Millaiseen peliin tulee tartuttua kun haluaa pelata verkkaisesti etenevän rennon pelin ilman hötkyilyä ja samalla kuitenkin antaa aivoilleen kevyttä evästä muutamaksi tunniksi? Tietenkin kevyeen seikkailu-puzzlepeliin. Tässä tapauksessa pelitarjottimelle tarttui Artifax Mundin tuotos vuodelta 2012 joka kantaa nimeä Abyss: The Wraiths of Eden.
Peli on tyyliltään hidden object -tyylinen seikkailullinen ongelmanratkaisupeli jossa seurataan lineaarisesti etenevää juonta ratkomalla pelissä vastaan tulevia ongelmia. Toisin kuin elävässä elämässä, näissä ongelmanratkaisuiksi paras vaihtoehdoista ei ole se että lakkaa näkemästä asiat ongelmana – ainakin jos tarkoitus on pelissä päästä eteenpäinkin.
Abyss: The Wraiths of Eden on hyvin pitkälti samankaltainen toteutukseltaan kuin aikaisemmin läpipelaamani 9 Clues: The Secret of the Serpent Creek. Kontrollit toimivat täysin samalla tapaa tässäkin pelissä joten näppäimistöä ei tarvitse lainkaan pelin aikana kuluttaa ellei tarvitse kesken kaiken käydä valikoissa räpeltämässä tai ottaa kuvankaappauksia pelistä.
Tarinassakin oli jollain muotoa samankaltaisia vivahteita – kummassakin pelissä tematiikka pyörii joko paranormaaleissa tai vähintäänkin tieteellisen maailmankatsomuksen ulkopuolisissa tapahtumissa. Abyssin tarinassa kerrotaan veden alle hautautuneesta Edenistä jossa asiat on mennyt kehnommanpuoleisesti. Muinainen pahuus on ottanut siellä vallan ja kaiken muun huonon lisäksi tuo sama pahuus on pelin päähenkilön kumppanin katoamisen takana.
Pelissä oli tarjolla muutamia erilaisia ongelmanratkaisutehtäviä. Tietenkin pelissä oli tarjolla tämän pelityylin lienee yleisimpiä puzzleja, eli kentästä poimitaan tavaroita joita sitten käytetään toisessa paikassa jotta asioissa pääsee eteenpäin. Tämän lisäksi tarjolla oli mm. palapelien kasaamista jahka siihen oli löytänyt puuttuvat palaset, esineiden etsintää ruudulla näkyvästä tavaraläjästä, ruudukossa kulkemista viivojen mukaisesti niin että mitään ruutua ei kulje kahteen kertaan kulkiessaan reitin loppuun ynnä muita perustason puzzleja.
Taso näissä tehtävissä oli yleisesti ottaen perustasolla pelatessa inhimillinen. Ainoastaan muutaman ongelmanratkaisun skippasin kokonaan, vaikkakin vahingossa. Joissain tehtävissä en ollut aivan varma mitä siinä pitää tehdä ja painon Hint-painiketta jonka seurauksena tuli koko puzzle skipattua. Tämä oli hieman hämmentävää, sillä esimerkiksi esineitä etsiessä tavaraläjästä ei kyseisellä painikkeella menty ohi vaan saatiin vinkki missä seuraava esine mahtanee olla. Tässä tarkoituksessa kyseistä painiketta tuli painettua muutamia kertoja tarkoituksellisestikin koska kaikkia sanoja en tiennyt mitä ne ovat suomeksi enkä kaikkia myöskään sanakirjasta löytänyt.
Vaikka puzzleja olikin kohtalaisesti erilaisia niin myös paikoitellen puzzleissa tuli useampaan kertaan samankaltaisia tehtäviä joka meinasi välillä olla puuduttavaa ja johon olisi kaivannut vaihtelua enemmän. Käytännössä siis esineitä etsittiin tavaraläjästä useammankin kerran ja itselläni tuli nämä osuudet hoidettua rätkimällä ensin summassa kaikkia nopeasti näkemiäni esineitä hiirellä toivoen että esineitä löytyy siten ja vasta sen jälkeen aloin ajatuksella etsimään niitä mitä en ollut summassa nakuttelemalla löytänyt.
Graafiselta ilmeeltään peli on taattua laatua – miellyttävää piirrosjälkeä jota jaksaa katsella niin taustoissa kuin objekteissakin. Ainoastaan muutamassa puzzlessa joutui miettimään että mitä kyseinen esine pyrkii esittämään, mutta toisaalta koska en vaivautunut tarkistamaan sanaa sanakirjastakaan niin voi olla että kyseessä on ollut objekti jota on vaikea saada piirrettyä mitenkään järkevään muotoon. Pääsääntöisesti tässä on siis sangen onnistunut visuaalinen ilme.
Äänien ja musiikkien saralla peli oli myös perustasoa. Pelin musiikit sopivat tunnelmaan tarpeeksi hyvin eivätkä ne isommassa mittakaavassa aiheuttanut suuria tunteita. Ainoastaan joissain tehtävissä jos pidempään tuli pyörittyä samassa paikassa olisi toivonut hieman lisää vaihtelua musiikkeihin. Ääninäyttely pelin kohtalaisen vähäisissä repliikeissä oli myöskin perustasoa vaikkakin paikoitellen olisin toivonut enemmän tunnetta repliikkeihin, mutta mukiinmenevät ne tällaisenakin onneksi olivat.
Pituuden puolesta peli on kohtalaisen lyhyt ja sen pelaa läpi muutamissa tunneissa. Itse käytin pelaamiseen noin neljä tuntia ja 15 minuuttia ja How long to beat -sivustolla tällä hetkellä näyttäisi läpipelaamiseen kuluva keskiarvo olevan ihmisillä kolme tuntia.
Abyssin Steam-versioon on saatu myöskin keräilykortit jotka ainakin itseni mielestä ovat aina mukava lisä peleissä. Abyssin kortteja on kaikenkaikkiaan kuusi kappaletta ja niiden hinnat pyörivät tätä kirjoitellessa 0,08 snt ja 0,12 snt välillä.
Kokonaisuutena peli on mukavan kevyttä ongelmanratkontaa jossa on ihan mukiinmenevä tarinakin. Peli ei ole miltään osa-alueeltaan tajuntaa räjäyttävä mestariteos eikä se ole myöskään minkäänsorttinen pakkohankinta kaikille tämän pelityylin pelaajille, mutta kaikesta huolimatta peli on mukava ja rento välipala jonka ääressä oli mukava viettää muutama tunti elämästään.
Arvostelija: Stargazers
Leave a Reply