Leffalauantai: The Babysitter: Killer Queen

Aiemmin kovia kokenut Cole (Judah Lewis) joutuu kokemaan lisää vaikeuksia

The Babysitter: Killer Queen (IMDB) on vuonna 2020 julkaistu teinikauhukomedia ja se on jatkoa vuoden 2017 elokuvalle The Babysitter. Elokuvan on ohjannut McG ja pääosarooleissa nähdään Judah Lewis, Samara Weaving, Jenna Ortega sekä Emily Alyn Lind.

Aiemmassa vuoden 2017 elokuvassa Cole (Judah Lewis) joutui kokemaan kovia kun paljastui että hänen lapsenvahtinsa Bee (Samara Weaving) oli osallisena hämärässä saatananpalvontakultissa. Colea varten oli mietitty suunnitelmia jotka eivät kuitenkaan menneet täysin putkeen.

Tässä vuoden 2020 jatko-osassa Colen kertomuksia aiemmista tapahtumista ei uskota sen enempää koulussa kuin vanhempiensakaan puolelta. Vanhemmat ovat suunnitelleet Colelle avun hankkimista mutta ennen hoitoon lähtöä hän karkaakin ystävänsä Melanien (Emily Alyn Lind) ja hänen ystäviensä kanssa viettämään rentoa iltaa rannalle.

Tapahtumat eivät rannalla kuitenkaan mene Colen toivomalla tavalla vaan pian menneisyys tulee ovelle uudemman kerran koputtelemaan.

Uusi omalaatuinen oppilas Phoebe (Jenna Ortega) tulee osalliseksi tapahtumiin odottamattomalla tavalla

Edellisen osan tapaan myös tämä vuoden 2020 jatko-osa on suoraviivaista, överiksi menevää splatterimaista teinikauhua missä paikoitellen veren määrässä ei turhia säästellä. Käsiä katkeaa ja verta suihkuaa mutta se ei vauhtia tapahtumista hidasta. Hyvä niin, sillä näin korostetun yliampuvaksi vedetyllä tyylillä on absurdiudessaan oma huumori- ja viihdearvonsa ja se saa elokuvan pysymään poissa turhan vakavasti otettavaksi pyrkivän elokuvan viitekehyksestä.

On hyvä kuitenkin huomata että en tarkoita tällä sanoa etteikö tämä olisi hyvin tehty filmatisointi tai että sitä ei voisi ottaa tosissaan elokuvallisesti, vaan tarkoitan sitä että sen tyyli osaa paikoitellen hyvin ottaa irti lajityyppinsä suomat mahdollisuudet revitellä reilusti kohtuulisuuden rajojen yli.

Tarina oli toimiva ja se sopi hyvin edellisen osan jatkoksi. Jos aiempaa elokuvaa ei ole nähnyt ei tarinasta ehkä aivan kaikkea saa irti, mutta kyllä tämä itsenäisenäkin viihdepläjäyksenä toimii.

Kokonaisuutena tämä oli hyvä ja toimiva elokuva omassa lajityypissään. On kuitenkin hyvä huomata että jos överiksi vedetyt splatterimaiset kohtaukset ei iske on luultavaa että tästäkään ei paljoa irti saa. Jos taas sen tyylilajin rujouden alta onnistuu kuitenkin löytämään sen koomisuuden kannattaa tämän edeltäjä ja tämä kumpikin laittaa Netflixistä katsottavien elokuvien listalle.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,8/10)

Leffalauantai: The Social Dilemma (Valvontakapitalismin vaarat)

The Social Dilemma (IMDB) joka suomeksi on käännetty nimelle Valvontakapitalismin vaarat on vuonna 2020 julkaistu draamallinen dokumenttielokuva. Sen on ohjannut Jeff Orlowski. Ohjelmassa nähdään mm. Tristan Harris, Jeff Seibert, Bailey Richardson, Jaron Lanier sekä useita muita tekonlogia-alalla vaikuttaneita ja vaikuttavia henkilöitä.

Dokumenttielokuva avaa näkökulmia sosiaalisen median vaikutuksesta ihmisiin, yhteiskuntaan ja jossain määrin myös ihmisyyteen. Haastateltavat henkilöt joita elokuvassa esiintyy ovat olleet merkittävissä asemissa isoissa sosiaalisen median teknologia-alan yrityksissä kuten Facebookissa, Instagrammissa sekä Twitterissä. He avaavat katsojalle psykologiaa kuinka palveuissa taustalla pyörivät algoritmit toimivat, kuinka ihmisiä ja heidän käytöstään on tarkkailtu erilaisilla metodeilla ja kuinka heihin pyritään vaikuttamaan jotta heistä saataisiin tuottoisampia asiakkaita yrityksille.

Dokumentaaristen osuuksien lisäksi samalla kuljetetaan pientä minitarinaa jossa kuvataan aihepiirin mukaisesti muutaman ihmisen elämää missä sosiaalinen media vaikuttaa negatiivisesti heidänkin käytökseensä ja toimintaansa.

Omaan makuuni tämän dokumentti toimi erinomaiseseti. Aihepiiri on itseäni kiehtova ja se on muutoinkin aihealue josta olen isommassa mittakaavassa huolestunut muutenkin. Ihmisistä kerättävä massiivinen datankerääminen ja kerätyn datan avulla mielipiteiden muovaaminen taloudellisten hyötyjen nimissä ei ole ainoastaan epäeettistä vaan se on myös erittäin vaarallistakin.

Esimerkkeinä sosiaalisen median luomista vaaroista dokumentissa nähtiin myös lyhyitä mainintoja ns. ”pizzagate”-tapauksesta. Mikäli tapaus ei ole tuttu, on kyseessä salaliittoteoria (tai vähintäänkin oletettavasti sellainen) missä uskottiin John Pedestan vuodetuissa sähköposteissa olleen viittauksia lasten hyväksikäytöstä. Tämä johti lopulta vuonna 2016 siihen että asiaan uskonut mies meni aseen kanssa vapauttamaan pizzerian kellarista siellä pidettäviä lapsia. Kuitenkaan pizzeriassa ei mitään lapsia ollut sen enempää kuin edes kellariakaan. Tapaus onneksi päättyi hyvin miehen itse antauduttua poliisille ravintolan tutkittuaan ja ilmeisestikin tajuttuaan oman erehdyksensä (lue Iltasanomien artikkeli aiheesta täältä).

Sosiaalisen median luomaa ihmisten manipulointia erilaisten algoritmien ja analyysien perusteella avataan katsojalle dokumentissa sen verran hyvin että katsojan on helppoa ymmärtää kuinka esimerkin kaltaisia radikalisoituneita tekoja pääsee syntymään.

Dokumentillinen osuus sekä sen dramatisoitu tarinankerronta kummatkin ovat laadukkaasti tehtyjä ja toivon mukaan se herättää ihmisiä laajemminkin pohtimaan sosiaalisen median käyttöään.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,6/10)

Leffalauantai: The Invisible Man

Cecilia Kassin roolissa nähdään Elisabeth Moss

The Invisible Man (IMDB) on vuonna 2020 julkaistu draama/mysteeri/kauhu jonka on ohjannut Leigh Whannell. Pääosarooleissa nähdään Elisabeth Moss, Aldis Hodge, Storm Reid, Michael Dorman sekä Oliver Jackson-Cohen.

Elokuvan alussa Cecilia (Elisabeth Moss) pakenee siskonsa avustuksella kotoaan kontrolloivaa ja väkivaltaista miestään. Cecilia pääsee turvaan ystävänsä Jamesin (Aldis Hodge) sekä hänen tyttärensä Sydneyn (Storm Reid) luo. Cecilia on turvapaikassaankin vainoharhainen ja pelokas, kunnes selviää että hänen entinen miehensä Adrian (Oliver Jackson-Cohen) on riistänyt oman henkensä eikä hänestä ole enää vaaraa.

Adrianilta on jäänyt iso perintö myös Cecilialle ja elämä näyttää kääntyvän valoisampaan suuntaan. Vähitellen Cecilian elämässä alkaa tapahtumaan kuitenkin omituisia asioita joka saa hänet epäilemään että Adrian ei ole kuitenkaan todellisuudessa kuollut kuten on kerrottu.

James Lanier (Aldis Hodge)

Kauhuelokuvia missä kuolleet tai kuolleeksi oletetut palaavat haudan takaa joko piinaamaan tai riivaamaan elävien kirjoissa olevia ihmisiä mahtuu lajityyppiinsä lukemattomia määriä, mutta The Invisible Man näyttää että tähänkin tarinaan voidaan löytää vielä mielenkiintoisia tulokulmia jotka poikkeavat tavallisuudesta. Tapa kuinka näkymättömän Adrianin onnistuu yhä piinata Ceciliaa ja hänen läheisiään on sci-fiä, mutta uskottavaa sellaista. Teknologian kehitys luo hienoja mahdollisuuksia, mutta samalla myös uudenlaisia uhkakuvia.

Tarinassa katsojalle avataan tarpeeksi selkeästi kuinka asiat tapahtuvat, mutta se jättää silti toivomisen varaa motiiveiden ja tarkoitusperien suhteen. Olennainen kysymys ”miksi Adrian toimii näin?” ei avaudu katsojalle lainkaan. Vaikka tämän jättäisi huomioimatta, on tarinassa silti useampia piirteitä jotka saavat sen valumaan keskinkertaisen elokuvan kastiin. Kauhuelokuvissa henkilöiden toiminta ei yleisestikään edusta rationaalisen ajattelun terävintä kärkeä, mutta valitettavasti se aina tavalla tai toisella itselläni aiheuttaa lähinnä turhaantumista.

Cecilian käytös selittäessään uskomuksiaan muille on kohtalaisen typerä. Hänellä on useampia todisteita tai vähintäänkin sellaisia asioita joilla hän voisi saada muutkin miettimään hänen väitteidensä uskottavuutta hänen kannaltaan edullisemmassa valossa, mutta hän päättää tietenkin jättää todisteet näyttämättä ja jatkaa muille ainoastaan höyrypäisen kuuloisia selostuksiaan siitä kuinka Adrian on elossa.

Tekniseltä toteutukseltaan ja näyttelytyöltään elokuva oli perus varmaa tasoa vailla sen suurempia ihmeitä. Kauhuelokuvien suurimpia kliseisiä piirteitä ei tainnut olla kertaakaan joka oli ilahduttavaa vaihtelua. Kaikista hyvistä piirteistäänkin huolimatta jäi tämä elokuva omassa arvosteluasteikossani keskinkertaisten elokuvien kategoriaan.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 7,1/10)