Äsken sain päätökseen Paulo Coelhon kirjoittaman romaanin Zahir lukemisen. Pituutta tarinalla on 378 sivua + lopputekstit.
Varsinainen kirjan tarina kertoo sitä mitä kirjan kannessakin lukee – ”Romaani pakkomielteestä”. Kirja on tarina kirjailijasta jonka vaimo katoaa jälkiä jättämättä. Tämän vaimosta, Estherista, tulee kirjailijalle hänen Zahirinsa. Kirjan takakannen teksti tarkentaa Zahirin määritelmän näin: ”Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa. Se on jotakin, joka alkaa ohikiitävänä ajatuksena, mutta joka lopulta valtaa ajatuksemme täysin.”.
Kokonaisuutena tarina kertoo kuinka mies lähtee etsimään vaimoaan mutta samalla matkalla löytää jotain vielä tärkeämpää – omaa itseään. Toisin sanoen matka on niin fyysinen hänen matkustaessaan kuin myös henkinen matka hänen oman itsensä tuntemiseen. Kokonaisuutena tämä oli ihan hyvä ja luettava romaani.
Ei oma suosikkini Coelhon teoksista (Veronika päättää kuolla on oma suosikki mitä olen lukenut häneltä), mutta kuitenkin ihan luettava.
Leave a Reply