Back to the school!
Useampi kuukausi on kerennyt jo vierähtämään siitä, kun viimeksi visuaaliseen novelliin koskin (kts. Flower Shop: Winter in Fairbrook arvostelu), mutta koska Indie Galan bundlen mukana tuli pitkästä aikaa kiintoisalta vaikuttanut visuaalinen novelli, iskin kourani hiirelle ja hyppäsin visuaalisen tarinankerronnan pyörteisiin.
Sword of Asumi on kehittänyt ja julkaissut AJTilley. Kovin suuresta firmasta ei liene kyse, sillä tietoa lafkasta ei Internetistä juurikaan irronnut.
Äiti, isona minusta tulee samurai!
Asumin miekka on tarina Edosta, vaihtoehtoisesta todellisuudesta missä historia ei ole mennyt samoin kuin meidän tuntemassamme todellisuudessa, sillä siellä samuraikulttuuri elää ja voi hyvin.
Tarinan protagonistina toimii Asumi, mustan klaanin Samurai joka on kasvatettu lapsesta saakka tappamaan käskystä. Hän saa mahdollisuuden päästä Justicarien klaaniin, mikäli hän osoittautuu olevansa sopiva henkilö. Toisin kuin normaalisti, tässä tehtävässä hänen ei kuulukaan hiiviskellä varjoissa ja tappaa väkeä, vaan hänen täytyy soluttautua koulumaailmaan ja lähteä sieltä käsin selvittämään kuka on mystinen Raven, henkilö joka on hallinnoimassa kapinallisjoukkoa ja suunnittelemassa terrori-iskua.
Asumi käy tuumasta toimeen, heittää yllensä animetyttöjen tyyliin sopivan koulupuvun niskaansa ja lähtee soluttautumistehtävään.
Verkkaisaa viihdettä
Kuten kaikki muutkin tähän saakka pelaamani visuaaliset novellit, on myöskin Asumin miekka verkkaisalla tahdilla etenevä rento naksuttelu.
Pelimekaniikka ei tarjoa genrelleen mitään uutta eikä ihmeellistä. Hiirellä mennään eteenpäin tekstien lukemisessa, tai vaihtoehtoisesti myös ainakin välilyöntiä paukutellen pääsi etenemään.
Pelin aikana on mahdollista tallentaa peliä pikatallennusnapilla joka löytyy näytön alalaidasta, mutta valintakohdissa ei kyseistä painiketta voi painaa. Käytännössä quick save -painiketta tuli naksutettua kohtalaisen tiiviillä tahdilla, kaiken varuilta.
Vaihtoehtoja on vain muutamia tarjolla kerrallaan. Esimerkiksi minne oppitunneille haluaa mennä, lähteekö kavereiden mukana shoppailemaan vaiko meneekö mieluummin ruokalaan yms. En tiedä kuinka suuri merkitys näillä valinnoilla oli, mutta ainakin niitä oli omaan makuuni sopivasti pelin pituuden huomioon ottaen.
Pelissä säilyi hyvä naksutteluflow eikä sitä tarvinnut joka välissä olla katkaisemassa uudella valinnalla. Hyvä niin, sillä tarinaan oli helpompaa ja miellyttävämpää uppoutua.
Korppi kaiken takana
Musiikkiraita oli omaan makuuni toimivaa settiä, vaikkakaan mikään kappaleista ei noussut pelimusiikin mestariteokset -listalle. Kappaleet olivat toimivia ja hyvin toteutettuja ja ne sopivat hyvin pelin tunnelmaan.
Visuaaliselta anniltaan peli oli tähän mennessä onnistunein visuaalinen novelli jota olen pelannut. Piirrosjälki oli koko pelin kaunista, eikä mitään radikaaleja laatuvaihteluita ollut havaittavissa. Tapahtumapaikkojen kuvia oli kohtalaisen paljon, mutta silti olisin itse toivonut niitä vielä hieman enemmänkin.
Pelin pelaamiseen meni itselläni 2,5 tuntia erittäin rennolla naksuttelutahdilla (lue: välissä keitin nuudeleita, kahvia ja söin samalla kun pelailin). Koetin useampia loppuratkaisuja, sillä pikatallennuksella pääsi onneksi suhteellisen lähelle loppua jossa vastasin ensialkuun väärin ja lahtasin väärän henkilön. Totta puhuen, vastasin useammankin kerran väärin ja koetin siten siis useampaakin väärää päätöstä. Ei tulisi minusta Sherlockia.
Mikäli visuaaliset novellit ovat lainkaan sellaista genreä mikä kiinnostaa, on Sword of Asumi mielenkiintoinen tuttavuus. Sen audiovisuaalinen puoli on hyvin toteutettua laatua ja tarinakin oli mielenkiintoinen. Kyseessä onkin tähän mennessä pelaamistani visuaalisista novelleista paras tuots.
Kehuttavaa
- Rento
- Tarinassa muutakin kuin vain romantiikkaa
- Hyvät musiikit ja grafiikat
Moitittavaa
- Ei ääninäyttelyä
Leave a Reply