Peliarvostelu: Bionic Heart 2

Tarinaa kuvina

Aikaisemmin läpi pelaamani visuaalinen novelli Snow Light oli huonoine puolineenkin mielenkiintoinen kokemus, joten annoin toisellekin saman pelityypin edustajalle mahdollisuuden vakuuttaa minut visuaalisten novellien mielenkiintoisuudesta.

Pelattavakseni tarttui Indie Galan Every Monday Bundlessa mukana tullut Winter Wolvesin kehittämä Bionic Heart 2.

Peli on julkaistu vuonna 2013 ja se on saatavana Windowsille, Mac OSX:lle sekä Linuxille.

Kevyttä klikkailua

Tarinallisesti peli on jatkumoa Bionic Heartsille, mutta vaikka ensimmäistä osaa ei olisikaan pelannut, on tämä tarina toimiva sellaisenaankin. Pelin tarinassa on useampia erilaisia variaatioita, joten erilaisia tapahtumia ja loppuratkaisuja on valintojen ja tapahtumien kulun mukaan.

Koska peli on tyypiltään visuaalinen novelli, on tässäkin pelissä varsinaista pelillistä osuutta tarjolla suhteellisen vähän. Käytännössä suurin osa peliajasta on tarinan lukemista ja hiiren naksuttelemista ilman sen suurempia pähkäilyjä.

Toisinaan kesken tarinan tulee eteen sosiaalisia pomotaisteluita, joissa täytyy valita sellaiset vaihtoehdot että tilanteesta pääsee ohi. Pelaamistaan on hyvä tallentaa aina välillä, sillä kesken sosiaalisen pomotaistelun ei peliään voi tallentaa, ja mikäli taistelun häviää on edessä armotonta hiiren naksuttelua jotta pääsee uudelleen samaan taistelukohtaan uudemman kerran.

Bionic Hearts 2:n positiivinen puoli pelillisestä näkökulmasta analysoiden on se, että sosiaalisissa pomotaisteluissa on mahdollisuus jopa hävitä. Käytännössä tämä siis aiheuttaa sitä, että pelissä täytyy jopa hetken aikaa välillä pysähtyä pohtimaan ja joitain kohtia ottamaan useampiakin kertoja uudelleen.

Tasaisen tappavaa

Bionic Hearts 2:n huonointa antia oli liiallinen staattisuus – pelin taustakuvia ei ollut (ainakaan kulkemassani juonessa) montaa erilaista, joten sama kuva oli taustalla pitkän aikaa ja ainoastaan hahmojen ilmeet muuttuivat hieman paikoitellen valintojen mukaan.

Toinen asia mikä aiheutti hieman kyllästymistä oli taustamusiikkien muutoksien vähäisyys. Ainoastaan muutamia erilaisia kappaleita soi eri skenaarioiden välillä, joten ne alkoivat jossain vaiheessa tympäisemään. Onneksi musiikit olivat sentään kohtalaisen mukiinmenevää tasoa, joten kyllästymiskynnys ei iskenyt heti alkumetreillä.

Hyvänä puolena pelistä voi sanoa inhimillisesti lähestyttävän ja helposti seurattavan tarinan. Vaikkakaan tarina ei itselleni aiheuttanut mitään sangen suuria hurraa-huutoja, oli se kuitenkin sellainen että sitä jaksoi seurata edes kohtalaisella mielenkiinnolla eteenpäin.

Pidin myös pelin graafisesta ilmeestä. Vaikka skenaarioita oli turhan vähän, oli ne kaikki edes piirretty kohtalaisen mukavan näköisellä piirrostyylillä. Graafinen ilme pysyi tasaisena kaikissa kuvissa, joten Snow Lightin kaltaisia piirrostyylin muutoksia ei nähty pelin aikana – ainakaan siinä tarinassa jolla itse pelasin tämän tuotoksen lävitse.

Lyhyt ja ytimekäs

Bionic Hearts 2 on lyhyt ja ytimekäs visuaalinen novelli, jonka läpipelaamiseen ei tarvitse uhrata elämästään aikaa suhteettomia määriä. Itse pelasin pelin läpi noin kahdessa tunnissa, joten kyseessä on sangen rento ja kevyt viihdyke, jossa pääsääntöisesti pelaaja voi astua matkustajan paikalle ja antaa tarinan kuljettaa itseään.

Bionic Hearts 2 on eurolla tai parilla ostettuna ihan rentoa viihdettä jossa ei suhteettomasti joudu päätään vaivaamaan, mutta mitään maata mullistavaa taidespektaakkelia ei siitä kannata odottaa.

Kehuttavaa

• Mukavan näköinen
• Useampia eri variaatioita juonessa

Moitittavaa

• Taustojen (skenaarioiden) määrä turhan vähäinen
• Musiikit liian yksipuoleiset (vaikkakin ihan mukiinmenevät)

Arvosana: 4 / 10