Sotakoneet jylläävät
Vuoden 2008 marraskuussa Microsoft Game Studios julkaisi jatko-osan vuonna 2005 Xbox 360:lle sekä Windowsille julkaistulle pelille Gears of War. Alkuperäisen osan tavoin myös jatko-osa on Epic Gamesin kehittämä kolmannen persoonan kuvakulmasta kuvattu ammuskelupeli. Toisin kuin sarjan ensimmäinen osa, on Gears of War 2 saatavana ainoastaan Xbox 360 -pelikonsolille.
Peli on saanut yleisesti hyvän vastaanoton. Esimerkiksi Metacritic-sivustolla on peli saanut tätä kirjoittaessa arvosteluiden pisteiden keskiarvoksi 93/100, ja käyttäjienkin arvioiden mukaan sangen hyvän 7.6/10 pisteen keskiarvon.
Pelimoottorina on käytetty muokattua Unreal Engine 3:a.
Aseet laulamaan
Pelin tarina on jatkoa pelin ensimmäiselle osalle. Koska itse en ole koskaan kyseistä peliä pelannut, ei aivan kaikki pelin tarinassa tapahtuvat käänteet auennut. Pelin aikana oli kuitenkin useampia viittauksia tapahtumiin, jotka peliä pelatessa aiheutti tuntemuksen että asiasta lienee on puhuttu ensimmäisessa pelin osassa.
Peli pyörii science fiction -tematiikan ympärillä, ja sen tarina sijoittuu kuusi kuukautta Gears of Warin jälkeen. Vihollisina on Locoust-nimiset olennot, joista suurin osa on saatu tuhottua aiemmin pommittamalla. Pommi on valitettavasti myös aiheuttanut vaarallisten höyryjen vuoksi myös nopeasti leviävää sairautta ihmisiin. Joidenkin kuukausien rauhallisen elämän jälkeen muutama kaupunki katoaa, jonka seurauksena COG armeija tajuaa että näiden tapahtumien takana on Locoustit. Koska saman kohtalo halutaan estää Jackintonin kaupungilta, on COG armeijan tartuttava toimeen ja lähdettävä hyökkäykseen Locousteja vastaan.
Niin kaunis on maa
Visuaalisesti ajatellen Gears of War 2 on kenties tähänastisista läpipelaamistani Xbox 360 -peleistä ollut kaunein katsottava. Vaikkakin pelin grafiikat ovat myös teknisesti hyvää tasoa, silti olennaisempana pidän pelin subjektiivista visuaalista mielyttävyyttä. Siis sitä, miltä pelin miljöö tuntuu ja minkälaisen tunnelman se kokijalleen välittää.
Gears of War 2:ta pelatessa tuntui tunnelmansa puolesta monin paikoin siltä, kuin olisin katsonut elokuvaa jossa on yhdistetty parhaat puolet niin Alieneista, kuin myös erinäisistä katastrofielokuvistakin. Pelin rakentama science fiction -miljöö oli siis sangen onnistunu tuotos.
Kauniissakin kolikossa on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Siinä missä peli onnistuu luomaan tunnelmaltaan erittäin kauniin ympäristön, se onnistuu samaan tapaan myös luomaan siitä paikoitellen myöskin äärimmäisen vastenmielisen. Syynä tähän on pelissä nähtävä erittäin raaka ja verinen tunnelma. Verta pelissä lentää niin paljon että heikompia voi hirvittää.
Vaikka itse en normaalisti pelien gore-teemoista ole juuri hätkähtänyt, silti tässä pelissä kävin asetuksista vääntämässä gore-asetuksen valintaan Off kun huomasin että sellainen mahdollisuus on. Toisaalta esimerkiksi allekirjoittaneen on pitänyt laittaa useammankin kerran silmät kiinni katsoessa joitain jaksoja Game of Thrones -televisiosarjaa, joten on mahdollista että olen vain poikkeavan yliherkkä tällaisen asian suhteen, vaikkakaan aikaisemmin ei ole tainnut tulla sellaista peliä vastaan missä moista Gore filter -asetusta olisi tarvinnut etsiä.
Qleeko galaxi, ääni onkin kapteenin
Gears of War 2:n soundtrack oli omaan makuuni sangen toimiva, jopa siinä määrin että tätä arvostelua kirjoitellessa kyseinen soundtrack pyörii taustalla Spotifyn kautta. Tarjolla oli nykypeleille ominaista mahtipontista orkesteripaatosta, mutta olipa mukana onneksi myös rauhallisempiakin tunnelmia.
Myöskin äänimaailma oli erittäin onnistunut. Alieneiden äänet olivat melkoisen karmaisevia, vaikkakaan eivät pelottavia ja kaikki muutkin äänet olivat hyviä ja toimivia.
Ääninäyttelyihin oli myöskin panostettu. Tunnetuimpana roolina oli lienee Marcus Fenix -pelihahmon ääninäyttelyosuuksissa kuultavissa oleva John DiMaggio, joka lienee monelle tunnetumpi Futurama-sarjan Benderinä.
Skjut, gräv och tig
Loppupäätelmänä Gears of War 2 oli mielenkiintoinen tuttavuus. Se oli itselleni positiivinen yllätys, sillä en ollut ennen Xboxin ja sen mukana tulleiden pelien ostamista koko pelistä edes kuullut.
Paikoitellen pelin tarina oli sellainen, että olisi ollut kenties mielenkiintoista kokea sarjan ensimmäinen osa ensin pohjalle. Kuitenkin suoraan pelin toisesta osasta aloittamallakaan ei kokemus jäänyt mitenkään laimeaksi, ainakin jos ajattelee vain pelillistä kokemusta ilman varsinaisen taustajuonen syvempää ulottuvuutta.
Peli onnistuu luomaan vaikuttavan science fiction -kokemuksen niin hyvässä kuin huonossakin mielessä; hyvässä siinä, että sitä on kaunista katsoa ja kuunnella, mutta huonossa siinä, että ilman gore-filtterin päälle laittamista pelin raakuus voi monelle olla sangen vastenmielistä katsottavaa. Raakuutensa vuoksi pelin K18 onkin ymmärrettävä valinta ikärajaksi.
Kokonaisuutena hyvä peli jota oli yleisesti ottaen miellyttävää pelata.
Kehuttavaa
- Todella kaunis katsoa ja miellyttävä kuunnella
- Elokuvamainen fiilis
Moitittavaa
- Ennen gore-filtterin aktivoimista turhan raaka omaan makuuni
Leave a Reply