Paluu taistelukentille
Satuinpa tässä päivänä eräänä paikalliseen GameStopin myymälään etsimään käsiini Playstation 3:lle huokeita pelejä, joilla voin testata onko pleikkari todella niin rasittavan hidas että sillä ei tee mieli pelata mitään yksinpelejä, vai onko vain Gran Turismo 5 niin järjettömän hidas että naama hajoaa valikoissa ja latausajoissa.
Koska aikaisemmin olen pelannut Xbox 360:llä Battlefield-pelisarjan tuotoksia, oli Battlefield: Bad Company mitä mainioin peli testipelien joukkoon poimittavaksi.
Battlefield: Bad Company on vuonna 2008 julkaistu ensimmäisen persoonan kuvakulmasta kuvattu sotapeli, jonka kehityksen ja julkaisun on hoitanut uudemmistakin osista tunnetuksi tullut aisapari DICE ja Electronic Arts.
Peli on saatavana ainoastaan Playstation 3:lle sekä XBox 360:lle.
Rohkea Rokan syö
Pelin päähahmona toimii Yhdysvaltain maavoimien 222. pataljoonan B-komppanian, Bad Companyn uusi tulokas Preston Marlowe. Bad Company on komppania joka on koostettu ongelmia aiheuttavista sotilaista ja jota käytetään tykinruokana tehtävissä missä ei haluta paremmin koulutettuja sotilaita lähteä turhan vuoksi uhraamaan.
Tarinallisesti Bad Company kertoo lähitulevaisuuden sodasta jossa ennalta-arvattavan yllätyksettömästi osallisina ovat jenkit ja venäläiset. Tarinan mielenkiintoisuusaste oli niin suuri, että allekirjoittaneelle ei siitä jäänyt mitään mieleen – osasyynä lienee voi olla myös tekstityksien puute.
Koska mikään Battlefield ei ole erityisesti loistanut juonensa osalta (vaikka kolmosessa ja nelosessa oli jo jollain tapaa edes yritystä), ei tarinalta tullut odotettua tälläkään kertaa mitään. Onneksi Battlefieldien paras anti löytyy jostain aivan muualta.
Tuhonkylväjä
Vaikka useasti kuulee ihmisten pelaavan Battlefieldejä vain ja ainoastaan verkkopelinä, kuulun itse niihin pelaajiin joiden mielestä Battlefieldien yksinpelikampanjat ovat mitä mukavinta viihdettä, ja ne itsessään ovat jo syy ostaa Battlefield-tuotos ilman että sitä pelaisi lainkaan verkossa. Tälläkään kertaa en joutunut onneksi pettymään.
Omaan makuuni riemastuttavimmat ominaisuudet Battlefieldeissä ovat olleet mahdollisuus muovata pelimaisemia uuteen uskoon tulivoiman ja kulkuvälineiden avulla, isokokoiset kartat ja niissä suhteellisen vapaa liikkuvuus tehtävien aikana sekä monipuoliset kulkuvälineet. Oli mukavaa huomata että myöskin Bad Companyssä nuo kaikki hyvät elementit olivat mukana.
Audiovisuaalinen toteutus oli uudempien osien tapaan hyvä. Grafiikat olivat mielyttävät katsoa ja ne toimivat nykimättä ja myöskin äänipuoli toimi kaikin osin ongelmitta – paikoitellen jopa niin hyvin että pariin otteeseen pelissä piipitystä kuultuani jouduin tarkistamaan kuuluuko ääni palovaroittimesta vaiko pelistä.
Toisinaan en kontrolloi itseäni
Koska kyseesssä oli ensimmäinen pelaamani FPS-peli Playstation 3:lla, oli kontrollien kanssa itselläni ongelmia, erityisesti alkuvaiheessa.
Aivan alkumetreillä harmaita hiuksia aiheutti ohjaimen herkkyys, joka oli oletuksena aivan järjettömän nopea. Onneksi asetuksista pystyi tätä vaihtamaan ja vaihdoinkin tämän nin hitaalle kun sain, jonka jälkeen pelattavuus parani merkittävästi – tosin aikani pelattuani vaihdoin tätä takaisin hieman nopeammalle kun ohjattavuudesta alkoi saada kiinni.
Vielä pelin loppuvaiheillakin onnistuin silti kämmäämään useita kertoja nappien kanssa. Tähän lienee suurin syy se, että ampuminen ja vaihto kranaattiin tapahtuivat “päinvastoin” kuin monissa pelaamissani XBoxin FPS-peleissä, joten enemmän pleikkarilla pelanneille kontrollit tuskin ovat ongelmalliset.
Vakuuttava peli
Pelin läpipelaamiseen aikaa kului itselläni noin 11–12 tuntia, joka on kohtalaisen paljon enemmän kuin How Long To Beat -sivuston listaama hieman yli seitsemän tunnin mediaaniarvo. Osa syystä toki on se, että kyseessä oli ensimmäinen FPS-peli jota pelaan Playstation 3:lla joten turhia kuolemia tuli koettua useammin kuin tarve olisi ollut.
Mikäli on pelannut uudempia Battlefieldejä ja niistä on pitänyt, tai mikäli ei ole pelannut mitään Battlefieldiä, on Battlefield: Bad Company kokemisen arvoinen peli iästään huolimatta. Mikäli taas uudemmista osista on kokemusta ja niistä ei ole pitänyt voi tämän bäfärin skipata suosiolla, sillä Bad Companyssä marssitaan samoissa saappaissa kuin uudemmissakin osissa.
Itselleni tämä oli sangen vakuuttava ja avartava pelikokemus, sillä se tarjosi uudempien Battlefieldien lailla laadukkaan pelin, mutta mikä parasta, se vakuutti minut myös siitä että Playstation 3 ei ole missään nimessä huono ja hidas pelikonsoli jolla ei jaksa pelata mitään yksinpeliä tuskastuttavan hitaiden latausaikojen takia, vaan järjettömät latausajat ovat enemmänkin vain Gran Turismo 5:n hermoja raastava ominaisuus.
Tätä pelatessa latausajat eivät aiheuttaneet kertaakaan turhautumista. Se on paljon se.
Kehuttavaa
- Mukavat grafiikat ja äänet
- Monipuoliset mahdollisuudet hajottaa maisemia
- Isot kentät
- Sopivan paljon vaihtelua tehtävissä
- Bonus: Uskoni pleikkari kolmoseen pelikonsolina palautui tämän pelin myötä.
Moitittavaa
- Tasapaksu tarina
- Ohjauksen herkkyydessä oli haastava löytää optimaalista nopeutta
Leave a Reply