Ei sutta saati sekundaa
Joku tovi takaperin ostamassani Indiegalan bundlessa tuli mukana roolipelin ja korttipelin kombinaatio, Northmark: Hour of the Wolf. Ajatus tällaisesta peligenrestä vaikutti omaan makuuni kiinnostavalle – siitäkin huolimatta että omat kokemukseni roolipeleistä on sangen vähäiset, joten tällä kertaa täytyi ottaa sutta hampaista ja katsoa mistä tämä tuotos on tehty.
Vuoden 2014 puolella julkaistun pelin kehityksen ja julkaisun takaa löytyy tsekkiläinen vuonna 2000 perustettu kolmen hengen indiekehittäjätiimi Rake in Grass.
Tyypillistä tarinaa
Varsinainen peli alkaa hahmon valinnalla. Tarjolla on neljää eri sorttista hahmoa, joilla on toki hieman erilaiset puolustukselliset taidot. Valittavana on soturi, maagi, druidi tahi kääpiö.
Kun hahmo on valittu, päästään seuraamaan pelin juonta. Tarinassa joku salaperäinen tyyppi koettaa päästää herttuaa päiviltä myrkytettyllä nuolella, mutta noheva sankarimme lähtee etsimään vastamyrkyt ja samalla selvittelee mitä maailmalla tapahtuu.
Vaikuttaa siltä, että valtakunnassa on asiat päin sitä itseään – haltijat ja kääpiöt eivät taida enää ollakaan hyvää pataa ihmisten kanssa, joten jotain on mennyt jossain päin pieleen. Sankarin on lähdettävä siis selvittämään mitä on tapahtunut ja miksi. Pahuus nousee, mutta kuka tai mikä on kaiken takana?
Juonellisesti tarina on mahdollisesti moneen makuun turhankin peruskliseistä fantsuhuttua, mutta itselleni tämä toimi hyvin. Liekö syynä se, että en ole niin paljoa fantasiakirjallisuutta lukenut että samat tarinat tulisivat jo korvista ulos enkä myöskään ole tämän tyylin pelejä juurikaan pelannut, vaiko se, että mukaan oli saatu heitettyä sinne tänne huumoria jolle tuli naurettua ääneenkin muutamat kerrat.
Kartta jossa ei navigaattoria tarvita
Toteutusta ajatellen peli on sangen selkeä. Sankarilla on tehtäviä joita hänen täytyy tehdä, jonka jälkeen sitten taas selvitellään asioita eteenpäin. Avoinna olevat tehtävät voi käydä dementian vaivatessa lunttaamassa päiväkirjasta, jossa on lyhyesti ja tiivistetysti kerrottu mitä tehtävänä oli.
Tehtävät ovat suoraviivaisia, eikä niiden suorittamiseen tarvitse ydinfyysikon älynlahjoja. Esimerkiksi sankari saa tehtäväkseen käydä jutustelemassa ja taistelemassa ongelmia aiheuttavien janttereiden kanssa, tai humoristisempana tehtävänä terrypratchettimaisesti sankarimme saa toimittaa banaaneita kirjastossa hääräävälle kirjastoapinalle joka vastaavasti antaa lisätietoja mitä tehdä tulee.
Tehtävien sijaintipaikat on helppoa löytää, sillä paikat joissa on tekemättömiä tehtäviä hehkuvat kartalla sykkivänä pallerona. Tästä ei paljoa navigointi helpommaksi mene.
Kun pelaaja saapuu kartalle oikeaan paikkaan, tulee näkyviin kuva jossa on kerrottu tapahtumia. Mahdollisesti samassa yhteydessä käydään läpi dialogia ja taistellaan tarpeen vaatiessa vihulaisia vastaan.
Tapahtumapaikoissa olevissa kuvissa on yleensä useampia eri paikkoja joihin pelaaja voi itsensä klikata. Esimerkiksi monessa kaupungissa on areena jossa voi käydä taistelua harjoittelemassa ja voittaa rahaa, kauppa josta voi ostaa kortteja tai muita paikkoja joissa voi käydä ihmettelemässä asioita ja selvittelemässä juonta.
Taistelu tekee sankarin
Pelin varsinaiset taisteluosuudet on toteutettu korttiroolipeleistä lainatuilla elementeillä. Pelaajalla on korttipakka, jossa on erilaisia kortteja joita hän voi lätkiä joko omille pelaajilleen tai vaihtoehtoisesti vastustajalle/vastustajille.
Taisteluun voi osallistua 1–3 hahmoa, jotka nekin on kortteja joita voi ansaita pelin aikana eri tavoin. Eli esimerkiksi jos omistan kolme hahmokorttia, voin lätkäistä ne kaikki pöytään taisteluun ellei taistelussa ole lisärajoituksia esimerkiksi pelaajan korttien yhteislevelin pistemäärän suhteen. Ainoastaan kerran tuli vastaan tilanne että en pystynyt laittamaan kolmea tehokkainta taistelijaani kentälle, joten käytännössä tämä ei ole ongelma juuri missään vaiheessa.
Taistelussa eri korteilla on erilaisia kykyjä, sekä ne saavat oman pelihahmon kyvyistä lisäpisteitä. Jos siis pelihahmoni on soturi jolla on annettu kokemuspisteitä 3 hyökkäykseen, 2 jääloitsuihin ja 4 puolustukseen, tulee kortteihin nämä pisteet kortin pisteiden lisäksi.
Esimerkiksi siis pelissä oleva kortti miekka joka tekee 2 damagea tavan hyökkäyksessä, olisi sen teho 2+3 yllä olevan esimerkin mukaisesti. Tämän lisäksi hahmokorteille voi rätkäistä lisäksi myös muita pakasta löytyviä kortteja joilla voi buustata iskuja, puolustuksia yms. Yksi kortti on esimerkiksi sellainen, jolla voi lisätä 50 % todennäköisyyttä tehdä tuplasti enemmän damagea seuraavassa hyökkäkysessä, ja sen kortin voimassaolo on neljä kierrosta.
Pöytään lyötävillä hahmokorteilla on itsessään myös kykyjä. Kun kyvyn käyttää, täytyy odottaa muutamia kierroksia ennen kuin hahmon kyky on uudelleen latautunut. Tämä oli hyvä ja toimiva ratkaisu.
Kortteja on parisataa erilaista, mutta huonona puolena niitä on painotettu hieman huonosti. Erilaisia iskutapoja pelissä on siis normaalit iskut, magia, myrkky, maa ja tuli, mutta tulikortteja en tainnut nähdä missään vaiheessa peliä. Käytännössä kaikki iskut olivat enemmän ja vähemmän normaaleja iskuja sekä jäämagiaa, vaikkakin viholliset tuntuivat tarjoilevan myös myrkkyiskuja.
Taistelu on ohi kun joko omat tai vastustajan kaikki pöydässä olevat hahmokortit on tuhottu (1–3 korttia). Jos taistelun häviää esim. metsästä hyökkääviä bandiitteja vastaan, tulee myös game over. Vahingosta viisastuneena tulin oppineeksi välitallennusten jalon taidon myös tässä pelissä.
Miekalla maailman valtaukseen
Pituudellisesti peli ei ole järjettömän pitkä, sillä sen tahkoaa lävitse noin kuudessa tunnissa. Pelasin tämän itse parissa pätkässä, mutta käytännössä siis yhdeltä istumaltakin tämä on realistisesti pelattavissa.
Nortmark: Hour of the Wolf oli sangen positiivinen yllätys. Sen toteutus oli toimiva, musiikit olivat erittäin miellyttävät, tarina oli kiintoisa sekä hauska, eikä mitään suuria puutteita jäänyt mieleen lukuunottamatta moninpelin puutetta sekä korttien paikoittaista epätasapainoa.
Kehuttavaa
- Toimiva tarina huumorilla höystettynä
- Musiikit
- Hyvin toteutettu risteytys ropellusta ja korttilätkintää
Moitittavaa
- Ei logia josta olisi nähnyt taistelun tapahtumat. Olisi ollut kätevää esim. katsoa siitä minkä kortin vihollinen viimeksi pöytään löi joilla sai tehtyä damaget omiin pelaajiin.
- Korttilajien tasapainotus oli hieman epäsuhtainen, sillä tuli- ja maakortteja ei juuri pelissä näkynyt.
Leave a Reply