Ei aivan Hitchcockin lintu
Aikaisemmin lävitse kaluamani To the moon oli mitä mainiointa settiä mitä pelirintamalla olen vastaani saanut, joten mielenkiinnolla kohdistin katseeni käsikirjoituksesta vastanneen Kan Gaon uusimpaan sydänverellä kirjoitettuun tarinaan A bird storyyn.
Linnun tarinan takaa löytyy pelin nimelle sopivasti Freebird games. Peli on julkaistu vuoden 2014 marraskuussa, ja sen löytää Windowsille, Mac OSX:lle kuin Linuxillekin.
Siipirikkona vaan yksin suunnistaa saan
Koska jo pelin nimi spoilaa pelin tarinaa hieman tai vähintäänkin antaa osviittaa mistä on kyse, voinen sen verran avata itsekin vielä tekstillisessä muodossa, että A bird story on lämminhenkinen tarina pojan ja ilveks… anteeksi, linnun ystävyydestä. Tarinassa poika pelastaa linnun villipedon kynsistä jonka jälkeen hissukseen tutustutaan ja ystävystytään.
Vaikka linnun tarinan takaa löytääkin samoja nimiä kuin aikaisemmin arvostelemassani To the moonissa, on heti alkumetreillä todettava, että yhteneväisyydet näiden kahden välille jäävät vain visuaaliseen ilmeeseen ja yleistunnelmaan.
Käytännössä katsoen siinä missä matka kuuhun loi useamman tunnin mittaisen dialogien kautta kasvatetun pelikokemuksen, luottaa lintuspektaakkeli tarinan kerrontatavassaan paljon minimalistempaan ilmaisuun. Pelissä vuorosanoja ei lausuta, vaan relevantit asiat ilmaistaan kuvia sisältävillä puhekuplilla.
Kyseinen tapa toimii tämän sorttisessa tarinassa, sillä pelaajan tehtävänä on käytännössä vain soutaa hyvinkin suoraviivaisesti käsikirjoituksen mukaisissa uomissa. Keskittymistä enemmän vaativa tekstillinen dialogi olisi luultavasti rikkonut rennon ja suoraviivaisen flown, joten valittu tapa on ollut kehitystiimiltä osuva valinta.
Tyylikästä uusretroilua
Läpi ihmiskunnan historian on tarinankerronnan jaloa taitoa pidetty yllä eri muodoissa. Siinä missä pronssi- ja rautakauden tarinoista ei ole monet säilynyt (tai ainakaan kulkeutunut omiin korviini), on kuitenkin kaikkien onneksi VGA-kauden tarinat hyvin kestäneet historian lehdillä.
Vaikka VGA-kauden tuotoksille ominaista tyyliä oli olosuhteiden pakon sanelema matala resoluutio, ei tämä tuotos tee poikkeusta tästä tyylikeinosta vaikka peli ei tuolle aikakaudelle kerennytkään (valitettavasti) syntymään.
Liekö kyseessä jokin hipstereiden villitys palata takaisin vanhaan aikaan vaiko jokin muu syy, mutta tähän peliin valittu tyyli toimii. Matalan resoluution snes-mäinen grafiikka jättää mielikuvitukselle tilaa lentää.
Tekniseltä puoleltaan musiikit onneksi sentään tekivät irtiottoa vanhan ajan teknologian raameihin. Musiikit olivat rentoa ja miellyttävää fiilistelyä, joissa oli hieman To the moonin tatsia.
Kuin teinien suhde
Linnun tarina on monessa mielessä kuin teinien suhteet – eiväthän ne kauaa kestä, mutta jostain syystä lyhyessäkin ajassa keretään vetämään tunteeet laajalla skaalalla lävitse. Eroa toki linnun tarinassa on teinisuhteisiin sen verran, että kokijalleen tämä ei aiheuta elämää suurempaa draamaa ja myöskin sivusta seuraajat selviävät ilman suhteetonta myötähäpeän tunnetta. Hyvä niin.
Linnun ja pojan ystävyystarinan kerkeää kokemaan kiirehtimättä läpi alle puolentoista tunnin, joten kyseessä on todellakin lyhyt ystävyystarina. Onneksi pelin aika ei mennyt yksi yhteen todellisen maailman ajan kanssa, sillä muutoin kyseessä olisi lienee yksi lyhyimmistä ystävyyksistä mistä olen kuullut.
Pelillisesti arvioiden A bird story ei paljoa tarjoa salvaa pelisormen syyhyämiseen, mutta rentouttavaa ja hyvin toteutettua fiiliskokemusta hakevalle peli on mitä mainiointa lääkettä kutinaan.
Kehuttavaa
- Lämminhenkinen tarina mukavalla tunnelmalla
Moitittavaa
- Todella lyhyt
- Pelillisesti ei juuri mitään pelattavaa – enemmän siis interaktiivinen tarina seurattavaksi.
Leave a Reply