Mörkö se lähti piiriin
Vastattuani mustien opsien velvollisuuden kutsuun (Lue arvostelu) ja havaittuani sen monin osin sangen kiintoisaksi, täytyi pelisarjan muutakin tuotantoa ottaa syynääykseen. Peliläjäni seassa majailevat Kummitukset kuiskailivat korvissani, ja näinpä siis täytyi ottaa selvää mitä sanottavaa Call of Duty: Ghostsilla on minulle.
Ghosts on vuoden 2013 marraskuussa julkaistu Call of Duty -pelisarjan kymmenes osa, joten käytännössä peli on Black Opsien toisen osan jälkeinen tuotos, mikäli lukuun ei oteta vain Playstation Vita -käsikonsolille julkaistua Call of Duty: Black Ops Declassified -peliä. Tätä kirjoittaessa Ghosts onkin myös uusin pelisarjan lapsista.
Kummitusten kehittämisestä on vastannut pelin julkaisseen Activisionin tytäryhtiö Infinity Ward, joka on tunnettu useammankin aikaisemmin ilmestyneen Call of Duty kehittämisestä.
Pipo päähän ja menoksi
Raikkaana yllätyksenä Ghostsien tarina tarjoaa poikkeuksellisesti muuta, kuin iänikuista amerikkalaisten, kiinalaisten ja venäläisten aseellista nahistelua ydinaseista tai muista vastaavista sotimisen aiheista, vaikkakin mukana on myös peruskliseenä jonkinmoinen superase. Tarinassa kerrotaan Ghosts-ryhmästä, jonka jäsenistöä Gabriel Rorke -niminen jantteri pyrkii päästämään päiviltä. Ghostien tarkoituksena on etsiä Rorke ja käydä päästämässä hänet päiviltä, ennen kuin aaveet itse tulevat tapetuksi.
Omaan makuuni tarina oli aika tylsä ja tasapaksu, eikä se aiheuttanut mitään sangen suuria riemunkiljahduksia. Samoin tarina oli paikoitellen vähän turhankin ennalta-arvattava, joten senkään suhteen tästä en hillittömän positivisia viboja itselleen saanut.
Onneksi FPS-peleissä tarinalla on itselleni lähes yhtä paljon merkitystä kuin hiilihydraattien määrällä Coca Colassa. Toisin kuin seikkailupeleissä, tämän sorttiset pelit voivat olla hyviä ja kiinnostavia muiden ansioidensa avulla.
Hyviä puolia Ghostista onneksi löytää nopeasti, sillä Black Ops II:n tapaan tämäkin peli on erittäin kaunista katsottavaa. Grafiikat ovat kaikin paikoin erinomaista tasoa, valoefektit räjähdyksissä ovat erittäin näyttäviä eikä visuaalinen kauneus saa peliä hidastumaan edes pelikonsolin tehoilla kuin hetkellisesti muutamissa kohdissa. Arvio hetkellisistä hidastumisista perustuu puhtaasti omaan näppituntumaan, joten on mahdollista että hidastusta on tarkoituksellisesti käytetty tehokeinoina näissä kohdissa.
Äänipuoli oli myöskin mallikelpoisesti toteutettu. Aseiden äänet ovat toimivia, ympäristön äänet tuntuvat aidoilta ja ääninäyttelykin oli ammattimaista tasoa. Musiikitkin olivat tunnelmaan sopivia, vaikkakaan missään vaiheessa ei soundtrackilta löytynyt mitään yksittäistä helmeä, jota olisi pakko päästä luukuttamaan niin kovaa että naapuritkin saisivat kappaleesta nauttia.
Problem, officer?
Ghostin tehtävät olivat kohtalaisen monipuolisia, sillä välillä päästään jalkaisin liikkumisen lisäksi koettamaan tankeilla ajoa, tarkka-ammuntatehtäviä, avaruusasemalla ammuskelua, sukeltamisia vetten alla, ilmataisteluita ja mennäänpä myös välillä seiniä pitkinkin köysien varassa alas talon seiniä teurastaen väkeä siinä samalla.
Monipuoliset tehtävät antavat toki paljon erilaisia mausteita soppaan, mutta valitettavasti omaan makuuni soppa olisi ollut parempi jos sinne ei oltaisi ujutettu näin monenkirjavaa makuelämystä. Joskus yksinkertaisuus olisi paljon kauniimpaa.
Ghosts on pelikokemuksena kohtalaisen lyhyt, sillä kahden päivän aikana hissukseen muutaman tunnin pätkissä pelaillessa peli tuli kaluttua jo loppuun. How long to beat -sivustollakin Ghostin läpipeluuajan mediaani jää alle kuuteen tuntiin.
Lyhyessä pelissä monipuoliset tehtävät saa luotua tuntuman siitä, että tavallista FPS-räiskintää ei juurikaan pääse pitkään pelaamaan ilman jatkuvia katkoksia ja tehtävien vaihtoa. Käytännössä tämä alkaa häiritsemään jonkin verran ja rikkoo pelin flown.
Iloa ja riemua
Hyvänä puolena Ghostista voi mainita ylempänä lueteltujen hyvien puolten lisäksi myös vaikeustason, sillä vaikeustaso oli hyvin mitoitettu kaltaiselleni keskivertopelaajalle sopivaksi, kun valitsi tasoksi normaalin. Toki jotkin kohdat aiheuttivat jumittumista hetkiseksi aikaa, ja paikoitellen meinasin eksyä rakennuksissa teille tietämättömille, mutta kokonaisuutena vaikeustaso oli hyvä.
Pidin myös siitä, että pelissä oli mahdollisuus ottaa tähtäysavustus pois käytöstä ja kävinpä tuon ottamassa pois jo heti ennen pelin alkamista. Samoin pidin siitä että pelissä oli tekstitykset mahdollista käydä laittamassa päälle – ominaisuus jota pidin ennen itsestäänselvyytenä, kunnes vastaani tuli peli jossa niin ei voinutkaan tehdä (syytän sinua, Assassin’s Creed!).
Pelaamisen väärti
Loppupäätelmänä Call of Duty: Ghostista voi sanoa, että kyseessä on suhteellisen keskinkertainen First Person Shooter niin hyvässä kuin pahassakin.
Hyvänä puolenaan se onnistuu visuaalisella ilmeellänsä näyttämään, että myös vanha Xbox 360 -konsoli kykenee kauniiseen grafiikkaan ilman, että pelin sulavuudesta täytyisi lähteä tinkimään. Samoin Ghosts onnistuu hyvin toimivien kontrolliensa osalta osoittamaan sen, että konsolilla FPS-pelien pelaaminen ei ole mitään hermoja raastavaa satunnaisräiskintää ääntä kohden, vaan konsolin ohjaimellakin peliä on sangen mielyttävää pelata.
Vähemmän mieluisana puolena Ghostista löytää sen lyhykäisyyden sekä kohtalaisen tylsän tarinan. Peli on nopeasti läpi pelattu, eikä tässä ajassa onnistuta rakentamaan sangen syvää ja mehevää tarinaa. Huonona puolena Ghostin tehtävät ovat turhan monipuolisia ottaen huomioon pelin lyhyyden. Liiallinen vaihtelevuus tehtävissä aiheutti itselleni pienimuotoista tympääntymistä jatkuvan peliflown katkeilun vuoksi.
Kehuttavaa
- Grafiikat
- Kontrollit ja sulavuus
Moitittavaa
- Suhteellisen tylsä juoni
- Turhan paljon väliselostuksia
- Turhan monipuoliset tehtävät pelin pituuden huomioon ottaen
Leave a Reply