Kirja-arvostelu: Richard Bach – Lokki Joonatan

Viime yönä sain luettua päätökseen eilen päivällä aloittamani Richard Bachin tunnetun teoksen Lokki Joonatanin. Kirja on lyhyt tarina ja tässäkin painoksessa sivuja oli vain 101 ja se sisälsi monta sivullista kuvia välissä – toisin sanoen, ei vaadi hillitöntä henkistä taistelua lukea tätä teosta vaikka ei olisikaan nopea lukija.

Ensimmäinen ajatus mikä kirjasta jäi itselleni mieleeni oli yllätys – olin jotenkin odottanut erilaista tarinaa kuin mitä tarina lopulta olikaan. Toki odotin että kirjassa on jokin ajatus, tarina joka pistää ajattelemaan ja sitä se olikin joten sinänsä en tästä yllättynyt vaan siitä että millainen se tarina lopulta olikaan.

Kirja kertoo siis – vähemmän yllättäen – lokista nimeltään Joonatan. Joonatan ei kuitenkaan ole aivan kuten muut lokit, sillä hän haluaa oppia lentämään paremmin kuin vain sen mitä lokit tarvitsevat hakeakseen ruokaa. Joonatan ei tahdo nähdä että lokin ainoa tarkoitus on vain lentää ruoan luokse, tapella ja rääkyä, vaan hän haluaa lentää lentämisen itsensä vuoksi. Hän haluaa oppia ja kasvaa lokkina ja lopulta hän ymmärtääkin sen että lokki on rajattoman vapauden idea, Korkeimman Lokin kuva.

Kirjan kuvaus lokista Korkeimman Lokin kuvana, vapauden ideana sekä muiden lokkien toiminta laumassa toi toki mieleen kristinuskon tarinan Jeesuksesta ja Lasaruksesta sekä toki yleisemminkn Jeesuksen maanpäällisen toiminnan ja juutalaiset. Lokki Fletcherin onnettomuuden jälkeen kun hän herää vaikka näytti kuolleelta käydään seuraavankaltainen puhelu:

- Se elää! Se, joka oli kuollut, elää!
- Se toinen kosketti sitä siivenkärjellään! Herätti sen kuolleista! Korkeimman Lokin poika teki sen!
- Ei tehnyt! Kieltää tehneensä sen! Se on saatana. SAATANA! Tuli tänne hajottamaan lauman!
Paikalla oli neljätuhatta tapahtuman pelästyttämää lokkia ja huuto: - SAATANA! kiiri niden keskuudessa kuin valtameren myrskytyyli. Silmät kiilsivät, terävät nokat ojentuivat, lokit tunkeutuivat lähemmäksi hävittämään. (Sivu 97)

Kaiken kaikkiaan kirjan opetuksena lienee se, että lokin (ja siis ihmisen koska jokaisessa meissä on Lokki Joonatan sisällämme) on ymmärrettävä mitä hän on ja siten löydettävä itsensä. Ei pidä antaa muiden epäuskon ja vähättelyn ja toimien lannistaa vaan pitää tietää mitä on – aivan kuten kristinuskossa kerrotaan ihmisen olevan Jumalan kuva, mutta ei kuitenkaan Jumala.

Pitää tiedostaa oma ihmisyytensä ja oma ihmeellisyytensä ja arvonsa sellaisena kuin on – täydellisyyden idean kuvana.