Mitä on tehtävissä kun reportteriystävätär Helen Hunter on lähtenyt Serpent Creekiin tekemään raporttia tuppukylän tsembaloista, Serpent Festistä, mutta hän ottaakin yhteyttä sinuun, paranormaalien asioiden yksityisetsivään kauhistuneena että jotain on pielessä? Siinä vaiheessa tietenkin tartutaan toimeen ja lähdetään paikan päälle selvittämään mitä on tapahtunut ja mikä on pielessä.
Auto käyntiin ja matkaan. Perille kun saavutaan saadaan havaita että kieltämättä jotain omituista on tekeillä – ensimmäinen näkemäsi olento koko kylässä on humanoidi. Tästä on hyvä jatkaa siis tutkimuksia eteenpäin. Mutta minne on kadonnut Helen? Miksi kylässä ei näy paljoakaan ihmisiä? Miksi kylässä maa tärisee silloin tällöin? Paljon kysymyksiä jotka kaipaavat vastauksia. Kuten odottaa voi, pelin edetessä kysymyksiin löytää vastaukset ja totuus on tarua ihmeellisempää.
9 Clues: The Secret of Serpent Creek on Tap It Gamesin kehittämä ja Artifex Mundin julkaisema hidden object -tyylinen seikkailupeli. Pelin löytää Steamista ja sen saa niin Windowsille, OSX:lle kuin Linuxillekin. Pelin voi hommata myös mobiililaitteista ainakin iOS:lle sekä Androidille.
Hidden object -pelityylin pelit ovat ongelmanratkaisupelejä eli puzzle-pelejä joissa pelaajan täytyy löytää asioita ja esineitä näytöltä klikkailemalla ja sitä kautta päästä tarinassa eteenpäin. Esimerkiksi tässä pelissä osa tehtävistä oli sitä että näytöllä on läjä tavaroita joista täytyy etsiä ne mitä näytön alalaidassa on listattuna. Havainnollistavana esimerkkinä toimii alla oleva kuva.
Pelin miljöö rakentuu 1950-luvun Amerikkaan. Tarkemmin ottaen siis Serpent Creekin kylään joka ilmeisesti tässä pelissä on tarkoitettu vain fiktiiviseksi kyläksi vaikkakin Minnesotassa kyseisen niminen paikka näyttäisi Google Mapsin mukaan löytyvän. Koska peli on tarinavetoiseksi rakennettu seikkailupeli en lähde varsinaista tarinaa liikoja avaamaan jotta en spoilaa juonta sen enempää kuin tämän kirjoituksen alussa – reporttiystävä on kadonnut kylään jossa tapahtuu kummia ja hänet täytyy pelastaa samalla kun siinä sivussa selvittelee mitä hämärää kylässä tapahtuu.
Graafisesti peli oli mukavaa katsottavaa. Piirrosjälki oli miellyttävää ja se toimi hyvin tähän peliin. Elementit joita piti klikkailla olivat pääsääntöisesti tarpeeksi selkeitä eikä graafisten epäselvyyksien takia tarvinnut pelissä jäädä jumittamaan pitkiksi ajoiksi. Musiikit ja äänet olivat perushyvää tasoa – ne rakensivat ja täydensivät pelin tunnelmaa sopivalla tavalla.
Pelin ongelmanratkontatehtävät olivat myöskin sopivan simppeleitä mutta ei kuitenkaan tarpeettoman simppeleitä – balanssi oli sopiva ainakin itseni kaltaiselle pelaajalle joka ei ole paljoa tämän tyylin pelejä naksutellut. Osassa tehtävistä sai vähän aikaa miettiä ratkaisua mutta mitään tehtävää ei tarvinnut jäädä jumittamaan edes puoleksi tunniksi.
Ongelmaratkaisutehtävistä osa oli ylempänä selostetun hidden object -tyylin naksuttelua joissa toki perustasolla toimii vanha kunnon hiirinaksuragetus eli hiiren vasenta nappia nakutellaan niin kovaa kun kunto kestää ja samalla siirrellään hiirtä pitkin näyttöä ja toivotaan että osutaan niihin elementteihin mitä etsiä täytyy. Toki toinen vaihtoehto on sitten pelin mielyttävyyden kannalta se suotavampi eli katsotaan alla oleavasta listasta mitä pitää etsiä ja sitten etsitään se ja klikataan. Pysyy pelin mielenkiinto ehkä paremmin yllä ja ei tule PETA:ltakaan sanomista tarpeettomasta hiiren rankaisemisesta. Kuitenkin samankaltaisia etsintätehtäviä kun tuli vastaan peräkkäin tulin koettaneeksi osittain tuota nakuttelutaktiikkaakin sillä kaikista sanoista en ollut aivan varma mitä ne ovat suomeksi ja kaikkia en tarkistanut sanakirjasta. Näissä tehtävissä oli myös pientä päättelyä siinä että jotkut esineet eivät löytyneet suoraan. Esimerkiksi saattoi joutua ottamaan vasaran ja hajoittaa sillä toisen esineen jonka sisältä vasta löytyi se esine mitä etsittiin.
Myös muunlaisia puzzleja oli tarjolla. Esimerkiksi ylempänä olevassa kuvassa näkyvä hiiren kokoonkasaaminen. Ennen tätä täytyi etsiä puuttuvat palat hiireen ja sen jälkeen sitten pyöritellä palaset oikeaan järjestykseen oikeille paikoille jotta hiiren sai toimivaksi. Kun palasen sai sijoitettua oikeaan paikkaan se sitten jäi siihen ja äänestä kuuli että sen kuuluikin jäädä siihen. Tämä oli hyvä homma sillä osat eivät täysin olleet reunojen muotoiset vaan kutakuinkin.
Tarjolla oli myös sellaisia puzzleja joissa näkyi pyörä jota pystyi kääntämään esimerkiksi joko 3 tai 5 pykälää kerrallaan johonkin suuntaan mitä peli tarjosi. Pyörän sisällä oli elementtejä jotka olivat vihreinä tai punaisina. Aina kun pyöräytys sattui punaiseen elementtiin, se muuttui vihreäksi ja päinvastoin. Tarkoitus oli saada kaikki elementit vihreiksi.
Myös perinteistä palapeliä päästiin kokoamaan kuten yllä olevassa kuvassa näkyy. Samalla logiikalla tässäkin palaset loksahtivat kohdalleen kun ne löysivät oikean paikkansa. Kaikkiaan ihan mukava tehtävä tämäkin. Yleisesti ottaen ongelmanratkaisutehtävät olivat onnistuneita ja ne toivat sopivasti vaihtelua pelin perinteiseen ongelmanratkaisuun johon siis sisältyi esineiden etsimistä ja niiden löydettyjen esineiden käyttämistä oikeissa paikoissa.
Kokonaisuutta ajatellen peli oli siis toimiva paketti jota jaksoi hyvin pelata. Tarina oli kiintoisa vaikkakin se oli myös paikoitellen hyvinkin ennalta arvattava. Kyseessä ei ole toki pelihistorian hienoin käsikirjoitus, mutta se oli ihan mukiinmenevä – tarpeeksi kiintoisa että sitä halusi jatkaa saadakseen selville mysteerin avaimet.
Itse pelasin pelin yhdeltä istumalta lävitse ja aikaa siihen kului 4 tuntia ja 17 minuuttia ja joitainkymmeniä sekunteja päälle. Käytännössä lienee alle neljään tuntiin tämän olisin päässyt ilman välissä pitämiäni kahvin keittoja ja makkaran mussuttamisia vaikka pelaa rennosti ja lueskelee pelissä löytyviä viestejä jne. Toki jos on nopeampi lukija ja pelaaja ja haluaa vain kiirehtiä loppuun niin on tätä ihmiset How Long To Beat -sivustolla 1 h 38 minuuttiinkin lävitse pelailleet.
Isoimpana miinuksena itselleni tässä pelissä oli keskusteluosuudet henkilöiden kanssa. Olisin toivonut että oman hahmon vuorosanatkin olisi kirjoitettu ja puhuttu, mutta yleisesti ottaen vain vastapuolen repliikit oli näytetty. Itse toki kaikissa kohdissa pystyi päättelemään ainakin kutakuinkin että mitä oma hahmo oli olevinaan toiselle sanonut, mutta silti olisi ollut mukava nähdä vuoropuheluita eikä vain toisen osapuolen latelemia kommentteja.
Pelasin itse pelin Windows-version Steamin kautta. Pelissä on mahdollista saada 19 erilaista Steam-saavutusta joista itse keräsin 16 läpipeluun aikana ilman että koettamalla koetin saada yhtään niistä. Lisäksi peli tarjoaa myös 6 kappaletta Steam keräilykortteja. Steamin marketissa näiden keräilykorttien hinnat pyörivät tätä kirjoitellessa 13 snt ja 29 snt välimaastossa joka on hieman korkeampi kuin monessa muussa pelissä jonka kortit olen kerännyt. Kuitenkin kortit ovat piirrosjälkensä puolesta ihan sopivaa taustakuvamateriaalia tietokoneelle.
9 Clues: The Secret of Serpent Creek tarjoaa siis rentoa ongelmanratkontaa jossa verkkaisella tahdilla voi selvitellä Serpent Creekin hämäriä tapahtumia. Viihdyttävää ajanvietettä.
Leave a Reply