hyvä syy katsoa tämä elokuva

    Muuttopöhinät on isoimmalta osaltaan takana joten on aika vähitellen palata tuttuihin kuvioihin ja teemoihin eli myös leffalauantaihin. Tämänkertainen elokuva on The Divergent Series: Insurgent (IMDB) joka menee tyyliltään jonnekin science fictionin, seikkailun ja toiminnan välimaastoon.

    Elokuva on vuodelta 2015, sen on ohjannut Robert Schwentke ja pääosaroolissa Trisinä nähdään aikaisemman osan tapaan Shailene Woodley. Muissa osissa nähdään mm. Theo James sekä Kate Winslet.

    Kuten elokuvan nimestä voi päätellä on The Divergent -elokuvia useampia, Divergent (2014), The Divergent Series: Insurgent (2015) sekä The Divergent Series: Allegiant (2016). Tätä kirjoittaessa tekeillä on myös The Divergent Series: Ascendant.

    Pahiksen roolissa Jeaninena nähdään Kate Winslet

    Kuten aikaisemmassa Divergent-elokuvassa, myös tässä pyöritään yhteiskunnassa jossa ihmiset on jaoteltu ja eroteltu omiin lokeroihinsa heidän luonteenpiirteidensä mukaan. Ihmistyyppejä on useita, mm. uskaliaita ja tunnollisia mutta mukaan on eksynyt myös divergenteiksi kutsutut ihmiset jotka ovat selkeästi näistä jokaista ja joita sen vuoksi pidetään uhkana yhteiselle järjestykselle ja rauhalle.

    Päähenkilönä nähtävä Tris (Shailene Woodley) on tällainen vaarallinen divergentti. Ikävä kyllä divergenttejä ei yhteiskunnassa liiemmälti arvosteta ja heitä etsitään ja otetaan kiinni Jeaninen (Kate Winslet) ja hänen kätyreidensä toimesta. Pääpahiksen ainoana motiivina divergenttien vangitsemiselle ei ole suinkaan yhteiskuntarauhan ylläpito vaan hänen omat intressinsä. Jeaninella on hallussaan artifakti jonka avaamiseen kykenee vain divergentti.

    Artifaktin aukaisuyrityksessä useampi divergentti on jo vaihtanut hiippakuntaa pilven reunalle ja Jeanine on saanut huomata että jokainen divergentti ei ole keskenään yhdenvertainen. Jotkut on enemmän divergenttejä kuin toiset ja täydellisen divergentin etsintä jatkuu jotta artifaktin sisältö saataisiin selville.

    Aseet matkassa tuo hieman turvallisuuden tunnetta tällekin porukalle

    Itse pidin tästä elokuvasta. Sen juoni oli omaan makuuni toimiva ja viihdyttävä, se ei tarjonnut mitään suuria yllätyksiä mutta hieman perinteisiä ennalta arvattavuuksia kyllä mukaan mahtui. Se rullaili rempseästi eteenpäin kuin mummo lumessa ja arvattavista elementeistä huolimattaan se tarjosi mukavan tasapainoisen viihdeannoksen rentoon aivot puolittaiseen lepotilaan -tyyliseen leffakokemukseen.

    Pidin elokuvassa sen science fiction elementeistä ja niiden käytöstä sopivissa mittasuhteissa. Myös elokuvan visuaalinen puoli oli kokonaisuutena omaan mieltymykseeni toimiva ja erikoistehosteet olivat perus toimivaa tasoa eli niistä tuli tunne että ne tukivat tarinaa eikä tarinaa oltu rakennettu tukemaan niitä.

    Erikoistehosteet toimivat hyvin kun niitä ei suhteettomasti syötetä

    Vaikkakin Insurgent on monin osin keskinkertainen elokuva annan tälle hieman paremman arvosanan, sillä omat henkilökohtaiset leffamieltymykseni nostaa tämän arvosanaa. Ja voiko elokuvalle jossa on Shailene Woodley edes antaa huonoa arvosanaa? 😉

    Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,3/10)