Leffalauantai: First Man

Neil Armstrongin roolissa nähdään Ryan Gosling

First Man (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu historiallinen draama/biografia. Ohjaajana on ollut Whiplashin ohjauksesta tuttu Damien Chazelle ja pääosarooleissa nähdään Ryan Gosling, Claire Foy, Jason Clarke, Kyle Chandler, Corey Stoll sekä Patrick Fugit.

Elokuva kertoo pienestä askeleesta ihmiselle mutta suuresta loikasta koko ihmiskunnalle, eli Neil Armstrongin (Ryan Gosling) sekä Buzz Aldrinin (Corey Stoll) matkasta kuun kamaralle 20. heinäkuuta 1969. Juoni kertoo kuitenkin historiaa ja tapahtumia paljon ennen varsinaista Apollo 11:n matkaa pitäen painopisteen Neilissä ja hänen perheensä elämässä.

Mielenkiintoisena aspektina tarinassa kerrotaan myös aikaisempien projektien onnettomuuksista ja niiden vaatimista kuolonuhreista joka antaa sankaritarinalle merkittävämpää ja puhuttelevampaa tuntua.

Janet Armstrong (Claire Foy)

Avaruus ja Apollo 11:n matka kuuhun ovat asioita jotka ainakin jossain määrin itseäni kiehtoi lapsena. Myöhemmin kasvettuani avaruuteen liittyvät kiinnostukset ovat jääneet vähemmälle tai lakanneet kiinnostamasta oikeastaan lainkaan, mutta jollain tapaa tämä elokuva onnistui herättämään jälleen lapsenomaisen mielenkiinnon kuulentoa kohtaan ainakin jossain määrin joka on kiitettävä saavutus.

Vaikka elokuvan suurin huipentuma onkin kuun kamaralle astuminen on silti tapa miten koko tarina on rakennettu kiinnostava alusta loppuun saakka. Tapa miten Neilin perhe-elämää kuvataan, hänen, lapsiensa sekä vaimonsa välejä ja myöskin kaikkia niitä ympärillä tapahtuvia kollegoiden menehtymisiä on onnistunutta. Pidin siitä että elokuvassa myös sivuttiin edes pinnallisesti yhteiskunnallisia jännitteitä asian tiimoilta, sillä avaruuslennot eivät ilmeisestikään olleet kovin edullisia ja verorahojen sijoittaminen kenties jopa suurudenhulluunkin päämäärään on omiaan aiheuttamaan turhautumista ja mielenosoituksia vähempiosaisten keskuudessa.

Ohjaus oli mielenkiintoista ja erottui edukseen. Pidin tavasta kuinka lähikuvia käytettiin sekä siitä kuinka paikoitellen epäselvällä ja nopealla tyylillä kuvattiin onnistuneesti henkilöiden tunnelmaa vaarallisissa tilanteissa. Kuten pidempään arvosteluitani täältä blogista lukeneet tietävät en tavallisesti perusta juuri lainkaan epäselvästä ohjaustyylistä missä käytetään nopeita leikkauksia, mutta tässä elokuvassa tämä oli omaan makuuni todella hyvin käytetty tyylikeino sillä se kiteytti hyvin tilanteen tunnetta ja tunnelmaa toisin kuin useissa muissa elokuvissa joissa usein tuntuu että tyylikeinoa on käytetty vain huonona leikkaustyylinä kun ei olla muuten saatu haluttua tunnelmaa. Tämä tietenkin on henkilökohtainen mielipide eikä mikään fakta, mutta tämä varmaankin jokaiselle elokuva-arvostelua lukevalle on itsestäänselvyys.

Kokonaisuutena First man on erinomainen elokuva. Se on tyylikäs ja puhutteleva elokuva joka kertoo maailmanlaajuisesti merkittävän sankaritarinan syväluotaavasti ilman että se missään vaiheessa käy aliarvioimaan katsojaansa. Se ei sorru asioiden ja henkilöiden välisen dynamiikan vääntämiseen rautalangasta katsojalleen vaan se hyvän näyttelytyön ansiosta näyttää kaiken tarpeellisen katsojan ymmärtämällä tavalla jättäen tilaa asioiden ymmärtämiselle.

Elokuva päätyi myös Suosituksia-sivulle.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,3/10)

Leffalauantai: Searching

Margot (Michelle La)

Searching (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu draama/trilleri jonka on ohjannut Aneesh Chaganty. Pääosarooleissa nähdään John Cho, Michelle La, Debra Messing sekä Sara Sohn.

Tarinassa kerrotaan isänsä kanssa kahdetaan asuvasta teini-ikäisestä Margotista (Michelle La) joka eräänä päivänä katoaa. Alussa isänsä David Kim (John Cho) alkaa selvittämään katoamista omatoimisesti vain huomatakseen samalla että hän ei tiedä tyttärensä nykyisestä elämästä juuri mitään. Hänen onnistuu päästä kuitenkin Margotin sosiaalisen median palveluihin ja sitä kautta löytää henkilöitä joilla voisi olla hänestä jotain havaintoja.

Tilanne alkaa näyttämään vähitellen epätoivoiselta ja niinpä pian hän joutuu turvautumaan myös virkavallan apuun. Yhtenä vaihtoehtona etsivän mukaan katoamiselle on karkaaminen kotoa, mutta vähitellen tutkimukset alkavat ottamaan synkempiä sävyjä kun havaitaan että takuita elossa löytymisestä ei ole.

David Kim (John Cho)

Käsikirjoitus oli mielenkiintoinen ja siihen oli saatu mukaan useampia aidosti yllättäviä mutta silti toimivia juonenkäänteitä. Useita kertoja katsojalle syntyy mielikuva että merkittävä johtolanka on vihdoin löytynyt, mutta kuitenkin vähitellen lanka loppuu ja etsijät ja katsoja ovat jälleen yhtä tyhjän päällä kuin ennen johtolangan seuraamista.

Varsinaisen juonen lisäksi pidin myös tavasta kuinka isän ja tyttären välistä suhdetta kuvattiin. Päällisin puolin he näyttivät olevan läheisiä ja isä luuli tuntevansa tyttärensä, mutta Margotin katoamisen jälkeen todellisuus alkoi selvitä Davidille että hän ei oikeastaan tunne tyttärensä elämää lainkaan. On helppoa luulla tuntevansa läheisensä, mutta kuinka hyvin oikeasti itse kukin läheisensä todellisuudessa tuntee?

Elokuvalliselta tyyliltään Searching on selkeästi keskimääräistä elokuvaa omalaatuisempi sillä tapahtumia ja henkilöitä kuvataan usein FaceTime-puheluiden, TV-uutiskuvien, tietokoneen näyttöjen ja muiden vastaavien ulkoisten asioiden kautta eikä niinkään suoraan henkilöitä kuvaamalla. Ilahduttavaa kyllä valittu tyyli toimi hyvin tämän elokuvan tapauksessa ja oli omiaan antamaan tarinaan uskottavuutta ja aitouden tuntua.

Kokonaisuutena Searching on erinomainen elokuva. Sen mielekiintoinen ja ajatuksiakin nostattava tarina yhdistettynä kiehtovaan elokuvalliseen tyyliin tekee siitä elokuvan jonka katsoo mieluusti useammankin kerran.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,6/10)

Leffalauantai: Halloween (2018)

Michael Myers

Vuoden 2018 Halloween (IMDB) on David Gordon Greenin ohjaama kauhu/trilleri jonka pääosissa nähdään Jamie Lee Curtis, Judy Greer sekä Andi Maticha.

Halloween nojaa – tai ainakin käsittääkseni nojaa – tarinansa osalta aikaisempaan vuonna 1978 julkaistuun samaa nimeä kantavaan kulttielokuvaan. Koska itse en valitettavasti ole nähnyt kyseistä elokuvaa katsoin tämän puhtaasti itsenäisenä elokuvana vailla tarkempia tietoja menneisyyden tapahtumista.

Tarinassa kerrotaan Michael Myers -nimisestä hahmosta joka on 40 vuotta sitten lahdannut siskonsa sekä monia muita ihmisiä. Hän on siitä saanut pitkän vankilatuomion, mutta tässä vuoden 2018 versiossa hänen onnistuu karata vankeudesta ja lähteä uudemman kerran päästämään ihmisiä elävien kirjoista manan maille.

Merkittävä osa tarinassa on myös Jamie Lee Curtisin tähdittämällä Laurie Strodella. Hän on 40 vuotta sitten selvinnyt Myersin kynsistä jonka jälkeen viha on saanut hänet treenaamaan ja valmistautumaan uuteen kohtaamiseen. Kuten arvata saattaa on uusi kohtaaminen edessä ja pian nähdään kummassa löytyy enemmän tahtoa päästää toisesta viimeiset elämän henkäykset pihalle.

Laurie Strode (Jamie Lee Curtis)

Mikäli aikaisempaa vuoden 1978 Halloween-elokuvaa ei ole katsonut, on vuoden 2018 versio suhteellisen mitäänsanomaton ja tasapaksu tusinateinikauhuelokuva jossa syvyyttä on yhtä paljon kuin lasten kahluualtaassa.

Kautta linjan hahmot jäävät etäisiksi, sillä kenessäkään ei ole persoonaa joka kiinnostaisi tai jonka kohtalosta välittäisi lainkaan. Käytännössä katsoen elokuva on vain joukko irtonaisia hahmoja joiden välinen tunneside ei tunnu missään vaiheessa aidolta tai merkitykselliseltä. On vain mummo jolla on huonot välit lapseensa ja lapsenlapseensa mutta jotka sitten kriisin tullen löytävät läheisyyden toisistaan. Toisin sanoen kyseessä on siis kliseinen ja teennäinen ihmissuhdekuvio josta ei saa mitään irti.

Lisäksi tarinan pääpointti tuntuu puuttuvan – tai vaihtoehtoisesti nojaavan liikaa historiaan joka pitäisi tietää, mutta jota uutena katsojana ei vain voi tietää. On Michael Myers, mies joka on tappanut 40 vuotta sitten väkeä ja jonka käsistä Laurie on selvinnyt. Jostain syystä Michael haluaa pakenemisensa jälkeen tulla tappamaan Laurien, mutta mitään syytä tälle ei anneta. Tarina tuntu tällaisenaan merkityksettömältä ja lattealta.

Onneksi elokuvalliset aspektit olivat muuten kunnossa. Ohjaus, valaistus, leikkaus ja muut tavalliset asiat olivat tavallista tasoa ja siten saivat keskinkertaisesta tai sisällöttämästä tarinasta edes katsottavaa tasoa olevan tuotoksen. Ei tämä missään vaiheessa pelota, ei jännitä eikä edes ahdista joten siinä valossa elokuvan näkeminen kauhuna tuntuu absurdilta, mutta keskinkertaisena tusinaelokuvana tämän katsoo kerran tai pari jos odotuksena ei ole nähdä mitään mestariteosta.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 6,6/10)

Leffalauantai: Animales sin collar (Kahlitsemattomat)

Nora (Natalia de Molina)

Animales sin collar (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Kahlitsemattomat on espanjalainen vuonna 2018 julkaistu trilleri. Sen on ohjannut Jota Linares ja pääosarooleissa nähdään Natalia de Molina, Daniel Grao sekä Ignacio Mateos. Allekirjoittaneelle niin ohjaaja kuin myös jokainen näyttelijä oli entuudestaan täysin tuntematon tapaus joten elokuvaa pääsi katsomaan ilman minkäänlaisia odotuksia mihinkään suuntaan.

Juonessa kerrotaan politiikassa mukana olevassa ja siinä vähitellen myös menestyvästä Abelista (Daniel Grao). Abelin ura alkaa olemaan hyvässä nousussa ja tulevaisuus näyttää valoisalta mutta vähitellen aurinkoisen tuleivauuden eteen näyttää tulevan ikävästi tummia pilviä. Abelilla on ollut railakas nuoruus yhdessä Victorin (Ignacio Mateos) kanssa, päihteitä on kulunut ja sen seurauksena elämän polulle on jäänyt ikäviäkin tapahtumia joiden esille nousu voisi olla uhka uran kehitykselle politiikan saralla.

Victor tietää menneisyyden tapahtumat eikä ole päässyt vieläkään niistä täysin yli. Abelin vaimo Nora koettaa selvitellä asioita Victorin kanssa Abelin tietämättä että menneisyys myös pysyisi jatkossakin poissa. Pian Nora kuitenkin huomaa että totuus menneisyydestä saattaa tulla esiin mikäli asiat ei mene hyvin Victorin osalta eikä Abelin menestys politiikassa tarkoittaisi hyvää Victorin uralle.

Abel ( Daniel Grao)

Omaan elokuvamakuuni Animales sin collar toimi hyvin. Se on verkkainen elokuva joka kuitenkin rakentaa tasaisen varmasti hahmoja ja heidän tarinaansa eteenpäin. Se antaa alussa väläyksen menneisyyden tapahtumista jonka jälkeen vasta loppua kohden se avaa menneisyyden tapahtumien kokonaiskuvaa katsojalle vaikka selkeästi jo aikaisemmassakin vaiheessa kyllä kertoo pääpiirteiset tapahtumat.

Tarina oli hyvä ja toimiva ja myös näyttelytyö oli ammattimaista tasoa. Elokuvallisesti visuaalinen tyyli oli tavallista tasoa ja toisinaan jopa omaan visuaaliseen silmääni keskivertoa miellyttävämpääkin ainakin kameran käytössä sommittelun osalta. Käytännössä tällä tarkoitan sitä että laittamalla elokuvan pauselle on kohtaus ja sommittelu sellainen että se toimisi tyylikkäästi myös valokuvana.

Vaikka elokuvan tarina kertookin politiikkaan noususta ja siitä miten korttitalot voivat sortua mikäli epäsopivia asioita tulee julki on mielenkiintoisempi osuus kuitenkin tarinassa siinä kuinka eri henkilöt kohtaavat ja käsittelevät tapahtuneita – siinä missä toinen ei pysty päästämään kunnolla irti on toisen elämä jatkanut jo menestyksen poluille. Lopulta voi kuitenkin miettiä onko toinenkaan lopulta pystynyt pääsemään tapahtuneista yli vai onko menestys ainoastaan pakokeino todellisuuden kohtaamiselta.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,0/10)

Leffalauantai: Jurassic World: Fallen kingdom

Owen (Chris Pratt) saa havaita että kohta tulee kiire

Jurassic World: Fallen kingdom (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu elokuva jonka tyylilajeiksi on määritetty IMDB:ssä sci-fi/toiminta/seikkailu. Ohjauksesta on vastannut J.A. Bayona ja pääosarooleissa nähdään Jurassic World -elokuvastakin tutut Chris Pratt sekä Bryce Dallas Howard.

Elokuvan tarinassa dinosaurusten asuttamalla saarella on tuloillaan tulivuorenpurkaus ja aiheesta käydään poliittista vääntöä kuuluuko ihmisten elvyttämä dinosauruksien elämänmuoto pelastaa vaiko ei. Samaan aikaan taustalla tapahtuu ja aktiivisemmat toimijat ovat päättäneet tarttua omakätisesti toimeen dinosauruksien hengen pelastamiseksi riippumatta siitä mitä mieltä suuri yleisö aiheesta on. Mukaan pelasutsoperaatioon saadaan houkuteltua myös aikaisemminkin dinosauruksien kanssa tekemisissä olleet Claire Dearing (Bryce Dallas Howard) sekä hänen avustuksellaan myös Owen Grady (Chris Pratt).

Saarelle päästyä selkenee että aivan koko totuutta ei ole heille kerrottu ja pelastusoperaatio sisältää muitakin motivaatioita kuin ainoastaan hyväntahtoisen sukupuuton partaalla olevan elämänmuodon hengissä säilyttämisen.

Claire Dearing (Bryce Dallas Howard)

Jurassic Park: Fallen kingdom on varsin suoraviivainen toimintaelokuva jossa muinaiset hirmuliskot temmeltävät menemään maan päällä, joten aikaisemmistakin Jurassic Park -elokuvista tutuilla linjoilla mennään. Tarina on tarpeeksi toimiva vaikkakin usealta osiltaan se onkin ennalta-arvattavia piirteitä omaava. Myönnettäköön kuitenkin että en laske tätä negatiiviseksi asiaksi vaan enemmänkin lajityypilleen ominaiseksi ja osittain jopa määrittäväksi piirteeksi.

Olen nähnyt jokaisen aikaisemman Jurassic Park -elokuvan ja Jurassic Park III:n arvostelukin löytyy täältä blogista joten oli mielenkiintoista nähdä myös sarjan uusin tulokas ja kuinka se sopii muiden joukkoon. Ilokseni sain havaita Jurassic Park: Fallen kingdomin olevan selkeästi paras Jurassic park -elokuva sitten ensimmäisen osansa.

Vaikka elokuvan juoni onkin tavallisen viihde-elokuvan tasoa vailla se suurempia ulottuvuuksia on Jurassic Park -elokuvien viehätys itselläni aina ollutkin jossain aivan muussa. Näistä haen ensisjaisesti viihteellistä jännitystä ja mahtipontista meininkiä jota irtoaa kun massiiviset esihistorian olennot jyräävät menemään niin että tanner tärisee ja bassot pauhaavat.

Nälkäisen dinosauruksen häkkiin ei ole mukavaa joutua

Pidin tästä elokuvasta todella paljon sillä se on itselleni omassa lajityypissään merkittävästi keskivertoa parempi tuotos. Pidin erityisen paljon elokuvan visuaalisesta kauneudesta ja toimivalla tavalla rakennetusta surround-äänimaailmasta. Katsoin tämän elokuvan UHD-formaatissa levyltä ja elokuva oli tehty HDR:ää tukevaksi joten on mahdollista että tällä on ollut positiivinen vaikutus elokuvakokemukseen.

Ohjauksellinen puoli toimi varsin mukavasti, kohtauksiin oli saatu Jurassic Parkkien toiminnantäyteistä tunnelmaa ja näyttelijöiden roolisuorituksissa ei ollut myöskään mitään valittamista.

Kokonaisuutena Jurassic Park: Fallen kingdom on erinomainen toimintaelokuva jota on helppoa suositella jokaiselle kyseisen elokuvasarjan ystävälle. Kaikille muille tämä voi olla kategoriaa ”katsoihan tuon”, mutta annan oman arvosanani puhtaasti Jurassic Park -elokuviin suhteuttaen.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 6,3/10)