Mikko Myllylahden käsikirjoittama ja ohjaama Metsurin tarina on vuonna 2022 julkaistu draamakomedia.
Pepe on metsuri jonka elämä on yksinkertaista mutta hänelle riittävää. Hänellä on työ, vaimo, poika ja ystäviä. Elämä saa monella tavalla ikäviä käänteitä mutta pitkään hän onnistuu säilyttämään optimistisuuttaan. Vähitellen moninaiset vastoinkäymiset kuitenkin saavat Pepenkin miettimään eksistentiaalisia kysymyksiä ja kaiken merkityksetöntä tyhjyyttä.
Metsurin tarina on musta komedia positiivisesti absurdiuden rajoilla olevalla lakonisella ilmaisulla. Paikoitellen hyvinkin mielenkiintoiset dialogit yhdistettynä valittuun ilmaisutapaan luo hienosti ristiriitaisen ja koomisen tunnelman. Tunnelmasta ja miljööstä huokuu kaurismäkeläistä suomalaisuutta.
Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja heidän olemuksensa samanlaisuudesta löytää silti hyvinkin erilaisia persoonia. Henkilöiden tavat kohdata elämäänsä osuvia vastoinkäymisiä ja taustalla vaikuttavaa tyhjyyden tunnetta on kiehtovaa katsottavaa.
Elokuvassa on arkirealistisen kuvauksensa lisäksi myös mystiikkaa joka antaa juoneen lisää ulottuvuuksia. Lisäksi ensimmäinen ja viimeinen kohtaus luo kokonaisuuteen lisää pohdinnan aiheita siitä mistä kaikessa pohjimmiltaan on kyse.
Metsurin tarina on kotimaisen elokuvataiteen mestariteos.
Vuonna 2022 julkaistu Maya Nilo (Laura) on Lovisa Sirénin ohjaama draamaelokuva.
13-vuotias Laura (Nadja Rosenberg) karkaa näkemään Hampuriin poikaa jonka kanssa hän on kirjoitellut Snapchatissa. Poika tekee kuitenkin oharit ja Lauran äiti Nilo (Bahar Pars) tulee yhdessä siskonsa Mayan (Zhala Zhino Rifat) kanssa hakemaan hänet. Maya haluaa jatkaa matkaansa Portugaliin näkemään äitiään jolla on syöpä sekä omaa 5-vuotiasta poikaansa Samia joka asuu hänen kanssaan. Laura ja Nilo tulevat hänen mukaansa ja kolmestaan he suuntaavat Portugaliin. Matkan aikana sisarusten käsittelemättömät ongelmat nousevat esiin eikä perillä myöskään äidin ja Nilon huonot välit jää huomaamatta.
Elokuvat joissa matkan aikana käsitellään matkalaisten keskinäisiä suhteita tai heidän omia käsittelemättömiä ongelmiaan ei ole mitenkään harvinainen, mutta siitä teemasta on mahdollista rakentaa loputtoman paljon erilaisia variaatioita. Maya Nilo (Laura):ssa tarina on rakennettu hyvin ja sisarusten välisiä ongelmia avataan sopivan paljon jotta katsoja voi muodostaa mielikuvan heidän ongelmiensa taustalla vaikuttavista todellisista syistä.
Sisarusten suhdetta äitiinsä ja äitinsä suhdetta heihin on kuvattu suhteellisen vähäisesti, mutta silti sopivissa määrin. Siitä saa osviittaa syihin miksi kumpikin käyttäytyy siten kuten käyttäytyy ja mistä heidän elämänsä ongelmat voivat juontaa juurensa.
Maya ja Nilo ovat molemmat enemmän tai vähemmän ongelmallisia yksilöitä joiden elämäntilanteet ovat sekaisin. Näennäisesti Nilon elämä on paremmin hallinnassa, mutta taustalla kuitenkin kytee avioliiton ongelmat ja lapsuudesta saakka koetut epävarmuudet. Nilon taipumus selkeyteen ja kontrollointiin on mielenkiintoinen vastakohta hänen siskonsa tarpeettomankin huolettomaan ja vastuuttomaan elämään. Yksi mielenkiintoinen aspekti elokuvassa onkin se kun Nilo löytää matkan varrella omaa vastuutonta puoltaan ja Maya sitä vastoin vastuullista puoltaan.
Kokonaisuutena tämä oli mielenkiintoinen elokuva. Se on arkirealistinen ja uskottava kuvaus missä rikkinäisten ihmisten rikkinäistä elämää ja niihin johtaneita syitä näytetään katsojalle hyvin selittämättä missään vaiheessa kuitenkaan asioita liikaa. Se ei ole kaunis eikä iloinen tarina, mutta se ei silti syyllisty tarpeettomaan pessimismiin vaan antaa edes pientä toivon kipinää siitä että vaikeuksista huolimatta muutos parempaan on aina mahdollisuus.
Nathan Drake (Tom Holland) vanhojen merirosvolaivojen välissä.
Ruben Fleischerin ohjaama Uncharted on vuonna 2022 julkaistu toiminnallinen seikkailuelokuva joka henkilöhahmojensa ja tyylinsä osalta pohjautuu Naughty Dog -pelistudion suosittuun Playstation-konsoleille löytyvään samaa nimeä kantavaan pelisarjaan.
Alussa elokuva avaa hieman Nathan Draken (Tom Holland) historiaa jonka jälkeen palataan takaisin nykyhetkeen. Historiassa nähdään lyhyt välähdys veljestä joka on lähtenyt mutta luvannut tulla takaisin, mutta josta lupauksista huolimatta ei ole kuulunut enää mitään. Kuitenkin historia avaa hieman myös Nathanin ja veljensä kiinnostusta ja laajaa tietämystä historiaan ja kadonneisiin aarteisiin.
Nykyajassa Nathan on taitava varas joka toimii myöskin baarimikkona. Eräänä yönä baarissa hän kohtaa Victor Sullivan nimisen miehen jolla on jonkinlaista muutaman vuoden vanhaa tietoa hänen veljestään sekä kauan kadoksissa olleesta merirosvojen aarteesta. He yhdistävät voimansa ja päättävät alkaa aarrejahtiin Nathanin elättäessä toiveita veljensä uudelleen näkemisestä.
Jokaiselle 80-luvulla syntyneelle elokuvien katsojalle on varmastikin Indiana Jonesit tuttuja vähintäänkin edes nimen tasolla. Ne ovat ne elokuvat jotka väistämättä tulee mieleen kun katsoo mitä tahansa modernia toiminnallista seikkailuelokuvaa jossa etsitään kadonneita aarteita, eikä Unchartedin kohdalla tapahdu poikkeusta. Onneksi tämä ei itseäni haittaa enkä Unchartedille aseta epärealistisen suuria saappaita täytettäväksi vaan katson jokaisen saman lajityypin tuotoksen omana itsenäisenä teoksena vaikka ajatuksen tasolla olisi helppoa lähteä tätäkin vertaamaan Spielbergin klassikkoteoksiin.
Olen nähnyt Unchartedin jo kerran aikaisemmin vuoden 2022 joulukuussa. Pidin elokuvasta silloin ja pidin siitä yhä. Vaikka tarinalla ja hahmoilla onkin pelimaailmaan sidoksia on tämä tehty kuitenkin siten että katsojalla ei tarvitse olla minkäänlaista pohjatietoa kyseisestä pelisarjasta, vaan koko elokuva seisoo tukevasti omilla jaloillaan.
Tämä on mukaansatempaava elokuva joka on toteutettu tyylillä. Kovin syviä tarinallisia ulottuvuuksia tai hahmojen kehittymistä tästä ei tietenkään kannata lähteä etsimään, mutta rentoa ja helposti katsottavaa hyvän mielen toiminnallista viihdettä tästä onneksi löytää.
Batman on tutun ja turvallisen näköinen myös uusimmassa elokuvassaan
The Batman (IMDB) on Matt Reevesin ohjaama toiminnallinen rikosdraama vuodelta 2022. Pääosissa nähdään Robert Pattinson, Zoë Kravitz, Paul Dano sekä Jeffrey Wright.
Gothamin poliittisissa asemissa olevia henkilöitä alkaa kuolemaan julmilla tavoilla tapettuna. Tappojen yhteydessä vastaan tulee erilaisia arvoituksia joista Batman (Robert Pattinson) saa erilaisia vihjeitä liittyen poliitikkojen korruptioon ja rikoksiin. Tappamisten takaa paljastuu Arvuuttaja (Paul Dano) jolla on kuitenkin isompikin suunnitelma kuin vain yksittäisten korruptoituneiden virkamiesten ja viranomaisten hengiltä päästäminen.
Tutkiessaan Arvuuttajan vihjeitä saa Batman kuulla myös epämukavia tietoja liittyen omaan isäänsä ja äitiinsä. Onko väitteissä mitään perää vai onko syytökset täysin valheellisia?
Zoë Kravitz roolissaan Selinana eli kissanaisena
Batman-elokuvia on nähty vuosien mittaan useampia joista kaksi vanhinta on nähty jo 1940-luvulla. Ennen vuotta 1989 nähtiin myös muutamia Batman-elokuvia ja vuosien 1989-1997 välillä nähtiin lepakkomies neljässä eri elokuvassa. Vuosien 2005-2012 välillä nähtiin Dark Knight -trilogia ja DC Extended Universumin elokuvissakin on viittasankaria päästy näkemään.
Vaikka Bruce Wayneä on nähty jo monet kerrat valkokankaalla ei mustaan pukeutuvan rikollisten kauhun tarina ota loppuakseen vaan uusia elokuvia tunnutaan tehtävän yhä vain uudelleen ja uudelleen. Uudetkin elokuvat kyllä kelpaavat niin kauan kuin ne tehdään hyvin ja tarinassa, hahmoissa tai miljöössä on jotain uutta ja erilaista tai vaihtoehtoisesti ne vain on kuvattu taidokkaasti. Onneksi tämä vuoden 2022 teos onnistuu kaikissa näissä eikä sitä katsoessa tule tunnetta että eiköhän tämä ole jo nähty tarpeeksi monta kertaa ennenkin.
Siinä missä vuosien 1989-1997 Batmanit olivat jossain määrin kepeämpiä tai ainakin humoristisempia absurdiuteen asti vietyjen rikollistensa osalta oli vuosien 2005-2012 Dark Knight -trilogia jo selkeästi synkemmissä vesissä kelluntaa. The Batman jatkaakin tyylilliksesti trilogian vanavedessä pitäen Gothamin synkkää tunnelmaa yllä vailla huumorin keventävää vastapainoa. Niin Gotham kuin Batman ja sen rikollisetkin ovat synkän realistisia ja elokuva on spin-off elokuva Jokerin (lue arvostelu) tapaan vakavammin otettavaa draamallista toimintaa.
Pidin tästä elokuvasta paljon. Sen tarina on mielenkiintoinen ja kohtalaisen monipuolinen. Siinä missä yhdessä kohtaa vaikuttaa että tarinan loppu olisi jo käsillä yllättää se vielä näyttämällä että vielä löytyy rikollisilta ässä hihasta joka lyödään pöytään muuttamaan pelin kulkua. Elokuva on kyllä pitkä lähes kolmen tunnin kestollaan mutta se ei siltikään ole onneksi pitkäveteinen. Tarina pysyy hyvin kasassa ja sitä rakennetaan toimivalla rytmillä.
Audiovisuaalinen puoli on tyylillä tehtyä. Värien käyttö on näyttävää ja useampikin kohtaus toimisi myös yksittäisenä valokuvanakin. Hahmot ovat mielenkiintoisia, näyttelytyö on toimivaa ja Pattinsonin lähes ilmeettömyys antaa Bruce Waynelle myöskin toisenlaisen persoonan tunnun kuin aikaisemmissa Batman-elokuvissa on totuttu näkemään.
The Batman on hyvä ja viihdyttävä elokuva jonka katsoo mielellään kerran tai useammankin.
Death on the Nile (IMDB) eli Kuolema Niilillä on vuonna 2022 julkaistu rikosmysteeri. Elokuvan on ohjannut Kenneth Branagh ja pääosissa nähdään Gal Gadot, Kenneth Branagh, Tom Bateman sekä Emma Mackey.
Linnet Ridgeway (Gal Gadot) on rikas nainen joka tapaa juhlilla ystävättärensä Jacquelinen (Emma Mackey) esittelemänä hänen miesystävänsä Simonin (Armie Hammer). Linnetin ja Simonin välit kuitenkin lämpenevät enemmän kuin olisi suotavaa ja pian ollaan jo viettämässä heidän häitään.
Myös jätetyksi tullut Jaqueline osallistuu mukaan Niilillä laivalla vietettäviin hääjuhliin eikä draamalta tahdota välttyä. Draama jää kuitenkin merkityksettömämmäksi siinä vaiheessa kun Linnet ammutaan kuoliaaksi omaan sänkyynsä. Laivalla mukana ollut etsivä Hercule Poirot (Kenneth Branagh) ryhtyy tutkimaan Linnetin kuolemaa joka ei kuitenkaan jää ainoaksi kuolemaksi laivamatkan aikana.
Elokuvan ohjauksestakin vastannut Kenneth Branagh nähdään pääosaroolissa Hercule Poirotina
Kuolema Niilillä on viihdyttävä salapoliisielokuva toimivalla juonella. Elokuvaa katsoessa syyllisen kyllä ainakin itse pystyin arvaamaan jo hyvissä ajoin, mutta tämä ei onneksi elokuvan toimivuutta heikentänyt. Useamman kuolema laivalla sekä monet henkilöt joilla voisi olla motiivit näihin tekoihin on onnistuttu rakentamaan mielenkiintoisesti. Myöskin loppuratkaisu on onnistunut.
Tarina rakentuu hyvin ja onnistunut verkkaisa ohjaustyö tukee hyvin tarinan kuljetusta. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia sekä selkeästi erilaisia eikä näyttelijöiden työssä ole mitään valittamista. Jokainen osaa vetää roolinsa sillä taidolla mitä ison budjetin elokuvassa jo odottaakin.
Kokonaisuus on hyvä, mutta kuten yleensäkin moderneissa Hollywood-tuotannoissa myös tässä on havaittavissa selkeästi väkisin ängättyä diversiteettiä joka lähinnä vain turhauttaa. Aikakausi johon elokuva sijoittuu on ollut erilainen ja eri aikakaudella on ollut erilaiset sosiaaliset ja kulttuurilliset arvot jotka ovat olleet normaaleina pidettyjä ja hyväksyttyjä. Nykyisien kulttuurillisten arvojen upottaminen hahmoihin jotka sijoittuvat vajaa sata vuotta ajassa taaksepäin ei vain toimi ja ainakin omalla kohdallani tämänkaltainen “sosiaalisen oikeudenmukaisuuden” väkisin lisääminen aiheuttaa vain vahvan negatiivisen vastareaktion.
Huomioonottamatta teennäistä nykyisten kulttuurillisten ja yhteiskunnallisten arvojen upottamista historiaan sijoittuvaan tarinaan on Death on the Nile viihdyttävä ja hyvä elokuva. Siinä on kaikki elementit kohdallaan ja sen katsoo mielellään kerran tai vaikka kahdestikin.
